Mistä apua itkuisuuteen? Itku on todella herkässä enkä kunnolla pysty säätelemään itkemistäni. Itken jos petyn, itken jos suutun, itken jos on ikävä, itken itkemästä päästyäni. Ajatus siitä että puhuisin itkuisuudestani itkettää.
Muuten asiat on kunnossa, on työ ja koulu, rakastava poikaystävä (joka ei tätä pillitystä enää jaksa kovinkaan kauan). Itkua on jatkunut useampia vuosia, luulin sen menevän ohi. Kuvittelin että pystyn itse vaikuttamaan asiaan ja hillitsemään itseni. Muutaman viikon on onnistunut, sitten taas rupean itkemään.
Onko kenties jotain lääkettä joka auttaisi asiaan?
Vuosia sitten kävin psykologilla, silloin ei auttanut, syksyllä yritän uudestaan.
Muuten asiat on kunnossa, on työ ja koulu, rakastava poikaystävä (joka ei tätä pillitystä enää jaksa kovinkaan kauan). Itkua on jatkunut useampia vuosia, luulin sen menevän ohi. Kuvittelin että pystyn itse vaikuttamaan asiaan ja hillitsemään itseni. Muutaman viikon on onnistunut, sitten taas rupean itkemään.
Onko kenties jotain lääkettä joka auttaisi asiaan?
Vuosia sitten kävin psykologilla, silloin ei auttanut, syksyllä yritän uudestaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet masentunut. Mulla oli aikoinaan myös itkuisuutta, ei välillä voinu edes lähteä mihinkään. Jos bussissa tuli radiosta hyvä kappale, niin itku tuli. Kerjäläisten näkeminen, nukahtanu pultsari aiheutti itkun. Samoin hyvä leffa, joskus uutiset... Sitten mulle sanottiin että olen masentunu. Sain Seronil -lääkkeen ja siihen loppu itkut.
onko tuo masennuslääke? tuliko käytöstä mitään oireita? vieläkö syöt niitä, vai oletko itkuton ja lääkkeetön?
Juu tuo Seronil on masennuslääke. Ekaks sain sitä 40 mg päivässä ja nykyään syön 20 mg. Välillä olin ilmankin, mutta voi järkytys sitä oloa sillon. Piti sitten ottaa takasin valikoimaan.
Mulla ei ole ollut siitä mitään sivuvaikutuksia. Alussa oli lievää etovaa tunnetta ja aamupalan syöminen tuntui vaikeelta, mutta se olo hävisi parissa viikossa. Hyvä lääke, sopii mulle.
Olisitko vain luonteeltasi poikkeuksellisen herkkä? Jospa yrittäisit hyväksyä sen osana itseäsi, yhtenä ominaisuutena muiden joukossa. Että sinä nyt vain satut olemaan herkästi itkulla asioihin reagoiva! Psykologille on toki hyvä mennä jos yhtään epäilyttää että jokin asia menneisyydessä (puhut vain nykyhetken hyvyydestä) voisi alitajuisesti aiheuttaa tuota itkuisuutta. Ehkä jokin asia on käymättä läpi ja purkamatta.
Olisiko itkeminen eräänlainen puolustuskeino? Onko mahdollista, että itkeminen olisi jäänne lapsuudesta, jolloin itkulla oli puolensa ja etunsa.
Kun lapsi itkee, hänet päästetään pinteestä, häntä lohdutetaan.
Mieti voisitko alitajuisesti ajatella, että pettymysten ja suuttumisten myötä toivoisit ympäristöltä lempeämpää suhtautumista.
Et varmaan voi tietoisesti lopettaa tapaasi reagoida, mutta syiden tiedostaminen voisi antaa sysäyksen kasvaa hillitsemään ylenmääräistä itkua.
Itku voi olla myös halua hallita muita ihmisiä. Itkevä ihminen kun herättää huomiota ja hänelle annetaan myöten... yleensä.
Et kertonut tarkemmin, miten läheisesi suhtautuvat itkuusi. Lapsuudessa saadut kokemukset ja se, miten vanhempasi ovat suhtautuneet itkemiseesi, vaikuttavat asiaan.
Yksinkertaista lääkettä tuskin löytyy itkemiseen. Masennuslääke ei ole mikään ratkaisu, eikä minusta lääkkeisiin niin herkästi tulisi tarttua.
Kun mä olin itkuinen, niin itkin aina kun mahdollista, yksin. Jos alkoi itkettää miehen seurassa, niin yritin mennä vessaan itkemään. Joskus itkin ihan missä vaan. Se oli enemmänkin noloa. Mieheni kyllä ymmärsi, vaikka hänestä ei lohduttajaksi ollut kun en halunnut sääliä.
Sinä tietysti ja ymmärrettävästi samaistat omaa elämäntilannettasi ja itkuasi Itku-Idan tilanteeseen.
Itku sinänsä ei kerro, onko ap. masentunut. Joskus se voi olla opittu tapa reagoida, joskus synnynnäinen herkkyys, joskus keino saada tahtonsa läpi ja joskus se kertoo masennuksesta. Mahdollisuuksia on siis monia.
Silmät kostuivat herkimmistäkin tunnetiloista.
Siis kun itku tuli, niin laitoit silmätippoja...? Eihän ne siellä silmissä pysy jos itket koko ajan. Sitten punaisiin silmiin kun itku on jo loppunu, niin auttaa.
Kuivat silmät itkettävät helpommin.
Täällä itkupilli, vähänkin kun pitää itsestään puhua.