Mikäli hyväksytään että aika on ulottuvuus samaan tapaan kuin nämä tavalliset kolme tilaulottuvuutta, niin tästä seuraa mielenkiintoinen ilmiö: Joudumme pohtimaan sitä, onko aikakin vain alkuräjähdyksessä olemattomasta pullistunut ja yhä laajeneva akseli. Samalla alkuräjähdyksen "aiemmat" tapahtumat muuttuvat merkityksettömiksi ja itseasiassa koko alkuräjähdys on vain samankaltainen ilmiö kuin paperin reuna on silloin kun tarkastellaan paperiarkin olemassaoloa.
Oisiko kenelläkään tähän mielipiteitä?
(tämä sama kirjoitus on myös miehen logiikan puolella, sillä sillä toivottiin "älyllistä" aloitusta)
Oisiko kenelläkään tähän mielipiteitä?
(tämä sama kirjoitus on myös miehen logiikan puolella, sillä sillä toivottiin "älyllistä" aloitusta)
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuuluu sarjaamme - 'nobody knows'.....
Koska tietääksemme, meidän tulisi mennä alkuräjähdyksen tuolle puolen, siis sinne mistä alkuräjähdys sai alkunsa - jonkin sen mahdollistaessa.
Taas tämä sama vertauskuvallinen höpinä, eli kuvitellaan että alkuräjähdys = orgasmi, jossa syntyy siemenestä kasvamaan jotakin uutta, eli tässä tapauksessa maailmankaikkeus. Niin mitä löytyy maailmankaikkeutemme takaa? Se näkyvä näkymätönkin.... Ja jos aika syntyi hetkellä alkuräjähdys, niin mitä sen ajan takaa löytyy? Jos ei ole aikaa, mutta entäpä jos aikakin on sanoin kuvattuna jotakin joka aina vain on??????? Eri lailla vain..... (kuten nämä dimensiot, kuviteltaessa elävämme 8:nnessa parhaillaan, niin eihän 1-7 ole silloin poissa kuvioista vaan mukana....)
Mielipiteitä löytyy kyllä, mutta nämä on sarjassamme hypoteeseja, joita tuskin edes pystymme tällä telluksellamme taivaltaessamme todistelemaan kokein..... ei ole olemassa kalibroituja laitteita muuta kuin sielumme, joka näitä pystyy edes mitenkään ymmärtämään, saatikka hahmottamaan. Eli se kun ohitamme ajatuksen, löydämme vastauksen moniin asioihin, vaikkakin ajatuksen ohittaminen on aikaslailla haasteellinen tehtävä sekin. Kun nuo ajatuksemme tuppaavat tulemaan joka paikkaan mukaan.... eli ajatus on sidoksissa aikaan (lineaarinen), kun taas pelkkä oleminen (ilman ajatusta) on nopeaa... se valonkin nopeus, joka ylittää aikakäsityksemme tällaisenaan kuin sen olemme täällä hahmottaneet.
on sielumme kapasiteetti? Jos väitetään sen tietävän kaikesta kaiken, mutta voiko se edes olla niin pitkälle jalostunut? Entä jos sielukin tietää vain rajallisen määrän..... eli rajat rajattomuudessa. Jos sielukin on verrattavissa ihmiseen ja ihmiskykyyn ymmärtää ja oivaltaa asioita, kun tulee raja vastaan alkaa sielullinen 'peli' (kun se ihmismieli väistyykin tavallaan), ja sen jälkeen mikä olisi sielusta seuraava? Jos kuitenkin sielu ja persoonakin ovat yhtä. 1 1=1.
Mitä enemmän oivaltaa elämää, sitä vähemmän tuntuu enää ymmärtävän mitään.