Tämä ei oikeastaan ole kysymys, vaan lähinnä ihmettelen sitä, mikä minua vaivaa.
Pystyn näköjään hyvin helpolla tavalla sanomaan jotain sellaisia asioita, jotka loukkaavat(?) tai aiheuttavat toiselle jotakin, minkä vuoksi toinen ei sitten enää juttele minulle. Lähinnä tämä näyttää nyt tulleen tavaksi naisten kanssa. Kyse ei ole mistään kaksimielisyyksistä, lisäksi olen aika rauhallisen ja kiltinkin oloinen mieshenkilö.
Jos esimerkiksi olen facebookissa tutustunut uudelleen muutaman vuoden takaiseen ihmiseen, niin innostuessani viestittelemään, ei tarvita montaakaan viestiä, kun toinen jo hiljenee. Olin aikoinaan kesätöissä (yli 5 vuotta sitten), ja firmassa oli nuori, kiva naishenkilö. Lähetin muutaman viestin, kyseltiin toisemme kuulumisia. Sitten mainitsin vain sellaisen asian, että muistan, kun säikäytin hänet tahtomattani kerran, kun hän tuli ovella minua vastaan. Siis aivan mitättömän oloinen juttu, jota normaali ihminen ei tietenkään edes muistaisi. Minusta tilanne oli jotenkin hauska silloin, taisin olla hieman ihastunutkin häneen, vaikka en sitä ikinä kertonut. No, viestit loppuivat kuin seinään, tai sitä ainakin pelkään nyt. Saa nähdä, koska tapauksesta on vasta kulunut muutama tunti.
Toinen, pidempiaikainen työkaveri, nainen myös, muutti joskus aikoinaan toiseen kaupunkiin. Viestitin hänelle ihan parin vuoden päästä huvikseni, ja viimeisimmässä viestissä kysyin "Miten olet viihtynyt siellä uudessa kaupungissa?". Tähän ei enää tullut vastausta, ja tämä nainen hiljeni myös täysin. Ilmeisesti tällaisia ei saa kysyä, tai sitten kyse on niistä kolmesta hymy-merkistä, jotka eksyivät viestini mukaan, kun niin innostuneena kirjoittelin.
Olen aina ollut aika harkitsevainen, ennen kuin sanon mitään. Siksi olen sitten ollut niin kovin hiljainenkin. Pitääkö sitä alkaa miettiä vielä ihan normaalilta tuntuvia asioita, että sopiiko niistä puhua? Vai onko siinä jotain pahaa, kun ottaa yhteyttä toiseen monen vuoden kuluttua edellisestä yhteydenpidosta? En ymmärrä.
Pystyn näköjään hyvin helpolla tavalla sanomaan jotain sellaisia asioita, jotka loukkaavat(?) tai aiheuttavat toiselle jotakin, minkä vuoksi toinen ei sitten enää juttele minulle. Lähinnä tämä näyttää nyt tulleen tavaksi naisten kanssa. Kyse ei ole mistään kaksimielisyyksistä, lisäksi olen aika rauhallisen ja kiltinkin oloinen mieshenkilö.
Jos esimerkiksi olen facebookissa tutustunut uudelleen muutaman vuoden takaiseen ihmiseen, niin innostuessani viestittelemään, ei tarvita montaakaan viestiä, kun toinen jo hiljenee. Olin aikoinaan kesätöissä (yli 5 vuotta sitten), ja firmassa oli nuori, kiva naishenkilö. Lähetin muutaman viestin, kyseltiin toisemme kuulumisia. Sitten mainitsin vain sellaisen asian, että muistan, kun säikäytin hänet tahtomattani kerran, kun hän tuli ovella minua vastaan. Siis aivan mitättömän oloinen juttu, jota normaali ihminen ei tietenkään edes muistaisi. Minusta tilanne oli jotenkin hauska silloin, taisin olla hieman ihastunutkin häneen, vaikka en sitä ikinä kertonut. No, viestit loppuivat kuin seinään, tai sitä ainakin pelkään nyt. Saa nähdä, koska tapauksesta on vasta kulunut muutama tunti.
Toinen, pidempiaikainen työkaveri, nainen myös, muutti joskus aikoinaan toiseen kaupunkiin. Viestitin hänelle ihan parin vuoden päästä huvikseni, ja viimeisimmässä viestissä kysyin "Miten olet viihtynyt siellä uudessa kaupungissa?". Tähän ei enää tullut vastausta, ja tämä nainen hiljeni myös täysin. Ilmeisesti tällaisia ei saa kysyä, tai sitten kyse on niistä kolmesta hymy-merkistä, jotka eksyivät viestini mukaan, kun niin innostuneena kirjoittelin.
Olen aina ollut aika harkitsevainen, ennen kuin sanon mitään. Siksi olen sitten ollut niin kovin hiljainenkin. Pitääkö sitä alkaa miettiä vielä ihan normaalilta tuntuvia asioita, että sopiiko niistä puhua? Vai onko siinä jotain pahaa, kun ottaa yhteyttä toiseen monen vuoden kuluttua edellisestä yhteydenpidosta? En ymmärrä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tätä voisi kysyä naisen logiikassa. Saattaisit saada vastauksiakin.
Tuskin kysymys on kuitenkaan sinun epänormaaliudestasi, vaan naisten laiskuudesta.
yksikään mies ei ole välttynyt naisen torjunnalta. Voit kysyä asiaa Miehen logiikastakin.
voit kysyä ihan sitä, mitä mieleen tulee. Ei nyt kannata naisten suhteen olla kuin hiiri ja kysellä lupaa liikkumiseen. Naiset eivät yleisesti ottaen pidä alistuvista miehistä.
merkitä mitään sen syvällisempää kuin että nainen on menettänyt mielenkiintonsa eikä koe mielekkääksi jatkaa "jutustelua"... Näin asian näkisin.
Syynä voisi olla hyvinkin ne kolme hymynaamaa, jotka eksyivät viestiisi. Itse ainakin suhtaudun varauksella, jos toinen viljelee hymiöitä liikaa ja ":):):)" on yksi epäilyttävimmistä yhdistelmistä. En voi ymmärtää, että joku olisi minusta aidosti niin innostunut että lipsahtaa monta hymiötä peräjälkeen.
Mutta jaa, en varmaan yhteydenpitoa lopettaisi tuollaisen takia. Tiedän, että mulla on paha tapa ylianalysoida toisten vilpittömiä viestejä ja yritän vakuuttaa itselleni, että arvailut ovat tosiaan vain arvailuja.
Ei noissa kysymyksissä mielestäni ole mitään ihmeellistä. Miksei niihin muka voisi vastata tai miksi joku edes ärsyyntyisi niistä? Ovat vaan laiskoja. Itsekin joskus kysynyt jotain juuri Facebookissa yhdeltä vanhalta kaverilta ja vastausta ei kuulunut, eivät vaan jaksa vastata ollenkaan. Enkä tajua myöskään miksi siinä pitäisi olla jotain epäilyttävää jos joku käyttää hymiöitä, itse ainakin tajuan sen vain olevan joillakin ihan tapa joka ei tarkoita mitään.