Olemme reilut 40v pari ja olleet tämän vuotta yhdessä. Molemmilla takana huonot ihmissuhteet. Lapsetkin jo suhteellisen omillaan.
Mieltäni on vähän askarruttanut seuraavanlainen asia kun noita parisuhdeopuksia lukee. Niissä selvitetään jotain sellaista, että pari kun alkaa seurustelemaan, niin 1-3v olisi yhtä huumaa ja rakkauden roisketta eli symbioosivaihe. Tämän jälkeen alkaisi eriytymisvaihe joka saattaa ottaa todella koville parisuhteessa. Saattaapi tulla ihan ero.
Meiltä kun tuntuu puuttuvan symbioosivaihe kokonaan. Tuntuu kuin toinen olisi sukulaissielu ja kun ei nähdä ikäväkin on. Puuhaillaan kaikenlaista yhdessa, ulkomaanmatkakin tehtiin ja hyvin meni. Tunteet kasvavat pikkuhiljaa eikä rytinällä. Imetyttää vain kun ystäväpiirissäkin ystävät rakastuvat tulisesti ja voi sitä onnen huumaa. Kihalutuvat ja muuttavat yhteenkin. Me vaan halutaan katsella asioita kaikessa rauhassa. Erottukin ollaan tämän asian takia jo tapailujen alkuvaiheessa mutta jokin toi meidät taas yhteen. Halu katsoa mihin tämä johtaa.
Tämä ei mene todellakaan kuin oppikirjoissa.
Olen aikoinani kokenut sellaisen rakkauden jossa oli nopea rakastumisen tunne mikä oli ihan kivun tunne. Paloi roihuna aikansa ja loppui äkkiä. Sitten ei mitään. Ei tuntunut hyvältä sekään.
Onko teillä antaa kommentteja kuuluuko suhteessa olla symbioosivaihe vai ei. Kaikki parithan ja ihmiset hän ovat erinlaisia.
Mieltäni on vähän askarruttanut seuraavanlainen asia kun noita parisuhdeopuksia lukee. Niissä selvitetään jotain sellaista, että pari kun alkaa seurustelemaan, niin 1-3v olisi yhtä huumaa ja rakkauden roisketta eli symbioosivaihe. Tämän jälkeen alkaisi eriytymisvaihe joka saattaa ottaa todella koville parisuhteessa. Saattaapi tulla ihan ero.
Meiltä kun tuntuu puuttuvan symbioosivaihe kokonaan. Tuntuu kuin toinen olisi sukulaissielu ja kun ei nähdä ikäväkin on. Puuhaillaan kaikenlaista yhdessa, ulkomaanmatkakin tehtiin ja hyvin meni. Tunteet kasvavat pikkuhiljaa eikä rytinällä. Imetyttää vain kun ystäväpiirissäkin ystävät rakastuvat tulisesti ja voi sitä onnen huumaa. Kihalutuvat ja muuttavat yhteenkin. Me vaan halutaan katsella asioita kaikessa rauhassa. Erottukin ollaan tämän asian takia jo tapailujen alkuvaiheessa mutta jokin toi meidät taas yhteen. Halu katsoa mihin tämä johtaa.
Tämä ei mene todellakaan kuin oppikirjoissa.
Olen aikoinani kokenut sellaisen rakkauden jossa oli nopea rakastumisen tunne mikä oli ihan kivun tunne. Paloi roihuna aikansa ja loppui äkkiä. Sitten ei mitään. Ei tuntunut hyvältä sekään.
Onko teillä antaa kommentteja kuuluuko suhteessa olla symbioosivaihe vai ei. Kaikki parithan ja ihmiset hän ovat erinlaisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voihan se symbioosi olla henkinenkin ja toisilla se henkinen symbioosi heijastuu sitten fyysisenä liimautumisena ainakin nuoremmilla helposti. Ei sitä vanhemmiten tarvi joka hetkeä olla toisen silmien alla. Jos on luottamus kunnossa, ja osaa elää omaa elämääkin ja sitäkin jo täytyy olla, ei kai tuo mikään ongelma ole. Symbioosivaihe kenties tarkoittaa sitä kun fyysisesti ei voida olla erossa hetkeäkään tai pitää roikkua puhelimessa kaikki vapaa-aika kun ei nähdä. Miten tuo henkinen symbioosi, voihan se olla sitäkin.
Voi ne tunteet olla voimakkaitakin, mut ehkä vanhemmiten se ilmaisu saattaa olla jo vähän vähemmän tulista, eikä tarvi jatkuvasti olla tekemässä mitään dramaattista draamaa.
Oletan, et se eriytymisvaihekin on henkisellä puolella enemmän, ei niinkään fyysisellä.
miten elämä pitäisi olla jostain "elämä"-kirjasta - elämää eletään elämällä sitä elämää.