Kysymys punikeille

siis MITÄ?!
voisitko täsmentää, eli miksi sitten sotaa käytiin? Valkoiset halusivat nimenomaan pidättäytyä Kommunistien vallasta ja liittymisestä N-liitton. Punaiset taas olisivat juuri halunneet sinne!

valkoinen kirjoitti:

siis MITÄ?!
voisitko täsmentää, eli miksi sitten sotaa käytiin? Valkoiset halusivat nimenomaan pidättäytyä Kommunistien vallasta ja liittymisestä N-liitton. Punaiset taas olisivat juuri halunneet sinne!

Lue lisää

ainakin punaisten osalta. Ei punaisten päämäärä ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon, eihän sellaista valtiota 1918 vielä edes ollut olemassa! Punaisella rivimiehellä oli aivan muut motiivit.

Mietippä noita punaisten motiiveja hieman lisää, ilman asenteita ja ennakkoluuloja jos osaat (mikä tuntuu kyllä kohdallasi mahdottomalta ajatukselta) ja puhu sitten "vapaussodasta" jos vielä kehtaat.

haipus kirjoitti:

ainakin punaisten osalta. Ei punaisten päämäärä ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon, eihän sellaista valtiota 1918 vielä edes ollut olemassa! Punaisella rivimiehellä oli aivan muut motiivit.

Mietippä noita punaisten motiiveja hieman lisää, ilman asenteita ja ennakkoluuloja jos osaat (mikä tuntuu kyllä kohdallasi mahdottomalta ajatukselta) ja puhu sitten "vapaussodasta" jos vielä kehtaat.

Lue lisää

Mutta punaisella osapuolella oli tiedossa bolseviikki vallankumous venäjällä. Ja miksi he sitten sinne pakenivat ja yrittivät paeta jos heillä ei olisi ollut asiat tiedossa?

valkoinen kirjoitti:

siis MITÄ?!
voisitko täsmentää, eli miksi sitten sotaa käytiin? Valkoiset halusivat nimenomaan pidättäytyä Kommunistien vallasta ja liittymisestä N-liitton. Punaiset taas olisivat juuri halunneet sinne!

Lue lisää

Nimerkki "pravdan" käsitys asiasta on täysin oikea.

Sisällissodan historiaa on tällä palstalla käsitelty runsaasti, joten yritän lyhyesti selvittää sotaan johtaneita tekijöitä. Kapinoinnin aloittivat punaiset. Heillä oli eteläisessä Suomessa suuri kannatus. Perussyy sotaan oli jatkuvasti lisääntynyt tyytymättömyys elinoloihin, epätasa-arvoon ja mielivaltaisen kohtelun alaiseksi joutumiseen. Suomessa, tarkemmin sanottuna Pohjanmaasta etelään ulottuvassa Suomessa, oli noihin aikoihin selkeä luokkayhteiskunta. Ns. köyhälistöön kuuluivat kaupungeissa tehdastyöväestö sekä erilainen sekatyöläisten joukko. Maaseudulla alinta kastia olivat torpparit ja tilaton maatyöväestö. Yläluokan muodostivat lähes järjerstään ruotsinkieliset tehdaspatruunat, kartanonherrat, virkamiehistö sekä näitä tukenut koulutettu sivistyneistö. Keskiluokka, joka nykyisin on vallitseva, oli noihin aikoihin paljon merkityksettömämpi. Kaupunkien porvaristo ja maaseudun talollinen väki ei kuitenkaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tukenut punaisia, joskin kyllä osin ymmärsi tyytymättömyyden syyt. Työväestön vaatimukset eivät lainsäädännön tyryhtyessä edenneet mihinkään. Maaseudun torpparien ym. oloja vain kiristettiin työpäiviä lisäämällä. Luokka- ja elintasoerot olivat suuria. Nykypäivän ihmisen näkökulmasta todennäköisesti lähes käsittämättömiä. Silloin ei ollut sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka olisivat auttaneet ahdinkoon joutuneita.

Työväestö ja muu kurjalisto pani toivonsa eduskuntatyöhön. Vrasinaisen iskun vasten kasvoja nämä joutuivat kokemaan kesällä 1917, kun Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan, joka oli julistautunut ylimmän päätösvallan käyttäjäksi. Oikeisto tuki venäläisiä tässä suomalaisen vasemmiston puolittaisessa itsenäistymisjulistuksessa. Tämä aiheutti luonnollisesti katkeruutta, koska asia tulkittiin niin, että oikeisto pyrkii kaikin keinoin jarruttamaan eduskuntatyötä ja on valmis myymään vaikka maansa puolustaakseen omistusoloja ja sääntelemättömiä työoloja. Eduskuntatyö oli merkittäviltä osiltaan ollut jäissä koko sen ajan, jolloin vasemmisto siihen osallistui. Tsaari ja Suomen virkamiehistö pelasivat oman valtansa puolesta.

Sotaan vaikutti paljon myös elintarvikepula, joka aiheitui sen vuoksi, että viljaa ei enää toimitettu Suomeen Venäjältä Venäjän sekasortoisten olojen ja Suomen itsenäistymisen vuoksi.

Välitön yllyke sotaan oli sitten järjestysvallan puuttuminen boshevikkivallankumouksen jälkeen. Tätä tyhjiötä alettii paikata suojeluskunnilla ja punakaarteilla. Vähitellen mielialat muuttuivat yhä sotaisemmiksi ja johtivat lopulta kapinaan ja terroritekoihin.

Punaisten toiminta ei perustunut minkään kommunistivaltion perustamiseen saati liittymiseen takaisin NeuvostoVenäjään. Punaisethat olivat koko ajan tähdänneet eduskuntatyöhön ja vaatimusten ajamiseen läpi siellä. Yhtälailla voi tulkita, että punaisten tavoitteena oli palauttaa kansanvaltainen eduskuntatyö, kun sitä oli kaiken aikaa vippaskonsteilla siinä pilkattu. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan "itsenäistymisjulistus" kesällä 1917 puhuu aivan muuta kuin halusta jatkaa osana Venäjää. Punaiset tavoittelivat demokratiaa, koska se toisi heille kaikki heidän kaipaamansa edut. Missään vaiheessa punaiset eivät tavoitelleet mitään työväestön diktatuuria tai kommunismia. Pääasia oli vallan vaihtaminen surkeiden elinolojen kohentamiseksi. Nälkä ja kurjuus eivät suunnitelmissään juuri tätä pidemmälle edenneet. Jos jokin malli oli rivipunaisen tavoitteena, sellaiseksi kerrottiin hänelle lähinnä Sveitsin lähidemokratian malli. Kommunistivallankumoukseen tähtäävä agitaattirijoukko oli vain pieni vähemmistö paunaisten joukoissa.

Valkoisten toiminta ei tähdännyt millään lailla sitä vastaan, että Suomi liitettäisiin NeuvostoVenäjään. Venäläinen sotaväki riisuttiin asesta ja heistä valtaosa palasi mieluusti kotimmahansa. NeuvostoVenäjä ei valtiona osallistunut millään muulla tavoin kuin asetoimituksin sotaan. Jos näin ei olisi ollut, neuvostojoukoille olisi varmasti annettu käsky olla suostumatta aseistariisuntaan. Venäläisten joukkojen voima olisi kyllä hyvin riittänyt vastaan panemiseen. Venäläiset riisuttiin hyvin pian ja lähes vastaanpanematta aseista ja lähetettiin kotimatkalle. Tämä tavoite tuli nopeasti toteutetuksi. Valkoisilla ei ollut mitään syytä olettaa, että punaiset tavoittelivat NeuvostoVenäjään liittymistä. Miksi ihmeessä he olisivat näin luulleet?

Valkoinen armeija lähti kukistamaan suomalaista punakapinaa. Valkoisen armeijan joukoille ei tätä kylläkään kerrottu. He luulivat pitkään taistelevansa vain venäläisiä ja näiden puolelle hurahtaneita muutamia suomalaisia punaryssiä vastaan. Ei valkoisen armeijan rivimies tajunnut värväytyessään, että sodassa olisi kyse taistelusta oman maan kansalaisia vastaan. Tätä varten osa jääkäreistä jätettiin Saksaan, koska ei oltu varmoja mille puolelle nämä asian todellisen laidan havaittuaan oikein asettuisivat. Kumpikaan sodan osapuoli ei taistellut kommunismin puolesta tai sitä vastaan sen paremmin kuin entiseen emämaahan liittämisen puolesta tai sitä vastaan. Punaiset taistelivat vallasta saadakseen paremmat elinolot ja valkoiset tästä samasta vallasta säilyttääkseen enstiset omistusolot ja virkamiesjohtoisen vallankäytön. NeuvostoVenäjä kommunistisena järjestelmänä oli elänyt vasta jonkin kuukauden. Ei siitä kukaan kyennyt vielä silloin mitään mallia ottamaan, kun ei tiedetty mitä sellainen bolshevismi oikein on. Siinä se toimitietysti esimerkkinä, että työväestö voi riistää vallan itselleen tällaisella vallankumouksella. Jälkipolvet ovat vasta tietoisina seurauksista voineet antaa kapinoinnille tällaisia merkityksiä.

Punaisten suurin virhe oli siinä, että he ryhtyivät aseelliseen kapinointiin. Valkoisen Suomen suurin virhe oli siinä, että he jarruttivat uudistuksia kaikin keinoin ja ajoivat ihmisiä siten kurjuuteen. Kaikkinensa sisällissota on itsenäisen Suomen historian häpeällisin vaihe.

Sanamies kirjoitti:

Mutta punaisella osapuolella oli tiedossa bolseviikki vallankumous venäjällä. Ja miksi he sitten sinne pakenivat ja yrittivät paeta jos heillä ei olisi ollut asiat tiedossa?

Lue lisää

Tottakai bolshevikkivallankumous oli tiedossa. Se kertoi Suomenkin työväestölle ja muulle kurjalistolle, että aseellinen vallankumous oli yksi keino vaikuttaa elinolojen kohentumiseen. Mitään muuta kuin tämän esimerkin se ei sitten kertonutkaan. Se ei kertonut stä, miten toimittaisiin tämän vallankumouksen jälkeen. Venäjällä elettiin hyvin sekasortoisia oloja tuoloin ja vallankumoukselliset olivat ehtineet olla vallassa vain muutaman kuukauden. Vallankumous vallankumouksen vuoksi ei ole mahdollinen missään oloissa. Täytyy olla suurta tyytymättömyyttä omiin oloihin ennen kuin aseellisten kumousten tielle lähdetään siinä laajudessa kuin 1918 lähdettiin. Ei nykymaailmassakaan pieni äärioikeistolainen tai -vasemmistolainen ryhmä voi tehdä itsessään mitään vallankumousta, ellei suuri tyytymättömyys oloihin vallitse kansan syvissä riveissä. Tämä on vallankumouksen perusedellytys. Siksi kommunistit ovat aina vihanneet eniten sosiaalidemokraatteja, jotka uudistuksillaan syövät edellytykset vallankumoukselliselta tilanteelta. Puolta suomalaisista ei ole mitenkään mahdollista kiihottaa kapinaan ilman, että oloissa on muutoin jotain perustavanlaatuista pielessä.

Jos tarkoitat pakenemista Venäjälle sisällissodan loppuvaiheissa, niin kai se on aika luonnollista, että jos ihmisellä on valittavana kuolema tai elämä jossain muualla, hän valitsee viimemainitun.

Sanamies kirjoitti:

Mutta punaisella osapuolella oli tiedossa bolseviikki vallankumous venäjällä. Ja miksi he sitten sinne pakenivat ja yrittivät paeta jos heillä ei olisi ollut asiat tiedossa?

Lue lisää

Ketään kotona? Mites kävi niille punaisille jotka eivät paenneet Venäjälle? Jos selvisivät teloituskomppanian edestä niin tapettiin nälkään tai tautiin. Olipa vaihtoehdot vähissä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Nimerkki "pravdan" käsitys asiasta on täysin oikea.

Sisällissodan historiaa on tällä palstalla käsitelty runsaasti, joten yritän lyhyesti selvittää sotaan johtaneita tekijöitä. Kapinoinnin aloittivat punaiset. Heillä oli eteläisessä Suomessa suuri kannatus. Perussyy sotaan oli jatkuvasti lisääntynyt tyytymättömyys elinoloihin, epätasa-arvoon ja mielivaltaisen kohtelun alaiseksi joutumiseen. Suomessa, tarkemmin sanottuna Pohjanmaasta etelään ulottuvassa Suomessa, oli noihin aikoihin selkeä luokkayhteiskunta. Ns. köyhälistöön kuuluivat kaupungeissa tehdastyöväestö sekä erilainen sekatyöläisten joukko. Maaseudulla alinta kastia olivat torpparit ja tilaton maatyöväestö. Yläluokan muodostivat lähes järjerstään ruotsinkieliset tehdaspatruunat, kartanonherrat, virkamiehistö sekä näitä tukenut koulutettu sivistyneistö. Keskiluokka, joka nykyisin on vallitseva, oli noihin aikoihin paljon merkityksettömämpi. Kaupunkien porvaristo ja maaseudun talollinen väki ei kuitenkaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tukenut punaisia, joskin kyllä osin ymmärsi tyytymättömyyden syyt. Työväestön vaatimukset eivät lainsäädännön tyryhtyessä edenneet mihinkään. Maaseudun torpparien ym. oloja vain kiristettiin työpäiviä lisäämällä. Luokka- ja elintasoerot olivat suuria. Nykypäivän ihmisen näkökulmasta todennäköisesti lähes käsittämättömiä. Silloin ei ollut sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka olisivat auttaneet ahdinkoon joutuneita.

Työväestö ja muu kurjalisto pani toivonsa eduskuntatyöhön. Vrasinaisen iskun vasten kasvoja nämä joutuivat kokemaan kesällä 1917, kun Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan, joka oli julistautunut ylimmän päätösvallan käyttäjäksi. Oikeisto tuki venäläisiä tässä suomalaisen vasemmiston puolittaisessa itsenäistymisjulistuksessa. Tämä aiheutti luonnollisesti katkeruutta, koska asia tulkittiin niin, että oikeisto pyrkii kaikin keinoin jarruttamaan eduskuntatyötä ja on valmis myymään vaikka maansa puolustaakseen omistusoloja ja sääntelemättömiä työoloja. Eduskuntatyö oli merkittäviltä osiltaan ollut jäissä koko sen ajan, jolloin vasemmisto siihen osallistui. Tsaari ja Suomen virkamiehistö pelasivat oman valtansa puolesta.

Sotaan vaikutti paljon myös elintarvikepula, joka aiheitui sen vuoksi, että viljaa ei enää toimitettu Suomeen Venäjältä Venäjän sekasortoisten olojen ja Suomen itsenäistymisen vuoksi.

Välitön yllyke sotaan oli sitten järjestysvallan puuttuminen boshevikkivallankumouksen jälkeen. Tätä tyhjiötä alettii paikata suojeluskunnilla ja punakaarteilla. Vähitellen mielialat muuttuivat yhä sotaisemmiksi ja johtivat lopulta kapinaan ja terroritekoihin.

Punaisten toiminta ei perustunut minkään kommunistivaltion perustamiseen saati liittymiseen takaisin NeuvostoVenäjään. Punaisethat olivat koko ajan tähdänneet eduskuntatyöhön ja vaatimusten ajamiseen läpi siellä. Yhtälailla voi tulkita, että punaisten tavoitteena oli palauttaa kansanvaltainen eduskuntatyö, kun sitä oli kaiken aikaa vippaskonsteilla siinä pilkattu. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan "itsenäistymisjulistus" kesällä 1917 puhuu aivan muuta kuin halusta jatkaa osana Venäjää. Punaiset tavoittelivat demokratiaa, koska se toisi heille kaikki heidän kaipaamansa edut. Missään vaiheessa punaiset eivät tavoitelleet mitään työväestön diktatuuria tai kommunismia. Pääasia oli vallan vaihtaminen surkeiden elinolojen kohentamiseksi. Nälkä ja kurjuus eivät suunnitelmissään juuri tätä pidemmälle edenneet. Jos jokin malli oli rivipunaisen tavoitteena, sellaiseksi kerrottiin hänelle lähinnä Sveitsin lähidemokratian malli. Kommunistivallankumoukseen tähtäävä agitaattirijoukko oli vain pieni vähemmistö paunaisten joukoissa.

Valkoisten toiminta ei tähdännyt millään lailla sitä vastaan, että Suomi liitettäisiin NeuvostoVenäjään. Venäläinen sotaväki riisuttiin asesta ja heistä valtaosa palasi mieluusti kotimmahansa. NeuvostoVenäjä ei valtiona osallistunut millään muulla tavoin kuin asetoimituksin sotaan. Jos näin ei olisi ollut, neuvostojoukoille olisi varmasti annettu käsky olla suostumatta aseistariisuntaan. Venäläisten joukkojen voima olisi kyllä hyvin riittänyt vastaan panemiseen. Venäläiset riisuttiin hyvin pian ja lähes vastaanpanematta aseista ja lähetettiin kotimatkalle. Tämä tavoite tuli nopeasti toteutetuksi. Valkoisilla ei ollut mitään syytä olettaa, että punaiset tavoittelivat NeuvostoVenäjään liittymistä. Miksi ihmeessä he olisivat näin luulleet?

Valkoinen armeija lähti kukistamaan suomalaista punakapinaa. Valkoisen armeijan joukoille ei tätä kylläkään kerrottu. He luulivat pitkään taistelevansa vain venäläisiä ja näiden puolelle hurahtaneita muutamia suomalaisia punaryssiä vastaan. Ei valkoisen armeijan rivimies tajunnut värväytyessään, että sodassa olisi kyse taistelusta oman maan kansalaisia vastaan. Tätä varten osa jääkäreistä jätettiin Saksaan, koska ei oltu varmoja mille puolelle nämä asian todellisen laidan havaittuaan oikein asettuisivat. Kumpikaan sodan osapuoli ei taistellut kommunismin puolesta tai sitä vastaan sen paremmin kuin entiseen emämaahan liittämisen puolesta tai sitä vastaan. Punaiset taistelivat vallasta saadakseen paremmat elinolot ja valkoiset tästä samasta vallasta säilyttääkseen enstiset omistusolot ja virkamiesjohtoisen vallankäytön. NeuvostoVenäjä kommunistisena järjestelmänä oli elänyt vasta jonkin kuukauden. Ei siitä kukaan kyennyt vielä silloin mitään mallia ottamaan, kun ei tiedetty mitä sellainen bolshevismi oikein on. Siinä se toimitietysti esimerkkinä, että työväestö voi riistää vallan itselleen tällaisella vallankumouksella. Jälkipolvet ovat vasta tietoisina seurauksista voineet antaa kapinoinnille tällaisia merkityksiä.

Punaisten suurin virhe oli siinä, että he ryhtyivät aseelliseen kapinointiin. Valkoisen Suomen suurin virhe oli siinä, että he jarruttivat uudistuksia kaikin keinoin ja ajoivat ihmisiä siten kurjuuteen. Kaikkinensa sisällissota on itsenäisen Suomen historian häpeällisin vaihe.

Lue lisää

ei olisi vielä synnyttänyt kahtiajakautumista , vaan valkoisten järjetön kosto ja viattomien murhaaminen voiton jo varmistuttua. Miksi sen annettiin siihen mennä ja ketkä vastuulliset sen sallivat ja miksi? Mikä oli todellinen motiivi, että Suomi jaettiin kahtia ties kuinka pitkäksi aikaa? Talvisodassa taistelivat punikkien pojat eturintamilla, mutta talvisodan henki perustui siihen, että omia upseereita pelättiin enemmän kuin vihollista.

Miksi kirjoitti:

ei olisi vielä synnyttänyt kahtiajakautumista , vaan valkoisten järjetön kosto ja viattomien murhaaminen voiton jo varmistuttua. Miksi sen annettiin siihen mennä ja ketkä vastuulliset sen sallivat ja miksi? Mikä oli todellinen motiivi, että Suomi jaettiin kahtia ties kuinka pitkäksi aikaa? Talvisodassa taistelivat punikkien pojat eturintamilla, mutta talvisodan henki perustui siihen, että omia upseereita pelättiin enemmän kuin vihollista.

Lue lisää

Punaiset syyllsityivät murhiin ja muihin terroritekoihin paikallisesti ja tilannekohtaisesti, mutta ei kovin järjestelmällisesti. Silti tietysti punaisten toiminta ruokki kostonhimoa. Valkoiset aloittivat julmuudet sodassa tappamalla antautuneita vangeiksi jääneitä punaisia säälimättä. Näiden ajateltiin olleen rosvoja, punaryssiä ja maanpettureita, jotka ansaitsivat tällaisen kohtalon. Vielä suurempi syy tähän oli sodan pelotevaikutus. Teloituksiin suhtauduttiin hyvin supeasti aina sodanjohdon ylimmällä tasolla. Tätä taktiikka valkoinen puoli yritti muuttaa Tampereen valloituksen edellä, mutta sitä ei pidetty enää uskottavana, joten punaiset eivät varman kuoleman pelossa antautuneet. Tämä vastustus ja sen myötä tulleet uhrit lisäsivät vaan valkoisen puolen kostonhimoa. Kun veren makuun oli kerran päästy, sitä ei tuntunut enää mikään tyydyttävän.

Todellinen motiivi kahtiajakamiseen oli mielestäni omistusolojen ja taloudellisen vallan turvaaminen. Onneksi suomalaisesta yhteiskunnasta löytyi kuitenkin myös vastuullisuutta ja ymmärrystä sille, että pienen kansan tulee olla yhtenäinen. Maltillinen oikeisto ajoi uudistuksia sen minkä pystyi jo heti sodan jälkeen ja myöhemmin sitten myös yhdessä maltillisen vasemmiston kanssa. Mutta sisällisodan lopputulos määräsi politiikan valtavirran. Toisaalta se ehkä samalla tulppasi niin oikeisto- kuin vasemmistoradikalismin valtaanpääsyn syistä, joihin en nyt tässä tarkemmin puutu. Kansan kahtiajakautuminen oli luonnollista pitkän aikaa, sillä tokihan teloitukset yms. aiheuttivat paljon katkeruutta, jotta monen oli ymmärrettävästi liki mahdoton antaa anteeksi.

Tuo talvisodan henki saattanee mainitsemiltasi osin olla ehkä vähän vääristelty myytti. Talvisodassa jätettiin vielä paljon väkeä kutsumatta sotajoukkoon, juuri pelätystä syystä, että nämä voisivat asettua väärälle puolella. Oikeastaan tuo talvisodan henki eli yhtenäinen kansa muodostui vasta talvisodan päätyttyä sen ankariin rauhanehtoihin. Jatkosotaan punikkien poikiakin sitten voitiin jo päästää mukaan. Ja siinä sodassa syntyivät sitten ns. asevelisosialistit, jotka jatkoivat kommunismin vastaista taisteluaan sodan päätyttyä sanan miekalla.

Mielipidepankki kirjoitti:

Nimerkki "pravdan" käsitys asiasta on täysin oikea.

Sisällissodan historiaa on tällä palstalla käsitelty runsaasti, joten yritän lyhyesti selvittää sotaan johtaneita tekijöitä. Kapinoinnin aloittivat punaiset. Heillä oli eteläisessä Suomessa suuri kannatus. Perussyy sotaan oli jatkuvasti lisääntynyt tyytymättömyys elinoloihin, epätasa-arvoon ja mielivaltaisen kohtelun alaiseksi joutumiseen. Suomessa, tarkemmin sanottuna Pohjanmaasta etelään ulottuvassa Suomessa, oli noihin aikoihin selkeä luokkayhteiskunta. Ns. köyhälistöön kuuluivat kaupungeissa tehdastyöväestö sekä erilainen sekatyöläisten joukko. Maaseudulla alinta kastia olivat torpparit ja tilaton maatyöväestö. Yläluokan muodostivat lähes järjerstään ruotsinkieliset tehdaspatruunat, kartanonherrat, virkamiehistö sekä näitä tukenut koulutettu sivistyneistö. Keskiluokka, joka nykyisin on vallitseva, oli noihin aikoihin paljon merkityksettömämpi. Kaupunkien porvaristo ja maaseudun talollinen väki ei kuitenkaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tukenut punaisia, joskin kyllä osin ymmärsi tyytymättömyyden syyt. Työväestön vaatimukset eivät lainsäädännön tyryhtyessä edenneet mihinkään. Maaseudun torpparien ym. oloja vain kiristettiin työpäiviä lisäämällä. Luokka- ja elintasoerot olivat suuria. Nykypäivän ihmisen näkökulmasta todennäköisesti lähes käsittämättömiä. Silloin ei ollut sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka olisivat auttaneet ahdinkoon joutuneita.

Työväestö ja muu kurjalisto pani toivonsa eduskuntatyöhön. Vrasinaisen iskun vasten kasvoja nämä joutuivat kokemaan kesällä 1917, kun Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan, joka oli julistautunut ylimmän päätösvallan käyttäjäksi. Oikeisto tuki venäläisiä tässä suomalaisen vasemmiston puolittaisessa itsenäistymisjulistuksessa. Tämä aiheutti luonnollisesti katkeruutta, koska asia tulkittiin niin, että oikeisto pyrkii kaikin keinoin jarruttamaan eduskuntatyötä ja on valmis myymään vaikka maansa puolustaakseen omistusoloja ja sääntelemättömiä työoloja. Eduskuntatyö oli merkittäviltä osiltaan ollut jäissä koko sen ajan, jolloin vasemmisto siihen osallistui. Tsaari ja Suomen virkamiehistö pelasivat oman valtansa puolesta.

Sotaan vaikutti paljon myös elintarvikepula, joka aiheitui sen vuoksi, että viljaa ei enää toimitettu Suomeen Venäjältä Venäjän sekasortoisten olojen ja Suomen itsenäistymisen vuoksi.

Välitön yllyke sotaan oli sitten järjestysvallan puuttuminen boshevikkivallankumouksen jälkeen. Tätä tyhjiötä alettii paikata suojeluskunnilla ja punakaarteilla. Vähitellen mielialat muuttuivat yhä sotaisemmiksi ja johtivat lopulta kapinaan ja terroritekoihin.

Punaisten toiminta ei perustunut minkään kommunistivaltion perustamiseen saati liittymiseen takaisin NeuvostoVenäjään. Punaisethat olivat koko ajan tähdänneet eduskuntatyöhön ja vaatimusten ajamiseen läpi siellä. Yhtälailla voi tulkita, että punaisten tavoitteena oli palauttaa kansanvaltainen eduskuntatyö, kun sitä oli kaiken aikaa vippaskonsteilla siinä pilkattu. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan "itsenäistymisjulistus" kesällä 1917 puhuu aivan muuta kuin halusta jatkaa osana Venäjää. Punaiset tavoittelivat demokratiaa, koska se toisi heille kaikki heidän kaipaamansa edut. Missään vaiheessa punaiset eivät tavoitelleet mitään työväestön diktatuuria tai kommunismia. Pääasia oli vallan vaihtaminen surkeiden elinolojen kohentamiseksi. Nälkä ja kurjuus eivät suunnitelmissään juuri tätä pidemmälle edenneet. Jos jokin malli oli rivipunaisen tavoitteena, sellaiseksi kerrottiin hänelle lähinnä Sveitsin lähidemokratian malli. Kommunistivallankumoukseen tähtäävä agitaattirijoukko oli vain pieni vähemmistö paunaisten joukoissa.

Valkoisten toiminta ei tähdännyt millään lailla sitä vastaan, että Suomi liitettäisiin NeuvostoVenäjään. Venäläinen sotaväki riisuttiin asesta ja heistä valtaosa palasi mieluusti kotimmahansa. NeuvostoVenäjä ei valtiona osallistunut millään muulla tavoin kuin asetoimituksin sotaan. Jos näin ei olisi ollut, neuvostojoukoille olisi varmasti annettu käsky olla suostumatta aseistariisuntaan. Venäläisten joukkojen voima olisi kyllä hyvin riittänyt vastaan panemiseen. Venäläiset riisuttiin hyvin pian ja lähes vastaanpanematta aseista ja lähetettiin kotimatkalle. Tämä tavoite tuli nopeasti toteutetuksi. Valkoisilla ei ollut mitään syytä olettaa, että punaiset tavoittelivat NeuvostoVenäjään liittymistä. Miksi ihmeessä he olisivat näin luulleet?

Valkoinen armeija lähti kukistamaan suomalaista punakapinaa. Valkoisen armeijan joukoille ei tätä kylläkään kerrottu. He luulivat pitkään taistelevansa vain venäläisiä ja näiden puolelle hurahtaneita muutamia suomalaisia punaryssiä vastaan. Ei valkoisen armeijan rivimies tajunnut värväytyessään, että sodassa olisi kyse taistelusta oman maan kansalaisia vastaan. Tätä varten osa jääkäreistä jätettiin Saksaan, koska ei oltu varmoja mille puolelle nämä asian todellisen laidan havaittuaan oikein asettuisivat. Kumpikaan sodan osapuoli ei taistellut kommunismin puolesta tai sitä vastaan sen paremmin kuin entiseen emämaahan liittämisen puolesta tai sitä vastaan. Punaiset taistelivat vallasta saadakseen paremmat elinolot ja valkoiset tästä samasta vallasta säilyttääkseen enstiset omistusolot ja virkamiesjohtoisen vallankäytön. NeuvostoVenäjä kommunistisena järjestelmänä oli elänyt vasta jonkin kuukauden. Ei siitä kukaan kyennyt vielä silloin mitään mallia ottamaan, kun ei tiedetty mitä sellainen bolshevismi oikein on. Siinä se toimitietysti esimerkkinä, että työväestö voi riistää vallan itselleen tällaisella vallankumouksella. Jälkipolvet ovat vasta tietoisina seurauksista voineet antaa kapinoinnille tällaisia merkityksiä.

Punaisten suurin virhe oli siinä, että he ryhtyivät aseelliseen kapinointiin. Valkoisen Suomen suurin virhe oli siinä, että he jarruttivat uudistuksia kaikin keinoin ja ajoivat ihmisiä siten kurjuuteen. Kaikkinensa sisällissota on itsenäisen Suomen historian häpeällisin vaihe.

Lue lisää

Näin se meni. Mitään siihen lisäämättä, mitään siitä pois ottamatta. Paitsi. Hieman tarkentaisin viimeisiä rivejäsi kirjoituksessasi.

>Punaisten suurin virhe oli siinä, että he ryhtyivät aseelliseen kapinointiin. Valkoisen Suomen suurin virhe oli siinä, että he jarruttivat uudistuksia kaikin keinoin ja ajoivat ihmisiä siten kurjuuteen. Kaikkinensa sisällissota on itsenäisen Suomen historian häpeällisin vaihe.>

Olen samaa mieltä siitä mikä oli punaisten suurin virhe. Huomioit hyvin Valkoisen osapuolen syyllisyyden kansalais-sotaan. Mutta korostaisin vieläkin myös heidän suurta syyllisyyttään kansalais-sodan loppuvaiheessa taistelujen jälkeisissä tilanteissa joissa valkoiset joukot teloittivat antautuneita punaisia. Samoin kuin sodan jälkeisten kuukausien aikana jolloin kunnissa raa´asti teloitettiin useita ihmisiä, usein syynä vain kuuluminen ammattijärjestöön, työväenyhdistykseen tai muuhun valkoisen voittajan mielestä epäilyttävään järjestöön kuuluminen. Taas tänään tuli viimeisintä tietoa punaisten sotakuolemista. Lisääntyivät yli 2700:lla ollen nyt liki 30000 uhria.

>Vuoden 1918 kansalaissodassa kuolleiden punaisten määrä saattaa olla aiemmin luultua suurempi. Tietokirjailija Tauno Tukkinen on nimittäin tilastotieteen keinoilla laskenut punaisten henkilötappioiksi peräti 29 800.

Tukkisen luku on yli 2 700 suurempi kuin mihin valtioneuvoston alaisessa Suomen sotasurmat 1914-22 -projektissa on päädytty.

Aivan uusi tieto on vuosikymmenien aikana kuolleiksi julistettujen punaisten suuri lukumäärä. Kun heitä sotasurmat-projektissa on arvioitu olleen 240, Tukkisen tutkimusten mukaan heitä olisi peräti 5 000. Lukuun hän on päätynyt kahdella eri tilastollisella menetelmällä.

- Kuolleiksi julistettujen suuri määrä osoittaa mielestäni sen, kuinka kauheasta ja julmasta sodasta oli kyse, Tukkinen sanoo.

Hänen mukaansa on uskomatonta, että niin paljon ihmisiä saattoi tuolloin joutua tietymättömiin Suomessa. Viidentuhannen kuolleeksi julistetun joukossa ei nimittäin ole mukana esimerkiksi Venäjälle paenneita punaisia.

Ensimmäiset kuolleiksi julistamiset tapahtuivat pian sodan jälkeen vuonna 1920 esimerkiksi perinnönjakojen takia, mutta viimeiset julistukset olivat niinkin myöhään kuin 1994 - siis vain 10 vuotta sitten.

Tukkinen on juuri julkaissut kuolleeksi julistettujen punaisten kohtaloista kertovan kirjan Kumpujen yöstä.

Tilastollisten menetelmien käytössä Tukkista on avustanut tilastotieteilijä, valtiotieteiden lisensiaatti Kari Djerf.


Oikeuden pöytäkirjoista yksityiskohtaista tietoa

Kuolleiksi julistettujen suuri lukumäärä johtuu Tukkisen mukaan siitä, että monet punaiset kaatuivat taisteluissa ja haudattiin tuntemattomina ja että teloitettujen punaisten henkilötiedot hävitettiin lähes poikkeuksetta.

- Lisäksi vankileireillä kuoli paljon punaisia tuntemattomia. Vankileireillä kuolleista ei myöskään aina vaivauduttu lähettämään virallista ilmoitusta seurakuntiin, hän huomauttaa.

Tukkisen mukaan kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjat liitteineen antavat usein kuolleeksi julistetusta hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Oikeuden määräyksestä henkilön kuolleeksi julistamisen yhteydessä oli nimittäin yleensä poliisikuulustelu, jolla pyrittiin selvittämään kadonneen viimeisiä vaiheita.


Käräjäoikeuksissa kuultiin todistajia

Usein käräjäoikeudet julistivat samalla kertaa monia, joskus jopa kymmeniä, kansalaissodassa kadonneita henkilöitä kuolleiksi. Esimerkkinä Tukkinen mainitsee Hausjärven ym. käräjäkunnan varsinaisasioiden pöytäkirjan lokakuulta 1938. Kuulustelupöytäkirjan mukaan:

"Olli Aadam Tyry oli ottanut osaa kapinaan vuonna 1918, minkä jälkeen häntä ei oltu nähty ja että hän ilmeisesti oli kaatunut Länkipohjassa; että Heikki Helmi oli myös ottanut osaa kapinaan vuonna 1918 ja saatujen tietojen mukaan kuollut Lappeenrannan vankileirillä kesällä 1918; että Justus Mäkinen oli ottanut osaa kapinaan vuonna 1918 eikä häntä sen jälkeen ole nähty, joten hän todennäköisesti oli saanut surmansa kapinassa..."

Käräjäoikeuden istunnossa oikeus kuuli usein myös todistajia.


Kuolleeksi julistetut poikkeuksetta punaisia

Tukkisen kirjan lopussa on myös luettelo, josta löytyvät henkilötiedot lähes 800:sta kuolleeksi julistetusta helsinkiläisestä, tamperelaisesta ja turkulaisesta sekä heidän elämänsä viime vaiheet.

Nimiluettelo ei Tukkisen mukaan ole aivan täydellinen selvitystyön monimutkaisuuden takia ja koska muutamat käräjäoikeuden pöytäkirjat ovat kadoksissa.

- Käsitykseni mukaan arviolta kaikkiaan tuhat helsinkiläistä, tamperelaista ja turkulaista punaista julistettiin kuolleeksi, Tukkinen selittää.

Kansalaissodan jälkeen kuolleiksi julistetut olivat lähes poikkeuksetta punaisia.

- Valkoisten kohtalot nimittäin selvitettiin varsin tarkasti jo 1920-luvulla, hän sanoo.

Kansalaissodan uhrien selvittämisessä tärkeitä lähteitä ovat Tukkisen mukaan seurakuntien rippikirjojen lisäksi mm. valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto sekä henkilöiden kuolleeksi julistamista koskevat kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjat.

arska kirjoitti:

Näin se meni. Mitään siihen lisäämättä, mitään siitä pois ottamatta. Paitsi. Hieman tarkentaisin viimeisiä rivejäsi kirjoituksessasi.

>Punaisten suurin virhe oli siinä, että he ryhtyivät aseelliseen kapinointiin. Valkoisen Suomen suurin virhe oli siinä, että he jarruttivat uudistuksia kaikin keinoin ja ajoivat ihmisiä siten kurjuuteen. Kaikkinensa sisällissota on itsenäisen Suomen historian häpeällisin vaihe.>

Olen samaa mieltä siitä mikä oli punaisten suurin virhe. Huomioit hyvin Valkoisen osapuolen syyllisyyden kansalais-sotaan. Mutta korostaisin vieläkin myös heidän suurta syyllisyyttään kansalais-sodan loppuvaiheessa taistelujen jälkeisissä tilanteissa joissa valkoiset joukot teloittivat antautuneita punaisia. Samoin kuin sodan jälkeisten kuukausien aikana jolloin kunnissa raa´asti teloitettiin useita ihmisiä, usein syynä vain kuuluminen ammattijärjestöön, työväenyhdistykseen tai muuhun valkoisen voittajan mielestä epäilyttävään järjestöön kuuluminen. Taas tänään tuli viimeisintä tietoa punaisten sotakuolemista. Lisääntyivät yli 2700:lla ollen nyt liki 30000 uhria.

>Vuoden 1918 kansalaissodassa kuolleiden punaisten määrä saattaa olla aiemmin luultua suurempi. Tietokirjailija Tauno Tukkinen on nimittäin tilastotieteen keinoilla laskenut punaisten henkilötappioiksi peräti 29 800.

Tukkisen luku on yli 2 700 suurempi kuin mihin valtioneuvoston alaisessa Suomen sotasurmat 1914-22 -projektissa on päädytty.

Aivan uusi tieto on vuosikymmenien aikana kuolleiksi julistettujen punaisten suuri lukumäärä. Kun heitä sotasurmat-projektissa on arvioitu olleen 240, Tukkisen tutkimusten mukaan heitä olisi peräti 5 000. Lukuun hän on päätynyt kahdella eri tilastollisella menetelmällä.

- Kuolleiksi julistettujen suuri määrä osoittaa mielestäni sen, kuinka kauheasta ja julmasta sodasta oli kyse, Tukkinen sanoo.

Hänen mukaansa on uskomatonta, että niin paljon ihmisiä saattoi tuolloin joutua tietymättömiin Suomessa. Viidentuhannen kuolleeksi julistetun joukossa ei nimittäin ole mukana esimerkiksi Venäjälle paenneita punaisia.

Ensimmäiset kuolleiksi julistamiset tapahtuivat pian sodan jälkeen vuonna 1920 esimerkiksi perinnönjakojen takia, mutta viimeiset julistukset olivat niinkin myöhään kuin 1994 - siis vain 10 vuotta sitten.

Tukkinen on juuri julkaissut kuolleeksi julistettujen punaisten kohtaloista kertovan kirjan Kumpujen yöstä.

Tilastollisten menetelmien käytössä Tukkista on avustanut tilastotieteilijä, valtiotieteiden lisensiaatti Kari Djerf.


Oikeuden pöytäkirjoista yksityiskohtaista tietoa

Kuolleiksi julistettujen suuri lukumäärä johtuu Tukkisen mukaan siitä, että monet punaiset kaatuivat taisteluissa ja haudattiin tuntemattomina ja että teloitettujen punaisten henkilötiedot hävitettiin lähes poikkeuksetta.

- Lisäksi vankileireillä kuoli paljon punaisia tuntemattomia. Vankileireillä kuolleista ei myöskään aina vaivauduttu lähettämään virallista ilmoitusta seurakuntiin, hän huomauttaa.

Tukkisen mukaan kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjat liitteineen antavat usein kuolleeksi julistetusta hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Oikeuden määräyksestä henkilön kuolleeksi julistamisen yhteydessä oli nimittäin yleensä poliisikuulustelu, jolla pyrittiin selvittämään kadonneen viimeisiä vaiheita.


Käräjäoikeuksissa kuultiin todistajia

Usein käräjäoikeudet julistivat samalla kertaa monia, joskus jopa kymmeniä, kansalaissodassa kadonneita henkilöitä kuolleiksi. Esimerkkinä Tukkinen mainitsee Hausjärven ym. käräjäkunnan varsinaisasioiden pöytäkirjan lokakuulta 1938. Kuulustelupöytäkirjan mukaan:

"Olli Aadam Tyry oli ottanut osaa kapinaan vuonna 1918, minkä jälkeen häntä ei oltu nähty ja että hän ilmeisesti oli kaatunut Länkipohjassa; että Heikki Helmi oli myös ottanut osaa kapinaan vuonna 1918 ja saatujen tietojen mukaan kuollut Lappeenrannan vankileirillä kesällä 1918; että Justus Mäkinen oli ottanut osaa kapinaan vuonna 1918 eikä häntä sen jälkeen ole nähty, joten hän todennäköisesti oli saanut surmansa kapinassa..."

Käräjäoikeuden istunnossa oikeus kuuli usein myös todistajia.


Kuolleeksi julistetut poikkeuksetta punaisia

Tukkisen kirjan lopussa on myös luettelo, josta löytyvät henkilötiedot lähes 800:sta kuolleeksi julistetusta helsinkiläisestä, tamperelaisesta ja turkulaisesta sekä heidän elämänsä viime vaiheet.

Nimiluettelo ei Tukkisen mukaan ole aivan täydellinen selvitystyön monimutkaisuuden takia ja koska muutamat käräjäoikeuden pöytäkirjat ovat kadoksissa.

- Käsitykseni mukaan arviolta kaikkiaan tuhat helsinkiläistä, tamperelaista ja turkulaista punaista julistettiin kuolleeksi, Tukkinen selittää.

Kansalaissodan jälkeen kuolleiksi julistetut olivat lähes poikkeuksetta punaisia.

- Valkoisten kohtalot nimittäin selvitettiin varsin tarkasti jo 1920-luvulla, hän sanoo.

Kansalaissodan uhrien selvittämisessä tärkeitä lähteitä ovat Tukkisen mukaan seurakuntien rippikirjojen lisäksi mm. valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto sekä henkilöiden kuolleeksi julistamista koskevat kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjat.

Lue lisää

Jätin nämä mainitsemasi asiat noteeramatta, koska ne eivät olleet sodan syitä. Mutta tärkeitä nuo asiat ehdottomasti, niin syvän trauman ne suomalaisiin jättivät ja vaikuttivat myös tulevien vuosien politiikkaan.

Ps. Kyselit jossain edellä heraldiikasta. En harrasta asiaa. Tunnistain luultavasti paremmin olutpullojen etiketit kuin vaakunat. Kaikkeen ei valitettavasti ole aika antanut myöten.

Mielipidepankki kirjoitti:

Jätin nämä mainitsemasi asiat noteeramatta, koska ne eivät olleet sodan syitä. Mutta tärkeitä nuo asiat ehdottomasti, niin syvän trauman ne suomalaisiin jättivät ja vaikuttivat myös tulevien vuosien politiikkaan.

Ps. Kyselit jossain edellä heraldiikasta. En harrasta asiaa. Tunnistain luultavasti paremmin olutpullojen etiketit kuin vaakunat. Kaikkeen ei valitettavasti ole aika antanut myöten.

Lue lisää

togo-etiketit olivat hauskoja aikoinaan. Ja niissähän oli ihan historiallinen aspekti.

arska kirjoitti:

Näin se meni. Mitään siihen lisäämättä, mitään siitä pois ottamatta. Paitsi. Hieman tarkentaisin viimeisiä rivejäsi kirjoituksessasi.

>Punaisten suurin virhe oli siinä, että he ryhtyivät aseelliseen kapinointiin. Valkoisen Suomen suurin virhe oli siinä, että he jarruttivat uudistuksia kaikin keinoin ja ajoivat ihmisiä siten kurjuuteen. Kaikkinensa sisällissota on itsenäisen Suomen historian häpeällisin vaihe.>

Olen samaa mieltä siitä mikä oli punaisten suurin virhe. Huomioit hyvin Valkoisen osapuolen syyllisyyden kansalais-sotaan. Mutta korostaisin vieläkin myös heidän suurta syyllisyyttään kansalais-sodan loppuvaiheessa taistelujen jälkeisissä tilanteissa joissa valkoiset joukot teloittivat antautuneita punaisia. Samoin kuin sodan jälkeisten kuukausien aikana jolloin kunnissa raa´asti teloitettiin useita ihmisiä, usein syynä vain kuuluminen ammattijärjestöön, työväenyhdistykseen tai muuhun valkoisen voittajan mielestä epäilyttävään järjestöön kuuluminen. Taas tänään tuli viimeisintä tietoa punaisten sotakuolemista. Lisääntyivät yli 2700:lla ollen nyt liki 30000 uhria.

>Vuoden 1918 kansalaissodassa kuolleiden punaisten määrä saattaa olla aiemmin luultua suurempi. Tietokirjailija Tauno Tukkinen on nimittäin tilastotieteen keinoilla laskenut punaisten henkilötappioiksi peräti 29 800.

Tukkisen luku on yli 2 700 suurempi kuin mihin valtioneuvoston alaisessa Suomen sotasurmat 1914-22 -projektissa on päädytty.

Aivan uusi tieto on vuosikymmenien aikana kuolleiksi julistettujen punaisten suuri lukumäärä. Kun heitä sotasurmat-projektissa on arvioitu olleen 240, Tukkisen tutkimusten mukaan heitä olisi peräti 5 000. Lukuun hän on päätynyt kahdella eri tilastollisella menetelmällä.

- Kuolleiksi julistettujen suuri määrä osoittaa mielestäni sen, kuinka kauheasta ja julmasta sodasta oli kyse, Tukkinen sanoo.

Hänen mukaansa on uskomatonta, että niin paljon ihmisiä saattoi tuolloin joutua tietymättömiin Suomessa. Viidentuhannen kuolleeksi julistetun joukossa ei nimittäin ole mukana esimerkiksi Venäjälle paenneita punaisia.

Ensimmäiset kuolleiksi julistamiset tapahtuivat pian sodan jälkeen vuonna 1920 esimerkiksi perinnönjakojen takia, mutta viimeiset julistukset olivat niinkin myöhään kuin 1994 - siis vain 10 vuotta sitten.

Tukkinen on juuri julkaissut kuolleeksi julistettujen punaisten kohtaloista kertovan kirjan Kumpujen yöstä.

Tilastollisten menetelmien käytössä Tukkista on avustanut tilastotieteilijä, valtiotieteiden lisensiaatti Kari Djerf.


Oikeuden pöytäkirjoista yksityiskohtaista tietoa

Kuolleiksi julistettujen suuri lukumäärä johtuu Tukkisen mukaan siitä, että monet punaiset kaatuivat taisteluissa ja haudattiin tuntemattomina ja että teloitettujen punaisten henkilötiedot hävitettiin lähes poikkeuksetta.

- Lisäksi vankileireillä kuoli paljon punaisia tuntemattomia. Vankileireillä kuolleista ei myöskään aina vaivauduttu lähettämään virallista ilmoitusta seurakuntiin, hän huomauttaa.

Tukkisen mukaan kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjat liitteineen antavat usein kuolleeksi julistetusta hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Oikeuden määräyksestä henkilön kuolleeksi julistamisen yhteydessä oli nimittäin yleensä poliisikuulustelu, jolla pyrittiin selvittämään kadonneen viimeisiä vaiheita.


Käräjäoikeuksissa kuultiin todistajia

Usein käräjäoikeudet julistivat samalla kertaa monia, joskus jopa kymmeniä, kansalaissodassa kadonneita henkilöitä kuolleiksi. Esimerkkinä Tukkinen mainitsee Hausjärven ym. käräjäkunnan varsinaisasioiden pöytäkirjan lokakuulta 1938. Kuulustelupöytäkirjan mukaan:

"Olli Aadam Tyry oli ottanut osaa kapinaan vuonna 1918, minkä jälkeen häntä ei oltu nähty ja että hän ilmeisesti oli kaatunut Länkipohjassa; että Heikki Helmi oli myös ottanut osaa kapinaan vuonna 1918 ja saatujen tietojen mukaan kuollut Lappeenrannan vankileirillä kesällä 1918; että Justus Mäkinen oli ottanut osaa kapinaan vuonna 1918 eikä häntä sen jälkeen ole nähty, joten hän todennäköisesti oli saanut surmansa kapinassa..."

Käräjäoikeuden istunnossa oikeus kuuli usein myös todistajia.


Kuolleeksi julistetut poikkeuksetta punaisia

Tukkisen kirjan lopussa on myös luettelo, josta löytyvät henkilötiedot lähes 800:sta kuolleeksi julistetusta helsinkiläisestä, tamperelaisesta ja turkulaisesta sekä heidän elämänsä viime vaiheet.

Nimiluettelo ei Tukkisen mukaan ole aivan täydellinen selvitystyön monimutkaisuuden takia ja koska muutamat käräjäoikeuden pöytäkirjat ovat kadoksissa.

- Käsitykseni mukaan arviolta kaikkiaan tuhat helsinkiläistä, tamperelaista ja turkulaista punaista julistettiin kuolleeksi, Tukkinen selittää.

Kansalaissodan jälkeen kuolleiksi julistetut olivat lähes poikkeuksetta punaisia.

- Valkoisten kohtalot nimittäin selvitettiin varsin tarkasti jo 1920-luvulla, hän sanoo.

Kansalaissodan uhrien selvittämisessä tärkeitä lähteitä ovat Tukkisen mukaan seurakuntien rippikirjojen lisäksi mm. valtiorikosoikeuksien syyttäjistön arkisto sekä henkilöiden kuolleeksi julistamista koskevat kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjat.

Lue lisää

Taas kirjoittaa väärin "mileipidepankki" Heh heh no loput onkin sitten aina arskalla copy/paste ja lainaukset kommunistiten sivuilta ja sitten hän vielä rehvastelee kuinka hän osaa kirjoittaa.

Vastaisitko tuohon minun Sanamiehen alkuperäiseen kysymykseen minkä minä esitit teille punikeille.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tottakai bolshevikkivallankumous oli tiedossa. Se kertoi Suomenkin työväestölle ja muulle kurjalistolle, että aseellinen vallankumous oli yksi keino vaikuttaa elinolojen kohentumiseen. Mitään muuta kuin tämän esimerkin se ei sitten kertonutkaan. Se ei kertonut stä, miten toimittaisiin tämän vallankumouksen jälkeen. Venäjällä elettiin hyvin sekasortoisia oloja tuoloin ja vallankumoukselliset olivat ehtineet olla vallassa vain muutaman kuukauden. Vallankumous vallankumouksen vuoksi ei ole mahdollinen missään oloissa. Täytyy olla suurta tyytymättömyyttä omiin oloihin ennen kuin aseellisten kumousten tielle lähdetään siinä laajudessa kuin 1918 lähdettiin. Ei nykymaailmassakaan pieni äärioikeistolainen tai -vasemmistolainen ryhmä voi tehdä itsessään mitään vallankumousta, ellei suuri tyytymättömyys oloihin vallitse kansan syvissä riveissä. Tämä on vallankumouksen perusedellytys. Siksi kommunistit ovat aina vihanneet eniten sosiaalidemokraatteja, jotka uudistuksillaan syövät edellytykset vallankumoukselliselta tilanteelta. Puolta suomalaisista ei ole mitenkään mahdollista kiihottaa kapinaan ilman, että oloissa on muutoin jotain perustavanlaatuista pielessä.

Jos tarkoitat pakenemista Venäjälle sisällissodan loppuvaiheissa, niin kai se on aika luonnollista, että jos ihmisellä on valittavana kuolema tai elämä jossain muualla, hän valitsee viimemainitun.

Lue lisää

Joo tietämyksen taso oli varmasti tiedossa että olot Suomessa johtui juuri miehittäjästä eli venäjästä. Miksi sitten punaiset lähti sotaan Vapautusarmeijaa vastaan ja vielä venäläisten puolella heitä vastaan.

Kyllä heitä ei voi puolustaa tietämättömyydestä vaan siitä että nyt oli tarpeellista liittyä neuvostoliittoon kun bolseviikit siellä hallitsee.

Sanamies kirjoitti:

Taas kirjoittaa väärin "mileipidepankki" Heh heh no loput onkin sitten aina arskalla copy/paste ja lainaukset kommunistiten sivuilta ja sitten hän vielä rehvastelee kuinka hän osaa kirjoittaa.

Vastaisitko tuohon minun Sanamiehen alkuperäiseen kysymykseen minkä minä esitit teille punikeille.

Lue lisää

Minkäs sille voi jos teksti on kijotus vihreitä tynnä.
Muta ei ole huletta aisan kuin aasian silti ymmärrää vaikka panovihrepaholainen pääseekin iksemään tekstiin. Näin on tutkittu.

Mutta ne selvät asiavirheet. Ne ovat toista maata. "Sanamiehen" luulisi ottavan asioista selvää ennen kuin kirjoittaa mitä sattuu.

Sanamies kirjoitti:

Joo tietämyksen taso oli varmasti tiedossa että olot Suomessa johtui juuri miehittäjästä eli venäjästä. Miksi sitten punaiset lähti sotaan Vapautusarmeijaa vastaan ja vielä venäläisten puolella heitä vastaan.

Kyllä heitä ei voi puolustaa tietämättömyydestä vaan siitä että nyt oli tarpeellista liittyä neuvostoliittoon kun bolseviikit siellä hallitsee.

Lue lisää

Jo se, että käytät Venäjästä nimitystä "miehittäjä" osoittaa mustavalkoisen asenteellisuutesi asiaa kohtaan.

Punaiset eivät lähteneet sotaan "Vapautusarmeijaa" vastaan, vaan valtaapitäviä vastaan, ja venäläiset taistelivat heidän puolellaan eikä päinvastoin. Eikö se nyt mene jakeluun?!
Neuvostoliittoa ei btw vielä tuossa vaiheessa edes ollut!

Lue nimimerkin Mielipidepankki kirjoitukset pariin kertaan uudelleen, niin saatat alkaa päästä kärryille asioiden oikeasta tolasta. Vaikka vaikeaa kai se on kun on sukupolvien ajan väitetty päinvastaista totuutta... Huoh.

Sanamies kirjoitti:

Taas kirjoittaa väärin "mileipidepankki" Heh heh no loput onkin sitten aina arskalla copy/paste ja lainaukset kommunistiten sivuilta ja sitten hän vielä rehvastelee kuinka hän osaa kirjoittaa.

Vastaisitko tuohon minun Sanamiehen alkuperäiseen kysymykseen minkä minä esitit teille punikeille.

Lue lisää

Älä viitsi Sanamies olla naurettava! Että edes kehtaat valittaa jonkun kirjoitusvirheistä, kun oma tekstisi on lähes käsittämätöntä höpinää.

Fury kirjoitti:

Jo se, että käytät Venäjästä nimitystä "miehittäjä" osoittaa mustavalkoisen asenteellisuutesi asiaa kohtaan.

Punaiset eivät lähteneet sotaan "Vapautusarmeijaa" vastaan, vaan valtaapitäviä vastaan, ja venäläiset taistelivat heidän puolellaan eikä päinvastoin. Eikö se nyt mene jakeluun?!
Neuvostoliittoa ei btw vielä tuossa vaiheessa edes ollut!

Lue nimimerkin Mielipidepankki kirjoitukset pariin kertaan uudelleen, niin saatat alkaa päästä kärryille asioiden oikeasta tolasta. Vaikka vaikeaa kai se on kun on sukupolvien ajan väitetty päinvastaista totuutta... Huoh.

Lue lisää

Valtaapitävä voima oli juuri venäläiset ja heitä vastaan lähti Valkoinen Vapautusarmeija. Ja punikit meni juuri noiden venäläisten puolelle. Eli punaiset syyllistyi maanpetturuuteen,

valkoinen kirjoitti:

siis MITÄ?!
voisitko täsmentää, eli miksi sitten sotaa käytiin? Valkoiset halusivat nimenomaan pidättäytyä Kommunistien vallasta ja liittymisestä N-liitton. Punaiset taas olisivat juuri halunneet sinne!

Lue lisää

Näin on jos punikit olisivat voittaneet hiin kuuluisi Venäjään.

Minä olen punikki. Muutoin en olisi yrittänyt vastata, kysymyshän oli punikeille esitetty.

Ei ymmärrä, mitä halusit sanoa niistä sisällis-/vapaussodista. Mitä sotia tarkoitit? Eihän entiset Itä-Euroopan sosialistivaltiot ole välttämättä käyneet sisällissotaa Neuvostoliittoa vastaan. Eikä esim. DDR, Kuuba, Pohjois-Korea jne.
Jäi epäselväksi, mitä tarkoitit.

Yritti ne bolsevikit sitten taas 1939 liittää Suomea neuvostoliittoon, kun vuonna 1918 epäonnistuivat. Kyllä olisi ihme ollut jos punikit olisi voittanut että Suomi olisi itsenäisenä säilynyt.

Ainakin Valkoisten voitolla varmistettiin Suomen itsenäisyys.

Sanamies kirjoitti:

Yritti ne bolsevikit sitten taas 1939 liittää Suomea neuvostoliittoon, kun vuonna 1918 epäonnistuivat. Kyllä olisi ihme ollut jos punikit olisi voittanut että Suomi olisi itsenäisenä säilynyt.

Ainakin Valkoisten voitolla varmistettiin Suomen itsenäisyys.

Lue lisää

mutta talvisota ei ollut mikään kansais-sodan jatke. Vuoden -18 tapahtumilla ja talvisodalla ei ollut mitään yhteistä. Jos sinulla on jotain tietoa v.-18 tapahtumista ja siitä, että Suomi olisi tuolloin liitetty bolshevistiseen venäjään niin jaa toki se tähän saakka salassa ollut tietosi meidän muiden historiaan perehtyneiden kanssa.

arska kirjoitti:

mutta talvisota ei ollut mikään kansais-sodan jatke. Vuoden -18 tapahtumilla ja talvisodalla ei ollut mitään yhteistä. Jos sinulla on jotain tietoa v.-18 tapahtumista ja siitä, että Suomi olisi tuolloin liitetty bolshevistiseen venäjään niin jaa toki se tähän saakka salassa ollut tietosi meidän muiden historiaan perehtyneiden kanssa.

Lue lisää

Jos punaiset olisivat voittaneet, olisi Venäjä varmasti lähentynyt Punaista Suomea ja eipä aikaakaan, kun oltaisiin tahdoton satelliittivaltio ja lopulta neuvostotasavalta. Turha yrittää puhua muuta naiivia paskaa.

yynö. kirjoitti:

Jos punaiset olisivat voittaneet, olisi Venäjä varmasti lähentynyt Punaista Suomea ja eipä aikaakaan, kun oltaisiin tahdoton satelliittivaltio ja lopulta neuvostotasavalta. Turha yrittää puhua muuta naiivia paskaa.

Lue lisää

arvoisan nimimerkin yyno kirjoittama varma tieto perustuu? Kun kerrot sen niin "varmaksi" tiedoksi.

arska kirjoitti:

mutta talvisota ei ollut mikään kansais-sodan jatke. Vuoden -18 tapahtumilla ja talvisodalla ei ollut mitään yhteistä. Jos sinulla on jotain tietoa v.-18 tapahtumista ja siitä, että Suomi olisi tuolloin liitetty bolshevistiseen venäjään niin jaa toki se tähän saakka salassa ollut tietosi meidän muiden historiaan perehtyneiden kanssa.

Lue lisää

Vapaussodassa venäjälle paenneet punaiset oli perustamassa esim. terijoen hallitusta esim. otto ville ja kump. Ja kummassakin sodassa taisteli venäläiset Suomea vastaan ja toisessa taisteli myös "suomalaisia" Suomalaisia vastaan venäläisten puolella.

Sitä me emme onneksi päässeet näkemään mitä olisi tapahtunut jos punaiset olisi voittaneet, mutta Valkoisten voitolla Suomesta tuli ja pysyi itsenäisenä. Se asia on todistettu vai voitko arska väittää vastaan?

Sanamies kirjoitti:

Vapaussodassa venäjälle paenneet punaiset oli perustamassa esim. terijoen hallitusta esim. otto ville ja kump. Ja kummassakin sodassa taisteli venäläiset Suomea vastaan ja toisessa taisteli myös "suomalaisia" Suomalaisia vastaan venäläisten puolella.

Sitä me emme onneksi päässeet näkemään mitä olisi tapahtunut jos punaiset olisi voittaneet, mutta Valkoisten voitolla Suomesta tuli ja pysyi itsenäisenä. Se asia on todistettu vai voitko arska väittää vastaan?

Lue lisää

kirjoituksessasi, että kansalais-sodan punaisia venäjälle paenneita oli tässä Stalinin masinoimassa Terijoen hallituksessa. Pääministerinä Otto-Ville Kuusinen. Mitä tulee venäläisten taisteluihin kansalais-sodassa on totta, että vapaaehtoisia venäläisiä joukkoja oli punaisten puolella ottamassa osaa taisteluihin mutta heitä oli vähän. Suurinta osaa venäläisjoukoista ei kiinnostanut Suomessa olo ja taistelut. Neuvostovenäjä ei ollut sotiva osapuoli kansalaissodassa. Kansalaissota oli sota jossa suomalaiset pääosissa taistelivat toisiaan vastaan. Suurimman ryhmän ulkomaalaisista jotka täällä taistelivat muodostivat Saksalaiset. Heitä oli n.10000 sodankäyntiin tottunutta miestä. Eräs punaisten päällikkö kuvaillessaan Saksalaisten hyökkäystä arvioi sotaan tottuneiden Saksalaisten hyökkäystä Helsinkiin. Hän paheksuvasti toteaa näiden olevan taitavia itsensä piilottajia ja nokkelia saartoliikkeiden tekijöitä mutta avoimessa taistelussa pelkureita. Hän piti Tampereen taisteluissa messukylän peltoaukeiden halki hyökännyttä valkoisten joukkoa kymmenen kertaa urhoollisempana koska nämä hyökkäsivät suoraan välittämättä punaisten kiihkeästä tulesta. Kärsien samalla menestykseen verrattuna kohtuutonta mieshukkaa. Tämän kuvauksen antanut punapäällikkö ei omannut sotilaallista koulutusta joten hän piti Saksalaisten suojautumista tulituksessa pelkurimaisena.

Tuohon väitteeseesi; "mutta Valkoisten voitolla Suomesta tuli ja pysyi itsenäisenä. Se asia on todistettu vai voitko arska väittää vastaan?"

Suomesta tuli itsenäinen 6.12.1918. Bolshevikki-hallinto Venäjällä tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917. Kansalaissota alkoi n.4 viikkoa myöhemmin. Valkoisen puolen sotiminen ei johtanut itsenäisyyteen vaan itsenäisyys oli tunnustettu jo ennen sitä. Kului 22-vuotta ennenkuin itsenäisyys oli koetuksella. Mutta ne tapahtumat eivät liittyneet kansalaissotaan.

arska kirjoitti:

kirjoituksessasi, että kansalais-sodan punaisia venäjälle paenneita oli tässä Stalinin masinoimassa Terijoen hallituksessa. Pääministerinä Otto-Ville Kuusinen. Mitä tulee venäläisten taisteluihin kansalais-sodassa on totta, että vapaaehtoisia venäläisiä joukkoja oli punaisten puolella ottamassa osaa taisteluihin mutta heitä oli vähän. Suurinta osaa venäläisjoukoista ei kiinnostanut Suomessa olo ja taistelut. Neuvostovenäjä ei ollut sotiva osapuoli kansalaissodassa. Kansalaissota oli sota jossa suomalaiset pääosissa taistelivat toisiaan vastaan. Suurimman ryhmän ulkomaalaisista jotka täällä taistelivat muodostivat Saksalaiset. Heitä oli n.10000 sodankäyntiin tottunutta miestä. Eräs punaisten päällikkö kuvaillessaan Saksalaisten hyökkäystä arvioi sotaan tottuneiden Saksalaisten hyökkäystä Helsinkiin. Hän paheksuvasti toteaa näiden olevan taitavia itsensä piilottajia ja nokkelia saartoliikkeiden tekijöitä mutta avoimessa taistelussa pelkureita. Hän piti Tampereen taisteluissa messukylän peltoaukeiden halki hyökännyttä valkoisten joukkoa kymmenen kertaa urhoollisempana koska nämä hyökkäsivät suoraan välittämättä punaisten kiihkeästä tulesta. Kärsien samalla menestykseen verrattuna kohtuutonta mieshukkaa. Tämän kuvauksen antanut punapäällikkö ei omannut sotilaallista koulutusta joten hän piti Saksalaisten suojautumista tulituksessa pelkurimaisena.

Tuohon väitteeseesi; "mutta Valkoisten voitolla Suomesta tuli ja pysyi itsenäisenä. Se asia on todistettu vai voitko arska väittää vastaan?"

Suomesta tuli itsenäinen 6.12.1918. Bolshevikki-hallinto Venäjällä tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917. Kansalaissota alkoi n.4 viikkoa myöhemmin. Valkoisen puolen sotiminen ei johtanut itsenäisyyteen vaan itsenäisyys oli tunnustettu jo ennen sitä. Kului 22-vuotta ennenkuin itsenäisyys oli koetuksella. Mutta ne tapahtumat eivät liittyneet kansalaissotaan.

Lue lisää

Se että venäjällä ei ole koskaan hyväksytty Suomen irtautumista vahvistaa juuri noi toimet. Ensin Vapaussodassa suuri punaisten auttaminen (mistään vapaaehtoisista ei ollut kyse) ja sitten talvisodassa uusi yritys ja Vapaussodalla ja talvisodalla on ilmi selvä yhteys toisiinsa molemissa Suomi taisteli itsenäisyydestä. Talvisota oli helpompi Suomen kannalta silloin taisteltiin vain vierasta maata vastaan ja maiden rajalla, mutta Vapaussodassa taisteltiin eteläisen suomen alueella ja myös oman maalaisia vastaan.

Sanamies kirjoitti:

Yritti ne bolsevikit sitten taas 1939 liittää Suomea neuvostoliittoon, kun vuonna 1918 epäonnistuivat. Kyllä olisi ihme ollut jos punikit olisi voittanut että Suomi olisi itsenäisenä säilynyt.

Ainakin Valkoisten voitolla varmistettiin Suomen itsenäisyys.

Lue lisää

talvisodassa oli todennäköisesti aikamoinen joukko punakaartissa taistelleita suomen puolella, huomattavasti suurempi kuin neuvostoliiton puolella, jossa em. otto-willeä ja muutamaa muuta lukuunottamatta suurin osa oli taistelemassa suomea vastaan koska vaihtoehtoja ei annettu. vielä suurempi joukko suomalaisten puolella oli "punikkien kakarat", jotka aivan varmasti olivat imeneet äidinmaidosta yhteiskunnalliset aatteensa ja siitä huolimatta taistelivat isänmaan, ei kansainvälisen kommunismin ja puna-suomen puolesta. jos talvi- ja jatkosodissa olisi olleet vain valkoiset jälkeläisineen, minne olisi sijoitettu punaiset? olisiko suomen itsenäisyys säilynyt niin pienellä joukolla, kun osa joukoista olisi joutunut vartioimaan punaisia? Punaisiahan oli, demareita ja maanalaisia kommunisteja, jota voi päätellä sodan jälkeisen eduskuntavaalin tuloksestakin. jopa vielä demarit ja vasemmistoliitto saavat eduskuntaan paikkoja, eli eivät punaiset minnekään häipyneet,- he vain ajttelivat omilla aivoillaan, halusivat muutosta elinoloihinsa.

arttu kirjoitti:

talvisodassa oli todennäköisesti aikamoinen joukko punakaartissa taistelleita suomen puolella, huomattavasti suurempi kuin neuvostoliiton puolella, jossa em. otto-willeä ja muutamaa muuta lukuunottamatta suurin osa oli taistelemassa suomea vastaan koska vaihtoehtoja ei annettu. vielä suurempi joukko suomalaisten puolella oli "punikkien kakarat", jotka aivan varmasti olivat imeneet äidinmaidosta yhteiskunnalliset aatteensa ja siitä huolimatta taistelivat isänmaan, ei kansainvälisen kommunismin ja puna-suomen puolesta. jos talvi- ja jatkosodissa olisi olleet vain valkoiset jälkeläisineen, minne olisi sijoitettu punaiset? olisiko suomen itsenäisyys säilynyt niin pienellä joukolla, kun osa joukoista olisi joutunut vartioimaan punaisia? Punaisiahan oli, demareita ja maanalaisia kommunisteja, jota voi päätellä sodan jälkeisen eduskuntavaalin tuloksestakin. jopa vielä demarit ja vasemmistoliitto saavat eduskuntaan paikkoja, eli eivät punaiset minnekään häipyneet,- he vain ajttelivat omilla aivoillaan, halusivat muutosta elinoloihinsa.

Lue lisää

isäni joka oli "punikki" ja vihasi "lahtareita" näiden järjettömien sisällissodan jälkeen tehtyjen murhatöiden vuoksi taisteli talvisodassa konekiväärimiehenä Summassa ja sai useita kunniamerkkejä. Jatkosodassa samoin konekiväärimiehenä karjalan kannaksella ja osallistui Äyräpään torjuntataisteluihin "lahtareiden" rinnalla jälleen kunniamerkkejä saaden. Kirjoitin tahallani punikista ja lahtareista koska heidän kaikkien kiihko jäi rintamalle ja usein he kävivät sodan jälkeen meillä iltaa istumassa. Pikkupoikana muistan kun he puhuivat sodan kauhuista ja miten järjetöntä se on kun syyttömät ja toisilleen tuntemattomat ihmiset pakotetaan tappamaan toisiaan. Ei ollut punikkia eikä lahtareita eikä kiihkoisänmaallista paatosta oli vain ihmisiä jotka kuoleman hädässä olivat taistelleet elämästään. Isäni on ollut kuolleena lähes 35 vuotta, olisi mukava kuulla mitä mieltä hän ja sotakaverinsa olisivat näistä sanamiehen kaltaisista kuolemantuomion jakajista?

Nykyaika kirjoitti:

isäni joka oli "punikki" ja vihasi "lahtareita" näiden järjettömien sisällissodan jälkeen tehtyjen murhatöiden vuoksi taisteli talvisodassa konekiväärimiehenä Summassa ja sai useita kunniamerkkejä. Jatkosodassa samoin konekiväärimiehenä karjalan kannaksella ja osallistui Äyräpään torjuntataisteluihin "lahtareiden" rinnalla jälleen kunniamerkkejä saaden. Kirjoitin tahallani punikista ja lahtareista koska heidän kaikkien kiihko jäi rintamalle ja usein he kävivät sodan jälkeen meillä iltaa istumassa. Pikkupoikana muistan kun he puhuivat sodan kauhuista ja miten järjetöntä se on kun syyttömät ja toisilleen tuntemattomat ihmiset pakotetaan tappamaan toisiaan. Ei ollut punikkia eikä lahtareita eikä kiihkoisänmaallista paatosta oli vain ihmisiä jotka kuoleman hädässä olivat taistelleet elämästään. Isäni on ollut kuolleena lähes 35 vuotta, olisi mukava kuulla mitä mieltä hän ja sotakaverinsa olisivat näistä sanamiehen kaltaisista kuolemantuomion jakajista?

Lue lisää

Kunnon selkäsauna Vapaussodassa opetti myös punikeille keiden joukoissa kannattaa taistella. Kyllä punikitkin ainakin osa viisastui että jo piti taistella itsenäisyyden puolesta.


Tässä asiassa otto ville että stalin erehtyi, kun moni entinen punakaartilainen menikin Suomen puolelle eikä liittynyt neuvostojoukkoihin.

Sanamies kirjoitti:

Kunnon selkäsauna Vapaussodassa opetti myös punikeille keiden joukoissa kannattaa taistella. Kyllä punikitkin ainakin osa viisastui että jo piti taistella itsenäisyyden puolesta.


Tässä asiassa otto ville että stalin erehtyi, kun moni entinen punakaartilainen menikin Suomen puolelle eikä liittynyt neuvostojoukkoihin.

Lue lisää

olisit lukenut tarkemmin, ei ne mitään viisastuneet, sodan jälkeen ensimmäisissä vaaleissa skdl sai valtavan äänivyöryn ja otapa huomioon että puolue sallittiin vasta silloin. eikä vieläkään ole punaista saastetta saatu raavittua kaikista suomalaisista pois. kysymys sulle sanamies: etkö ole vihreistä, luonnonsuojelijoista ym "humpuukimaakareista" säikähtänyt? tarvittaisiinko uusi KANSALAISSOTA puhdistamaan tämä auvoisa, globalisoitva isänmaamme?

arttu kirjoitti:

olisit lukenut tarkemmin, ei ne mitään viisastuneet, sodan jälkeen ensimmäisissä vaaleissa skdl sai valtavan äänivyöryn ja otapa huomioon että puolue sallittiin vasta silloin. eikä vieläkään ole punaista saastetta saatu raavittua kaikista suomalaisista pois. kysymys sulle sanamies: etkö ole vihreistä, luonnonsuojelijoista ym "humpuukimaakareista" säikähtänyt? tarvittaisiinko uusi KANSALAISSOTA puhdistamaan tämä auvoisa, globalisoitva isänmaamme?

Lue lisää

Mutta se täytyisi saada perinteisen tavan mukaan näyttämään "vapaussodalta". Ehkä pitäisi vapauttaa Karjalan kannas ja siinä yhteydessä jotenkin sopivasti putsata maa rempulisakista.

Tai vielä parempi idea: sanamiesten johdolla maan voisi vapauttaa vieraista aineksista (maahanmuuttajat) ja heidän tukijoistaan.

ne punikit oli silloin punakaartilaisia ja nykyisin ovat vasemmistoliittolaisia ja demareita ja eri kommunistisia liikkeitä ja ay-liikkeeseen kuuluvia.

En ole maanviljeliä vaan olen yrittäjä.

Sanamies kirjoitti:

ne punikit oli silloin punakaartilaisia ja nykyisin ovat vasemmistoliittolaisia ja demareita ja eri kommunistisia liikkeitä ja ay-liikkeeseen kuuluvia.

En ole maanviljeliä vaan olen yrittäjä.

Lue lisää

Tekeekö sanamiehen mielestä ay-liikkeeseen kuuluminen ihmisestä punikin? Entäs ne monissa liitoissa jäsenenä olevat ihmiset jotka kuuluvat keskustaan tai kokoomukseen? Jos vaikka laskettaisiin kaikki ne suomalaiset yhteen jotka kuuluvat demareihin, vasemmistoliittoon, kommunisteihin ja ammattiyhdistykseen niin saataisiin varmaan jokin niin iso lukumäärä, että se osoittaisi 80% suomalaisista olevan sitten sanamiehen mielestä punikkeja. Ketkäs sitten sanamiehen mielestä ei ole punikkeja?

gps kirjoitti:

Tekeekö sanamiehen mielestä ay-liikkeeseen kuuluminen ihmisestä punikin? Entäs ne monissa liitoissa jäsenenä olevat ihmiset jotka kuuluvat keskustaan tai kokoomukseen? Jos vaikka laskettaisiin kaikki ne suomalaiset yhteen jotka kuuluvat demareihin, vasemmistoliittoon, kommunisteihin ja ammattiyhdistykseen niin saataisiin varmaan jokin niin iso lukumäärä, että se osoittaisi 80% suomalaisista olevan sitten sanamiehen mielestä punikkeja. Ketkäs sitten sanamiehen mielestä ei ole punikkeja?

Lue lisää

ay-liike ei kuulu vapaaseen markkinatalouteen vaan johonkin kommunistien suuntitelma talouteen.

Sanamies kirjoitti:

ay-liike ei kuulu vapaaseen markkinatalouteen vaan johonkin kommunistien suuntitelma talouteen.

Kuka sitten pitäisi yksittäisen työntekijän puolia tilanteessa jossa työntekijä joutuisi työnantajan mielivallan kohteeksi? Mikä osapuoli neuvottelee sopimukset? Vai tarkoittaako sanamies sitä, että palkat määräytyisivät työnantajan kulloisenkin halun maksaa palkkaa mukaan. Silloinhan se olisi paluuta yli sadan vuoden päähän aikakauteen jossa esim vanhustenhoito ratkaistiin huutokaupoissa. Ja mitä tarkoitat sillä, että ammattiyhdistysliike kuuluu kommunistiseen suunnitelma-talouteen. Tietäkseni vapaa ay-liike oli kommunistisissa maissa kielletty. Esim. Puolan vapautumisessa Neuvostoliiton etupiiristä vaikutti hyvin vahvasti siihen asti kiellettynä ollut vapaa ammattiyhdistysliike. Länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluu vapaa ammattiyhdistystoiminta. Niissä yhteiskunnissa joissa se on ollut kielletty on yhteiskunnissa ollut hallitusmuotona diktatuuri. Joko kommunistinen tai oikeistolainen diktatuuri. Haluisiko sanamies tänne kommunistisen tai oikeistolaisen diktatuurin? Kovin on ristiriitaista tuo sanamiehen juttu.

gps kirjoitti:

Kuka sitten pitäisi yksittäisen työntekijän puolia tilanteessa jossa työntekijä joutuisi työnantajan mielivallan kohteeksi? Mikä osapuoli neuvottelee sopimukset? Vai tarkoittaako sanamies sitä, että palkat määräytyisivät työnantajan kulloisenkin halun maksaa palkkaa mukaan. Silloinhan se olisi paluuta yli sadan vuoden päähän aikakauteen jossa esim vanhustenhoito ratkaistiin huutokaupoissa. Ja mitä tarkoitat sillä, että ammattiyhdistysliike kuuluu kommunistiseen suunnitelma-talouteen. Tietäkseni vapaa ay-liike oli kommunistisissa maissa kielletty. Esim. Puolan vapautumisessa Neuvostoliiton etupiiristä vaikutti hyvin vahvasti siihen asti kiellettynä ollut vapaa ammattiyhdistysliike. Länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluu vapaa ammattiyhdistystoiminta. Niissä yhteiskunnissa joissa se on ollut kielletty on yhteiskunnissa ollut hallitusmuotona diktatuuri. Joko kommunistinen tai oikeistolainen diktatuuri. Haluisiko sanamies tänne kommunistisen tai oikeistolaisen diktatuurin? Kovin on ristiriitaista tuo sanamiehen juttu.

Lue lisää

Markkina voimat toimii myös työntekijöiden puolella. Hyville miehille kannattaa maksaa ja huonoille antaa kenkää. Minä ainakin itse maksan kaikkille liittoon kuulumattomille hyville miehille hyvin ja se tuottaa hyvää tulosta myös yritykselle.

Sanamies kirjoitti:

Markkina voimat toimii myös työntekijöiden puolella. Hyville miehille kannattaa maksaa ja huonoille antaa kenkää. Minä ainakin itse maksan kaikkille liittoon kuulumattomille hyville miehille hyvin ja se tuottaa hyvää tulosta myös yritykselle.

Lue lisää

Sinu työntekijöilläsi on hyvä tuuri jos kerran maksat heille hyvää palkkaa. Mutta kaikki työnantajat eivät ole yhtä valaistuneita kuin sinä siitä, että työntekijöille kannattaa maksaa hyvää palkkaa. Sitä varten on hyvä olla olemassa ay-liike joka neuvotteluteitse neuvottelee jäsenilleen palkkaus- ja muut edut. Et muuten vastannut kysymykseeni siitä, että kuinka ay-liike voisi olla kommunistien toimintaa kun kerran kommunistidiktatureissakaan ei ollut vapaata ay-liikettä?

gps kirjoitti:

Sinu työntekijöilläsi on hyvä tuuri jos kerran maksat heille hyvää palkkaa. Mutta kaikki työnantajat eivät ole yhtä valaistuneita kuin sinä siitä, että työntekijöille kannattaa maksaa hyvää palkkaa. Sitä varten on hyvä olla olemassa ay-liike joka neuvotteluteitse neuvottelee jäsenilleen palkkaus- ja muut edut. Et muuten vastannut kysymykseeni siitä, että kuinka ay-liike voisi olla kommunistien toimintaa kun kerran kommunistidiktatureissakaan ei ollut vapaata ay-liikettä?

Lue lisää

Juuri ay-liike tekeekin mahdottomaksi tuon minun esim. Jos saat huonoja työntekijöitä on sinun mahdotonta päästä heistä eroon ja nuo sabotoinnilla ja terrorismillaan pilaavat myös hyvien työntekijöiden mahdollisuuden hyviin suorituksiin. Jos ei olisi ay-liikettä olisi mahdollista pitää vain hyviä työntekijöitä jotka tekevät työn hyvin ja heille kannattaa myös maksaa heille hyvin. Samaa mieltä kanssani on suurin osa työnantajista. Nyt ay tekee mahdottomaksi sekä työnteon että työllistämisen.

Sanamies kirjoitti:

Juuri ay-liike tekeekin mahdottomaksi tuon minun esim. Jos saat huonoja työntekijöitä on sinun mahdotonta päästä heistä eroon ja nuo sabotoinnilla ja terrorismillaan pilaavat myös hyvien työntekijöiden mahdollisuuden hyviin suorituksiin. Jos ei olisi ay-liikettä olisi mahdollista pitää vain hyviä työntekijöitä jotka tekevät työn hyvin ja heille kannattaa myös maksaa heille hyvin. Samaa mieltä kanssani on suurin osa työnantajista. Nyt ay tekee mahdottomaksi sekä työnteon että työllistämisen.

Lue lisää

Mahdotontako päästä työntekijöistä eroon? Tuota en usko. Kuluneen vuoden aikana on julkisuudessa paljon esimerkkitapauksia joissa suomalaiset yritykset saneeraavat työntekijöitä vähentämällä. Ja samalla maksavat jättisuuria osinkoja osakkaille. Eikä ainakaan julkisuudessa ole kuulunut, että yrityksillä olisi tässä vaikeuksia ollut. Pikemminkin päinvastoin. Tuntuu siltä, että työntekijöiden irtisanominen on liiankin helppoa tässä maassa. Aika ristiriitaista tuo sinun kirjoituksesi. Etkä edelleenkään vastannut vaikka jo toisen kerran asiaa kysyin. Siis kolmannen kerran. Kuinka on mahdollista, että ay-liike on sinun mielestäsi kommareiden toimintaa vaikka kommunistisissa diktatuureissa ei vapaa ay-liike ollut sallittua. Päinvastoin, vanhoissa Neuvostoliiton satelliittimaissa juuri ay-liike auttoi pääsemaan eroon Neuvostoliiton ikeestä. Pikemminkin nuo sinun mielipiteesi ay-liikkestä kuvastavat äärioikeistolaista diktatorista mielipidettä. Olihan monissa oikeistodiktaurrin maissa työntekijöiden ammatillinen järjestäytyminen kiellettyä? Haluisitko tänne maahan vuoden 1973 jälkeisen Chilen tilanteen jossa ammattiyhdistysliike kiellettiin kokonaan Kenraali Pinochetin toimesta?

gps kirjoitti:

Mahdotontako päästä työntekijöistä eroon? Tuota en usko. Kuluneen vuoden aikana on julkisuudessa paljon esimerkkitapauksia joissa suomalaiset yritykset saneeraavat työntekijöitä vähentämällä. Ja samalla maksavat jättisuuria osinkoja osakkaille. Eikä ainakaan julkisuudessa ole kuulunut, että yrityksillä olisi tässä vaikeuksia ollut. Pikemminkin päinvastoin. Tuntuu siltä, että työntekijöiden irtisanominen on liiankin helppoa tässä maassa. Aika ristiriitaista tuo sinun kirjoituksesi. Etkä edelleenkään vastannut vaikka jo toisen kerran asiaa kysyin. Siis kolmannen kerran. Kuinka on mahdollista, että ay-liike on sinun mielestäsi kommareiden toimintaa vaikka kommunistisissa diktatuureissa ei vapaa ay-liike ollut sallittua. Päinvastoin, vanhoissa Neuvostoliiton satelliittimaissa juuri ay-liike auttoi pääsemaan eroon Neuvostoliiton ikeestä. Pikemminkin nuo sinun mielipiteesi ay-liikkestä kuvastavat äärioikeistolaista diktatorista mielipidettä. Olihan monissa oikeistodiktaurrin maissa työntekijöiden ammatillinen järjestäytyminen kiellettyä? Haluisitko tänne maahan vuoden 1973 jälkeisen Chilen tilanteen jossa ammattiyhdistysliike kiellettiin kokonaan Kenraali Pinochetin toimesta?

Lue lisää

Irtisanomiseen tarvitaan esim. tuontannolliset ym. perusteet ei muuten voi ketään irtisanoa. Ja aina kaikkiin irtisanomisiin on ollut taloudelliset ym. tai tuotannolliset syyt.

Ay-liikettä hallitsee kommunistit esim. meillä lauri ihalainen johtaa mafian tavoin sak:ta. Nytkö sinä väität ettei esim. neuvostoliitossa ollut ay liikettä? Tuota asiaa te kommarit mesositte koko 60-70 luvun että kuinka siellä on toimiva ay-liike. Tuo asia olisi mukava kuulla esim. näin naapurissa ohjelmasta joita saattaa olla vielä ylen ohjelma arkistossa.

Mitä tulee tuohon chileen siellä oli väliaikainen tuo asia millä kukistettiin maasta kommunismi ja nyt maa on jo demokraattinen ja on vahvempi kuin mitä on esim. entiset kommunismi maat euroopassa. olisiko maa pitänyt jättää kommunismin valtaan?

Sanamies kirjoitti:

Irtisanomiseen tarvitaan esim. tuontannolliset ym. perusteet ei muuten voi ketään irtisanoa. Ja aina kaikkiin irtisanomisiin on ollut taloudelliset ym. tai tuotannolliset syyt.

Ay-liikettä hallitsee kommunistit esim. meillä lauri ihalainen johtaa mafian tavoin sak:ta. Nytkö sinä väität ettei esim. neuvostoliitossa ollut ay liikettä? Tuota asiaa te kommarit mesositte koko 60-70 luvun että kuinka siellä on toimiva ay-liike. Tuo asia olisi mukava kuulla esim. näin naapurissa ohjelmasta joita saattaa olla vielä ylen ohjelma arkistossa.

Mitä tulee tuohon chileen siellä oli väliaikainen tuo asia millä kukistettiin maasta kommunismi ja nyt maa on jo demokraattinen ja on vahvempi kuin mitä on esim. entiset kommunismi maat euroopassa. olisiko maa pitänyt jättää kommunismin valtaan?

Lue lisää

En ole kommunisti. Pyytäisin asiallisuutta ilman että ryhdyt nimittelemään ketään miksikään "-nistiksi"

"Irtisanomiseen tarvitaan esim. tuontannolliset ym. perusteet ei muuten voi ketään irtisanoa. Ja aina kaikkiin irtisanomisiin on ollut taloudelliset ym. tai tuotannolliset syyt."

Itsekkin siis kerrot kuinka helppoa irtisanominen on. Ei tarvita muuta kuin vedota talouudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Ja samalla kun osaavaa väkeä pistetään pihalle, samalla jaetaan osakkaille miljoona-osingot jotka yritys on ansainnut juuri irtisanottujen työpanoksella.

"Ay-liikettä hallitsee kommunistit esim. meillä lauri ihalainen johtaa mafian tavoin sak:ta. Nytkö sinä väität ettei esim. neuvostoliitossa ollut ay liikettä? Tuota asiaa te kommarit mesositte koko 60-70 luvun että kuinka siellä on toimiva ay-liike."

Lauri Ihalainen ei ole kommunisti. Hän on SAK:n puheenjohtaja. SAK on ammattiliittojen keskusjärjestö jonka alla on useita eri liittoja. Kommunisteistä pieni vähemmistö kannatti kritiikittömästi Neuvostoliittoa ja sinisilmäisesti uskoi siellä kaiken olevan hyvin.
Sosiaalidemokraatit joihin uskoakseni mmyös Ihalainen lukeutuu tietääkseni sosiaalidemokraatteihin ja hän ei ole ikinä kannattanut kommunismia vaan markkinavoima- vetoista hyvinvointi-yhteiskuntaa jossa otetaan myös huomioon työntekijöiden oikeutetut vaatimukset kun yhteistä hyvinvointia jaetaan.

"Mitä tulee tuohon chileen siellä oli väliaikainen tuo asia millä kukistettiin maasta kommunismi ja nyt maa on jo demokraattinen ja on vahvempi kuin mitä on esim. entiset kommunismi maat euroopassa. olisiko maa pitänyt jättää kommunismin valtaan?"

Chilessä valittiin -72 vapailla demokraattisilla vaaleilla vasemmistolainen ehdokas Salvador Allende maan presidentiksi. Hänet kukistettiin verisessä vallankaappauksessa v-73. Kaappauksen takana olivat Chilen armeija ja sen oikeistolaiset kenraalit ja kaappausta tuki voimakkaasti yhdysvallat ja sen keskustiedustelupalvelu CIA. Olen lukenut aiempia kirjoituksiasi joissa tuomitset jyrkästi laillista hallitusta vastaan kapinoineet meidän vapaussodassamme. Kuinka siihen voi sitten ympätä tuon mielipiteesi, että Chilen kaappaus oli laillinen. Siinähän kumottiin vapailla ja demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti. Chilen kansan enemmistö oli hänet siihen virkaan valinnut ja pieni vähemmistö oikeistolaisia kenraaleja päätti suistaa hänet vallasta. Eikö hallitus olekkaan laillinen mielestäsi silloin kun se on valittu vasemmiston äänillä. Onko hallitus vain silloin laillinen mielestäsi kun se on oikeistovoimien käsissä? Jos Chilelaäiset itse olivat valinneet Allenden (hän ei ollut kommunisti) valtaan niin kenellä on oikeus hänet asevoimin sieltä kaataa. Oikea vastaus on, että ei kenelläkään.

gps kirjoitti:

En ole kommunisti. Pyytäisin asiallisuutta ilman että ryhdyt nimittelemään ketään miksikään "-nistiksi"

"Irtisanomiseen tarvitaan esim. tuontannolliset ym. perusteet ei muuten voi ketään irtisanoa. Ja aina kaikkiin irtisanomisiin on ollut taloudelliset ym. tai tuotannolliset syyt."

Itsekkin siis kerrot kuinka helppoa irtisanominen on. Ei tarvita muuta kuin vedota talouudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Ja samalla kun osaavaa väkeä pistetään pihalle, samalla jaetaan osakkaille miljoona-osingot jotka yritys on ansainnut juuri irtisanottujen työpanoksella.

"Ay-liikettä hallitsee kommunistit esim. meillä lauri ihalainen johtaa mafian tavoin sak:ta. Nytkö sinä väität ettei esim. neuvostoliitossa ollut ay liikettä? Tuota asiaa te kommarit mesositte koko 60-70 luvun että kuinka siellä on toimiva ay-liike."

Lauri Ihalainen ei ole kommunisti. Hän on SAK:n puheenjohtaja. SAK on ammattiliittojen keskusjärjestö jonka alla on useita eri liittoja. Kommunisteistä pieni vähemmistö kannatti kritiikittömästi Neuvostoliittoa ja sinisilmäisesti uskoi siellä kaiken olevan hyvin.
Sosiaalidemokraatit joihin uskoakseni mmyös Ihalainen lukeutuu tietääkseni sosiaalidemokraatteihin ja hän ei ole ikinä kannattanut kommunismia vaan markkinavoima- vetoista hyvinvointi-yhteiskuntaa jossa otetaan myös huomioon työntekijöiden oikeutetut vaatimukset kun yhteistä hyvinvointia jaetaan.

"Mitä tulee tuohon chileen siellä oli väliaikainen tuo asia millä kukistettiin maasta kommunismi ja nyt maa on jo demokraattinen ja on vahvempi kuin mitä on esim. entiset kommunismi maat euroopassa. olisiko maa pitänyt jättää kommunismin valtaan?"

Chilessä valittiin -72 vapailla demokraattisilla vaaleilla vasemmistolainen ehdokas Salvador Allende maan presidentiksi. Hänet kukistettiin verisessä vallankaappauksessa v-73. Kaappauksen takana olivat Chilen armeija ja sen oikeistolaiset kenraalit ja kaappausta tuki voimakkaasti yhdysvallat ja sen keskustiedustelupalvelu CIA. Olen lukenut aiempia kirjoituksiasi joissa tuomitset jyrkästi laillista hallitusta vastaan kapinoineet meidän vapaussodassamme. Kuinka siihen voi sitten ympätä tuon mielipiteesi, että Chilen kaappaus oli laillinen. Siinähän kumottiin vapailla ja demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti. Chilen kansan enemmistö oli hänet siihen virkaan valinnut ja pieni vähemmistö oikeistolaisia kenraaleja päätti suistaa hänet vallasta. Eikö hallitus olekkaan laillinen mielestäsi silloin kun se on valittu vasemmiston äänillä. Onko hallitus vain silloin laillinen mielestäsi kun se on oikeistovoimien käsissä? Jos Chilelaäiset itse olivat valinneet Allenden (hän ei ollut kommunisti) valtaan niin kenellä on oikeus hänet asevoimin sieltä kaataa. Oikea vastaus on, että ei kenelläkään.

Lue lisää

Ainakin sinä olet siellä kommunismi aatteen puolella.

En kertonut kuinka helppoa vaan jo aiemmin totesin että se on vaikeata tuo irti sanominen.


Kyllä se ihalainen on kommunisti vaikka käyttää demari titteliä. Ja kaikki sekä demarit että kommarit oli silloin neuvostoliiton asialla ja myös osa kekkoslaisia keskustalaisia.


Siellä chilessä voitti aliende niukalla voitolla presidentin vaalit n. 34% äänistä ja hän aloitti vastoin perustuslakia kansallistamann esim. USA:n omistamia kaivoksia ja sosialisoimaan (varastamaan) yksityisten omaisuutta. Sama kuin olisi tapahtunut meillä jos esim. koivisto vaali voiton jälkeen olisi aloittanut vastaavat toimet. Olihan tuo alliende pakko syrjäyttää ja kun nyt katsoo chileä voi vain todeta, että toimenpide oli oikea. USA on toteuttanut oikeaa politiikkaa kun on auttanut Amerikan mantereen kansoja kommunismin torjunnassa vahinko vain että lähellä oleva maa kuuba on jäänyt vielä kommunismin ikeen alle.

Sanamies kirjoitti:

Ainakin sinä olet siellä kommunismi aatteen puolella.

En kertonut kuinka helppoa vaan jo aiemmin totesin että se on vaikeata tuo irti sanominen.


Kyllä se ihalainen on kommunisti vaikka käyttää demari titteliä. Ja kaikki sekä demarit että kommarit oli silloin neuvostoliiton asialla ja myös osa kekkoslaisia keskustalaisia.


Siellä chilessä voitti aliende niukalla voitolla presidentin vaalit n. 34% äänistä ja hän aloitti vastoin perustuslakia kansallistamann esim. USA:n omistamia kaivoksia ja sosialisoimaan (varastamaan) yksityisten omaisuutta. Sama kuin olisi tapahtunut meillä jos esim. koivisto vaali voiton jälkeen olisi aloittanut vastaavat toimet. Olihan tuo alliende pakko syrjäyttää ja kun nyt katsoo chileä voi vain todeta, että toimenpide oli oikea. USA on toteuttanut oikeaa politiikkaa kun on auttanut Amerikan mantereen kansoja kommunismin torjunnassa vahinko vain että lähellä oleva maa kuuba on jäänyt vielä kommunismin ikeen alle.

Lue lisää

oikeaa tietoa chilen tapahtumien kulusta:

dosentti Jouko Jokisalo
KUN UNELMAT TUHOTTIIN
Chile 11.9.1973 –
demokratiasta sotilasdiktatuuriin ja uusliberalismiin

“En näe mitään syytä jäädä sivustakatsojaksi,kun maa muuttuu kommunistiseksi kansan vastuuttomuuden tähden”, määritti Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger USA:n linjan Chilen kansan äänestäessä vuonna 1970 sosialisti Salvador Allenden maansa presidentiksi.
USA:n hallitus ja Chilessä toimivat yhdysvaltalaiset suuryritykset eivät jääneet toimettomiksi sivustakatsojaksi Chilen kehityksen suhteen. Salvador Allenden vapailla vaaleilla valittu hallitus kaadettiin 11.9.1973 Yhdysvaltain tukemalla sotilasvallankaapauksella.

Chile sosiaalisten uudistusten tielle

1960-luvun alussa Chile oli suurten sosiaalisten vastakohtaisuuksien maa. Kymmenen finassiryhmää hallitsi 78 prosenttia Chilen kaikkien osakeyhtiöiden pääomasta. Noin 38 prosenttia tulonsaajista sai vuonna 1960 vain 12 prosenttia kaikista tuloista. Kristillisdemokraattisesta PDC:sta (Partido Democráta Cristiano) tuli vuoden 1964 vaaleissa maan suurin puolue yli 40 prosentin äänimäärällä. Yhdysvallat oli tukenut PDC:n vaalikampanjaa avokätisesti. Muodostetun Eduardo Frein hallituksen ohjelman kolme pääkohtaa (maareformi, köyhyyden vähentäminen ja kuparituotannon ‘chileläistäminen’) tähtäsivät sosiaalisen eriarvoisuuden lieventämiseen.
Maareformi koettiin tuolloin aina katolista kirkkoa myöten välttämättömäksi. Yli tuhannen hehtaarin maatilat, jotka vuonna 1960 kattoivat 73 prosenttia maatilojen yhteispinta-alasta, käyttivät viljelykseen keskimäärin vain 6% maa- alastaan. Ongelmana ei ollut ainoastaan maatyöläisten ja pientilalaisten köyhyys, vaan myös maatalouden tehottomuus, joka pakotti Chilen tuomaan laajasti elintarvikkeita. Maareformin osalta otettiin ensi askeleita Frein hallituksen johdolla huolimatta oikeiston vastustuksesta. Köyhyyden vähentämisessä kristillisdemokraatit epäonnistuivat.
Frein hallitus käynnisti myös kuparituotannon ‘chileläistämisen’. Yhdysvaltalaisen Kennecott- yhtiön omistuksesta ostettiin 51 prosenttia Chilen valtiolle. Anaconda-yhtiön osalta päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan Chile osti 51% sen hetken kirjapitoarvoon perustuen ja hankkisi haltuunsa loput kolmen vuoden kuluessa.
Kristillisdemokraattisen Frein hallituksen reformiaskeleet saivat maan oikeiston kiihdyksiin. PDC:n reformit olivat kuitenkin monilta osin jääneet puolitiehen. Ne eivät olleet helpottaneet paljonkaan työläisten, maatyöläisten ja pientalonpoikien sosiaalis- taloudellista asemaa.

Allenden valtakausi

Vuoden 1970 presidentinvaaleissa valittiin Chilen presidentiksi vasemmistovoimien (Unidad Popular) yhteinen ehdokas Salvador Allende. Vaalitaistelun yhteydessä USA:n tiedustelupalvelu CIA ja amerikkalainen konsernijätti ITT (International Telephone and Telegraph Corporation) tukivat oikeistolaisen kansallisen puolueen edustajaa Jorge Alessandria arvoilta noin 800.000 dollarilla sekä käynnistivät “pelottelukampanjan” tulevasta kommunistisesta hirmuhallituksesta. Allende voitti vaalit saaden 36% kaikista annetuista äänistä.
Presidentti Richard Nixon valtuuttaa CIA:n estämään Allenden valinnan. Yhdysvallat myöntää järjestölle kymmenen miljoonaa dollaria tehtävän toteuttamiseen. CIA järjestää Chilen asevoimien komentajan Rene Schneiderin kidnappauksen provosoidakseen armeijan vallankaappaukseen. Suunnitelma epäonnistui.
Yrityksen yhteydessä Schneider ammuttiin, mutta armeija jäi perustuslaille uskolliseksi. “Ne luodit oli tarkoitettu minulle”, totesi Allende.
Allenden johtama sosialistihallitus merkitsi kolme vuotta chileläisen sosialismin kokeilua. Se oli yhteiskunnallisten uudistusten aikaa, joka syvensi olennaisesti Frein kaudella aloitettuja yhteiskunnallisia reformeja. Yhteiskunnan hallintaan otettiin kuparin, raudan, salpietarin, hiilen ja teräksen tuotanto sekä lähes kokonaisuudessa pankkilaitos ja sementti-, rakennustarvike-, tekstiili-, ja kalanjalostusteollisuuden suuret tuotantolaitokset. Maareformin puitteissa jaettiin yhteensä noin 3,5 miljoonaa hehtaaria maata maaseudun maattomille, Chilen alkuperäisväestön edustajille ja pienviljelijöille. Hallitus toteutti myös laajan sosiaaliohjelman. Sen puitteissa jaettiin päivittäin alle 15-vuotialle lapsille päivittäin ilmainen maitoannos, 1,8 miljoonaa lasta sai ilmaisen aamiaisen ja 680.000 päivällisen. Lisäksi luotiin kunnallista terveysjärjestelmää sekä rakennettiin 100.000 asuntoa köyhille. Kolmen vuoden sisällä lapsikuolleisuus putosi 20 prosenttia. Reaalipalkat kohosivat 20 prosenttia, työläisten ja toimihenkilöiden osuus kansantuotteesta nousi 60 prosenttiin oltuaan aiemmin 51 prosenttia. Kehityksestä hyötyivät erityisesti kaupunkien slummien asukkaat.
Tuotannon kasvu oli Allenden hallituksen ensimmäisenä vuotena hyvä. Bruttososiaalituotto kasvoi 7,7 prosenttia, tuotantovolyymi 13,7 %, työttömyys laski 8,3 prosentista 3,8 prosenttiin ja inflaatio putosi 34,9% prosentista 22 prosenttiin. Chile joutui Yhdysvaltalaisten hallituksen ja konsernien boikottiin. Luottoa ei annettu, ei luovutettu varaosia ja jopa takavarikointiin Chilen kuparikuljetuksia, koska aikaisemmin kuparituotanto oli ollut USA:n konsernien hallussa. Maan sisällä tyytymättömiä olivat ennen kaikkea ne talouspiirit, joiden toiminta oli sidoksissa USA:n konserneihin, Chilen pankkipiirit ja chileläisen suurteollisuuden edustajat. Tuotanto laski ja maan valuuttatilanne heikkeni nopeasti. Inflaatio kasvoi 163 prosenttia. Lokakuussa 1972 yksityiset kuljetusliikkeet julistivat valtakunnallisen lakon, jolla oli huomattavia vaikutuksia kaupallisen sektorin edustajien taloudelliseen toimintaan ja mielipiteisiin.
Maan talouden kehityksen jarruttamiseksi ja Allenden hallituksen poliittisen perustan järkyttämiseksi ko. piirit julistavat “näkymättömän” taloussaarron. Uruguaylainen kirjailija Eduardo Galeano kirjoittaa “Tuulen muistot”-trilogiassa vuonna 1973 synnytetystä taloudellisesta ahdingosta seuraavasti: “Lakot, sabotaasit ja valheiden vyöry rahoitettiin vihreillä seteleillä, jotka saapuivat kuriiripostissa. Työnantajat lamauttivat Chilen ja pitivät sitä nälässä... Ihmiset jonottivat tuntikausia ostaakseen tupakka-askin tai kilon sokeria; sokeria, lihaa tai öljyä saadakseen oli anottava ihmettä pyhältä neitsyt Marialta.” Huolimatta kiristyvästä poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta Unidad Popular sai maaliskuussa 1973 43,4 prosenttia äänistä. Ensimmäinen vallankaappaus yritys oli 29.6.1973, jonka kuitenkin hallitukselle ja perustuslaille uskolliset armeijan yksiköt vielä torjuivat.
Tilanne kärjistyi elokuussa 1973, jolloin kristillisdemokraattinen puolue siirtyi avoimesti yhteistyöhön maan oligarkiaa edustavan kansallisen puolueen kanssa. Yrittäjät organisoivat laajan lakon. Tilannetta vaikeutti myös USA:n ja yhdysvaltalaisten konsernien, erityisesti yritysjätti ITT:n, toiminta maan talouden epävakauttamiseksi ja CIA:n avoin taloudellinen ja ideologinen tuki hallituksen vastaisille voimille. Tässä tilanteessa osa armeijan johtoa siirtyi hallituksenvastaiselle linjalle. Unidad Popular päätti 9.9.1973 järjestää kansanäänestyksen hallituksen politiikasta. Verinen vallankaappaus käynnistyi 11.9.1973. Se päätti Unidad Popularin ja presidentti Allenden aikakauden. Demokratia ja ihmisoikeudet murskaantuivat rautakoron alle. Murhaaminen, kidutukset ja maapakolaisuus tulivat miljoonille chileläisille realiteetiksi.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelun, CIA:n, silloisen johtajan William Colbyn mukaan ihmisoikeuksien murskaamisen ja teloitusten ansioista Chilessä vältyttiin sisällissodalta. Rouva Pinochet julistaa, että äitien kyyneleet lunastavat maan. Chilen verilöylyn herättäessä inhoa ja kauhua ympäri maailmaa maanpaossa elävät kuubalaiset juhlivat riemukkaasti Allenden ja muiden chileläisten murhia Miamissa.


Pinochetin sotilasdiktatuuri ja uusliberalismi

Verinen vallankaappaus ja sen jälkeen pystytetty sotilasdiktatuuri takasivat sen, että Chilestä saattoi tulla uusliberalistisen talouspolitiikan koekenttä. Ns. “Chicagon pojat”, johdossa taloustieteen nobelinpalkinnon saanut Milton Friedman, löysivät itselleen mainion laboratorion uusliberalistisille kokeiluille.
Vasemmistolaisia vainottiin ja kidutettiin, ay-liike ja demokraattiset puolueet murskattiin. Yliopistot, tiedotusvälineet ja lehdet olivat sotilasdiktatuurin täydellisessä kontrollissa. Pääomamarkkinat vapautettiin, valtion sosiaaliohjelmat ja yhteiskunnan ylläpitämä koulutus lakkautettiin ja yksityistettiin, valtion rooli taloudessa minimoitiin. Talouden leikkausohjelma oli niin raju ja toipuminen siitä niin hidasta, että uusliberalistinen talousohjelman toteuttaminen ei olisi ollut mahdollinen ilman tiukkaa sotilasdiktatuuria. Vuonna 1982 työläisten reaalipalkat olivat alempana kuin vuonna 1970. “Yhdysvalloista tuotettu talouspolitiikka pakottaa chileläiset riipimään vuorten uumenista kuparin rippeetkin, muuta he eivät voi, chileläiset eivät voi valmistaa edes nuppineulaa koska eteläkorealaiset neulat ovat paljon halvempia”, kuvaa Eduardo Galeano Chilen tilannetta kymmenen vuotta vallankaappauksen ja uusliberalistisen politiikan jälkeen ja jatkaa: Työttömät työläiset tonkivat jätetunkioita. Kaikkialla lukee kylttejä joissa sanotaan: ’Ei avoimia paikkoja. Älkää häiritkö.’ Ulkomaanvelka ja itsemurhien määrä kuusinkertaistuivat.”
Nykytilanteesta chileläinen Ivan Saldias, joka oli maanpaossa Euroopassa vuosina 1978-1994, toteaa: “Chilessä uusliberalismi on täydellinen. Koko valtionomaisuus on myyty ja yksityistetty; sähkö, vesi, puhe-ja telekommunikaatio, asuntotuotanto, maatiet, rautatiet, eläke-ja sairasvakuutus, yksinkertaisesti kaikki. Siksi me emme enää puolusta sosiaalivaltiota, koska sitä ei ole enää olemassa.” Uusliberalismi on merkinnyt työmarkkinoiden täydellistä alistamista työnantajien voittointresseille. Chileläisen puhelinalan ay-liikkeen (SITTEL) puheenjohtaja Daniel Drouguett toteaa, että uusliberalistisen politiikan myötä alan työaika noussut keskimäärin 50 tuntiin viikossa, kun samalla palkat ovat laskeneet keskimäärin 5-7 prosenttia vuodessa. Hänen mukaansa työtapaturmaa ei tunnusteta, vaan työläisten on itse huolehdittava omasta vakuuttamisestaan.
Chilen verinen vallankaappaus 11.9.1973 merkitsi monelle sen utopian päättymistä, jonka keskeisenä ajatuksena oli rauhanomainen siirtyminen sosialismiin ja tasa-arvoinen yhteiskunta. 11.9.1973 oli maailmanlaajuisen uusliberalistisen mallin lähtölaukaus – mutta siitä huolimatta monelle Unidad Popularin muisto kaikkine ristiriitaisuuksineen on myös esimerkki siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen.

hmm kirjoitti:

oikeaa tietoa chilen tapahtumien kulusta:

dosentti Jouko Jokisalo
KUN UNELMAT TUHOTTIIN
Chile 11.9.1973 –
demokratiasta sotilasdiktatuuriin ja uusliberalismiin

“En näe mitään syytä jäädä sivustakatsojaksi,kun maa muuttuu kommunistiseksi kansan vastuuttomuuden tähden”, määritti Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger USA:n linjan Chilen kansan äänestäessä vuonna 1970 sosialisti Salvador Allenden maansa presidentiksi.
USA:n hallitus ja Chilessä toimivat yhdysvaltalaiset suuryritykset eivät jääneet toimettomiksi sivustakatsojaksi Chilen kehityksen suhteen. Salvador Allenden vapailla vaaleilla valittu hallitus kaadettiin 11.9.1973 Yhdysvaltain tukemalla sotilasvallankaapauksella.

Chile sosiaalisten uudistusten tielle

1960-luvun alussa Chile oli suurten sosiaalisten vastakohtaisuuksien maa. Kymmenen finassiryhmää hallitsi 78 prosenttia Chilen kaikkien osakeyhtiöiden pääomasta. Noin 38 prosenttia tulonsaajista sai vuonna 1960 vain 12 prosenttia kaikista tuloista. Kristillisdemokraattisesta PDC:sta (Partido Democráta Cristiano) tuli vuoden 1964 vaaleissa maan suurin puolue yli 40 prosentin äänimäärällä. Yhdysvallat oli tukenut PDC:n vaalikampanjaa avokätisesti. Muodostetun Eduardo Frein hallituksen ohjelman kolme pääkohtaa (maareformi, köyhyyden vähentäminen ja kuparituotannon ‘chileläistäminen’) tähtäsivät sosiaalisen eriarvoisuuden lieventämiseen.
Maareformi koettiin tuolloin aina katolista kirkkoa myöten välttämättömäksi. Yli tuhannen hehtaarin maatilat, jotka vuonna 1960 kattoivat 73 prosenttia maatilojen yhteispinta-alasta, käyttivät viljelykseen keskimäärin vain 6% maa- alastaan. Ongelmana ei ollut ainoastaan maatyöläisten ja pientilalaisten köyhyys, vaan myös maatalouden tehottomuus, joka pakotti Chilen tuomaan laajasti elintarvikkeita. Maareformin osalta otettiin ensi askeleita Frein hallituksen johdolla huolimatta oikeiston vastustuksesta. Köyhyyden vähentämisessä kristillisdemokraatit epäonnistuivat.
Frein hallitus käynnisti myös kuparituotannon ‘chileläistämisen’. Yhdysvaltalaisen Kennecott- yhtiön omistuksesta ostettiin 51 prosenttia Chilen valtiolle. Anaconda-yhtiön osalta päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan Chile osti 51% sen hetken kirjapitoarvoon perustuen ja hankkisi haltuunsa loput kolmen vuoden kuluessa.
Kristillisdemokraattisen Frein hallituksen reformiaskeleet saivat maan oikeiston kiihdyksiin. PDC:n reformit olivat kuitenkin monilta osin jääneet puolitiehen. Ne eivät olleet helpottaneet paljonkaan työläisten, maatyöläisten ja pientalonpoikien sosiaalis- taloudellista asemaa.

Allenden valtakausi

Vuoden 1970 presidentinvaaleissa valittiin Chilen presidentiksi vasemmistovoimien (Unidad Popular) yhteinen ehdokas Salvador Allende. Vaalitaistelun yhteydessä USA:n tiedustelupalvelu CIA ja amerikkalainen konsernijätti ITT (International Telephone and Telegraph Corporation) tukivat oikeistolaisen kansallisen puolueen edustajaa Jorge Alessandria arvoilta noin 800.000 dollarilla sekä käynnistivät “pelottelukampanjan” tulevasta kommunistisesta hirmuhallituksesta. Allende voitti vaalit saaden 36% kaikista annetuista äänistä.
Presidentti Richard Nixon valtuuttaa CIA:n estämään Allenden valinnan. Yhdysvallat myöntää järjestölle kymmenen miljoonaa dollaria tehtävän toteuttamiseen. CIA järjestää Chilen asevoimien komentajan Rene Schneiderin kidnappauksen provosoidakseen armeijan vallankaappaukseen. Suunnitelma epäonnistui.
Yrityksen yhteydessä Schneider ammuttiin, mutta armeija jäi perustuslaille uskolliseksi. “Ne luodit oli tarkoitettu minulle”, totesi Allende.
Allenden johtama sosialistihallitus merkitsi kolme vuotta chileläisen sosialismin kokeilua. Se oli yhteiskunnallisten uudistusten aikaa, joka syvensi olennaisesti Frein kaudella aloitettuja yhteiskunnallisia reformeja. Yhteiskunnan hallintaan otettiin kuparin, raudan, salpietarin, hiilen ja teräksen tuotanto sekä lähes kokonaisuudessa pankkilaitos ja sementti-, rakennustarvike-, tekstiili-, ja kalanjalostusteollisuuden suuret tuotantolaitokset. Maareformin puitteissa jaettiin yhteensä noin 3,5 miljoonaa hehtaaria maata maaseudun maattomille, Chilen alkuperäisväestön edustajille ja pienviljelijöille. Hallitus toteutti myös laajan sosiaaliohjelman. Sen puitteissa jaettiin päivittäin alle 15-vuotialle lapsille päivittäin ilmainen maitoannos, 1,8 miljoonaa lasta sai ilmaisen aamiaisen ja 680.000 päivällisen. Lisäksi luotiin kunnallista terveysjärjestelmää sekä rakennettiin 100.000 asuntoa köyhille. Kolmen vuoden sisällä lapsikuolleisuus putosi 20 prosenttia. Reaalipalkat kohosivat 20 prosenttia, työläisten ja toimihenkilöiden osuus kansantuotteesta nousi 60 prosenttiin oltuaan aiemmin 51 prosenttia. Kehityksestä hyötyivät erityisesti kaupunkien slummien asukkaat.
Tuotannon kasvu oli Allenden hallituksen ensimmäisenä vuotena hyvä. Bruttososiaalituotto kasvoi 7,7 prosenttia, tuotantovolyymi 13,7 %, työttömyys laski 8,3 prosentista 3,8 prosenttiin ja inflaatio putosi 34,9% prosentista 22 prosenttiin. Chile joutui Yhdysvaltalaisten hallituksen ja konsernien boikottiin. Luottoa ei annettu, ei luovutettu varaosia ja jopa takavarikointiin Chilen kuparikuljetuksia, koska aikaisemmin kuparituotanto oli ollut USA:n konsernien hallussa. Maan sisällä tyytymättömiä olivat ennen kaikkea ne talouspiirit, joiden toiminta oli sidoksissa USA:n konserneihin, Chilen pankkipiirit ja chileläisen suurteollisuuden edustajat. Tuotanto laski ja maan valuuttatilanne heikkeni nopeasti. Inflaatio kasvoi 163 prosenttia. Lokakuussa 1972 yksityiset kuljetusliikkeet julistivat valtakunnallisen lakon, jolla oli huomattavia vaikutuksia kaupallisen sektorin edustajien taloudelliseen toimintaan ja mielipiteisiin.
Maan talouden kehityksen jarruttamiseksi ja Allenden hallituksen poliittisen perustan järkyttämiseksi ko. piirit julistavat “näkymättömän” taloussaarron. Uruguaylainen kirjailija Eduardo Galeano kirjoittaa “Tuulen muistot”-trilogiassa vuonna 1973 synnytetystä taloudellisesta ahdingosta seuraavasti: “Lakot, sabotaasit ja valheiden vyöry rahoitettiin vihreillä seteleillä, jotka saapuivat kuriiripostissa. Työnantajat lamauttivat Chilen ja pitivät sitä nälässä... Ihmiset jonottivat tuntikausia ostaakseen tupakka-askin tai kilon sokeria; sokeria, lihaa tai öljyä saadakseen oli anottava ihmettä pyhältä neitsyt Marialta.” Huolimatta kiristyvästä poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta Unidad Popular sai maaliskuussa 1973 43,4 prosenttia äänistä. Ensimmäinen vallankaappaus yritys oli 29.6.1973, jonka kuitenkin hallitukselle ja perustuslaille uskolliset armeijan yksiköt vielä torjuivat.
Tilanne kärjistyi elokuussa 1973, jolloin kristillisdemokraattinen puolue siirtyi avoimesti yhteistyöhön maan oligarkiaa edustavan kansallisen puolueen kanssa. Yrittäjät organisoivat laajan lakon. Tilannetta vaikeutti myös USA:n ja yhdysvaltalaisten konsernien, erityisesti yritysjätti ITT:n, toiminta maan talouden epävakauttamiseksi ja CIA:n avoin taloudellinen ja ideologinen tuki hallituksen vastaisille voimille. Tässä tilanteessa osa armeijan johtoa siirtyi hallituksenvastaiselle linjalle. Unidad Popular päätti 9.9.1973 järjestää kansanäänestyksen hallituksen politiikasta. Verinen vallankaappaus käynnistyi 11.9.1973. Se päätti Unidad Popularin ja presidentti Allenden aikakauden. Demokratia ja ihmisoikeudet murskaantuivat rautakoron alle. Murhaaminen, kidutukset ja maapakolaisuus tulivat miljoonille chileläisille realiteetiksi.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelun, CIA:n, silloisen johtajan William Colbyn mukaan ihmisoikeuksien murskaamisen ja teloitusten ansioista Chilessä vältyttiin sisällissodalta. Rouva Pinochet julistaa, että äitien kyyneleet lunastavat maan. Chilen verilöylyn herättäessä inhoa ja kauhua ympäri maailmaa maanpaossa elävät kuubalaiset juhlivat riemukkaasti Allenden ja muiden chileläisten murhia Miamissa.


Pinochetin sotilasdiktatuuri ja uusliberalismi

Verinen vallankaappaus ja sen jälkeen pystytetty sotilasdiktatuuri takasivat sen, että Chilestä saattoi tulla uusliberalistisen talouspolitiikan koekenttä. Ns. “Chicagon pojat”, johdossa taloustieteen nobelinpalkinnon saanut Milton Friedman, löysivät itselleen mainion laboratorion uusliberalistisille kokeiluille.
Vasemmistolaisia vainottiin ja kidutettiin, ay-liike ja demokraattiset puolueet murskattiin. Yliopistot, tiedotusvälineet ja lehdet olivat sotilasdiktatuurin täydellisessä kontrollissa. Pääomamarkkinat vapautettiin, valtion sosiaaliohjelmat ja yhteiskunnan ylläpitämä koulutus lakkautettiin ja yksityistettiin, valtion rooli taloudessa minimoitiin. Talouden leikkausohjelma oli niin raju ja toipuminen siitä niin hidasta, että uusliberalistinen talousohjelman toteuttaminen ei olisi ollut mahdollinen ilman tiukkaa sotilasdiktatuuria. Vuonna 1982 työläisten reaalipalkat olivat alempana kuin vuonna 1970. “Yhdysvalloista tuotettu talouspolitiikka pakottaa chileläiset riipimään vuorten uumenista kuparin rippeetkin, muuta he eivät voi, chileläiset eivät voi valmistaa edes nuppineulaa koska eteläkorealaiset neulat ovat paljon halvempia”, kuvaa Eduardo Galeano Chilen tilannetta kymmenen vuotta vallankaappauksen ja uusliberalistisen politiikan jälkeen ja jatkaa: Työttömät työläiset tonkivat jätetunkioita. Kaikkialla lukee kylttejä joissa sanotaan: ’Ei avoimia paikkoja. Älkää häiritkö.’ Ulkomaanvelka ja itsemurhien määrä kuusinkertaistuivat.”
Nykytilanteesta chileläinen Ivan Saldias, joka oli maanpaossa Euroopassa vuosina 1978-1994, toteaa: “Chilessä uusliberalismi on täydellinen. Koko valtionomaisuus on myyty ja yksityistetty; sähkö, vesi, puhe-ja telekommunikaatio, asuntotuotanto, maatiet, rautatiet, eläke-ja sairasvakuutus, yksinkertaisesti kaikki. Siksi me emme enää puolusta sosiaalivaltiota, koska sitä ei ole enää olemassa.” Uusliberalismi on merkinnyt työmarkkinoiden täydellistä alistamista työnantajien voittointresseille. Chileläisen puhelinalan ay-liikkeen (SITTEL) puheenjohtaja Daniel Drouguett toteaa, että uusliberalistisen politiikan myötä alan työaika noussut keskimäärin 50 tuntiin viikossa, kun samalla palkat ovat laskeneet keskimäärin 5-7 prosenttia vuodessa. Hänen mukaansa työtapaturmaa ei tunnusteta, vaan työläisten on itse huolehdittava omasta vakuuttamisestaan.
Chilen verinen vallankaappaus 11.9.1973 merkitsi monelle sen utopian päättymistä, jonka keskeisenä ajatuksena oli rauhanomainen siirtyminen sosialismiin ja tasa-arvoinen yhteiskunta. 11.9.1973 oli maailmanlaajuisen uusliberalistisen mallin lähtölaukaus – mutta siitä huolimatta monelle Unidad Popularin muisto kaikkine ristiriitaisuuksineen on myös esimerkki siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen.

Lue lisää

Kyllä se on teillä kommunisteilla väärät tiedot. Jos niukka voitto presidentin vaaleissa asettaa oikeuden kansallistaa toisten omaisuutta ei voida pitää oikeana.

Sanamies kirjoitti:

Kyllä se on teillä kommunisteilla väärät tiedot. Jos niukka voitto presidentin vaaleissa asettaa oikeuden kansallistaa toisten omaisuutta ei voida pitää oikeana.

Mutta jos vaalit on käyty vapaasti ja demokraattisesti ja maan perustuslain mukaisesti niin ei vaalit hävinneellä vähemmistöllä ole oikeutta kapinaan ja vallankaappaukseen. Kuten ei ollut vapaussodassa punaisilla. Olisikin ihan kiintoisaa tietää mikä tekee sanamiehen mielestä punaiset rikollisiksi kapinoidessaan laillista hallitusta vastaan mutta oikeistokenraalit sankareiksi kaapatessaan vallan laillisella tavalla valitulta presidentiltä. Ja vieläkin tekisi mieleni tietää, että onko sanamiehen mielestä USA:lla jokin jumalainen oikeassa olemisen etuoikeus sen pyrkiessä kaatamaan ikäviksi kokemiaan hallituksia?

gps kirjoitti:

Mutta jos vaalit on käyty vapaasti ja demokraattisesti ja maan perustuslain mukaisesti niin ei vaalit hävinneellä vähemmistöllä ole oikeutta kapinaan ja vallankaappaukseen. Kuten ei ollut vapaussodassa punaisilla. Olisikin ihan kiintoisaa tietää mikä tekee sanamiehen mielestä punaiset rikollisiksi kapinoidessaan laillista hallitusta vastaan mutta oikeistokenraalit sankareiksi kaapatessaan vallan laillisella tavalla valitulta presidentiltä. Ja vieläkin tekisi mieleni tietää, että onko sanamiehen mielestä USA:lla jokin jumalainen oikeassa olemisen etuoikeus sen pyrkiessä kaatamaan ikäviksi kokemiaan hallituksia?

Lue lisää

Presidentin vaalit. Ei Suomessakaan aloitettu sosialisointia, kun sosialisti voitti vaalit.

Sanamies kirjoitti:

Presidentin vaalit. Ei Suomessakaan aloitettu sosialisointia, kun sosialisti voitti vaalit.

Olisikin ihan kiintoisaa tietää mikä tekee sanamiehen mielestä punaiset rikollisiksi kapinoidessaan laillista hallitusta vastaan mutta oikeistokenraalit sankareiksi kaapatessaan vallan laillisella tavalla valitulta presidentiltä. Ja vieläkin tekisi mieleni tietää, että onko sanamiehen mielestä USA:lla jokin jumalainen oikeassa olemisen etuoikeus sen pyrkiessä kaatamaan ikäviksi kokemiaan hallituksia?

gps kirjoitti:

Olisikin ihan kiintoisaa tietää mikä tekee sanamiehen mielestä punaiset rikollisiksi kapinoidessaan laillista hallitusta vastaan mutta oikeistokenraalit sankareiksi kaapatessaan vallan laillisella tavalla valitulta presidentiltä. Ja vieläkin tekisi mieleni tietää, että onko sanamiehen mielestä USA:lla jokin jumalainen oikeassa olemisen etuoikeus sen pyrkiessä kaatamaan ikäviksi kokemiaan hallituksia?

Lue lisää

Tuo kommunismi ei ole mitään demokratiaa, mutta oikeistolaisuus on myös demokratiaa. Miksi muuten kaikki kommunisti maat ovat kaukana demokratiasta, mutta ne maat missä porvarit ovat vallassa on demokraattisia?

Vai niin.