Ihmisillä on taipumusta ajatella ihmisistä negatiivisia asioita, jos ihmisestä ei tiedetä muuta kuin mitä muut ovat kertoneet tai kuvitellaan tietävinään ihmisen asiat erillaisten havaintojen perusteella. Sitten kun nämä harhaluulot osottautuvatkin vääriksi, niin ollaan vihaisia tälle henkilölle.
Minusta on alkanut tuntua siltä, että mitä sitten oletkaan, niin aina syyt ovat minussa itsessäni eikä muissa ihmisissä. Miten minun pitäisi sitten olla, että en aiheuttaisi ihmisille syytä vihata tai halveksia minua? Pitäisikö minun perustaa sellainen blogi missä minä kerron avoimesti itsestäni ja jokapäiväisestä elämästäni?
Minusta on alkanut tuntua siltä, että mitä sitten oletkaan, niin aina syyt ovat minussa itsessäni eikä muissa ihmisissä. Miten minun pitäisi sitten olla, että en aiheuttaisi ihmisille syytä vihata tai halveksia minua? Pitäisikö minun perustaa sellainen blogi missä minä kerron avoimesti itsestäni ja jokapäiväisestä elämästäni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olet. Kaikkia ei voi miellyttää. Joskus tuntuu ettei ketään... mut se on väärä tunne. Ei voi olla kaikissa asioissa ihan samaa mieltä kenenkään kanssa koska meidät on luotu yksilöiksi.
Jotkut ihmiset on sellasia että ne osaa kääntää kaikki omatkin mokat toisten virheiksi. Joskus kadehdin sellaisia, vaikka ei pitäisi. Se on jonkunlainen tapa suojella itsetuntoaan, että ei kohtaa syyllisyyttään. JOSSAIN määrin se on kyllä tervettäkin ja normaalia. Yleensä syitä, tai oikeestaan aina syytä on molemmissa osapuolissa. Jos olet väärässä ja teet väärin ja toinen sen seurauksena kohtelee sinua huonosti, hänkin tekee väärin. Mut sellasia me ihmiset ollaan, yleensä. Harva pystyy siunaamaan toista silloin kun on eri mieltä.
Raamatussa kehoitetaan rakastamaan vihamiehiä. Me ei aina osata rakastaa edes ystäviä...
Kun ihmiset kohtaavat toisensa patologioittensa välityksellä, niin positiivista kontaktia ei synny. Ja kontakti on mahdollista vain jos patologiat sopivat yhteen.
Mutta jos ihmiset kohtaavat toisensa perusolemuksensa kautta, niin kontakti voi syntyä hyvin erilaisten ihmisten välille. Ihmisen perusolemus on juuri rakkautta, eli se hyvä, mikä ihmisessä on usein syvällä, tulisi saada esille. Näin tapahtuu juuri silloin kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Sama tapahtuu myös ystävien välillä
ihmiset ei pitkään jaksa välittää em. kaltasista erimielisyyksistä tai juoruista vaan antavat "anteeksi", koska 1)eivät ole itsekään täydellisiä 2) tarvitsevat kaveria 3) vihan ja negatiivisten ajatusten kantaminen on raskasta.
en uskaltaisi pitää blogia, jotkut asiat menee vaan vaikeemmiksi kun niitä yrittää toisille selittää. mut ihmiset ja tilanteethan on erilaisia.
Sellasta se on että nykyään arvostellaan toisia turhan herkästi. Negaatioita vedetään kaikista asioista ja mitään hyvää ei haluta edes nähdä. Ainakaan kanssaihmisistä, itsestä kyllä tehdään täydellisiä.
Kyllähän avoimmuus tietysti auttaa toisia ymmärtämään elämääsi ja muuta siihen kuuluvaa.....paljonhan ihmiset nykyään blogeja kirjoittavat...se lienee sitten omassa harkinnassa mitä sinne laittaa...
Osa arvostelijoista ja "vihamiehistä" ehkä ottaisivat onkeensa avoimuuden tuloksena. Ja lopuille halveksuntaa osoittaville ei kukaan voi mitään.
Sinä et voi olla muuta kuin olet ja hyvä niin.