Itse tahtoisin tuollaisen lyhytkarvaisen collien hommata, mutta mietitytttää, onko hermoradat kunnossa näin jalostuksen jäljiltä? Onko luotettavia kasvattajia tieossa?
Pentuna vanhemmillakin oli tällainen pitempikarvainen collie, mutta se oli valitettavasti luonnevikainen.Tämä collie tuli hommattua vähän liian huolimattomasti, kun myöhemmin selvisi, että tämä poju on syntynyt Isä-tytär yhdistelmällä. Se kyllä käyttäytyi mallikkaasti ja oli erittäin kiltti, mutta lähennettyään yhden vuoden ikää se alkoi etääntyä kunnes eräänä päivänä puri sisartani ja toisti tavan niin, ettei voinut erehtyä luonnevikaisesta käytöksestä
Collieta harkitsemassa
Juuhr
6
329
Vastaukset
- Pehkotar
Luonnevikaisia koiria on erittäin harvassa, suurin osa vioista on siellä hihnan toisessa päässä.
Tapausta tuntematta..
Pureminen ei koskaan ole hyväksyttävää, mutta en voi olla miettimättä tuota
"Se kyllä käyttäytyi mallikkaasti ja oli erittäin kiltti, mutta lähennettyään yhden vuoden ikää se alkoi etääntyä kunnes eräänä päivänä puri sisartani "
Useinhan tuossa main on murrosikä päällä ja koira kokeilee rajojaan..
Itse en ole tavannut pitkä enkä lyhyt karvaisissa koskaan luonnevikaista koiraa, joskus hieman arkoja kyllä, onneksi niitäkin harvemmin.- Aloittaja
Jos nyt Vanhasta Collista pitää jatkaa. Kyllä se todettiin luonneviaksi.
Tuo ensimmäinen pureminen ei ollut mitään leikki kokeilua vaan puri aivan tosissaan kahdesta kohti käsivartta. Sitä ennen ei annettu hampaita kokeillakaan ihoa vasten eikä se siihen ollut (?) näyttänyt taipuvaiselta kiinnostumaan. Ja etääntyminen oli omistuista, jos nyt omaan isääni uskon kun en niin itse muista (isällä paimentavista aiempaa kokemusta oli). Tämä yksilö kuitenkin eli vielä 13-vuotiaaksi, joten ei sitä lopetettu tapauksen jälkeen (vaikka äiti joskus mietti oliko virhe, kun ainahan niitä tuli vahinkoja ja "kaikki sen sisaretkin on lopetettu kun ovat olleen agressiivisia").
En muista mitä kaikkea noi porukat teki, mutta me pennut saatiin erittäin tarkat ohjeet: ei äkkiliikkeitä koiran lähellä, ei saa osoittaa koiraa, äläkä missään tapauksessa koskea. Tämä tapaus oli myöhemminkin vapaana pihalla eikä se niinkään hyökännyt kimmppuun, ainoastaan silloin kun joku osoitti sitä ja käyttäytyi erittäin provosoivasti (naapurimme joskus humalassa typeryyttään meni häkin (iso häkki ja kuisti hommattiin hyökkäyksen jälkeen) luokse riekkumaan ja onhan noita muitakin tapauksia pitkin sen elämää ollut, ei mitään vakavia). Colli totteli jokaista perheenjäsentä, mutta vain äiti, mummo (tätä en tajua koska mummoa se näki harvoin) ja isä saivat rapsuttaa, laittaa pannan ja harjata. Colli leikki minunkin kanssa (pallo, ei kontaktia) ja käytin sitä lenkillä (vapaana metässä, asuttiin maalla) kunhan noudatin noita sääntöjä (äiti ei oikein tykännyt ideasta, mutta koska koira ei ollut hyökännyt enaa lapsien kimppuun vuoteen, alkoi jo luottaa). En ole muun koiran nähnyt osaavan kävellä niin määrätietoisesti AINA tien vasemmalla puolella tai ojan puolella. Ei vaikka omistaja huitelisikin tien väärälle puolelle (ei erillisiä kävelyteitä ollut). enkä koskaan niin välinpitämätöntä muita nelijalkaisia kohtaan, vaikka sattuis ivatkin räyhäämään Collille provosoivasti. Ainut nelijalkainen kaveri löytyi naapurista maatiaiskissa, jonka kanssa hippasta tuli harrastettua, vuoroin kissa, vuoroin koira jahdattavana.
Jossain välissähän minä ajattelin, että se vain pelkää,että sitä satutetaan. Mutta mistä sellainen voi tulla ja miksi kädenojennus muun kuin pääkouluttajalta oli kuin aseella osoittaisi? Sitä ei osattu selittää kun vatvoivat asiaa.
Vielä kaksi muistoa: Uidessa tämä urho piti aina kytketä kiinni, kun se halusi aina tulla pelastamaan ihmiset hukkumasta :'D oli vähän vaikeaa uida siinä, kun vierellä menee koira johon ei saa koskea.
Ja toinen viimeinen: piikille meno. Vanhuksella alkoivat lonkot pettää ja kipuja esiintyi niin, ettei se olisi ollut enää koiran elämää. Piikille viedessä se tosiaan tiesi, että nyt lähdetään kun yleensä se eläinlääkärissä ei missään tapauksessa antanut piikkiä antaa ilman mielenosoitusta. Se makasi hiljaa inahtamatta ja heilutti jopa häntää vaisusti viimeistä kertaa ennen ikiunta.
Kiitos muuten vastauksesta. Se vain jäi kaivelemaan tuolta lapsuuden iästä, tuo collien äkkipikaisuus ihmisiä kohtaan, jotka osoittavat tai koskevat siihen. Vaikka koira olikin mitä ihanin, en tiedä miten itse olisin hoitanut pääkouluttajana tilanteen. Siis harvinaista? EIKÄ enää ole tätä sukurutsaustakaan esiintynyt? Toisaalta saattaahan tämä olla vain yksi ikävä tapaus... - Aloittaja
Aloittaja kirjoitti:
Jos nyt Vanhasta Collista pitää jatkaa. Kyllä se todettiin luonneviaksi.
Tuo ensimmäinen pureminen ei ollut mitään leikki kokeilua vaan puri aivan tosissaan kahdesta kohti käsivartta. Sitä ennen ei annettu hampaita kokeillakaan ihoa vasten eikä se siihen ollut (?) näyttänyt taipuvaiselta kiinnostumaan. Ja etääntyminen oli omistuista, jos nyt omaan isääni uskon kun en niin itse muista (isällä paimentavista aiempaa kokemusta oli). Tämä yksilö kuitenkin eli vielä 13-vuotiaaksi, joten ei sitä lopetettu tapauksen jälkeen (vaikka äiti joskus mietti oliko virhe, kun ainahan niitä tuli vahinkoja ja "kaikki sen sisaretkin on lopetettu kun ovat olleen agressiivisia").
En muista mitä kaikkea noi porukat teki, mutta me pennut saatiin erittäin tarkat ohjeet: ei äkkiliikkeitä koiran lähellä, ei saa osoittaa koiraa, äläkä missään tapauksessa koskea. Tämä tapaus oli myöhemminkin vapaana pihalla eikä se niinkään hyökännyt kimmppuun, ainoastaan silloin kun joku osoitti sitä ja käyttäytyi erittäin provosoivasti (naapurimme joskus humalassa typeryyttään meni häkin (iso häkki ja kuisti hommattiin hyökkäyksen jälkeen) luokse riekkumaan ja onhan noita muitakin tapauksia pitkin sen elämää ollut, ei mitään vakavia). Colli totteli jokaista perheenjäsentä, mutta vain äiti, mummo (tätä en tajua koska mummoa se näki harvoin) ja isä saivat rapsuttaa, laittaa pannan ja harjata. Colli leikki minunkin kanssa (pallo, ei kontaktia) ja käytin sitä lenkillä (vapaana metässä, asuttiin maalla) kunhan noudatin noita sääntöjä (äiti ei oikein tykännyt ideasta, mutta koska koira ei ollut hyökännyt enaa lapsien kimppuun vuoteen, alkoi jo luottaa). En ole muun koiran nähnyt osaavan kävellä niin määrätietoisesti AINA tien vasemmalla puolella tai ojan puolella. Ei vaikka omistaja huitelisikin tien väärälle puolelle (ei erillisiä kävelyteitä ollut). enkä koskaan niin välinpitämätöntä muita nelijalkaisia kohtaan, vaikka sattuis ivatkin räyhäämään Collille provosoivasti. Ainut nelijalkainen kaveri löytyi naapurista maatiaiskissa, jonka kanssa hippasta tuli harrastettua, vuoroin kissa, vuoroin koira jahdattavana.
Jossain välissähän minä ajattelin, että se vain pelkää,että sitä satutetaan. Mutta mistä sellainen voi tulla ja miksi kädenojennus muun kuin pääkouluttajalta oli kuin aseella osoittaisi? Sitä ei osattu selittää kun vatvoivat asiaa.
Vielä kaksi muistoa: Uidessa tämä urho piti aina kytketä kiinni, kun se halusi aina tulla pelastamaan ihmiset hukkumasta :'D oli vähän vaikeaa uida siinä, kun vierellä menee koira johon ei saa koskea.
Ja toinen viimeinen: piikille meno. Vanhuksella alkoivat lonkot pettää ja kipuja esiintyi niin, ettei se olisi ollut enää koiran elämää. Piikille viedessä se tosiaan tiesi, että nyt lähdetään kun yleensä se eläinlääkärissä ei missään tapauksessa antanut piikkiä antaa ilman mielenosoitusta. Se makasi hiljaa inahtamatta ja heilutti jopa häntää vaisusti viimeistä kertaa ennen ikiunta.
Kiitos muuten vastauksesta. Se vain jäi kaivelemaan tuolta lapsuuden iästä, tuo collien äkkipikaisuus ihmisiä kohtaan, jotka osoittavat tai koskevat siihen. Vaikka koira olikin mitä ihanin, en tiedä miten itse olisin hoitanut pääkouluttajana tilanteen. Siis harvinaista? EIKÄ enää ole tätä sukurutsaustakaan esiintynyt? Toisaalta saattaahan tämä olla vain yksi ikävä tapaus...Voisiko joku kertoa coillieiden nykyisestä tilanteestä? en saanut siihen vastausta kun menin mainitsemaan aikaisemman tapauksen :/
Siis luotettavia kasvattajia jne? - Pehkotar
Aloittaja kirjoitti:
Voisiko joku kertoa coillieiden nykyisestä tilanteestä? en saanut siihen vastausta kun menin mainitsemaan aikaisemman tapauksen :/
Siis luotettavia kasvattajia jne?Lyhytkarvaisista en kasvattajia niinkään osaa nimetä, kun itse harrastelen näiden pitkäkarvaisten kanssa.
Kannattaa vierailla ensin esim. kasvattajien kotisivuilla ja jos tuntuu hyvältä paikalta, niin varmasti voi soitella ja mennä vaikka käymään. Vaikea ketään erityisesti nimetä, riippuu niin monesta asiasta esim. ollaanko hankkimassa perhekoiraa, käyttökoiraa, näyttelykoiraa, vaikkakin hyvä collie voi olla kaikkea tuota, mutta eri kasvattajat painottavat eri asioihin.
Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä saa myös monenlaista tietoa, terveystuloksia, kasvattajien pentuemääriä jne
Kuten sanottua mielestäni collie rotuna on kuitenkin ihan ok tilanteessa terveyden ja luonteen puolesta.
Onnea mahdollisen uuden perheenjäsenen hankintaan!
- lk:n omistaja
Hei!
Minä löysin oman collieni http://pupsit.haukotus.net/ tuollaiselta nettisivustolta.
Sieltä löytyy eri kasvattajien nettisivuja myöskin mistä löytyy tietoa ko. rodusta.
Tietty kannatta myös käydä katsomassa Suomen Collien yhdistyksen sivut. Monet kasvattaja myös julkaisevat sukutaulun mistä voi päätellä voiko koiralla olla luonnehäiriöitä.
Meidän 9vk tytteli on erittäin reipas ja tykkää kyllä ihan kaikista ihmisistä! =)
Ei ole ujo eikä arka. Ainoastaan autot ovat vähän pelottavia, mutta tätäkin tietysti vielä harjoitellaan, ettei ne pahoja ole. =D
Suosittelen kyllä lämpimästi tätä rotua! Itse olen erittäin tyytyväinen! =)
Ei muuta kun yhteyttä ottamaan kasvattajiin ja heiltä kyselemään kaikesta mahdollisesta. Itse sain kyllä erittäin hyviä vastauksia kasvattajilta kun pentua olin etsimässä ja tämä kasvattaja jolta pennun otin kertoi perinpohjaisesti pennun vanhemmista ja isovanhemmista. =)
Onnea pennun etsintään! =)- Aloittaja
Nämä sivut on todella hyvät, kiitos avusta ^^
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv282557- 1182176
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?1031861- 1231852
Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.101584Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161421172Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901085Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt891051Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu221042Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35987