Miehenä ihmettelen että miten voi 43-vuotias mies mennä naimisiin 20-vuotiaan naisen kanssa? Mielestäni samanikäisyys on ehto avioliitossa samaistumisen, halujen kohtaamisen, vanhenemisen ja jopa ekonomian kannalta. Seurustelu 2 vuotta - siinä ajassa luulisi jo ensi-ihastumisen tasoittuneen niin että arjen realismi pysäyttäisi epänormaalin parisuhteen.
Ihmettelen nuorta tyttöä siis miten nimenomaan hän on se joka haluaa tässä tapauksessa. Itse olin viimeksi tekemisissä 18-20-vuotiaiden kanssa kun näin niitä ajokoulun tunneilla: "voi vitsi siis iik, miks en saa, siis huhhuh" - kielenkäyttö oli tuollaista. Itse olin silloin 29 vuotias - siis vain ainoastaan kymmenen vuotta vanhempi ja olin sitä mieltä jo silloin että en tommosiin sortuisi vaikka maksettaisiin.
Ihmettelen nuorta tyttöä siis miten nimenomaan hän on se joka haluaa tässä tapauksessa. Itse olin viimeksi tekemisissä 18-20-vuotiaiden kanssa kun näin niitä ajokoulun tunneilla: "voi vitsi siis iik, miks en saa, siis huhhuh" - kielenkäyttö oli tuollaista. Itse olin silloin 29 vuotias - siis vain ainoastaan kymmenen vuotta vanhempi ja olin sitä mieltä jo silloin että en tommosiin sortuisi vaikka maksettaisiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
niin, että keski-ikäisen miehen silmissä 20-kymppinen on pentu. Eipä olisi mitään puhuttavaa, ja siihen se pitemmän suhteen rakentaminen kaatuisi.
ja sitten ku pentu on varttunu niin ukkeli on eläkkeellä ja suree kun nuori vaimo pelaa sählyä ja elää elämättä jäänyttä nuoruuttaan nuorten miesten kaa. Ei siinä mitään, isäks voi tulla vielä nelikymppisenä mutta parisuhde kai vois olla muutakin kuin isänä olemista. Mutta näin en saa puhua. Tämä kuulemma satuttaa hienoa rakkautta. Ja sä kans oisit vähemmän tervetullut =)
Miksi ei saisi puhua noin? Ihmettelen itsekin samaa, mitä nuori nainen hakee vanhemmasta miehestä? Tai toisinpäin vanhempi mies nuoremmasta naisesta? Tiukkaa lihaa? Itse elin 19 v ajan itseäni lähes 10 v vanhemman miehen kanssa ja näin jälkeenpäin ajatellen emme olleet koskaan "samalla tasolla" missään asiassa. Ihmettelin aina, kun kavereilla oli oman ikäinen mies, että mitä he niissä näkevät. Nyt lopultakin tajuan. Suunnilleen samanikäisen kanssa on ajatukset ja muukin elämä samalla tasolla. Jotenkin tasapainossa, helppoa olla kun toinen ymmärtää heti, mistä on puhe yms. Parisuhde on tosiaankin muutakin kuin isänä olemista. Nuoreen naiseen ehkä uppoaa kaikki miehen taholta tuleva ihailu ja kehu, mutta kun mies sitten vanhenee ja muuttuu äkäiseksi ukoksi, niin eihän sitä kestä kukaan.
Minkä ihmeen ikäinen olet kun sanot noin? Nelikymppinen mies ei missään nimessä ole vanha, vaan useimmiten elämänsä vedossa! (isäksi voi tulla vielä kahdenksankymppisenäkin, muuten.)
Ikä on ihan oikeasti vain numero. Korvien välin sisältö on se mikä suhteessa puhuu, ei syntymävuosi. Ymmärrän hyvin että jos jatkuvasti parjaat toisten suhdetta, et enää olekaan tervetullut. Koeta päästä yli ennakkoluuloistasi ja totea että jos toimii niin toimii, ja jos lakkaa toimimasta niin sitten niin. Ei se ole sinulta pois.
***
Onni on että tajusit kohdallasi mistä kyse. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mutta voi hyvänen aika, jos jo 10 vuoden ikäero tuntuu, miten toi 23 vuoden ero sitten. Samaa ajattelin silloin ajokoulussa jossa oli 18-20 vuotiaita - itse olin silloin 29v.
Riippuu mitä haluaa. Onhan ikäerosuhde kuitenkin huomattavasti pidempikestoisempi kuin pikapano rautatieaseman invavessassa. Mutta toivon että suhteet kestäisivät kauemminkin, ihan lastenkin kannalta.
40-vuotias nainen on (omasta mielestäni) nainen parhaassa iässä. Hänellä saattaa olla elinvuosia jäljellä jopa enemmän kuin samanikäisellä miehellä.
40-vuotias nainen on nähnyt maailmaa ja tietää mitä elämä on. Seksielämä on aivan toista luokkaa kuin parikymppisenä, hän tietää mitä tarvitsee ja osaa sitoutua paremmin. Hän osaa kartoittaa miehensä tarpeet myös, rakastaen samalla yhtä paljon itseään. Kun nelikymppinen mies on parisuhteessa nelikymppisen naisen kanssa, niin yhteys koetaan perusteellisesti ja moniulotteisesti. Yhdistäviä tekijöitä yhteisistä harrastuksistakaan ei tarvitse välttämättä hakea - yhteys on olemassa henkisellä tasolla ikään kuin ilmaiseksi. Mahdolliset ikävät kokemukset lapsuudestakaan eivät kummittele enää 40-vuotisiässä niin paljon että ne rasittaisivat parisuhdetta.
Vaikka ikäeroa olisikin, naimisiin kannattaisi mennä vasta 30-vuotiaana. Kaikki mitä siihen asti tapahtuu, on yhteiselämän harjoittelua ja ympärilleen katselemista. 30-vuotiaana tunnistaa omat tarpeensa. Alemmassa iässäkin toki, mutta häiriötekijöitä saattaa olla liian monta. Kavereiden lausunnot, läheisriippuvuudet ja omat himot saattavat ajaa niin parisuhteeseen, kuin myös parisuhteesta eroon. On toki paljon onnellisiakin pareja jotka ovat tutustuneet jo teini-iässä, mutta naimisiin mennään silti vasta myöhemmin. (On toisaalta hassua että lapset kannattaa hankkia alle 30-vuotiaana, kun silloinhan ollaan vielä riennoissa.)
No se mitä halusin sanoa on että 40-vuotias nainen ei ole huono valinta, kun mies on 40-vuotias.
Sanoisin että 43-vuotias mies kun on 20-vuotiaan tytön kanssa, ensimmäinen ongelma tulee vastaan kun tytöllä on 30-vuotiskriisi. Tyttö miettii mitä haluaa elämässään ja jokaiselle pitkäkestoiselle parisuhteelle ominainen itsenäisyysvaihe saattaa osua juuri niille paikkeille. Ellei muuta, niin toinen kriisi on silloin kun mies on 65-vuotias ja jää pois työelämästään. Nainen on juuri silloin parhaassa iässä eli 42-vuotias. Jaksaako ukkeli hoitaa lapsia? Vai onko tuo ukkeli silti parempi vaihtoehto kuin että tässä jäädään yh:ksi? Ja isähahmoa ei etsitä iät ja ajat - tytölle samanikäiset saattavat ruveta kiinnostamaan yllä mainituista syistä. Tai ellei sitten jopa niin että 40-vuotias nainen rupeaa etsimään kadotettua nuoruuttaan ihastuen nuoriin miehiin joita panettaa non-stop.
Hassua, mutta ok. Oppia ikä kaikki. Ikäerosta sanotaan niin että sillä ei ole merkitystä sillä hetkellä kun molemmat ovat keski-iässä. Seurustelunne on täytynyt alkaa nuoruusvuosinasi jolloin on normaalia että ei tiedä mitä haluaa. Moni seurustelee entisen luokkatoverinsa kanssa jolloin ikäero on korkeintaan 1 vuotta. Toteavat jo parikymppisinä että eivät sovi toisilleen.
Ei mitään. Voihan se olla että kymmenenkin vuotta tuntuu, jos ei ole mitään yhteistä. Silti pidän kymmenen vuoden ikäeroa vähäisenä, varsinkin jos nuorempi osapuoli on yli 25 vuotias. 25-vuotias nainen ja 35-vuotias mies ovat minun silmissäni lähes saman ikäiset henkisesti.
Joka tapauskessa, kiva että pääsit hänestä irti jos ei ollut sinun sorttia.
Parikymppinen tyttö on joko lapsellinen, isähahmoa kaipaava lapsi tai hän haaveilee vaurastuvansa miehen avulla. Nelikymppisellä miehellä on puolestaan varhainen nk viidenkympin villitys, pelko vanhenemisesta, halu tulla nuoreksi jälleen tuon tyttölapsen myötävaikutuksella.
Kehittymätön mies hakee helppoa ratkaisua avioliitto-ongelmiinsa vaihtamalla kumppanin nuoreen tyttöön, jolle voi taas päteä ja esittää tosi miestä, kaikkien pojankloppien jälkeen. Tyttö ihailee ja kuuntelee miehen kertomia elämänviisauksia ja seksikin sujuu (ainakin jonkin aikaa). On hienoa esitellä nuorta vaimoa kateelliselle (näin mies ainakin luulee) ystäväpiirille. Vanha vaimo joutaa pellolle, koska hän tuntee miehen liian hyvin, muistuttaa ulkonäöllään miestä tämän omasta ikääntymisestä, on vaativa ja arvosteleva.
Mies on onnensa kukkuloilla tämän uuden lapsensa kanssa, kunnes lopulta huomaa tehneensä elämänsä emämunauksen. Näin siinä yleensä aina käy.
Noin se monesti on, mutta siinäpä se ihmeellinen juttu on että tämä tilanne ei niinkään paljoa muistuta kyseistä stereotypiaa. Kyseessä oli peruskunnollinen työssäkäyvä vaatimaton itsestään ilmoittamaton mies. Tyttö halusi olla miehelle seuraksi, järjesti tilanteita joissa saa nähä häntä, kunnes ihastuminen oli fakta. Leuhkimisen sijaan, vaikutti siltä että mies salasi suhdettaan. Saatuaan kannustusta sukulaisiltaan, hän toi suhteen julki ja ilmoitti menevänsä naimisiin noin parin vuoden seurustelun jälkeen. Mitään entistä vaimoa miehellä ei ole. Hän seurusteli kai 16-17-vuotiaana mutta ei ole sen jälkeen vissiin kenenkään kanssa ollut.
Olen puhunut tytön kanssa isähahmon etsimisestä, mutta hänen mielestään se on vain Siegmund Freudilaista hömpötystä vailla päätä ja häntää. Kaiken rakkauden voi kuulemma kuvailla läheisriippuvuusreaktioksi jos niin haluaa.
Ihmettelen ennen kaikkea häävieraita - miksi kukaan ei pidä suhdetta epänormaalina? Jos suojaikäraja olisi 20 eikä 18 tai 16 niin pedofiliaksi mä tämän luokittelisin - vaikkakaan vanhempi osapuoli ei ollut suhteen aloittaja.
"Mies on onnensa kukkuloilla tämän uuden lapsensa kanssa, kunnes lopulta huomaa tehneensä elämänsä emämunauksen. Näin siinä yleensä aina käy." - pahoin pelkään samaa - vaikka merkit eivät siihen tällä hetkellä viittaa - enne toki on jo olemassa mutta ne ovat tällä hetkellä vain numeromuodossa: 43 ja 20v.
"Parikymppinen tyttö on joko lapsellinen, ..."
- eikö juuri päinvastoin? Hän lienee ennenaikaisesti aikuistunut kun kerran vanhempikin mies kelpaa. :-s
"isähahmoa kaipaava lapsi"
- ei isähahmon kanssa harrasteta seksiä. Se olisi parafiliaa. Isähahmojuttu taitaa olla kateellisten keski-ikäisten teoria jolla lohduttavat itseään.
"tai hän haaveilee vaurastuvansa miehen avulla."
- siis että mies olisi vain väline? kyllä terve mies tutkii motiivit ennen kuin menee naimisiin ja parissa vuodessa pääsee jyvälle siitä mitä tyttö tarvitsee.
"Nelikymppisellä miehellä on puolestaan varhainen nk viidenkympin villitys, pelko vanhenemisesta, halu tulla nuoreksi jälleen tuon tyttölapsen myötävaikutuksella."
- Tyrmään tämän väitteen kokonaan! Esimerkkinä otettakoon oma itseni: Koen itseni nuoreksi nimenomaan vanhojen seurassa, en nuorten seurassa. Nuoren seurassahan huomaa oman rappeutumisensa - se johon vertaan on läsnä. Mikä sen parempi vanhenemisessa kuin vertaistuki omalta puolisoltaan jonka kanssa ollaan samanikäisiä - joten nuori nainen lääkkeeksi omaan vanhenemiseen on mielestäni sama kuin bensiinillä sammuttaisi nuotiota.
"Kehittymätön mies hakee helppoa ratkaisua avioliitto-ongelmiinsa vaihtamalla kumppanin nuoreen tyttöön, jolle voi taas päteä ja esittää tosi miestä, kaikkien pojankloppien jälkeen."
- mutta ei suinkaan läheiskään kaikki miehet ole narssisteja? Kuvaus sopii vain narssistiin. Ikäerosuhteita on paljon.
"Tyttö ihailee ja kuuntelee miehen kertomia elämänviisauksia"
- toi kuvaus sopisi enemmän 13-15-vuotiaaseen tyttöön. Tässä on kyseessä 20-vuotias nainen joka on aivan eri tasolla.
"On hienoa esitellä nuorta vaimoa kateelliselle (näin mies ainakin luulee) ystäväpiirille."
- onkos se nyt niin hienoa esitellä nuorta naista muille - senkään perusteella miten paheksuttavaa ikäero todella on?
"Vanha vaimo joutaa pellolle, koska hän tuntee miehen liian hyvin, muistuttaa ulkonäöllään miestä tämän omasta ikääntymisestä,"
- ja taas jälleen narssisti-kuva miehestä ja toimimattomasta parisuhteesta joka sinällään ei voi mielestäni ajaa miestä nimenomaan juuri nuoren naisen luo. Ja mitä? kun oma vaimo vanhenee niin sitähän EI kyllä niin helposti huomaa kun on hänen kanssaan joka päivä. Jokaiseen ikään tottuu - vanheneminenhan ei tule yllättäen. Sen sijaan kun joku sukulainen könninperältä tulee moikkaamaan 10-vuoden jälkeen, hänessä sen sijaan huomaa ne uudet kurtut, mutta ketä sekään haittaa?
"Vanha vaimo ... on vaativa ja arvosteleva."
- kokemukseni mukaan nimenomaan 20-25-vuotias on vaativa ja arvosteleva. HÄN on se jolla on elämä edessään, ei välttämättä siedä pientäkään vastoinkäymistä. Elämä ei ole vielä opettanut että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Keski-ikäinen nainen on toisenlainen. Mikäli 45-vuotias nainen nalkuttaa, se ei ole yleensä aiheetonta, vaan perustuu elämänkokemuksen kautta hankittuun tietoon jonka hän haluaa välittää miehelleen - ja kaipaa samaistumista.
"Mies on onnensa kukkuloilla tämän uuden lapsensa kanssa, kunnes lopulta huomaa tehneensä elämänsä emämunauksen. Näin siinä yleensä aina käy. "
- tämä taas saattaa johtua ihan samasta syystä kuin muutkin avioerot ja hylkäämiset. Siis mitä tekemistä sillä on ikäeron kanssa?
Lopuksi: Haluan nähdä viitemateriaalin jossa kerrotaan siitä miten nuori nainen etsii itsellensä isähahmoa 20-30-vuotta vanhemmasta miehestä? Jos ei materiaalia löydy, kyseessä on pelkkä myytti jota ei saa levittää!
(Ja materiaali ei saa olla sellainen jossa henkilö A on saanut tiedon henkilöltä B, joka on saanut tiedon henkilöltä C, joka on saanut tiedon henkilöltä A)
isähahmoista en tiedä paljoa, mutta...
Eikö se vaan ole kiva mitä enemmän siteitä tytöllä on puolisoonsa niin että hän sen avulla - nuoresta iästään huolimatta - on sitäkin uskollisempi? Mitä pahaa isähahmo-ajattelussa on? - sehän on hyvä kun keski-ikäinen mies saa olla hyödyksi nuorelle tytölle?
Kuvittele miltä sinusta tuntuisi: Seurustelet vähintään 10 vuotta nuoremman kanssa jo toista vuotta ja joku tulee sinulle sanomaan: "Ota huomioon että toi ei ole välttämättä rakkautta. Hän etsii sinusta vain isä/äitihahmoa." ja kun pyydät perustelua, niin ainoa perustelu saattaa olla siinä kun isä/äiti ei ole pitänyt tyttäreensä/poikaansa yhteyttä ja sen perusteella isä- tai äitisuhde olisi kaukainen - ja siinä syy miksi kyseinen henkilö onkin yhtäkkiä parisuhteessa joka on ihan toinen asia kuin vanhemmat-lapsi-suhde.
Tosirakkaus kyllä kestää, mutta haluan silti katkaista sellaisilta jutuilta juuret joita ei ole tieteellisesti tutkittu. Jos isähahmojutussa olisi perää, nuori puoliso hylkäisi vanhan puolisonsa viimeistään siinä vaiheessa kun hän ei enää tarvitse itsellensä isää/äitiä.
On toisaalta yhtä epätieteellistä pistää kaikkea kateudenkaan piikkiin.
Kuvittele miltä sinusta tuntuisi: Seurustelet vähintään 10 vuotta nuoremman kanssa jo toista vuotta ja joku tulee sinulle sanomaan: "Ota huomioon että toi ei ole välttämättä rakkautta. Hän etsii sinusta vain isä/äitihahmoa." ja kun pyydät perustelua, niin ainoa perustelu saattaa olla siinä kun isä/äiti ei ole pitänyt tyttäreensä/poikaansa yhteyttä ja sen perusteella isä- tai äitisuhde olisi kaukainen - ja siinä syy miksi kyseinen henkilö onkin yhtäkkiä parisuhteessa joka on ihan toinen asia kuin vanhemmat-lapsi-suhde.
Tosirakkaus kyllä kestää, mutta haluan silti katkaista sellaisilta jutuilta juuret joita ei ole tieteellisesti tutkittu. Jos isähahmojutussa olisi perää, nuori puoliso hylkäisi vanhan puolisonsa viimeistään siinä vaiheessa kun hän ei enää tarvitse itsellensä isää/äitiä.
On toisaalta yhtä epätieteellistä pistää kaikkea kateudenkaan piikkiin.
Oisin vain onnesta riemuissani että miesystäväni ei mua jätä sen perusteella että joku on hälle sanonu että toi ei ole rakkautta. Aito rakkaus koeteltakoot kaikella tavalla vaan, sit se kestääkin hyvin.
Tosielämässä ons e hauska puoli että ihmiset todella ovat hyvin, hyvin erilaisia. Ei ole mitään takuuta että keskenään samanikäisten ihmisten maailmankuvat kohtaisivat millään tasolla, eikä siitä että ekskenään hyvinkin eri-ikäiset olisivat jekskenään hyvin erilaisia. Ihmisiä on laidasta laitaan, ja jos kaksi aikuista ihmistä solmivat keskenään suhteen, mikä paine ulkopuolisilla on nimittää sitä "epäluonnolliseksi"? Mistä kiikastaa, oikeasti..?
Et kai todella pidä joskus autokoulutunneilla todistamaasi parikymppisten käytöstä aukottomana todisteena siitä että jokainen parikymppinen on samanlainen, myös yksityisesti? Ihmisten on myös todistettu käyttätytyvän eri seurassa eri tavoin, riippuen siitä mitä seura heiltä edellyttää ja mitää heiltä odotetaan kulloisenakin hetkenä. Osaan minäkin olla varsinainen kana vaikken enää parikymppinen olekaan :D mutten sellainen suhteessani ole.
***
mitäpä jos se olisi toisin päin; mies 20 ja nainen 43?
olisiko vielä pahempi?
no yleensä paheksutaan vielä enempi, jos nainen ottaa itselleen nuoren pojanklopin.
nainen kun rinnastetaan äitiin automaattisesti, vaikkei hänellä lapsia olisikaan.
vähemmän tuota miesten himoa nuoriin naisiin paheksutaan, kuin naisen ihailua ja halua nuoren miehen "lihaan".
ja paheksuntaa riittää!
Ne ovat usein niin vetävät,et sit ei huomioidakaan yhtään sitä,et pelaako kemiat!!
Olen seurustellut lähes 5 vuotta 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. En voi sille mitään, että vanhemmat miehet vaan kiinnostavat enemmän. Ei mulla kuitenkaan mitään ikärasismia ole vaan jos sellanen ihminen sattuu kohdalle kenestä kiinnostuu nii ei sillä iällä ole merkitystä. Tosin tuo 10 vuotta kyllä taitaa olla ehdoton yläraja en iknä pystyis olemaan esim. 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, koska olis oman isäni ikäinen sit.
Mulla äiti sano joskus, että ois kannattanut sen ottaa vanhempi mies kun hänellä ja isälläni on 10kk ikäeroa. Ois kuulemma tullu paremmin toimeen toisen kanssa ettei ois kaikki kriisit ym sattuneet samaan aikaan.
...muistapa se. On toki aina näitä "ihqupissiksiä", jotka ovat kehityksestään selkeästi jäljessä. Mutta lisäksi on ihan normaaleja aikuisia, joilla toki elämäntilanteet ovat monasti kovin uusia: aloitetaan opiskelut, muutetaan kotoa, tarvitsee ottaa vastuuta itsestään ja joidenkin jopa lapsistaan. Tällaiset muutokset toisaalta jännittävät suuresti vanhempaakin ihmistä, usein enemmänkin kuin nuorta. Esim. paluu koulun penkille on paljon vaikeampaa silloin, kun on tottunut jo saamaan hyvää palkkaa työelämässä.
"Mielestäni samanikäisyys on ehto avioliitossa samaistumisen, halujen kohtaamisen, vanhenemisen ja jopa ekonomian kannalta."
Itse olen sivusta seurannut parisuhteita, joissa ikäeroa ei ole liiemmin, sekä parisuhteita, joissa ikäeroa reippaammin. (Itsekin olen parikymppinen ja seurustelen hieman päälle kolmekymppisen miehen kanssa.)
Nuorten, ikäisteni parisuhteissa varsinkin jätkillä käytös on kovin lapsellista ja typerää. Haistatetaan paskat opiskeluille/töille, ryypätään, käydään vieraissa, ja tyttöystävät saavat toimia milloin lapsenvahteina, milloin äiteinä näille koltiaisille. Lopulta "kasvetaan erilleen", koska tytöt itsenäistyvät ja kyllästyvät passaamaan poikaystäviä.
Suhteissa, joissa ikäeroa on niin päin, että nainen on nuorempi, pystytään usein hyvin samanarvoiseen suhteeseen, varsinkin jos mies on nuorekas eikä edusta vanhoillista tyyppiä "naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä". Esim. minulla ja miehelläni kohtaavat varsin hyvin elämänarvot, pystymme keskustelemaan asioista samalla tasolla, ja harrastammekin samoja asioita. Hän on aina auttanut minua sellaisten käytännön asioiden hoitamisessa (esim. erinäiset virastoasiat), joista itse olen ollut epävarma. Samanikäisen kanssa ollessa kumpikin olisi ehkä yhtä neuvoton.
En ole myöskään toiminut minään kotipiikana, niin kuin monet joutuvat samanikäisten kanssa seurustellessa toimimaan, vaan kotityöt on jaettu suht puoliksi, se tehnyt kumpi ehtii/jaksaa. Eri aikaan vanheneminen...se on luonnollisesti suuri haaste. Mutta toisaalta, voihan se nuorikin puoliso sairastua vakavasti ja menettää esimerkiksi seksihalunsa tai rampautua pysyvästi. Valinta se on silloinkin edessä, jäädäkö vai lähteä... Eli nämä ovat aina vaikeita kysymyksiä...
Ekonomiselta kantilta katsottuna hän on luonnollisesti minua varakkaampi tällä hetkellä, kun minä opiskelen ja hän on töissä. Mies on kuitenkin miettinyt myös paluuta opiskelemaan lähitulevaisuudessa, silloin opiskelurutiinikin olisi yhteistä.
Btw...Autokoulu ei ehkä ole paras paikka ja tilanne arvioida toisen ihmisen kypsyystasoa. Itsekin olin aika surkea autokoulussa ja välillä sain jopa paniikkikohtauksia ratin takana, enkä meinannut päästä inssistä läpi ollenkaan. Minusta tuntuu, että se on ollut ja tulee olemaan elämäni vaikein koulu. Yliopisto on sen rinnalla lastenleikkiä:D