Näistä kirjoituksista pomppaa esille kuinka arkisena asiana useat pitävät uskottomuutta. Onneksi on luettavissa asiallisia ja "aikuismaisia" tekstejä, mutta joukossa hyvin paljon lyhytkantoisia näkemyksiä ja lapsellisia kommentteja. Pettäminen ja etenkin yhdenillan seksisuhteet kuitataan vain "panoksi", oletan. Itse en osaa näin ajatella, kovin tunneihminen kun olen. En rupea sen enempää moralisoimaan, en ole itsekkään nuorena pimuna mikään enkeli ollut.
Koen ettei rakkaus ole mikään leikin asia. Pettäjä satuttaa puolisoaan todella pahasti, josta jää ikuiset arvet vaikka kuinka uskoisi kaiken olevan hyvin. Olen tullut petetyksi ja pelkään jatkuvasti tulevani uudelleen loukatuksi. Parisuhteemme on avoin ja välimme lämpimät, mutta jossain sydämen sopukoissa piilee pelko. Huonojakin aikoja kuuluu parisuhteisiin. Ehkä se on tervettä itsesuojelua, ehkä olen tullut liian varovaiseksi ja täytyy pitää yllä jonkinlaista suojaa sen varalle, että toinen satuttaa. Elämää kun ei voi eteenpäin nähdä.
Uskottomuuden tullessa ilmi on omalla kohdallani kaikkein vaikein asia luottamuksen takaisin saaminen. Rakkaus toista kohtaan on syy miksi olen hänen kanssaan edelleen. Kyttäilemään en ala esim. puheluita tai muutenkaan, koska eihän sellainen viestitä luottamuksen syntymistä toista kohtaan. Luottaakseni taas puolisooni taidan tarvita sanoja, tekoja, myötäelämistä jne. Vai onko jollain kertoa muita selviytymiskeinoja?
Elämälle voi sokeutua ja silmänsä avaa vasta kun huomaa toisen melkein menettäneensä. Pitäkää huolta suhteistanne, eikä vasta sitten kun kaikki on särkymässä. Vaatii todella voimia rakentaa luottamuksellista suhdetta uudelleen.
Taitavat olla mies ja nainen tarpeineen hieman erilaisia. Itse en seksiin pystyisi ilman tunteita toista kohtaan, mutta liekkö miehelle tärkeimmät ne tarpeet?
Koen ettei rakkaus ole mikään leikin asia. Pettäjä satuttaa puolisoaan todella pahasti, josta jää ikuiset arvet vaikka kuinka uskoisi kaiken olevan hyvin. Olen tullut petetyksi ja pelkään jatkuvasti tulevani uudelleen loukatuksi. Parisuhteemme on avoin ja välimme lämpimät, mutta jossain sydämen sopukoissa piilee pelko. Huonojakin aikoja kuuluu parisuhteisiin. Ehkä se on tervettä itsesuojelua, ehkä olen tullut liian varovaiseksi ja täytyy pitää yllä jonkinlaista suojaa sen varalle, että toinen satuttaa. Elämää kun ei voi eteenpäin nähdä.
Uskottomuuden tullessa ilmi on omalla kohdallani kaikkein vaikein asia luottamuksen takaisin saaminen. Rakkaus toista kohtaan on syy miksi olen hänen kanssaan edelleen. Kyttäilemään en ala esim. puheluita tai muutenkaan, koska eihän sellainen viestitä luottamuksen syntymistä toista kohtaan. Luottaakseni taas puolisooni taidan tarvita sanoja, tekoja, myötäelämistä jne. Vai onko jollain kertoa muita selviytymiskeinoja?
Elämälle voi sokeutua ja silmänsä avaa vasta kun huomaa toisen melkein menettäneensä. Pitäkää huolta suhteistanne, eikä vasta sitten kun kaikki on särkymässä. Vaatii todella voimia rakentaa luottamuksellista suhdetta uudelleen.
Taitavat olla mies ja nainen tarpeineen hieman erilaisia. Itse en seksiin pystyisi ilman tunteita toista kohtaan, mutta liekkö miehelle tärkeimmät ne tarpeet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
on ollakin realistinen eikä rakastaa liikaa tai olla liian kiinni toisessa, erityisesti pettämisen jälkeen. Aina on olemassa se mahdollisuus, että se tapahtuu taas ja sen varalle sinun pitää tehdä itsesi kanssa sopimus. Minä tein niin ja rukoilen (vaikka en uskovainen olekaan), että pidän siitä kiinni ihan itseni takia. Sovin siis itseni kanssa niin, että pitkän taistelun jälkeen ja asian kipeyden takia, yritän päättää luottaa mieheen. Ensin kerroin hänelle, että näillä ehdoilla jatketaan ja se joka sopimuksen rikkoo, ottaa vastuun ja lähtee. Lupasin itselleni, että kun tämä seuraavan kerran tapahtuu tai alan epäillä ja vahvasti, niin minä kävelen ovesta ulos, oli elämäntilanne mikä tahansa ja vaikka kuinka toista rakastaisin. Toivon tietysti, että mies pitää oman osansa lupauksestaan ja lähtee jos pettää. Mikäli ei, niin yritän pitää mielessä sen, että rakkauden voi kieltää ja näin päästä kipeän tilanteen kohdatessa siitä petturista eroon. Rakkaus voi loppua kuin seinään, kun sen niin päättää. En enää pelkää yksin olemista, sitä että olisin lopunikääni yksin, etten saa sitä ja tätä tässä elämässä. Pyrin rakentamaan itselleni turvaverkon, ammatillisen pätevyyden, ystävät, harrastukset niin ettei se ole siitä kiinni mitä mies tekee.
Minkälaista teillä on tuo pettäminen ollut? Jos kyseessä on satunnaisia seksisuhteita, yhdenillan juttuja, niistä voi päästä yli mutta ei sellaisesta systemaattisesta pettämisestä ja jatkuvasta valehtelusta. Sellaisesta ei sinunkaan kannata yrittää päästä yli. Luovuta tai tee itsesi kanssa sopimus, lähde kun se seuraavan kerran tapahtuu.
Olet oikeassa, että kaikkeen pitää varautua tulevaisuudessa. Olen tehnyt puolisolleni selväksi; jos tulen uudelleen petetyksi, niin eroamme. Silloin en mieti muita vaihtoehtoja vaan suuntaan elämän uusiksi.
Pettämistä on tapahtunut muutaman kerran ja syyt siihen ovat monimutkaisia, joita en sen enempää kertoile. Lyhyesti kiteytettynä meidän elämässämme on ollut hyvin vaikeita asioita elettävänä, jotka ovat kuormittaneet etenkin minua. Voimavarani ovat kuluneet muuhun kuin parisuhteeseen. Eli aika voimakkaasti syyllistän myös itseäni, että näin on päässyt tapahtumaan. Toisaalta ymmärrän molemmissa olleen vikaa ja toinenhan meistä on aviorikoksen tehnyt kerran, toisen...
Valehtelua on ollut, mutta aina olen vaistonnut missä oikeasti mennään. Eivät ole toiset naiset tienneet lähteneensä ukkomiehen matkaan, joten valehtelua heillekkin. Luottamus tässä on suurin haaste, jotta pystyy varauksettomasti elämään eteenpäin.
Kirjoitat kuinka pyrit rakentamaan itsellesi turvaverkon. Tavoitteesi ovat tärkeitä joiden soisi kuuluvan jokaisen elämään. Onko sinun vaikea elää parisuhteessasi, petetyksi tulemisen jälkeen?
En haluaisi olla varuillaan vaan elää luottaen toiseen. Ei se niin helppoa ole, mutta luotan ajan kanssa asioiden selkiytyvän ja helpottuvan. Menneiden murehtimínen ei kannata vaan on elettävä nyt ja tässä, jatkettava parhaansa mukaan.
ja tunteet ovat todella eri asioita. Sitten on vielä niin, että jokainen kokee ne eritavoin. Pelkästään sinulle ja minulle seksi, rakkaus, luottamus, pelko merkitsevät aivan eri asioita - voi niistä tietysti jotain yhtenevääkin löytää. Siksi olisikin tuikitärkeää miettiä millainen on, mikä itselle merkitsee oikeasti eniten ja miksi. Siitä sitten lähteä miettimään mitä parisuhteessa arvostaa, mitä hyvää siinä on ja mitä huonoa. Tavallaan pitäisi miettiä "millä hinnalla" haluaa pysyä parisuhteessaan. Mihin voi myöntyä, mihin ei, missä voi joustaa ja mistä ei jne. Olisi hyvä, jos kumppani kertoisi omalta puoleltaan nämä samat asiat.
Usein ihmiset sanovat esim. rakastavansa puolisoaan aivan äärettömästi ja eniten maailmassa. Mutta eivät tiedä ollenkaan miksi. Kestetään puolisolta nimittelyä, solvauksia, uhkailuja, väkivaltaa, mitä vaan kamalaa, koska "rakastetaan". Tosiasissa ihmiset ovat joskus hirvittävän riippuvaisia heidän kumppaneistaan - ja kokevat sen rakkaudeksi. Jokaisella pitäisi olla itsetuntemusta, tietää millainen on ihan pohjamutia myöten. Miettiä mm. myös omaa käyttäytymistä ja asennetta - miksi ajattelee ja tekee tietyn asian tietyllä tavalla - onko se hyvä vai haitaksi. Jos haitaksi, niin pitäisi muuttaa asennettaan ja käyttäytymistä. Toista ei voi muuttaa - sitä voi kyllä yrittää, mutta vain itsensä kautta.
Mikä on myös todella tärkeää, on tietää mitä pelkää, miksi, onko pelosta haittaa jokapäiväisessä elämässä. Pelko yleensä huonontaa elämänlaatua, estää meitä näkemästä asioiden todellisen laidan, tai ainakin jonkun toisen ihmisen näkökulmasta. Pelko voi sumentaa myös vuorovaiktuksen ja viestinnän toisiin ihmisiin. Usein pelon voi aistia suhteessa, vaikka siitä varotaan puhumasta - jolloin kumppani tulkitsee sen väkisin täysin omista lähtökohdistaan. Jos suhteeseen muodostuu paljon tällaisia väärinymmärrettyjä sanattoman viestinnän tulkintoja - niin eipä mene hyvin. Suhteen särkyminen saattaakin siksi alkaa todella salakavalasti.
tehnyt sen virheen, että petin vaimoani jo monta vuotta sitten. Jostain ihmeen syystä vaimoni lukee minua kuin avointa kirjaa ja aavisti jo silloin, että nyt on tapahtunut jotain. Pakkohan minun oli tunnustaa lopulta mitä oli tapahtunut... Olimme eroamassa, mutta vaimoni halusi minut takaisin jostain ihmeen syystä. Itse en tiedä miten olisin tehnyt, jos osat olisivat olleet toisin päin. Suhteemme on alusta saakka ollut sellainen, että keskustelemme ja puhumme keskenämme paljon. Tarinaa tulee laidasta laitaan ihan itsestään. Meillä ei peitellä tunteita, jos itkettää sitten itketään, jos tympäsee niin tympäsee. Pitkävihaisia ei olla ja puolin ja toisin pyydetään aika nopeasti anteeksi ja selitetään tilanne.
En oikein tiedä miksi tein syrjähypyn? Toinen nainen oli vaimoani hieman nuorempi ja ehkä seksuaalisesti aktiivisempi. Vähän sellainen miesten perään malli. No, kuitenkin tässä tapauksessa aloitteen tekijä! Ehkä tilaisuus teki varkaan? Kai uskottomuus on jollain tavoin kirjoitettu miesten geeneihin? En tiedä! Aika pian huomasin ettei minulla ole mitään yhteistä toisen naisen kanssa. Olin valmis eroamaan vaimostani ja jatkamaan elämääni yksin. Uskoin loukanneeni niin pahoin vaimoani ettei suhteemme enää koskaan korjaantuisi. Asuin jo hetken aikaa erilläni vaimostani kun aloimme tapailemaan uudelleen ja juttelimme taas tuntitolkulla kaikenlaista keskenämme, sitten jäin yöksi jne. Kaikki vain loksahti kohdalleen niin kuin silloin kun tapasimmekin.
Uudelleen yhteen päädyttyämme lupasimme, että jos tällaisia tapauksia tulee, niin voimme erota toisistamme ilman sen suurempaa dramatiikkaa ja pettämistä. Itse tein kylläkin oman salaisen lupauksen, jossa lupasin olla enää koskaan pettämästä vaimoani tai edes antamaan aihetta sellaiseen. Tämän lupauksen olen nyt pitänyt itselleni aika tarkalleen kymmenen vuotta ja aion pitää jatkossakin. Tajusin vaimolleni aiheuttamani mielipahan ja ymmärsin miten paljon hän välittää minusta. Seksimme ei ole vaatteita päältä riisuvaa. Se on sellaista hellää, tuttua, ehkä tavanomaistakin, mutta hyvää. Puhetta riittää vieläkin mitään aihetta ei ole vielä loppuun koluttu, paitsi jo anteeksi annetut asiat. Elämässä on tullut eteen vastoinkäymisiä, mutta myös uusia hyviä yhteisiä juttuja. Niistä viimeisimpänä mökkitontin hankinta järvenrannalta ja sen laittelu yhteisprojektina. Sen lisäksi perheeseemme tuli kissa, joka sekin on kova puhumaan (eli naukuu vastaukseksi kun sille sanoo jotain). Oikeaan perheeseen osasikin tulla!
Mielestäni yhteiset jutut on parisuhteen kannalta tärkeitä ja se, että puhutaan tunteistaan. On väärin antaa toisen oivaltaa mitä se nyt ajattelee, kun sen voi sanoa ääneenkin. Minun onneksi vaimoni on hyvä ilmaisemaan itseään, enkä itsekään nyt ihan hiljainen ole.
Kirjoitustasi lukiessani tulee hyvä olo siitä, ettei nähtävästi pettämiseen aina tarvita mitään raskasta syytä, vaan voi olla esim. tilanteesta riippuvainen. Kuitenkin kolikolla on kaksi puolta. Voiko se olla myös hyvinkin kevytkenkäistä, vailla mitään selvää syytä? Tilanteeseen ajautuu eikä tule ajatelleeksi mihin kaikki voi johtaa tai mikä oikeasti on itselleni tärkeintä?
Olen tyytyväinen, että kaltaisiasi löytyy. Puhumattomuus on todellakin pahasta ja teilläkin puhuminen on ollut varmasti se yksi tapa selvityä kriisistä. Olette selvästi joutuneet pohtimaan mitä elämässänne haluatte ja mitä toisianne kohtaan tunnette. Näin minäkin puolisoni kanssa. Onko tunteista niin helppo puhua uskottomuuden jälkeen? Kun toista on jo loukannut kovin, niin joutuuko miettimään sanojaan vai voiko ilmaista ajatuksensa entiseen malliin?
Meidän selvitymiskeino oli ehdottomasti rakkaus toisiamme kohtaan. Luottamus on aluksi uudelleen luotava ja päästävä pois pahoista mielikuvista/tunteista. Elämää on pystyttävä katsomaan eteenpäin, jotta voi olla onnellinen.
Avioliittoon kuuluu hyviä ja huonoja päiviä, mutta puhumattomuudella pienistäkin asioista kasvaa suuria. Mielestäni parisuhteessa elävillä tulee olla yhteisiä tavoittelemisen arvoisia asioita, jotka lähentävät ja tuovat sisältöä parisuhteeseen. Teilläkin nyt rakennusprojekti. Olet todella realistisen oloinen, ei pilvilinnojen piirtelyä vaan eletään tässä ja nyt unelmia unohtamatta. Näin minä ajattelen lukemani jälkeen.
Seksielämä on erittäin tärkeää avioliitossakin, jonka tulee olla myös toimiva. Ajattelen sen merkitsevän miehille kenties enemmän kuin naisille. Seksuaalisuus saa melkoisen kolhun petettyyn vaikkei siihen olisi mitään syytä. Itse olen vertaillut omaa kehoani muihin naisiin ja myöhemmin oivaltanut että olen oma yksilö ja itsevarmuudella varustettuna varmasti parhaimillani.
Toivon teille hyvää tulevaisuutta jatkossakin.
joskus miettinyt itsekseni miksi oikein petin vaimoani? Oikeastaan minulla ei ollut siihen mitään tarvetta. Ei meidän suhteessa ollut mitään sellaista minkä olisi voinut laittaa syyksi pettämiselle. Mutta niin kuin itse kirjoitit: "Elämälle voi sokeutua ja silmänsä avaa vasta kun huomaa toisen melkein menettäneensä". Näin voi käydä kun on ollut tarpeeksi pitkään toisen ihmisen kanssa ja alkaa pitämään häntä tavallaan itsestään selvyytenä. Siis siinä mielessä, että tietää hänen olevan siinä vierelläsi tukemassa ja välittämässä sinusta. Vaikka miten muistaisit miten arvokas oma kumppani on, niin hän kuitenkin "arkipäiväistyy" jotenkin. Makeakaan ei enää maistu niin makealle, jos sitä syö paljon... Sen lisäksi tilaisuus tekee varkaan. Sattuu vain jotain kohdalle. On miehellekin imartelevaa, jos nainen on selvästi kiinnostunut hänestä. Jos tämän lisäksi on vielä sopivasti nauttinut alkoholia, jolloin minulla ei ainakaan ole kontrolli kaikkein parhaimmillaan, niin voin sanoa: kaukana ollaan kotoa! Eli ajatukset eivät ole sillä hetkellä siellä maailman tärkeimmässä ja parhaimmassa asiassa.
On aika rajua tajuta tekonsa merkitys rakkaalleen. Miten järkyttävän paljon pahaa mieltä onkaan saanut aikaan toiselle. Isäni opetti, että naista ei saa lyödä, koska mies on vahvempi, eikä sellainen kuulu rakkauteen. Itse opin ettei fyysisen väkivallan lisäksi miehellä ole oikeutta käyttää henkistäkään väkivaltaa vaimoaan kohtaan, koska pahat sanat ovat teräviä kuin piikit. Siinä sitten olin periaatteideni kanssa petettyäni vaimoani... Tämä oli minun kolikkoni toinen puoli. Toisilla on varmaan toisenlaiset motiivit toimiinsa.
Vaimollani oli paljon sydämen viisautta tapauksen jälkeen, kun pahin tunnekuohu oli hieman laantunut. Itse olin jonkin verran lamaantunut, koska ymmärsin tekemäni pahan, enkä voinut antaa sitä anteeksi muuten kun päättämällä erota vaimostani ja jääväni yksin. Vaimoni kesti aiheuttamani mielipahan, nieli ylpeytensä, antoi anteeksi ja oli valmis yrittämään uudestaan. Toisaalta hän sanoi rakastavansa minua niin paljon, että antaisi minun mennä ja löytää itselleni parempi elämä. En ollut etsimässä parempaa, vaan olin rankaisemassa itseäni tekoni tähden.
Mietin miksi ajattelen tätä ikivanhaa tapausta. Rankaisenko vieläkin sillä itseäni vai yritänkö jotenkin puolustella tekojani. Ehkä tunnen sympatiaa sinua ja kokemaasi kohtaan ja toivon samanlaista sydämen viisautta sinullekin asiasi suhteen. Sanotaan myös, että: se mikä ei tapa, se vahvistaa! Tällainen ikävä tapaus saattaa myös vahvistaa liittoanne, jos kumpikin ymmärtää tapahtuneen.
Käsitelkää asia. Antakaa anteeksi ja unohtakaa. Kun riitelette, älä muistele vanhoja. Riidelkää aina siitä asiasta mistä riita alkoi älkää vetäkö riitaanne vanhoja riitoja!
Mietin myös mitä ihmettä se rakkaus on? Näilläkin palstoilla perustellaan uskottomuutta jopa rakkaudella. Oli pakko alkaa miettimään rakkauden määritelmää ja googlettamaan... Lopulta löysin yhden todella hyvän määritelmän, joka ei tosin ihan sovi pettämiseen ja uskottomuuteen, eikä tarkoita pelkästään aviopuolisoiden välistä rakkautta...
rakkaus on kärsivällinen
rakkaus on lempeä
rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa
kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii
Aika viisaasti ajateltu, eikö?
Miten kärsimänsä pahan voi unohtaa? Tunteet ja ajatukset ovat edelleen hieman sekavia. Onnellinen totuuden tullessa tietooni, huojentunut päästessämme vaikeiden asioiden yli, tyytyväinen voidessamme jatkaa elämää yhdessä ja toisaalta edelleen hieman epäilevä puolisoa kohtaan ja väliin vihamielisiä ajatuksia hänen teoistaan.
Rakkaus. Määritelmäsi kuvastaa kaikkea sitä mihin pitäisi pyrkiä. Mitä keikkea tuo sana voikaan merkitä ja tarkoittaa jokaiselle erilaisia asioita. Itselleni se on toisesta välittämistä, kahden ystävyyttä, kaipuuta toisen ollessa poissa, intohimoa toista kohtaan jne. Parisuhteessa pitkään eläneenä jotkin asiat saavat uusia merkityksiä. Silloin alkuaikoina yhdessä olo on paljolti tunteen paloa ja ajan kuluessa muuttaa muotoaan. Yhdessä oleminen on tasaisempaa, tuttua ja turvallista. Aivan niin, akipäiväistyy. Sitä rakastumisen tunnetta ei takaisin saa mitä ensinäkemisen jälkeen kokee. Janoaako sitä jossain vaiheessa uudelleen?
Sanoit ettet tiedä miksi edelleen mietit pettämistäsi. Tapahtuiko sitä vain sen kerran? Puolisoni sanoi ensin pettäneensä kerran, mutta myöhemmin keskustellessamme myönsi sitä tapahtuneen useammin. Hän ei olisi halunnut minua loukata enempää, joten lievensi asiaa. Mutta valehdellen ei kahden liittoa voi jatkaa vaan asiat on puhuttava niin kuin ne ovat.
Tilaisuus tietysti tekee varkaan, etenkin alkoholin ollessa osallinen asiaan. Hieman mietityttää etten vain tekisi samanlaista virhettä jossakin vaiheessa. Tunnen etten voisi toista satuttaa ja olen onnellinen, ainakin tällä hetkellä. Elämä on arvaamaton. Itsetuntemus tulisi olla kohdallaan, mutta kriisissä joutuu pohtimaan ajatuksiaan ja tunteitaan, omaa minuutta läpikotaisin. Sitä minä parhaillaan työstän.
Ikäviä asioita en ota esille riitojen yhteydessä. Ymmärrän puolisoani ja hänen tekojaan, antanut anteeksi. Kuten aiemminkin olen sanonut on elämää katsottava etenpäin eikä menneiden murehtiminen johda mihinkään. On ikävää ajatella kuinka kauan asioiden läpikäymiseen menee aikaa, kun kaiken haluaisi jo unohtaa. Mutta unohtaako täysin koskaan?
Kirjoittaminen on yksi hyvä tapa työstää ajatuksiaan ja jakaa niitä muiden kanssa. Sinun ajatuksesi ovat kanssani samankaltaisia ja antavat itselleni uskoa tulevaan. Toisaalta ymmärtämään asiat myös miehen kannalta, virheen tehneeltä.