Tapasin tässä noin vuosi sitten netin kautta itseäni vuotta nuoremman tytön. Kutsukaamme häntä Kaisaksi (nimi muutettu). Silloin kun tutustuin Kaisaan hän oli todella mukava, hänen kanssaan pystyi puhumaan miltei kaikesta. Hän oli myös suhteellisen iloinen. Mutta alunperikin oli yksi asia josta en Kaisassa pitänyt. Hän valitti jatkuvasti painostaan, aloitti kokoajan ikäiselleen liian tiukkoja diettejä jolloin hän ei suonut itselleen edes pientä palaa suklaata. En kuitenkaan antanut moisen häiritä itseäni, vaikka Kaisa saattoi yhtäkkiä vain soittaa kertoakseen uudesta kunto-ohjelmastaan, joka oli samanlainen kuin edelliset.
Sitten alkoivat kuvioihin tulla Kaisan muut ongelmat. Hän soitti minulle usein kertoakseen miten oli taas riidellyt äitinsä kanssa ja paennut mummolleen. Aluksi säälin häntä mutta melko pian se katosi. En enää vain osannut sääliä häntä, varsinkin kun hän itse puhui tapahtumista kuin normaalista päivästä. Mutta eiväthän ongelmat siihen suostuneet loppumaan. Kaisa alkoi olla melko usein masentunut (tai ainakin hän väitti olevansa). Hän viilteli itseään ja yritti tappaa itsensä lääkkeillä. Pahinta oli kuitenkin se että sen harvan kerran kun minulla meni huonommin elämässä, hän vetosi siihen että kuukautiseni olivat juuri loppuneet eikä muistaakseni lohduttanut juuri yhtään vaan alkoi taas puhua omista vaikeuksistaan. Silloin aloin ajatella että miksi edes pidän Kaisaa ystävänäni, jos hän ei kerta kykene kuuntelemaan minua?
Keväällä Kaisa muuttui melkeinpä ilkeäksi. Hän antoi ainakin minulle sellaisen käsityksen että oli jotakin mahtavampaa kuin muut tässä maailmassa. Lapselliset laihdutuskuurinsa hän sentään oli lopettanut. Kerran hän lähetti minulle viikonloppu aamuna klo 8.30 viestin, jossa oli yksi ainoa tyly, käskymuotoon taivutettu sana: Koneelle. Suutuin mutta en lähettänyt mitään herjaviestiä vastaukseksi, vaan valehtelin nukkuvani vielä. Viesti kuitenkin jäi nakertamaan mieleeni. Sitten eräänä arkipäivänä tuli se vihoviimeinen asia josta päättelin että minä ja Kaisa emme taida menestyä ystävinä. Kaisa ilmoitti tupakoivansa. Oma kasvatukseni kieltää jyrkästi tupakan, enkä yksinkertaisesti halunnut enää olla Kaisan ystävä.
Mutta juuri siinähän ongelma on. En haluaisin lähettää Kaisalle lapsellista "Voi vittu oot ärsyttävä angstaajakakara et kyllä tuu pärjää elämässä tollasella asenteella!! En enää kestä sua vihaan sua!!" tekstaria, en halua pätkäistä ihmissuhdetta puhelinsoitolla, puhumattakaan siitä että sanoisin sen hänelle kasvotusten! Ainut keino on siis mese. Mutta Kaisa raivostuu kovin herkästi ja haukkuu pystyyn kaikki jotka eivät pidä hänestä (tai ainakin minun mielestäni). Sitäpaitsi olen niin hissukka etten uskalla vain sanoa hänelle mesekeskustelun aluksi että Joo mä en sit enää haluu olla sun kaveri.
Miten siis pääsisin eroon tästä suhteesta joka suoraansanottuna raastaa minua joka päivä? Onko kellään ideoita?
Sitten alkoivat kuvioihin tulla Kaisan muut ongelmat. Hän soitti minulle usein kertoakseen miten oli taas riidellyt äitinsä kanssa ja paennut mummolleen. Aluksi säälin häntä mutta melko pian se katosi. En enää vain osannut sääliä häntä, varsinkin kun hän itse puhui tapahtumista kuin normaalista päivästä. Mutta eiväthän ongelmat siihen suostuneet loppumaan. Kaisa alkoi olla melko usein masentunut (tai ainakin hän väitti olevansa). Hän viilteli itseään ja yritti tappaa itsensä lääkkeillä. Pahinta oli kuitenkin se että sen harvan kerran kun minulla meni huonommin elämässä, hän vetosi siihen että kuukautiseni olivat juuri loppuneet eikä muistaakseni lohduttanut juuri yhtään vaan alkoi taas puhua omista vaikeuksistaan. Silloin aloin ajatella että miksi edes pidän Kaisaa ystävänäni, jos hän ei kerta kykene kuuntelemaan minua?
Keväällä Kaisa muuttui melkeinpä ilkeäksi. Hän antoi ainakin minulle sellaisen käsityksen että oli jotakin mahtavampaa kuin muut tässä maailmassa. Lapselliset laihdutuskuurinsa hän sentään oli lopettanut. Kerran hän lähetti minulle viikonloppu aamuna klo 8.30 viestin, jossa oli yksi ainoa tyly, käskymuotoon taivutettu sana: Koneelle. Suutuin mutta en lähettänyt mitään herjaviestiä vastaukseksi, vaan valehtelin nukkuvani vielä. Viesti kuitenkin jäi nakertamaan mieleeni. Sitten eräänä arkipäivänä tuli se vihoviimeinen asia josta päättelin että minä ja Kaisa emme taida menestyä ystävinä. Kaisa ilmoitti tupakoivansa. Oma kasvatukseni kieltää jyrkästi tupakan, enkä yksinkertaisesti halunnut enää olla Kaisan ystävä.
Mutta juuri siinähän ongelma on. En haluaisin lähettää Kaisalle lapsellista "Voi vittu oot ärsyttävä angstaajakakara et kyllä tuu pärjää elämässä tollasella asenteella!! En enää kestä sua vihaan sua!!" tekstaria, en halua pätkäistä ihmissuhdetta puhelinsoitolla, puhumattakaan siitä että sanoisin sen hänelle kasvotusten! Ainut keino on siis mese. Mutta Kaisa raivostuu kovin herkästi ja haukkuu pystyyn kaikki jotka eivät pidä hänestä (tai ainakin minun mielestäni). Sitäpaitsi olen niin hissukka etten uskalla vain sanoa hänelle mesekeskustelun aluksi että Joo mä en sit enää haluu olla sun kaveri.
Miten siis pääsisin eroon tästä suhteesta joka suoraansanottuna raastaa minua joka päivä? Onko kellään ideoita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vastaamatta. Siinä se.
Muuten hyvä idea mutta jos en vastaa yhteydenottoihin, hän alkaa pommittaa minua tekstiviesteillä. Ja kun viimein hermostun ja vastaan hän haukkuu minut pystyyn. Tai sitten kun kirjaudun meseen ja hän sattuu olemaan siellä niin haukut tulevat sitten sitä kautta
vaihda puhelinnumerosi ja laita se salaiseksi. Poista hänet mesestäsi ja laita estolistalle. Näin ei tyttö enää pidä yhteyttä.
Mesestä poistaminen kyllä onnistuu mutta koska olen yhä vanhempieni mahtavan (ja karun) vallan alla, puhelinnumeron vaihto ei onnistu. Uusi ja hyvä ideahan tuo oli, kiitos siitä, mutta tuntien vanhempani puhelinnumeron vaihtaminen kaverin vuoksi ei tule kuuloonkaan. Vanhempani eivät muutenkaan pidä minusta puhelimeen liittyvissä asioissa, puhelinlaskuni on miltei kaikista suurin 5 hengen perheestämme
Jep, 14 vuotiaana ei saa päättää vielä mistään itse
Tai sitten kerrot sille että haluaisit olla hänelle hyvä kaveri..
MUTTA.. ja sitten kerrot kuinka susta on tuntunu ettei se ite kuuntele sua yms.
ja jos ei tästä ota opikseen niin sit vaan unohdat koko tyypin..
sil on niin paljon murheita ettei pysty keskittyyn muihin.. jota ei varmaan itse tiedosta
Tosta tupakasta. Mitä jos kertoisit Kaisalle, ettei hänenkään ole hyvä polttaa? Nyt hänen olis vielä helpompi lopettaa, jos ei riippuvuus ole ehtinyt kovin pahaksi.
Minä olen jo aikuinen, mutta olen joskus ollut nuori tyttö. Mulla oli kaverina tyttö, joka poltti, mutta sain hänet lopettamaan. Eikä ole aikuisenakaan sen jälkeen tupakoinut. Kaverit voivat vaikuttaa myös näin, hyvään suuntaan. Tupakointi ei ole etenkään nuorelle terveellistä.
Mun mielestäni olis hyvä, jos voisit ihan naamakkain yrittää kertoa rauhallisessa sävyssä, miltä susta tuntuu: ettet saa myötätuntoa yms. Ihan omin sanoin. Se voi olla opettavainen kokemus jatkossa ihmissuhteita ajatellen. Aina väistämättä tulee ihmisten kesken erimielisyyttä, jota täytyy osata LOUKKAAMATTA selvitellä ja niitä taitoja kannattaa harjoitella jo nuorena. Eihän sitä aikuisenakaan esim. puolisolleen voi asioita kertoa muuten kuin kasvotusten.
Kannattaa jo nuorena opetella KERTOMAAN omista tunteistaan. Se kun on meille aikuisillekin niiiiin vaikeaa! Se on kuitenkin kaikkien rehellisten ihmissuhteiden perusta.