Leikkivät jotain pikkujumalaa, itse eivät kestä mitään kritiikkiä itsestään. Mitä järkeä on "jutella" psykologille kun hän ei kuitenkaan pysty mitään auttamaan? Puoskarointia psykologille asioiden kertominen on, avaat hänelle sisimpäsi ja mitä saat? Et mitään, tyhjyyden ja pahan olon. Aivan, kuin joku raiskaisi sinut henkisesti.
Psykologit ovat
perverssejä...
4212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokeilisitko mieluummin psykiatria?
5 minuutissa saat skitsofreniadiagnoosin ja todella vahvat tainnuttavat lääkkeet.
läpeensä pahoja. Itse sain alaikäisenä skitsofrenialääkkeet käteen, yhden pikku haastattelun perusteella. Aika vahvat lääkkeet vielä, en ole koskenutkaan niihin enkä koske! Psykiatrit tappavat vain ihmisiä. Se on totuus.
Psykologeista on enemmän hyötyä!
Tietysti psykologit eivät ole siellä terapiahuoneessa kritiikin vastaanottamista varten. Ja vaikea sitä on terapeuttia ruveta muuttamaan. Kuten ketä tahansa muutakaan. Itseä on tarkoitus muuttaa, ei muita. Mutta jos terapeutti on aina hiljaa, se on tietysti ongelma. Kyllä mielestäni terapautin tarkoitus on välillä johdatella asiakasta kohti realistisia ajatuksia. Yleensä epäsuorasti, jolloin asiakkaan oma kognitio kehittyy ja hän alkaa itse tajuamaan asioita ja voi olla ylpeä siitä.
Jos terapautti on aina hiljaa, niin kannattaa etsiä uusi tai ruveta kirjoittamaan nettiin, foorumille, blogiin tai sitten omaa päiväkirjaa tai puhumaan jollekin nukelle, seinille. Mutta tärkeintä on peilata omia ajatuksia muiden ajatuksiin ja sitä kautta tsekata onko oma maailmankuva realistinen. Jos on yksinäinen on pakko lukea kirjallisuutta, seurattava nettiä. Etsittävä tietoa totuudesta. Muuten saattaa vaeltaa tietynlaisessa harhakuvassa ja pienessä psykoosissa elämäänsä. Totuus on sitä, että ymmärtää missä itse on väärässä ja milloin toinen tai toiset on väärässä, tässä puhutaan nyt faktoista. Jokaisella on mielipide, ei sitä tarvitse heille toitottaa, että se on väärä. Riittää että itse kriittisesti arviot onko se realistinen, se on tehtävä joka hetki. Kokoajan elämässä, jotta pysyy "järjissään".
Ymmärrän henkisesti rasikatuksi tulemisen tunteen, olen kokenut samaa, jopa fyysisen hyväksikäytön (siis ammattiauttaja työssään sortunut tällaiseen). Useilta auttajilta puuttuu todellinen kuuntelemisen taito tyystin. Ehkä he ovat voineet eläytyä jonkun toisen tilanteeseen/ kertomukseen, mutta monen muun kohdalla he epäonnistuvat. Tällaiset tilanteet voivat olla asiakkalle hyvin traumaattisia, jotka tulisi saada jotenkin purettua. Ongelmana taitaa olla, että tallaisen ilmiön vakavuutta ei ymmärretä, tai ei haluta/ kyetä tunnustamaan.
Voi syntyä kierre. Tuttavat, läheiset, vastaantulijat eivät kykene ymmärtämään, vaan puolustavat puoskarointia. He eivät ole kokeneet samaa, ja haluavat torjua mielestään tällaisen ongelmatiikan kokonaan. He ovat niin auktoriteettiuskoisia kenties.
Tässä pari linkkiä kristillisestä näkökulmasta asiaan. Saattaa olla lohduttavaa, että edes yksi auttaja uskaltaa olla rehellinen ja tunnustaa epäonnistumisensa.
Kuuntelemisen taidosta
http://www.teolinst.fi/luennot/files/MJ250209.htm
Erään ammattiauttajan näkökulmaa
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Sielunhoitajanaepaonnistunut2.htm