päällystäminen

Itse keräilen kaikenlaista..Ja kyl tuo päällystäminen kuin myös hengetön 2 kirjaimen raapustus ekalla "turhalla" sivulla vie arvoa...Mut jos et myy ikään..Niin ketä se sitten haittaa :> Jotkut lehdet/kirjat muuttaa väriä ajan saatossa...Eli kandee katsoa mihin laitat ne sitten luettuasi "istumaan"..

Itse en viitsi enää päällystää kirjojani, mutta kansakoulussa lukuvuodeksi lainaan saadut oppikirjat päällystettiin koko luokan voimin vahamaisella pinnoitteella varustetulla paperilla, jota yleisesti käytettiin ja kai vieläkin käytetään myös ruokakaapin hyllyjen päällystämiseen. Suhteellisen kestävää, kauniin värikästä (väri- ja kuviovaihtoehtoja useita) ja käteenkin miellyttävää materiaalia.

Koulukirjaston kirjat oli sen sijaan päällystetty ruskealla voimapaperilla. Oikean kirjan löysi hyllystä kirjan selässä olleen numeron perusteella. Vastaava numero oli tietenkin kirjaston kirjalistassa, josta lainattava kirja aluksi valittiin. Voimapaperin hyvänä puolena oli sen erinomainen kestävyys, huonona taas noin 300-400 ruskeaselkäisen kirjan hieman aneeminen vaikutelma. Toisaalta se oli myös tasaisen varma ja tyylikäs, kun värit eivät riidelleet keskenään, eivätkä kosiskelleet lapsia kirjallisuuden pariin ulkonaisin keinoin.

Arvelisin, että kotikirjastokäytössä hyllypaperipäällystekin kestää useita vuosia. On sitten makuasia, kumpi miellyttää enemmän omaa silmää, tuollainen lähes synnillisen iloinen hyllypaperi vai arvokkaan hillitty voimapaperi ja haluaako ottaa paperin valinnassa myös perheensä tai jopa kotinsa vieraiden mielipiteet huomioon.

Uudenaikainen liimamuovi pitää mielestäni ilman muuta sulkea pois, sillä sehän ei anna oikeastaan mitään muuta etua päällystämättömään kirjaan verrattuna kuin että kirjaa voi käsitellä rasvaisin ja likaisin sormin. Siltikään se ei estä tahrojen tarttumista kirjan sivuille. Sitä paitsi kokemattomalta päällystäjältä voi tulla rumia ilmakuplia kannen ja muovin väliin. Ennen kaikkea päätös kirjojen päällystämisestä liimamuovilla on peruuttamaton.

Suosittelen siis paperilla päällystämistä, mikäli päällystämisurakkaan päädyt. Kansikuvathan eivät ole tärkeitä. Ne ovat vain kirjankustantajille halpa keino houkutella ihmisiä ostamaan kirjoja, vaikka sisällöllähän niitä pitäisi myydä. Kirjailijan nimikään ei ole kovin tärkeä - on vain hyvä, kun kaikki kirjailijat saavat tasa-arvoisen ja samanlaisen mahdollisuuden tulla luetuiksi. Halutessaan voi toki turvautua aiemmin mainitsemiini kirjalistoihin ja numeroihin kirjan selässä.

Työniloa!

Se laskee arvoa ja lisäksi liima turmelee paperia ajan mittaan. Kyllä pehmeäkantisten kirjojen pitäisi kestää ilman päällystystä kovakantisista puhumattakaan. Ja säilytä aina kansipaperit, niiden puuttuminen laskee arvoa.
Jos merkitset kirjaasi siististi nimikerjaimet tai nimen, hankkimispäivän yms., niin se ei laske arvoa. Itse fanaattisena keräilijänä voin sanoa että on hauskempi ostaa kirja, jonka omistushistoriasta tietää jotain siihen tehtyjen omistusmerkintöjen perusteella. Ja etenkin jos kirjassa on edellisten omistajien nimiä, niin oma nimi kannattaa ehdottomasti kirjoittaa joukon jatkoksi. Mutta edellisten omistajien nimien suttaaminen tai, vielä pahempaa, pois leikkaaminen vähentää arvoa.