Toivoisin että tätä lukiessanne perehtyisitte ymmärtämään millaista ajatusmallia yritän luoda sen sijaan että kiistäisitte idean koska se ei tule mistään tieteellisestä lähteestä, silti asia on rakennettu lukija ystävällisesti ja omien nykytieteen tietojeni mukaan siinä ei olisi ristiriitaa mitään varmoja tuloksia vastaan. No niin, siispä aloittakaamme tarinan.
Olipa kerran lukiossani tylsä fysiikan tunti, taas vaihteeksi. Tunti käsitteli modernia fysiikkaa ja aikani kuluksi rupesin laskeskelemaan algebraa alkeishiukkasilla tähän malliin:
n neutroni
p protoni
e elektroni
v neutriino
" anti-hiukkanen (esim. v" anti-neutriino)
u up-kvarkki
d down-kvarkki
n = p e v" | n = udd, p = uud
udd = uud e v" | -ud
d = u e v"
u = e" v d
mutta toisaalta tulisi ehkä merkitä
u = e" v c
perusteluna: Tiedetään kvarkin olevan sähkövarauksellinen hiukkanen ja että neutronilla on puoliintumisaika, eli se ei ole pysyvä rakenne, joten protoni on energialtaan alhaisempi (entropia periaate -> suurempi epäjärjestys, vähemmän energiaa, pysyvämpi rakenne). Tiedetään myös että beta-säteilyn yhteydessä tapahtuvasta kvarkin suunnan muutoksesta ja elektronin/positronin sekä anti-neturiinon/neutriinon emmitoimisesta/absorboimisesta. Neutronin down kvarkin suunnan muutoksessa vapautuu energiaa sillä se ei ole pysyvä rakenne, täten up kvarkki on siis loogisesti pienempi. Kuitenkin kvarkin suunnan ja varuksen määrittää vain neutriinojen ja elektronien anti/"reaali" suhde joten olisi kai loogista olettaa että kaikella muulla kvarkissa ei ole sähköistä varausta joten voimme kutsua sitä runkohiukkaseksi c jossa olevat positroni ja neutriino vaativat vähemmän sidosenergiaa kuin elektroni ja anti-neutriino.
Sähkövarauksen aallonpituus
Kvarkin sähkövarauksella on mielenkiintoinen ominaisuus määräytyä alkeisvarauksen kolmanneksista -1/3e ja 2/3e (d ja u). Ollessani musikaalinen persoona ajattelin asiaa harmoonisella aallolla, kun luonto näyttää noudattavan hiukkasdualismia nykyään joten tämän periaatteen soveltaminen ei välttämättä olisi aivan hatusta temmattua. Ajattelin että elektronilla on jokin aallonpituus ja hiukkasen sekä anti-hiukkasen aallonpituuden suhde on 1:2 aallonpituus (oktaavi). Täten oletin että neutriinoilla olisi ei-kokonaisia alkeisvarauksia ja valitsin seuraavat aallonpituudet kuvaamaan hiukasten sähköisiä ominaisuuksia:
e = 330
e" = 660
v = 220
v" = 440
HUOM! Tässä mallissa nykyisin kutsumamme neutriino on anti-neutriino, asia ei ole millään tavalla ristiriitainen nykytieteen kanssa sillä asiaa on tarkasteltu vain näkökulmasta että on oltava sen yleisempää muotoa vastaava anti-hiukkanen (eli protonin/up-kvarkin absorboidessa neutriinon syntyy neutroni/down-kvarkki).
kun laskemme harmoniat saadaan tulos:
330 - 220 = 110
660 - 440 = 220
110 / 330 = 1/3
220 / 330 = 2/3
Abstraktimpi malli
Mukavia lukuja näyttäisi tulevan, mutta mitenkäs se suunta selittyy? Voisin sanoa että suuntahan määräytyy hiukkasten spin arvosta tai siitä että toinen harmonia syntyy alle yhden alkeisvarauksen "ala sävelen" kanssa ja toinen syntyy yli yhden alkeisvarauksen "ala sävelen" kanssa. Tämän mallin tunnuttua osittain liian hatustatemmatulta vein ajatteluani hieman toiseen suuntaan. Mitäpä jos hiukkaskokonaisuuksissa olisikin vain hiukkasen täytettävä "tila". Eli siis että vapaat hiukkaset olisivat vähän niinkuin entsyymien kofaktorit. Toisinsanoen kvarkissa on elektronin kokoinen aukko jossa joko on elektroni jolloin se toimii negatiivisena varauksena, tai sitten siinä ei ole elektronia jolloin siinä on alkeisvarauksen suuruinen vaje eli positiivinen varaus (varauksen puute ei tee aukosta neutraalia vaan sillä on aina jonkin suuruinen sähköinenvaraus). Asian voi myös ajatella niin että kvarkissa on aina positroni ja kun elektroni liittyy kvarkkiin niin ne eivät annihiloitoisiaan vaan elektroni lisää varaukseen -1 alkeisvarausta. Neutriinon tehtävä on tavallaan "kaareuttaa" sähkövarausta toiseen dimenssioon (haluaisin kovasti välttää tuon sanan käyttöä mutta se parhaiten kuvaa ajatusta sähkövarauksen kätkemisestä piiloon vuorovaraikutukselta eikä maailmankaikkeuden moni-ulottuvuus olisi nykytieteen mielestä kovinkaan ihmeellistä.). Eli siis neutriino kaareuttaa kolmasosan sähkövarauksesta ja niitä on kvarkissa tavallaan kokoajan läsnä ainakin yksi (up-kvarkki) tai korkeintaan kaksi (down-kvarkki)... piirränpä kuvan (Sori kun on vähän hassusti, palstan tekniikka on hieman vaikeaa...)
......... e" ............. e .......
.... 2/3e v ........ -1/3e 2v .....
q---|>>|>|---p q---|
Olipa kerran lukiossani tylsä fysiikan tunti, taas vaihteeksi. Tunti käsitteli modernia fysiikkaa ja aikani kuluksi rupesin laskeskelemaan algebraa alkeishiukkasilla tähän malliin:
n neutroni
p protoni
e elektroni
v neutriino
" anti-hiukkanen (esim. v" anti-neutriino)
u up-kvarkki
d down-kvarkki
n = p e v" | n = udd, p = uud
udd = uud e v" | -ud
d = u e v"
u = e" v d
mutta toisaalta tulisi ehkä merkitä
u = e" v c
perusteluna: Tiedetään kvarkin olevan sähkövarauksellinen hiukkanen ja että neutronilla on puoliintumisaika, eli se ei ole pysyvä rakenne, joten protoni on energialtaan alhaisempi (entropia periaate -> suurempi epäjärjestys, vähemmän energiaa, pysyvämpi rakenne). Tiedetään myös että beta-säteilyn yhteydessä tapahtuvasta kvarkin suunnan muutoksesta ja elektronin/positronin sekä anti-neturiinon/neutriinon emmitoimisesta/absorboimisesta. Neutronin down kvarkin suunnan muutoksessa vapautuu energiaa sillä se ei ole pysyvä rakenne, täten up kvarkki on siis loogisesti pienempi. Kuitenkin kvarkin suunnan ja varuksen määrittää vain neutriinojen ja elektronien anti/"reaali" suhde joten olisi kai loogista olettaa että kaikella muulla kvarkissa ei ole sähköistä varausta joten voimme kutsua sitä runkohiukkaseksi c jossa olevat positroni ja neutriino vaativat vähemmän sidosenergiaa kuin elektroni ja anti-neutriino.
Sähkövarauksen aallonpituus
Kvarkin sähkövarauksella on mielenkiintoinen ominaisuus määräytyä alkeisvarauksen kolmanneksista -1/3e ja 2/3e (d ja u). Ollessani musikaalinen persoona ajattelin asiaa harmoonisella aallolla, kun luonto näyttää noudattavan hiukkasdualismia nykyään joten tämän periaatteen soveltaminen ei välttämättä olisi aivan hatusta temmattua. Ajattelin että elektronilla on jokin aallonpituus ja hiukkasen sekä anti-hiukkasen aallonpituuden suhde on 1:2 aallonpituus (oktaavi). Täten oletin että neutriinoilla olisi ei-kokonaisia alkeisvarauksia ja valitsin seuraavat aallonpituudet kuvaamaan hiukasten sähköisiä ominaisuuksia:
e = 330
e" = 660
v = 220
v" = 440
HUOM! Tässä mallissa nykyisin kutsumamme neutriino on anti-neutriino, asia ei ole millään tavalla ristiriitainen nykytieteen kanssa sillä asiaa on tarkasteltu vain näkökulmasta että on oltava sen yleisempää muotoa vastaava anti-hiukkanen (eli protonin/up-kvarkin absorboidessa neutriinon syntyy neutroni/down-kvarkki).
kun laskemme harmoniat saadaan tulos:
330 - 220 = 110
660 - 440 = 220
110 / 330 = 1/3
220 / 330 = 2/3
Abstraktimpi malli
Mukavia lukuja näyttäisi tulevan, mutta mitenkäs se suunta selittyy? Voisin sanoa että suuntahan määräytyy hiukkasten spin arvosta tai siitä että toinen harmonia syntyy alle yhden alkeisvarauksen "ala sävelen" kanssa ja toinen syntyy yli yhden alkeisvarauksen "ala sävelen" kanssa. Tämän mallin tunnuttua osittain liian hatustatemmatulta vein ajatteluani hieman toiseen suuntaan. Mitäpä jos hiukkaskokonaisuuksissa olisikin vain hiukkasen täytettävä "tila". Eli siis että vapaat hiukkaset olisivat vähän niinkuin entsyymien kofaktorit. Toisinsanoen kvarkissa on elektronin kokoinen aukko jossa joko on elektroni jolloin se toimii negatiivisena varauksena, tai sitten siinä ei ole elektronia jolloin siinä on alkeisvarauksen suuruinen vaje eli positiivinen varaus (varauksen puute ei tee aukosta neutraalia vaan sillä on aina jonkin suuruinen sähköinenvaraus). Asian voi myös ajatella niin että kvarkissa on aina positroni ja kun elektroni liittyy kvarkkiin niin ne eivät annihiloitoisiaan vaan elektroni lisää varaukseen -1 alkeisvarausta. Neutriinon tehtävä on tavallaan "kaareuttaa" sähkövarausta toiseen dimenssioon (haluaisin kovasti välttää tuon sanan käyttöä mutta se parhaiten kuvaa ajatusta sähkövarauksen kätkemisestä piiloon vuorovaraikutukselta eikä maailmankaikkeuden moni-ulottuvuus olisi nykytieteen mielestä kovinkaan ihmeellistä.). Eli siis neutriino kaareuttaa kolmasosan sähkövarauksesta ja niitä on kvarkissa tavallaan kokoajan läsnä ainakin yksi (up-kvarkki) tai korkeintaan kaksi (down-kvarkki)... piirränpä kuvan (Sori kun on vähän hassusti, palstan tekniikka on hieman vaikeaa...)
......... e" ............. e .......
.... 2/3e v ........ -1/3e 2v .....
q---|>>|>|---p q---|
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.