Olen sinkku, yksin joutunut pakosta aina pärjäämään, yksin selviytynyt monesta tosi rankastakin elämäntilanteesta itsellä ja kotiperheen asioissa. Ja nyt sitten viime aikoina on tullut monta kertaa eteen tai joku on sanonut, että kun olet niin vahva?!? Että olen vaikea ihminen, kun olen niin vahva ja että yksi syy sinkkuuteeni on se, että en osaa tarvita ketään (ketään ei oikein ole koskaan ennenkään ollut ja jos onkin, niin mitään konkreettista apua en ole saanut) mihinkään ongelmiin.
En tiedä onko se ongelma vai ei, en osaa edes kuvitella, että voisin tarvita ketään mihinkään, koska ei minulla ole siitä kokemusta. En ymmärrä ihmisiä, jotka syöksyy jonkun toisen luo ongelmineen, kenen luo voisin edes syöksyä. Mitä se auttaa, ongelmia on jokaisella, ja kun ne on konkreettisia, ei myötätunnosta sinällään ole apua tai en osaa enkä halua edes sääliä.
En todellakaan ajattele ihmisistä, että joku voisi minua auttaa missään asioissa, mitkä mieltä sinkkuna monesti painaa. Ei kukaan voi parantaa, jos tulee sairaus, ei kukaan voi auttaa, jos on taloudellisia huolia, ei kukaan pysty sille mitään, jos perheessä on vaikeaa ja ihmissuhteet huonosti. kukaan ei voi tehdä töitäni, jos ne stressaavat, kukaan ei pysty elämään elämääni, eikä ihan konkreettisinkaan pieniinkään asioihin monesti kukaan ehdi apuun puhumattakaan siitä että joku haluaisi aidosti auttaa. Ja siksi tarvitsevuus ärsyttää minua ihan suunnattomasti, itse olen ollut tarvitseva asioissani, tarvitsisin tälläkin hetkellä apua moneen juttuun, mutta sitä ei ole. Itse pitää pärjätä ja jos ei pärjää, niin sitten joutuu olemaan pärjäämättä.
Ja sitten kun joku sanoo, että olet niin vahva, että siksi olet sinkku. Miten minä sanon, että ole hyvä ja ala heti auttaa, jos tähän tai johonkin muuhun ongelmaan on mitään apua olemassakaan.
En minä ole koskaan ollut vahva, mutta kun ei ole ikinä ollut vaihtoehtoja. Ja nyt tuntuu, että tää elämä, mitä mä olen elänyt onkin vain vahvistanut sitä, että sinkkuna tulen pysymään. Kyllä mäkin haluaisin ja tarvitsisin sitä, että voisin olla olematta se, mitä olen, mutta ei mun vaikeet asiat oikeasti lähde mihinkään sillä eikä millään muullakaan.
Puhutaan vahvuuteen sairastumisestakin, mutta ei sellaista olekaan paitsi niillä, joilla on helppo elämä siinä mielessä, että on vaihtoehtoja, olla joko heikko tai vahva, tukeutua ihmisiin tai olla tukeutumatta.
Mitä on se vahvuus, mitä en itsessäni edes näe, ja mitä ei ole olemassakaan, onko se joku kiertoilmaisu sille, että en auta sinua, ja en tule auttamaankaan koskaan, siltä se tuntuu. Mikä on sellaista vahvuutta, mikä muka ihmisestä tekee saavuttamattoman tai pelottavan. Tuntuu, että se on kuviteltu juttu niille, jotka vaan olosuhteiden pakosta joutuu elämässä törmäämään moniin kurjiin juttuihin. Ja toiset voi vierestä katsoa, että mä en jaksaisi.
Mitä ihmiset tarkottaa sillä, että olet sinkku, koska olet niin vahva ihminen?
En tiedä onko se ongelma vai ei, en osaa edes kuvitella, että voisin tarvita ketään mihinkään, koska ei minulla ole siitä kokemusta. En ymmärrä ihmisiä, jotka syöksyy jonkun toisen luo ongelmineen, kenen luo voisin edes syöksyä. Mitä se auttaa, ongelmia on jokaisella, ja kun ne on konkreettisia, ei myötätunnosta sinällään ole apua tai en osaa enkä halua edes sääliä.
En todellakaan ajattele ihmisistä, että joku voisi minua auttaa missään asioissa, mitkä mieltä sinkkuna monesti painaa. Ei kukaan voi parantaa, jos tulee sairaus, ei kukaan voi auttaa, jos on taloudellisia huolia, ei kukaan pysty sille mitään, jos perheessä on vaikeaa ja ihmissuhteet huonosti. kukaan ei voi tehdä töitäni, jos ne stressaavat, kukaan ei pysty elämään elämääni, eikä ihan konkreettisinkaan pieniinkään asioihin monesti kukaan ehdi apuun puhumattakaan siitä että joku haluaisi aidosti auttaa. Ja siksi tarvitsevuus ärsyttää minua ihan suunnattomasti, itse olen ollut tarvitseva asioissani, tarvitsisin tälläkin hetkellä apua moneen juttuun, mutta sitä ei ole. Itse pitää pärjätä ja jos ei pärjää, niin sitten joutuu olemaan pärjäämättä.
Ja sitten kun joku sanoo, että olet niin vahva, että siksi olet sinkku. Miten minä sanon, että ole hyvä ja ala heti auttaa, jos tähän tai johonkin muuhun ongelmaan on mitään apua olemassakaan.
En minä ole koskaan ollut vahva, mutta kun ei ole ikinä ollut vaihtoehtoja. Ja nyt tuntuu, että tää elämä, mitä mä olen elänyt onkin vain vahvistanut sitä, että sinkkuna tulen pysymään. Kyllä mäkin haluaisin ja tarvitsisin sitä, että voisin olla olematta se, mitä olen, mutta ei mun vaikeet asiat oikeasti lähde mihinkään sillä eikä millään muullakaan.
Puhutaan vahvuuteen sairastumisestakin, mutta ei sellaista olekaan paitsi niillä, joilla on helppo elämä siinä mielessä, että on vaihtoehtoja, olla joko heikko tai vahva, tukeutua ihmisiin tai olla tukeutumatta.
Mitä on se vahvuus, mitä en itsessäni edes näe, ja mitä ei ole olemassakaan, onko se joku kiertoilmaisu sille, että en auta sinua, ja en tule auttamaankaan koskaan, siltä se tuntuu. Mikä on sellaista vahvuutta, mikä muka ihmisestä tekee saavuttamattoman tai pelottavan. Tuntuu, että se on kuviteltu juttu niille, jotka vaan olosuhteiden pakosta joutuu elämässä törmäämään moniin kurjiin juttuihin. Ja toiset voi vierestä katsoa, että mä en jaksaisi.
Mitä ihmiset tarkottaa sillä, että olet sinkku, koska olet niin vahva ihminen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.