Heips!
Olen tässä lähiaikoina muuttamassa omilleni, ja ruoanlaitto hieman arveluttaa. Vanhempien siipien suojassa en juuri ole kyseiseen taiteenlajiin tutustunut. Ihan perusjutut (perunoitten keittäminen jne.) kyllä onnistuvat, mutta haluaisin silti mielelläni kuulla kokeneempien kokkaajien mielipiteitä ja neuvoja. Mikropitsa/maksalaatikko/hernekeitto- dieetti ei nimittäin hirveästi kiinnosta...
Eli siis laittakaahan hyvät ihmiset viestiä pirkka-nikseistä hyviin perusresepteihin tähän keskusteluun. Haluaisin kuulla myös tyypillisimmistä virheistä, joita "aloittelijat" voivat tehdä. Jos nyt onnistuisi nämä pahimmat mokat kiertämään...
Ja pidetäänhän tämä keskustelu sitten asiallisena, kiitos! =)
Olen tässä lähiaikoina muuttamassa omilleni, ja ruoanlaitto hieman arveluttaa. Vanhempien siipien suojassa en juuri ole kyseiseen taiteenlajiin tutustunut. Ihan perusjutut (perunoitten keittäminen jne.) kyllä onnistuvat, mutta haluaisin silti mielelläni kuulla kokeneempien kokkaajien mielipiteitä ja neuvoja. Mikropitsa/maksalaatikko/hernekeitto- dieetti ei nimittäin hirveästi kiinnosta...
Eli siis laittakaahan hyvät ihmiset viestiä pirkka-nikseistä hyviin perusresepteihin tähän keskusteluun. Haluaisin kuulla myös tyypillisimmistä virheistä, joita "aloittelijat" voivat tehdä. Jos nyt onnistuisi nämä pahimmat mokat kiertämään...
Ja pidetäänhän tämä keskustelu sitten asiallisena, kiitos! =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysytpä isoja asioita!
Ihan joitakin perusasioita:
*hanki hyvät peruskeittiövälineet> puukot, puntarit, kipot ja kasarit
*hanki perusvarasto aineita kuivakaappiisi> makaronit, riisit, mausteet, suolat, pippurit
*älä lue naistenlehtien ruokaohjeita, vielä - osta sen sijaan joku peruskeittokirja, jonka perusteella pystyt tekemään oman mieliruokasi kunnolla. Väitän nimittäin, että osaamalla valmistaa kunnon ruskean kastikkeen, keittämällä perunat oikein, tekemällä jauhelihakastiketta paremmin kuin mummosi, samoin lihapullat, paistamalla pihvin oikein ja tekemällä suussa sulavan janssonin, pääset asioista paremmin jyvälle kuin käymällä käsiksi karitsan selyksiin pestokuorrutuksella. Sitä nimittäin se naistenlehti arvattavasti suosittelee.
*älä käytä eineksiä vaan tee itse alusta alkaen
*kun valmistat, niin maistele ja sovella reseptejä - suu sanoo parhaiten, mikä on hyvää
* jos teet vain itsellesi, niin huoimioi, että reseptit ovat yleensä vähintään neljälle
Lopuksi pidä kutsut, kutsu ystäväsi maistelemaan ruokiasi. Älä jätä asiaa ruoan asteelle, huolehdi kattauksesta ja vieraittesi viihtyvyydestä. Pian olet tunnettu loistavana ruoanlaittajana, jolla on enemmän ystäviä kuin uskotkaan.
Toiset opettelevat soittamaan kitaraa, toiset tekemään ruokaa. Molemmilla on siloinen elämä.
Yksi hyvä peruskeittokirja on Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa ja makuja maailmalta. Siellä on selitetty jonkin verran ruuanlaiton tekniikoitakin, mutta vasta harjoittelu tekee mestarin. Onneksi harjoittelumahdollisuuksia riittää, syödähän pitää joka päivä!
Pahimpia mokia en osaa sanoa, ne varmaan vaihtelevat vähän persoonan mukaan. Ruoka palaa pohjaan tai jää raa'aksi joskus kokeneemmallakin kokkaajalla, eikä tulos muutenkaan ole läheskään aina sellainen kuin on kuvitellut. Alkuun kannattaa ohjeita noudattaa orjallisen pikkutarkasti, kokemuksen myötä oppii, missä voi soveltaa.
Yksinkertaiset kastikkeet, keitot, padat ja laatikot ovat varmaan helpoin pää aloittaa. Yhden hengen annoksia voi olla vähän turhauttavaa väsätä, joten taloudellisinta on varmaan tehdä ohjeen mukainen neljän hengen annos ja pakastaa tähteet sopiviksi kerta-annoksiksi. Näitä kun olet tehnyt vähän aikaa, sinulla onkin pakastimessa sopivasti evästä niillekin päiville, kun et jaksa kokata.
Ai niin, tähän kohtaan varoituksen sana: peruna voi mennä huonoksi pakastaessa (kotipakastimissa jäätyminen on hitaampaa kuin teollisuudessa, ja ehkä perunalajikekin vaikuttaa), joten pakasta vain sellaisia ruokia, joissa ei ole perunaa.
Onnea matkaan! Ruuanlaitto on erittäin hauska ja antoisa harrastus.
Muutamaan kertaan on ollut itsetunto koetuksella, kun on yrittänyt jotain hienompaa väsätä. Kiitokset siis rohkaisusta!
Ruoanlaitossa minulle on varmaan hankalinta juuri reseptien tulkinta. Toisaalta haluaa pelata varman päälle, mutta yleensä seikkailunhalu yllättää. Lopputulos onkin sitten enemmän tai vähemmän antoisa, vaikka kuinka on yrittänyt keitosta vahtia. Yleensä se on kuitenkin jokseenkin syömiskelpoista... Juhlaillalliset saavat kyllä jäädä vielä joksikin aikaa. Ruokaa olen laittanut vain itselleni silloin, kun ei ole ollut muuta perhettä maisemissa. En ole halunnut koko porukkaa myrkyttää ;)
Ja sitten tuosta pakastamisesta: Olen vahvasti kotiruoan kannalla, joten olen ajatellutkin tehdä vähän suurempia annoksia ja pistää ylimääräiset jäännökset pakkaseen kiireisen päivän varalle. Onko perunan lisäksi muitakin ruoka-aineita, jotka eivät pakastamiseen sovi? Ja kuinka kauan ruokaa kannattaa säilyttää pakkasessa näin suurinpiirtein?
Ja ettei vielä kysymykset loppuisi: Löytyykö neuvoja keittiövälineiden hoitoon? Sen verran tiedän, että teflonpannun kanssa ei kannata metallilastaa käyttää, eikä valurautaa pestä astianpesuaineella. Olisiko vielä joitain erikoistapauksia, jotka kannattaisi muistaa?
Kommenttia, pyydän!
On joitakin muitakin ruoka-aineita, lähinnä kasvispuolelta, jotka eivät sovellu pakastettaviksi, mutta en nyt juuri muista, mitä kaikkia. Kurkku nyt ainakin oli yksi sellainen.
Pakasteiden säilyvyys riippuu vähän niiden sisällöstä. Marja- ja vihannespakasteiden sanotaan säilyvän hyvinä seuraavaan satokauteen eli lähes vuoden. Kala taas suositellaan käytettäväksi kolmen kuukauden sisällä, samoin leivonnaiset.
Itse olen huomannut leipien kuivuvan pakastettaessa niin, että ne ovat sulamisen jälkeenkin kuivia koppuroita. En tosin ole merkinnyt niihin päivämäärää, joten kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että ne ovat unohtuneet pakkaseen liian pitkäksi aikaa.
Liharuuat säilyvät hiukan pitempään kuin kala, mutta varminta on nekin käyttää noin puolen vuoden kuluessa. Huomaa, että nämä ajat ovat vain viitteellisiä suosituksia, ruuat eivät muutu myrkyllisiksi, vaikka aika ylittyisikin, mutta voi olla, etteivät ne enää maistu yhtä hyviltä.
Mikä muuten onkin hyvä nyrkkisääntö siihen, voiko esim. "parasta ennen" tai "viimeinen käyttöpäivä" -päiväyksen ylittänyttä ruokaa syödä: jos se näyttää samalta kuin ostettaessa, ei haise pahalle ja valmistettuna ei maistu epäilyttävältä, sen syöminen on luultavasti turvallista, ellet sitten satu olemaan erityisen herkkävatsainen.
Keittoastiat kannattaa säilyttää niin, etteivät ne naarmutu. En ole kovin ihastunut avohyllyihin, koska niissä astiat pölyttyvät (ja varsinkin keittiössä niiden pintaan kertyy pölyn lisäksi rasvaa) ja joudut joka kerta jynssäämään kattilasi puhtaaksi ENNEN kokkauksen aloittamista.
Kokin tärkein väline - oikeankokoisten kattiloiden, uunivuokien ja paistinpannujen lisäksi - on terävä veitsi tai pari. Erikoisveitsiä et tarvitse ainakaan alkuun, pärjäät hyvin yhdellä isommalla ja yhdellä pienemmällä. Kuorimaveitsi on kätevä perunoille ja porkkanoille.
Muutama vuosi sitten kävin Fiskarsin puukkosepän pajassa, ja esitin monen amatöörikokin tavallisen kysymyksen: "Kuinka usein veitsiä pitää teroittaa?". Jälkeenpäin, kun opin käyttämään teroitinta säännöllisesti, ymmärsin kysymyksen hölmöyden. Teroitustarve riippuu niin monesta seikasta: veitsen laadusta, siitä, kuinka paljon sitä käyttää ja siitäkin, mihin sitä käyttää. Tomaatti on hyvä mittari, vihannesveitsi on tarpeeksi terävä silloin, kun sillä saa tomaatista siistejä viipaleita helposti. Kokkien hienoa teroituspuikkoa en ole koskaan opetellut käyttämään, olen toistaiseksi pärjännyt Fiskarsin pienellä teroittimella.