ilmotti eilen aamupvällä että jää yöksi toimistolle,kun ei jaksa mun valitusta.Eikä sen jlkeen ole antanut kuulua itsestään mitään. Kaunako perheellinen mies annetaan olla omilla teillä ennen kuin yritän tavoitella? En edes tajua kuinka se vaan lähtee menemään,kun siltä tuntuu,,,,ihan kun meitä ei olisikaan.Kumma tyyppi.Huomenna jos ei ala kuulua,alan pakata sen kamoja ja ilmotan appiukolle et voi noutaa tavarat.
Meillä sentään 17 yhteistä vuotta takana ja 4 alaikäistä lasta.
Ei mitään vastuullisuutta eikä aikuisuudesta tietoakaan.
Oman navan tuijottelua.
Aivoon ottaa.
Voisiko joku mies kertoa miehen järjen juoksun,tälläseen käytökseen.Voisko joku mies kertoa,mitä mies kuvittelee tälläsellä käytöksellä aikaan saavansa?
Voisiko joku nainen kertoa,omasta kokemuksetsa,jos tälläisestä kokemusta?
Meillä sentään 17 yhteistä vuotta takana ja 4 alaikäistä lasta.
Ei mitään vastuullisuutta eikä aikuisuudesta tietoakaan.
Oman navan tuijottelua.
Aivoon ottaa.
Voisiko joku mies kertoa miehen järjen juoksun,tälläseen käytökseen.Voisko joku mies kertoa,mitä mies kuvittelee tälläsellä käytöksellä aikaan saavansa?
Voisiko joku nainen kertoa,omasta kokemuksetsa,jos tälläisestä kokemusta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerron järjen, tähän käytökseen.
Mies ilmotti mitä tekee: "jää yöksi toimistolle,"
Mies ilmotti miksi tekee: "kun ei jaksa mun valitusta."
°°mitä mies kuvittelee tälläsellä käytöksellä aikaan saavansa? °°
Ei pelkästään kuvittele vaan saa varmasti myös aikaan haluamansa. Mies jättää tekemättä sen mitä ei jaksa (hallitsee stressiä).
Mies päättää ja onnistuu tavoitteessan. Mies ei kuuntele valitusta.
°°Eikä sen jlkeen ole antanut kuulua itsestään mitään.°° (loogista)
Osaatko selittää, mitä kuvittelet tällä käytöksellä saavasi aikaan?
________________________________________________
– "Ei mitään vastuullisuutta eikä aikuisuudesta tietoakaan."
– "Oman navan tuijottelua."
– "Huomenna jos ei ala kuulua…"
Kun jokin ottaa aivoosi. Arvostelet, syyttelet, uhkailet jne.
Järjestät tilanteen siten että toistakin ottaa aivoon. Valittamalla varmistat huonon asenneilmapiirin ja senkaltaisissa olosuhteissa ei yleensä asiat parane. Aivoon ottaminen ei vähene.
________________________________________________
Erotyötähän tuo vain on, ei sen ihmeellisempää.
Ennen kuin yrität tavoitella perheellistä… Mieti kauan ja kunnolla!
Huomenna jos ei lakkaa kuulumasta valitus, olet taas päivää lähempänä eroa .
Kun vaan siltä tuntuu, niin valitetaan. Olen samaa mieltä, on kumma tyyppi, ettei ole kilahtanut pahasti kun 17 vuotta takana? Minulla on oikeasti suuria vaikeuksia jaksaa 17:ää tuntiakaan.
Et edes tajua kuinka vaan lähetät menemään, kun siltä tuntuu!!
Alat (aikuisesti?) pakata sen kamoja ja ilmotat (vastuullisesti?) appiukolle et voi noutaa tavarat (erokiire?), kun ottaa niin aivoon.
4 alaikäistä lasta. ihan kuin heitä ei olisikaan… napoineen.
Aloittajalle sanoisin että älä syyllistä itseäsi. Tuo miesten usein käyttämä tekosyy on nimenomaan väittää että eukko valittaa, nalkuttaa, jankuttaa jne. Todellisuudessa kukaan ei "valita" ilman syytä. Jos vaimo halua nostaa pöydälle jonkun aiheen mikä ei miestä miellytä, mies leimaa sen nalkutukseksi ja pääsee aiheesta eroon ja asia jää käsittelemättä. Tällöinhän tästä samasta asiasta joutuu puhumaan uudestaan ja uudestaan, kunnes se ratkeaa. Tuskin kukaan nainen "valittaisi" jos mies pysähtyisi ensimmäisellä kerralla kuuntelemaan ja puhumaan asiat selviksi.
Mitä tuohon pakenemiseen ja välttelyyn tulee, se on minusta alhaisin ja moukkamaisin henkisen väkivallan muoto. Silkkaa alistamista jolla yritetään tukkia toisen suu ja samalla tuhotaan koko suhde, eihän kukaan sellaista kestä ettei mitään uskalla puhua siinä pelossa että toinen häipyy milloin minnekkin.
Minä en ainakaan perään soittelisi, en kuitenkaan pakkaisi tavaroitakaan vielä siinä vaiheessa. Odottaisin milloin herra ilmaantuisi ja kertoisin että en hyväksy moista käytöstä ja jos ei se sovi niin sitten keskustellaan erosta.
Parisuhteesen ei kuulu kiristäminen henkisesti ja sitä tuo häipyminen nimenomaan on.
vastauksesi olivat hyvin valaisevia. Oma ajattelutapani on myös vastuuttoman järjetöntä,mutta huom minä vain ajattelen noin ,en ikimaailmassa soittaisi appiukolle tai pakkaisi kamoja. Siinä menee se ero että ajattelen ja tuuletan sitten täällä , en vain tee jotain lapsellista.Niin kuin mieheni tekee.
Juu, valittaminen täystyis lopettaa.Mutta voisitko vielä avartaa minua sen verran;kun mies sitten joskus tulee kotia,mitä sanon tai kuinka käyttäydyn,mitä mies odottaa? Tukahdutanko siis omat ajatukseni ,enkä saa udella,koska mies ei kestä stressiä.Siis tarkoittaako se sitä että minun jousteltava häbe miehen mukaan.
vastuksesta.Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Minä näen asian myös noin, että pahinta henkistä väkivaltaa häipyä vain.Ja tottahan mulle tulee tunne ,että pitää sitten aina olla hiljaa,tyytä tilanteeseen,kun ei saa sanoa asioista,tai mies häipyy.Mutta tämähän on kun sodan jlkeinen tila,josssa naisen ainoa rooli oli tyydyttää mies ja pitää se hyvänä.Ei se nykyajalla niin mene.
Kauanko sinusta odottelen kotiapaluuta ennen kuin otan yhteyttä?
mitä mielestänne minuntulee vastata lapsilleni jotka kysyvät missä isi on?miksi ei tule töistä kotiin?Vanhin lapsisita tietää että isi ei ole töissä vaan "lähti menemään",kosks isi itse ilmoitti hänelle näin tekstiviestissä.Minusta oli kurjaa kun lapsi kantaa syyllisyyttä siitä että noin ilmoittamalla,isi teki pahan virheen,esikoinen kuvittelee että isi ei jaksanut heitä ja nyt itkee iltaisin itsensä uneen kun pelkää ettei isi tule enää tai eroamme. Ja minä en ole asiasta erikoisemmin jutellut,olen vain sanonut että en tiedä missä isi on ja miksi on.Kun ei minulla ole muuta sanottavaa.Mutta kurjalle tuntuu lapsen paha olo tilanteesta.
haluaisin hieman "omaa aikaa",ihan oman jaksamisen kannalta. Jos tätä TAAS ääneen VAADIN tulos on taas että valitan ja pahimmillaan mies taas häipyy. Ajattelin,että jos toimin hänen mallin mukaan; sanon lähteväni jonnekkin ja sitten hänen tavanmukaisesti ilmoitan tekstiviestillä;en tule kotiin ensi yönä. Niin mitäpä mies siihen tuumaa?mitäpä te tuumaatte?
Tuo lapsille vastaaminen on hasteellista, riippuu paljon heidän iästään. Ihan pienille lapsille en kertoisi muuta kuin "isi on vähän lomailemassa" tai jotain vastaavaa ja sanoisin etten tiedä tarkkaan milloin tulee, mutta ei huolta. Tässä vaiheessa on mielestäni turha kuormittaa lasta, ne kun huomaavat äidin hädän niin helposti. Voisi ehkä sanoa että äiti on surullinen siksi että on ikävissään mutta yrittäisin kuitenkin välttää lasten hätääntymistä jos se vaan jotenkin on mahdollista.
Mikäli lapset kuitenkin reagoivat, yritä saada voimia lohduttaa ja rauhoitella heitä, kyllä he usein ovat aika kestävää porukkaa nuo pienet ihmiset ja itku helpottaa heidänkin pahaa mieltään, eikä se ole vaarallista.
Sinuna en heti ottaisi puheeksi "omaa aikaa" kun miehesi tulee, koska hän todennäköisesti kokee sen kostoksi, vaikkei se sitä olisikaan. Odota että tilanne rauhoittuu ja mene sitten.
Jos miehesi on sitä lajia ettet tosiaan uskalla puhua hänelle suoraan häipymisen pelossa, mieti asioita vähän eteenpäin. Sinähän joudut elämään koko ajan kuin "kusi sukassa" ja kohta sinulla ei enää ole mitään omia mielipiteitä eikä oikeuksia.
Minä puhuisin asiat suoraan, rauhallisesti ja huutamatta ja jos ukko sitten lähtee nii ei voi mitään. Sellainen ihminen on täysin keskenkasvuinen alistaja ja hiljaa olemisesi vain ruokkii hänen uskoaan olla maailman napa.
Jos hän sinua rakastaa oikeasti, hän ei tee lapsilleen ja sinulle tuon kaltaisia temppuja.
En voi sanoa sinulle että eroa, mutta minä itse olen ollut aivan vastaavassa tilanteessa ja pitkään sen annoin jatkuakin. Kadun sitä etten eronnut aiemmin, turhaa kärsimystä sekä minulle että tytölleni.
Eron jälkeen isä ja lapsi ovat tavanneet ja olleet yhteyksissä, ei ehkä tarpeeksi mutta se aika mitä ovat yhdessä viettäneet on ollut parempaa kuin avioliiton aikainen jatkuva pelko ja epävarmuus.
Surullista on se että miehissä on niin paljon sellaisia tyyppejä jotka eivät tiedä mitä vastuu tarkoittaa, eivätkä opi jos aina sallitaan ja alistutaan heidän oikkuihinsa.
Toivottavasti asiasi kääntyvät parhaimmin päin, ole oma itsesi ja usko itseesi. Muista että tuo mies ei ole ainoa maan päällä.
°°Oma ajattelutapani on myös vastuuttoman järjetöntä, °°
Leikkiä? Huumoria? Liioittelua?
Pelkkä ajattelutapa, ettei toinen luonto?
°°minä vain ajattelen noin°°
Muodostin ilmeisesti reilusti vääristyneen mielikuvan sen perusteella. Ainakin 'yleisö', mahdollisesti lapset (netistä viis) voivat kokea joissain tapauksissa epämääräisen ylimääräistäkin.
°°Siinä menee se ero että ajattelen ja tuuletan sitten täällä °°
Mitähän tuo tuuletus? Voitonriemuako jos on…
°°en vain tee jotain lapsellista.Niin kuin mieheni tekee.°°
…kilpailuhenkeä, ja tuntuu olevan onnisteisempi, niin tuntuis fiksulta jeesaa kömmähteistä perheen parhaaks.
°°kun mies tulee kotia°°
En tiedä muuta kuin hänen tarkoituksensa levätä, 'leputtaa hermoja'.
Epämiellyttäväksi "valituksen" tekee puhujan pahanolontunteen myötätunteminen, ja sen tarttuminen kuulijankin tuntemuksesi. Molempien tuntiessa olonsa ärtyisäksi, ei niitä toimivia, hyviä ajatuksia helposti synny.
Ajattelin kuvitteellista, asioiden selvittämiseen sopivaa puhetyyliä.
Paikkoina minne mennään hoitamaan asioita, tulee mieleen virasto, konttori, toimisto. Jos ajattelisi puhuvansa virkailijalle, käsitellessään suhdetoimintaa kumppanin kanssa, luulisi toimivan.
°°mitä sanon
Mitä sanoa ihmiselle, joka on tulossa levolta?
(Mitä muuten ajattelit ilmaista jos otat yhteyttä?)
°°kuinka käyttäydyn
Asiallisesti, rauhallisesti, antaen mahdollisuutta toimia omaan tahtiin.
°°mitä mies odottaa?
Varmaan 'ennustaa mielessään' jotain 'tavanomaista' vastaanottoa.
Pitäisin tärkeänä ajatella että hänen 'suurin' tarpeensa on jonkinasteinen rauhallisuus (ihanne ehkä: elämänrytmin hitaus, vähä virikkeinen, leppoisuus).
°°Tukahdutanko siis omat ajatukseni
Ei tässä kuviossa kenenkään tarvitse tukahtua. Mies kai tunsi ettei 'taukopaikkoja' ollut riittävästi, tai oli rikkinäistä, eikä pystynyt palautumaan, jäi 'peruslevottomaksi'.
°°enkä saa udella,
Näin sanottuna kuulostaa että vastaajan verkkaisuus, niukkaa tyyliä ei malta olla 'tehostamatta'. Parempi kohtelias tiedustelu tasapuolisena keskusteluna.
°°koska mies ei kestä stressiä.
Jos ja kun 'valitus' oli se mistä eniten stressaantui, niin ainakin on mahdollisuuksia suureen muutokseen.
°°minun jousteltava miehen mukaan.
Ei vaan käsittäisin että se 'valitus' ilmenee tyypillisesti miehille tilanteina, mille 'ei voi mitään' eikä niihin voi varautua (joustaa). Ihmistä stressaa voimakkaasti asiat, mitä ei voi itse annostella. Jos harkitsee ja antaa kumppanin varata rauhoitusaikoja, voi stressitasoa säätää.
taas erinomaisista vastauksista jotka laajentaa näkemystä ajattelemaan miehen näkökulmasta.
Yritän siis olla asiallinen,rauhallinen, vaatimaton ja edetä miehen tahdin mukaan.
Silti mielessäni mietin arkeamme ja mieleeni tulee seuraavat kysymykset;
itse koen usein riittämättömyyden tunnetta äitinä,kun aikani ei tahdo riittä kaikille lapsille niin paljon kun he tarvitsevat. Koen usein itseni väsyneeksi,kun itselläni ei ole hengähdystauloja arjessa (käyn töissä 7-15,työmatkaan menee 1h /suunta, ajan suoraan töistä päiväkotiin sitten töihin tekemään ruokaa ,ruokin lapset, kuskaan jokaisena arki iltana lapsiamme harrastuksiin,käyn lasten harrasteiden aikana pienempien lasten kanssa kaupassa. Mies tulee kotia 21 aikoihin.Lapset nukkumaan-pienimmät 20.30 ja isot 21.Siivoan keittiön/kodian ,laitan aamuksi lapsille ja itselleni vaatteet ym ja pääsen nukkumaan n. 23 aikoihin.Viikonloput usein menee niin,että toisen pvän mies töissä ja minä lasten kanssa kotona. Sunnuntai menee yleensä seur.vkoon valmistautuessa,siivoten jne)Minä en omaa omaa aikaa koskaa.Se on aina rasittanut minua. Miehelle asiasta aijoittain puhun,mutta se ei tuota mitään tulosta.Luulatavasti hän ei edes kuuntele.Usein tilanne kärjistyy siihen että itken itseni väsymyksestä uneen tai juon illalla viiniä,niin että olo helpotta. Toisinaan saan äitini meille apuun.
Nyt kysyisin sinulta; miksi minulla ei ole oikeutta mieheni näkökulmasta omiin tarpeisiin?miksi minulla ei ole oikeutta vain häipyä ?
Miksi minut siivuutetaan.
Tässä tilanteesa nytkin keskitytään vain mieheni "ongelmaan" ja hänen stressiin?
Mielestäni siksi,koska omaa väsymystäni en koskaan voi viedä noi pitkälle,että vain lähtisin menemään.En,koska en voisi jättää lapsiani.Kuitenkaan.Enkä kokisi sen olevan luonteenomaista,vain häipyä.Vaikka kieltämättä,joskus sitä ajattelen jopa lopullista lähtemistä.Kaikesta.
°°Kiitos, taas°° Ole hyvä!
Hämmennyn.
°°vastauksista jotka laajentaa näkemystä ajattelemaan °°
= tarkoitukseni
°°Yritän siis olla asiallinen,rauhallinen, vaatimaton ja edetä°°
= yleishyödyllistä = tarkoituksen(i) mukaista.
°°miehen näkökulmasta. miehen tahdin mukaan.°°
Tarkoitan: 'miehen' -> ongelman mukaan, riippumatta siitä kenen ongelma se on.
°°Silti mielessäni mietin°° Hämmennyn lisää ja pysähdyn.
°°mieleeni tulee seuraavat kysymykset°°
Minun mieleeni tulee oma sitoutumaton herkkänahkaisuuteni.
Minusta tuntuu että yritän auttaa väärin, eikä siitä silloin ole apua.
________________________________________________
Nyt vain itsestäni: USKON!
1. Kaikki on loogista (syyseurauksellista, tarkoituksenmukaista).
Tunne on aina oikein = tunne on järjellisiä, eli tunne syntyy järjellisin perustein.
Järki on aina oikeassa = järki on tunteellista, eli järki syntyy tunteellisin perustein.
Täysi ymmärrys syntyy vain tunteen ja järjen sopusoinnusta.
2. Kaikki on suhteellista (rajallisehdollista, monivaikuteriippuvaista).
Tunne on määräävä = ihmisen järkeä ohjaa tunne.
Järki on määräävä = ihmisen tunnetta ohjaa järki.
Täysi mielekkyys syntyy vain tunteen ja järjen sopusoinnusta.
Tunteen ja järjen riitasointu johtaa mielisairauteen.
Mielisairaus johtaa tunteen ja järjen riitasointuun.
(vrt. täyttä ymmärrystä ja mieltä vailla)
________________________________________________
°°Nyt kysyisin sinulta; miksi minulla ei ole oikeutta°°
Vastaan: Sinulla on oikeus. Ongelma ei ole oikeudellinen (mitä tehdään), vaan moraalinen (miten tehdään), siis tapakäytöksellinen.
Tilanne on epäreilu. Ymmärrän tämän täysin. Se tekee pahaa kenelle tahansa. Tuntuu kai karmealta että tarjoan 'vain kylmää' järkeä.
Vaikka kukaan ei riistä oikeuksia ja kaikki tekevät, *jollakintapaa* oikeutensa mukaan, on tulos epäreilu, mutta silti täysin oikeudenmukainen. Tämä 'jollakintapaa' on tapa toimia. Tapa tuottaa epäreilua tilannetta.
Myötätunto helpottaa, tunnen sitäkin (viestintä siirtää tunteen). En kuitenkaan katso asiakseni ilmaista sitä, kun se ei auta asiaa. Asia on kylmä, tunteeton ongelma, käsiteltävissä kylmänä, ratkaistavissa kylmästi. Vasta tulos voi olla lämmin, parantava, onnellinen.
Kylmän tiedon siirtäminen edellyttää viestinnän tunteettomuutta. Mikä tahansa tunne voi estää tiedonkulun (esim. iloinen riemuitsija ei halua kuunnella, ikäviä asioita oli ne tosia tai ei, 'ilonpilaajaa').
°°miksi ei ole oikeutta häipyä?°° (oikeus on, vastaat itse)
°°en koskaan voi… En,koska en voisi. Enkä kokisi luonteenomaista°°
°°mieheni näkökulmasta omiin tarpeisiin?°°
Hänen suhtautumisensa tuntuu kai kylmältä. Ymmärtämättömältä.
Kuten minunkin (miehenä?) ymmärtämättömältä? Alan olla herkkänahkaisuuttani kusessa oman viestintäni kanssa. Olen muuttamassa sitä rauhoittelevaksi, vesittäen itse asian käsittelyä.
°°itselläni ei hengähdystaukoja°° = muutostarve perusteltu pätevästi
°°puhun,mutta se ei tuota tulosta.°°
Jos sanot näin: °°haluaisin hieman "omaa aikaa",ihan oman jaksamisen kannalta.°°, asialliseen (tunteettomaan) sävyyn, se on 'kylmäkäsittely' ja tuloksiin voi päästä.
°°Jos tätä TAAS ääneen VAADIN°°Luultavasti hän ei edes kuuntele.°°
Se on asian 'kuumakäsittelyä', tunteelliseen sävyyn. Viestinnässä tunne estää asioinnin.
°°tulos on taas että valitan ja pahimmillaan mies taas häipyy.°°
Kun asian käsittely estyy, on järkevää lopettaa koko käsittely.
Tuntuu että itse olen saamassa miehisen (väittäjän) ROOLIN ja roolin mukaisesti, miehen osana on hävitä. Pelkään tämän viestinnän muuttuvan tunteensiirroksi ja minunkin osakseni tulee hävitä (¿muuttua henkisen väkivallan tekijäksi¿).
°°Miksi minut sivuutetaan.°°
Luulin sivuuttaneeni lapset ja miehen (stressinsä hoitaa itse).
°°nytkin keskitytään vain mieheni "ongelmaan" ja hänen stressiin?
Sinun osuutesi stressiin on vain olla ruokkimatta sitä ongelmaa.
Sinulla on oma stressisi hoidettavana, etkä voi saada mieheltä apua, jos hän ei pääse stressistään eroon.
°°koen riittämättömyyden tunnetta°° = ei vain tunne, vaan faktakin
°°äitinä°° = lapsen realiteetti; äiti (isäkään) ei ole kaikkivoipa
°°aikani ei tahdo riittä°° = se ei voikaan riittää kaikkeen tuohon
°°lapsille niin paljon kun tarvitsevat.°° = halu on kohtuuton, ei tarve
°°Koen usein itseni väsyneeksi°° = jo unenpuute kai selittää
(töissä 6-16, töistä töihin ja nukkumaan n. 23 aikoihin, uni max. 7t.)
On selvää että kaikkea tärkeää työtä on liikaa. Sitä on vähennettävä. Jotain tärkeää on jätettävä tekemättä tai hankittava palveluna (äidiltä, mieheltä, ostettava vieraalta).
°°Usein tilanne kärjistyy, joskus ajattelen jopa lopullista lähtemistä.°°
Tilanteen vakavuus ei ole minulle epäselvä, eikä tämä ole minulle leikkiä, eikä peliä ja toivon ettei sellaiseksi muutukaan.
Ehkä sun kannattaisi katsoa peiliin ja negatiivisuus pois. Et voi muuttaa toista, vaan itseäsi, jos toinen haluaa samalla muuttua niin muuttuu .. jos haluaa
Sanoisin että:
________________________________________________
1. ÄLÄ syyllistä itseäsi !!!
2. ÄLÄ syyllistä ketään toistakaan !!!
(älä tee niin koskaan, mistään syystä!)
Siitä ei ole hyötyä kenellekään! Siitä on vahinkoa kaikille!
________________________________________________
°°Todellisuudessa kukaan ei "valita" ilman syytä.°°
Totta 100%, täyttä totta.
°°Juu, valittaminen täystyis lopettaa.°°
Totta 100%, täyttä totta.
°°"valitus"?????°° (jankutus, nalkutus jne.)
Vuorovaikutustapahtumia. Syy/seuraus -suhteita. Esim:
asia -> puhuminen -> selvyys
1. nainen haluaa nostaa pöydälle jonkun asian, aiheen
2. mies leimaa sen nalkutukseksi
3. aihe, asia jää käsittelemättä.
On ilmeistä ettei seuraus ole ainakaan toivottu. Jotain kuitenkin seuraa = menee AINA* pieleen? Epäillään syyn olevan miehessä. Oletetaan syylliseksi: "miestä ei miellytä".
1. – miesten käyttämä tekosyy
2. – väittää että eukko valittaa
3. – pääsee aiheesta eroon
motiivi = välttää epämiellyttävä (mikä ei miestä miellytä?)
puhuminen, aihe, käsittely, asian selviäminen, eroonpääsy…
Puhumalla asiat selviävät.
Nainen ei "valittaisi" jos mies pysähtyisi kuuntelemaan.
Syyllistetään lisää: "sabotoija karkailee".
(miksi muuten 'alkaa' valittaa kun ei kuunnella?)
(miksi muuten miehet ehkä AINA* luistelevat, ehkä kaikki?)
Tällöinhän tästä samasta asiasta joutuu puhumaan uudestaan ja uudestaan, kunnes se ratkeaa. (eikä se ratkea, mutta suhde voi ratketa)
Luonnonlakina syy/seuraus -suhde, kyllä se toimii.
Viestinnällä voidaan siirtää tieto (järkipuhe)
Viestinnällä voidaan siirtää tunne (mielenosoitus)
Seuraus on odotettu!
aihe -> puhuminen -> pakoon aihetta (aihe on tunnetta, ei asiaa)
aihetta vihata. -> vihataan puhumalla -> lähdetään livohkaan
tunne+asia -> puhe+tapa -> pakoon tunnetta
ärsyttävä juttu -> vali-vali -> let's häivytään
(tunne näkyy käytöksessä, asenne tunnistetaan)
asia -> tunnetapa -> pakotunne -> pakotapa (pakeneminen tulee tavaksi)
(suhtautuminen ohjaa käyttäytymistä, tapa asennoitua luo käytöstapoja)
Tunnepitoisuus estää tiedonsiirron. "Turha sitte enää selitellä mitään!" Ei mene perille. Viestinnässä siirtyy vain tunne.
Aggression luonnonlaki: Pakene tai taistele ≈ nahistele ja soittele perään!
Liian yksinkertaista ja loogista ollakseen totta?
Miten mielekästä on sitten punnita mistä saa ja milloin voi suuttua. Tunteena vaikutusteho ja tarkoitus on aina sama oli se oikeutettua tai ei…
...kunnes viha meidät erottaa.
Mitä haluat itse?
Jatkaa suhdetta nykymallilla?
Parantaa suhdetta? Miten? Mihin olet valmis omalla kohdallasi, mihin uskot miehen pystyvän?
Erota? Miten lapset?
Minä reagoisin tuohon asumuserolla ja panemalla vireille avioeron. Joo, ei varmaan helppoa, mutta jos on tenavia tuommoinen lauma, niin siitä vaan ei VOI häipyä teille tietymättömille. En voisi olla suhteessa, jossa toinen katsoo moisen oikeudekseen. Kumppanuus voi vituttaa, isyyttä tai äitiyttä ei voi yhtäkkiä vain lakkauttaa muutamaksi vuorokaudeksi.
tarkemmin teidän taustojanne, mutta jotain on pielessä liitossanne. Ehkä on parempi sinulle ja miehellesi, että toteutat uhkauksesi. Miksi enää kiusaatte toisianne?
Mies.