Voiko joku olla niin hullu että 130 IQ:llä on ajautunut hanttihommiin ? No, jos on kovin laiska niin hanttitöihin
joutuu jos sinnekään - kyllä ihmiseltä vaaditaan muutakin
kuin älykkyyttä.
joutuu jos sinnekään - kyllä ihmiseltä vaaditaan muutakin
kuin älykkyyttä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Monet erittäin älykkäät yksilöt ovat pudottautuneet pois tästä oravanpyörästä ja elävät yksinkertaista elämää aivan muiden juttujen kuin tulotason pohtimisen kanssa...
Itellä on kyllä korkeat nimerot ja tiedän itsekin olevani terävä. Mutta ei siitä apua elossa ole ollut. Tekisi mieli melkein sanoa, että haittaa. Ok, yksinhuoltaja kodista kuuskytluvulla, koulukiusattu 9 vuotta. Opiskelu ei kiinnostanut, töihin rahaa hankkimaan. Noh, yksinäisenmiehen hommiin, aina talon paskaisimmat duunit, pirun kiireiset tuotantotehtävät jne. Ei ikinä oikein kehittynyt sosiaaliseksi.
Pääsin jossain vaiheessa työnjohtajaksi, ilman kouluja. Myöhemmin tuotantopäällikön sijaiseksi toisessa firmassa, ilman kouluja sekin. Mutta hommat oli syvältä.
Nelkyt vuotiaana päätin että riitti. Aloin opiskelemaan. En viitsinyt lähteä lukioon, kävin kaikenlaista muuta, yhden ammattitutkinnon tein ja muita kaikenlaisia opintoja.
Ja siihenpä ne työt sitten loppuivatkin. Pian kymeneen vuoteen en ole ollut rehellisesti palkallisissa töissä, kaikenmaailman harjoitteluja ja tukitöitä. Kukaan ei vaan ole huolinut. Noh, eräs syy on, että ei ole minkäänlaisia suhteita, enkä tunne ketään. Hyvät todistukset ja suositukset on. Seurailin kotisivustoni logeista aina hakemuksen laittamisen jälkeen, oliko käyty katsomassa portfoliota. Ei kuin muutaman kerran, oli raakattu jo paperien perusteella.
Neljä vuotta sitten iski taas yksi harjoittelu, tai järjestin itteni siihen. Noh, se olisi vaatinut kylläkin ylemmän korkeakoulutodistuksen, mutta minulla oli muita vahvuuksia erittäin paljon. Tunsin firman sisältäpäin, jokainen suomessa sen tuntee, erittäin harva ollut. Lisäksi oli puolenkymmentä vuotta kv. kokemusta, se välttämätöntä biissä hommissa.
Kestin viisiviikkoa. Ei soveltunut minulle ollenkaan, liian sosiaalista, liikaa palavereja jne. Lopetin ja sain vihat j kehut niskoilleni. Mutta sen jälkeen en ole vieraantöitä katellut. Koitan olla freelancerina. Se haittaa, siis kun ei tunne ketään, eikä pidä ihmisistä. Montaa tonnia en vuodessa tienaa. Onneksi vaimolla on asiallinen virka.
Olen käytännössä erakko. Nyt en ole heinäkuun lälkeen nähnyt kuin muijaa, naapureita ja kaupan tyttöjä. Puhelinta en käytä välillä viikkoihin. Minulla ei ole kenellekkään asiaa, eikä ilmeisesti kenelläkään minulle. Tammikuussa tapasin yhden opiskelijakaverin. Heinäkuussa yhden lapsuuskaverin ja siskonpojan. Tänään tapaan siskontytön.
Mutta näin on hyvä. Olen tullut tulokseen, että aina un näkee ihmisiä, jotenkin tulee paha mieli. Seuraan erittäin aktiivisesti tiedotusvälineitä, luen paljon. Netissä on puolensa, hyviäkin. Parasta on se, että voi olla anonyyminä ja toiseksi parasta, että voi niin helposti jättää typerukset huomioimatta.
En kaipaa ihmisiä. Talous ei ole kaksisessa kunnossa, mutta toimeen tullaan. Nyt ei tarvitse kuunnella vittuilua tyyliin "mikä sä luulet olevasi" "ei se niin ole", ole hiljaa kun et mitään mistään tiedä" jne. Siis tollanen on aina syönyt miestä .Mä nimittäin tiedän valtavasti mitä erilaisimmista asioista ja olen siis ammatiltani suunnittelija. Ja luovalla alalla.
Eli ei älykkyydestä ole paljoakaan hyötyä. Joskus tullut mieleen, että apinankin älykkyydellä pärjää, jos on iso suku, kova puhumaan paskaa ja muutenkin sosiaalinen, sekä kehtaa estottomasti valehdella.
Vaikka en tiedäkään ÄOtani ei se paljon kiinnostakaan. Olen myöskin erakko ja kärsin liian sosiaalisesta työstäni ja kaikista paskapalavereista. Tosin työni on hyvin palkattua ja näinä aikoina kun ei saa valittaa mistään, vaan pitää olla niin hiton kiitollinen kaikesta.
Itse olen päässyt suht pienellä vaivalla ja koulutuksella hyvälle paikalle, luultavasti kuitenkin sosiaalisella älykkyydellä, nyt istuisin mieluummin kotona kissojeni kanssa ja koukkisin kukkapenkkiäni. En välitä ihmisistä, minusta ihmiset ovat typeriä, suurin osa ainakin.
Olen samaa mieltä että älykkyydestä ei paljon ole apua, jollei sitä osaa käyttää hyödyksi, ja taas viisautta on jättäytyä pois oravanpyörästä ja elää vaatimattomasti. Rohkeus puuttuu, kun ei uskalla hypätä tuntemattomaan...
vaikea sanoa. Itse olen älykäs ja olen ollut perusduunari, mutta nyt alkaa kyrsimään. Nuori olen. Haluan jotain haasteellisempaa, mutta olen laiska opiskelemaan. Mieluiten työskentelisin taiteen parissa jos sillä voisi itsensä turvalisesti elättää, yleensä rahaa sillä alalla saadakseen tarvitsee mainetta ja nimeä. Lahjakas olen, mutta hyvin hyvin ujo. Ehkäpä täytyy nimettömänä lähettää omia töitään kustantajille, jos joku kiinnostuisi.
onneks on muitakin =)
Kuulostaa tutulta. On aika vaikeaa olla maailmassa, jossa omia tapoja toimia ei voi verrata teoriaan siitä mikä sellainen voisi olla. Mutta itse kutsuisin tätä älykkään ajattelukyvyn ongelmaksi. En ole koskaan päässyt mensan testistä läpi, mutta uskoisin senkin olevan mahdollista, mikäli vain saisin levätä siten, ettei ympäristön tahallaan häiritsemään pyrkivät tekijät ei voisi dominoida niin paljon. Muutamaa pistettä se aina ollut vajaa mensan jäsenyyttä. On turha sanoa, että esim. psyykkinen paine ei vaikuta kaikkiin ihmisen osa-alueisiin ja niissä suoriutumiseen. Etenkin mitä harkintakykyä vaativammasta asiata on kyse.
osa huippuälykkäistä on ihan tahallaan tämänkaltaissa
töissä.
He haluavatkin työn jonka voi helposti hoitaa heidän kyvyillään
"vasemmalla kädellä", työ on heille vain elinkeino ja
varsinainen elämänsisältö hankitaan ihan muuta kautta.
harrastusten kautta tai muuten vaan vapaa-ajalla tekee niitä juttuja mitä haluaa, työ ei ainakaan tule mukana kotiin roikkumaan
Kelle nyt jumalauta työ on elämänsisältö??? Sanompa että jos saman rahan saa kotiin niin kukaan ei kävisi töissä!
Olen törmännyt juttuun missä kerrotaan kaverista, jonka äö on mensan-testien mukaan 200, ja sälli teki töitä raksalla ja portsarina. Vasta baarimikon kuittailu sai miehen yrittämään akateemista alaa tosissaan...
Voi veikata että älykäs ihminen saa mielihyvää siitä että käyttää lahjojaan, ja tämän takia hän ei yleensä viihdy hantti hommissa - ne ovat liian helppoja. Poikkeuksia löytyy. Tämä voisi johtua esim. filosofisista tendensseistä....
Mielestäni älykkyydellä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, millaista työtä ihminen haluaa tehdä tunteakseen sen itselleen tyydyttäväksi. Älykkyyttä on vielä niin montaa sorttia; veikkaanpa ettei sellaista ammattia olekaan jossa ei jostain älykkyyden osa-alueesta olisi hyötyä. Tärkeämpää kuin Mensa-pisteet on tuntea omat heikkoutensa ja vahvuutensa (siis tuntea itsensä) ja miettiä sitten, mikä ala olisi sopiva. Rahakaan ei ole kaikille se tärkein, jos se varsinainen elämä ja kiinnostuksen kohteet ovat duunin ulkopuolella. Kukin tavallaan.
Voisi ajatella äkkiseltään, että mitä älykkäämpi ihminen, sitä enemmän mahdollisia ammattejakin olisi mistä valita - mutta ei se välttämättä noin mene. Mensan testissä pärjääminen ei korreloi esim. kädentaitojen kanssa, jos ihminen haluaa tehdä sellaista työtä.
Toisaalta vanhempien sosio-ekonominen asema on hyvin määräävä tekijä, jopa joskus
liikaakin mm tiedän monia tapauksia joita on yritetty väkisin kouluttaa vaikkei ole
alalle minkäänlaisia taipumuksia.
Aikoinaan teoksessa Kasvatussosiologia puhuttiin lahjakkuusreserveistä - viitattiin tekijöihin että alemmista sosiaaliryhmistä eivät älykkäätkään automaattisesti
nousseet.
Koulutus auttaa selvitymään testeistä!
Älykkyys ei sulje pois esim. sosiaalisen syrjäytymisen mahdollisuutta.
Niitä työpaikkoja ei jaeta ÄO:n perusteella. Sitäpaitsi ÄO:n ja palkkasumman korrelaatio taitaa olla aika vähäistä. Mietipä seikkoja jotka tähän vaikuttavat.
ajattelussasi tarttui silmääni sana "joutua", omalla kohdallani käsitöihin siirtyminen ei ollut joutumista vaan puhtaasti oma tahto, pois toimiston penkiltä, verstaaseen ja sorvi pyörimään, päivääkään en ole katunut paitsi ehkä sitä etten alkujaan toiminut näin vaikka salaa halusinkin,
hukkasin aikaani ja yhteiskunnan varoja liikaan kouluttautumiseen.
Eh, anteeksi olin huolimaton, olisinkin ollut jäävi vastaamaan koska oma suoritukseni virallisessa testissä riitti vain 129 pisteeseen, lolts.
Mulle tehtiin niitä testejä joskus 13-vuotiaana.
Ensin tärähti 162, psykan silmät laaajeni ja halus tehdä uusiksi
ja tärähti 178.
Ja taas uusiksi niin tuli 148, laitetaanhan tämä kansioon
laitetaanhan? :)
=Ihmisistä suurin osa on kusipäitä!
Älykkyys on yliarvostettua, pääasia että ihminen on kiva.
Ja mitä niihin hanttihommiin tulee: Niissä ei ole mitään vikaa.
Pyydä lisää liksaa, tai tee hanttihommia jollekin joka maksaa
paremmin (palkastasi et kyllä maininnut) mutta raha rauhoittaa :)
Vielä: Hanttihommissa on se hyvä puoli että ei ole oravanpyörässä,
et ole firmasi kanssa naimisissa. Voi antaa tuulen kuljettaa ja olla huoleton.
Mukavaa loppukesää :)
Voiko joku olla niin hullu että 30 IQ:llä on ajautunut kvanttihommiin ? No, jos on kovin laiska niihin hanttitöihin
kyllä - ihmiseltä vaaditaan muutakin
kuin älykkyyttä.
Onsa suomalaisista mensalaisista on tahallaan hommissa, joihin ei tarvita erityisen korkeaa älykkyyttä. He käyttävät kapasiteetin muihin hommiin ja harrastuksiin.
Useimmilla tuntuu olevan varsin arvostettu työpaikka, ei kuitenkaan läheskään kaikilla. Arvostus on tietenkin kiinni arvostajasta.
itseään älykkääksi. Jo se, että menee testeihin jotta saa määritellä itsensä älykkääksi, osoittaa jonkinasteista luonnevikaa.
Et sitten kutsuisi itseäsi millään positiivisilla adjektiiveilla? Sillä sehän olisi selvä merkki narsismista, ajatella jos vaikka painonnostaja kutsuisi itseään vahvaksi, taikka pikajuoksija itseään nopeaksi, eihän sellaista saa sanoa ! saatika sitten ottaisi testiä selvittääksesi kuinka hyvä jossain asiassa oikeasti olet, onhan tuo toki merkki todella vakavasta luonnehäiriöstä.
Eipä taitaisi oma testisi mennä kovinkaan hyvin...
supusuomalaisia melankolikkoja.Positiivinen ajattelu puuttuu monelta.
Itse olen mensan jäsen ja työskentelen vartijana. Olen toki roikkunut yliopiston kirjoilla jo pitkään, mutta tuskin koskaan sieltä valmistun. Kiinnostuksen kohteet ovat vaihtuneet opiskelun aloittamisen jälkeen ja iän karttumisen myötä on kerääntynyt erinäisiä velvoitteita, joiden takia täysipäiväinen opiskelu ei ole enää vaihtoehto.
Nykyisessä työssäni oikeastaan ainoa valituksen kohde on palkka. Työskentelen valvomossa jossa 90% työajasta saan käytännössä hommata mitä huvittaa, lueskella kirjoja, pelata shakkia netissä jne. Lisäansiota tulee myös jonkin verran online pokerin muodossa. Joten mikäpä tässä ollessa...
Mutta siihen tarvitaan samantasoista seuraa. Kerron omakohtaisesti koettuna, millaista on elää kolmannesvuosisata suunnilleen sama-älykkyyksisen puolison kanssa yhdessä keskustellen kaikesta mahdollisesta.
Ei meidän kummankaan älykkyyksiä ole virallisesti mitattu, mutta arvelisin sitä lajia olevan 'riitävästi'.
Minä olen se miespuoli, mutta yrittäkää naiset olla häiriintymättä siitä. Sitäpaitsi minä olen hoitanut enimmäkseen ne raskaat 'naiselliset' kotityöt, kuten kaupassakäynnit, ruuanlaiton, siivouksen ja pyykin.
Etsin koko kouluajan aina luokan priimustytöistä sopivaa rakastumiskohdetta. Omani löysin lukion tokalla, kun oli oltu jo yli yksi vuosi samalla luokalla. (Sopivan vastakkaisen MHC-geenikompleksin omaavien hajuaistihoukutus varmistaa yhteensopivuuden). Siitä lähtien onkin seurusteltu etupäässä vaan keskenämme.
Älykkyyden todisteeksi voisin esittää vaikka sen, että vaimo napsi aikoinaan täysiä pisteitä yliopiston teoreettisesta fysiikasta (mitä pidetään kai aika vaikeana aineena) ja minä olen opiskellut kolmessa korkeakoulussa. Kaikki lapsemme ylittävät meidät vanhemmat älykkyydessä (vaikkeivat nekään ole mittauttaneet älyjään, mutta huomaahan sellaisen).
Älykkäiden kanssa keskustelu on ollut niin houkuttavaista, että vaimo jäi pariksikymmeneksi vuodeksi kotiäidiksi kasvattamaan lapsiamme ja minä jelpin häntä toistakymmentä vuotta 'avustavana koti-isänä'. Älyä tarvittiin nimenomaan sen toteuttamisen mahdollistamiseen.
Eikä meillä ole ollut kummallakaan päivääkään tylsää yhdessä kotona vertaisessamme seurassa. Lisäksi koko maailman tietämys on tarjolla kaiken median välityksellä, nettikin on ollut käytössä jo viitisentoista vuotta. Seinät ovat kirjahyllyjen peitossa pursuillen kirjoja. Lisäksi vielä kirjastojen tarjonta, keskimäärin toistasataa kirjaa kerrallaan perheen lainasaldona. Pikemminkin on tuntunut siltä, ettei kaikkea mielenkiintoista ehdi, jutella toisen kanssa tarpeeksi joka päivä ja seurata maailmanmenoa ja harrastaa kiinnostavia asioita.
Emmekä me keskimääräisesti ole mistään asiasta samaa mieltä, mutta sallimme toistemme olevan eri mieltä, emmekä yritä käännyttää toista omalle kannallemme.
Ongelmana on tullut kaikissa yhteiskunnallisissa suhteissa vastaan 'ulkomaailman vähäisempi älykkyys', jolloin joudumme aina tarvittaessa opiskelemaan kaikkien erityisalojen valikoituja oppimääriä: lääkäri-psykologi-psykiatri-lakimies, milloin mitäkin sattuu tarvitsemaan, koska haluamansa tasoista palvelua ei yleensä saa.
Elatus on toiminut yhteiskunnallisilla tukiaisilla: asumistuki, lasten kotihoidon tuki, lapsilisät, opintotuet, työttömyystuet, toimeentulotuki, ynnä muita määrältään vähäisempiä tukia. Onhan siinä kasassa ollut ajoittain pieniä satunnaispalkkioita tilapaishommista, mutta käytännössä kaikkien tukien loppusumma on ollut varsin turvallisen vakio.
Toimivuuden idea on tukiaisten yhdisteleminen. Jos yrittää nyhtää vain yhdeltä luukulta kaiken, sellaiseen puututaan pikimmiten. Eikä elämäntavasta kannata tehdä julkista, koska sellaisen tapauksen kimppuun käydään työministeritasoa myöten. Sitkeänä urbaanilegendana elelee käsitys, että tukiaisilla elää paremmin kuin työnteolla, jollaiseen Filatov ainakin joskus julkisuudessa puuttui ja todisteli omilla taulukoillaan, ettei sellaista tapahdu. Hänen mielikuvituksensa (ja älynsä?) ei kuitenkaan riittänyt hahmottelemaan todellisia tapauksia, koska ainakaan silloin erilaisten tukiaistiedostojen yhdisteleminen ei tuntunut olevan mahdollista.
Kokeilin joskus reilu puolisentoista kymmentä vuotta sitten, millaisella revittelypalkalla pääsee samaan tasoon kuin tukiaisilla. Silloin se oli noin parikymmentä tonnia markkarahaa verojen jälkeen käteen kuussa ja siihen joutui tekemään jo aika reilusti extemporetöitä. Se ei jaksanut huvittaa kuukautta pidempään, kun samaan ylsi mitääntekemättömänäkin.
!
Vilkkaan mielikuvituksen näytät ainakin omaavan.
Olen usein tuonut esiin täällä nykypsykologian löydöksiä, jotka asettavat kyseenalaiseksi yksiviivaisesti tulkitun älykkyyden. Järkeä on kovin monenlaista, kunhan sen vain saisi juoksemaan. En esimerkiksi usko, että kaikki Mensan jäsenet tai niiksi itseään luulottelevat pystyisivät suorittamaan akateemisen loppututkinnon. Ei niinkään puuttuvan motivaation, vaan puuttuvan lahjakkuuden vuoksi.
Mutta otetaanpa maailman murjomille älyköille toinen näkökulma. Kysynkin, miksi ihmeessä Mensan jäsen ei suorittaisi akateemista loppututkintoa, jos kerran on yliopistoon päässyt opiskelemaan. Selitykseksi nimittäin ei riitä, että ympärille on lahjattomia keskinkertaisuuksia opettajat mukaanlukien tai että opetettava asia on liian yksinkertaista arvon älykölle.
On nimittäin niin, että aina joku yliopistosta valmistunut on kaikkea muuta kuin keskinkertaisuus. Hän janoaa tietoa, tekee tutkimusta, ymmärtää maailmasta hyvin monenlaisia asioita. Tämä ihminen ymmärtää olla NÖYRÄ tiedon valtameren äärelle. Hän ymmärtää kysyä, ihmetellä ja tutkia asioita. Hän ponnistaa älynsä äärimmilleen, jotta saavuttaisi merkittäviä asioita. Hyvin harvoin tällainen ihminen viitsii korostaa omaa ÄO:taan, koska hänen älykkyytensä käy ilmi saavutuksista.
Tällaiselle ihmisille vetoaminen johonkin motivaation puutteeseen akateemisten saavutusten puutteessa on todellakin pelkkää skeidaa. Jos et saavuta mitään, kyse ei ole motivaation vaan lahjakkuuden puutteesta. Todella lahjakas ihminen nimittäin rakastaa uusien asioiden omaksumista ja tottakai siinä sivussa tulee myös suoritettua akateeminen tutkintokin. Laiskuus ei ole mikään argumentti, vaan defenssi, koska laiska on huomannut, ettei lahjakkuus taida ihan riittääkään, vaikka se ÄO olisikin hyvin korkea.
Laiskat käyttävät helppoja selityksiä kuten laiskuus ja kateus.
Ja mistä vetoa että nimimerkki Sven Tuuba ei ole koskaan opiskellut yliopistossa, sen verran korkealentoista tuuba tuntuu suoltavan.
Sinulla ei kuitenkaan liene mitään, millä lyödä vetoa, sillä olet todennäköisesti aikamoisissa veloissa vedonlyönneistäsi. En sentään usko, että olisit niin nokkela, että tarkoittaisit vain, että nimimerkki S.T. ei ole opiskellut yliopistossa.
Itselläni on Mensan jäsenyyteen riittävä älykkyysosamäärä ja olen apupoikana raksallla: siivoilen ja kannan lankkuja jne. Pidän työstäni ja tulen mielelläni töihin joka arkiaamu. On minulla lukiokoulutus, mutten ole ainakaan vielä ajatellut mahdollista akateemista uraa... Ehkä sitten joskus.
Itse olen kemisti (FM) ja joidenkin testien mukaan ID:ni olin joku 138-145 välillä. Töitä etsitty eikä löydy. Joten ei se sitä kato. Työvoimapoliittisilla kursseilla tullut oltua ja niiden kautta työharjoittelussa. Mutta 4 vuotta jo ilman palkkatöitä. Ja työttömyys syksyllä taas edessä. Mut sellaista elämä on. Töitä ei kaikille löydy vaikka miten etsisi. Duunarihommiin taas EI OTETA kun liian ylikoulutettu.
Sellaista
IntelligenceDown-77
haaste myös lahjakkaille ihmisille. Työmarkkinoilla vallitsee paradoksi: työnhakijan pitäisi samanaikaisesti olla huippuasiantuntija ja moniosaaja. Moniosaaminen taas väistämättä syö yhden alan asiantuntemusta. Joten lääkkeenä työnhaun ongelmiin on joko useampien tutkintojen suorittaminen ja/tai yrittäjäksi ryhtyminen. Yrittäminen taas usein vaatii hyviä sosiaalisia taitoja ja -verkostoja.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että paras tapa akateemiselle työllistyä on rakentaa määrätietoisesti uraansa heti yliopistoon päästyään tai jo ennen sitäkin. Tämä valitettavasti edellyttää, että tietää tarkalleen mitä itse haluaa tehdä ja osaa analysoida, mikä on markkinoilla kaikkein tärkein ja halutuin asiantuntemus. Ns. akateeminen vapaus on pelkkää fuulaa nykyään. Tai sitten pelaa varman päälle ja hankkii itselleen profession: siis ryhtyy opettajaksi, lääkäriksi tai lakimieheksi.
Mikä on ID-arvo?
Tässäkin keskustelussa moni esittää numeroita ilman keskihajontaa. Se viittaa keksittyyn lukemaan, koska pelkää ÄO ilman keskihajontaa ei kerro juuri mitään muuta kuin sen, että yli sadalla on yli keskiarvon ja alle sadalla alle keskiarvon.
Minusta on päivänselvää että erittäin älykkäät hyvin usein tajuavat jättäytyä pois oravanpyörästä. Tai menevät pienimmän vastuksen kautta näissä uraohjusasioissa.
60 tuntia viikossa kieli pomon ahterissa kravattiin hirttäytyneenä ei ole älykästä.
ja ylpä siitä kun saan olla muiden yläpuolella.
Olen Mensan jäsen, mutta en ole siitä ylpeä, en kyllä häpeäkään sitä.
Se on vaan ominaisuus, niin kuin vaikka pituus. Kaikillahan on joku pituuskin, samoin älykkyysosamäärä. Yhdestä asiasta olen himan ylpeä, mutta se on ihan toinen juttu.
ole osoitus niinkään erityisestä älykkyydestä, vaan itsensä kuuntelemisesta. Siihen pystyvät niin viisaat kuin vähemmät viisaat. Paras tilanne oravanpyörästä irtautumiseen olisi silloin, jos itsellä olisi mahdollisuus taloudelliseen riippumattomuuteen. Muussa tapauksessa elämä melko mielenkiinnottomien töiden parissa ei minusta sekään kuulosta kovin älykkäältä: toisaalta on tietysti totta, että henkistä pääomaa omaava henkilö voi käyttää vapaa-aikansa älyllisiin harrastuksiin, jos työ tarjoaakin vain hyvin simppeliä ahertamista.
Vain kaikkein lahjakkaimmille ja/tai markkinoiden kannalta houkuttelevimmille on mahdollisuus sanella itse omat ehtonsa työelämään osallistumiseen. Huippuasiantuntijoista osalla on tähän mahdollisuus, vaikka asiantuntijaksi tuleminen vaatiikin monilla aloilla eritoten kovaa työmoraalia ja motivaatiota, ei niinkään poikkeuksellista lahjakkuutta. Me muut sen sijaan joudumme työelämässä myymään oman panoksemme enemmän tai vähemmän suotuisten olosuhteiden paineen alla.
Ammatti ei kerro sitä todellista älykkyyttä. Eräs kouluttautunut ystäväni väitti kivenkovaan ettei kirkkoon kuulumaton saa hautakiveä, ja että haudankaivajat ottavat ruumiin arkusta pois ennen haudan sulkemista, sillä arkut menevät uusio käyttöön. Niin, olin hieman hämilläni keskustelutilanteessa. "Älykkäimmät" keskustelut esim. yhteiskunnallisista asioista tai maailmanpolitiikasta olen käynyt aivan tavallisten duunareiden kanssa!
Itse nuorempana suunnittelin yliopistouraa. Lopetin pääsykokeisiin lukemisen kesken, ja lähdin töihin. Fyysiseen ja suht rankkaan työhön josta nautin. Vapaa-ajalla sitten on aikaa lueskella ja harrastaa esim. kulttuuria. Moni on ehkä sitä mieltä, että olen heittänyt elämäni hukkaan. En todellakaan koe asiaa noin. Itselle on aina ollut tärkeää kokea olevansa onnellinen, ja elämänratkaisuja olen tehnyt tuota halua noudattaen.
henkilön älykkyydelle, skaala on kuitenkin yleensä hyvin laaja. Itse määrittelen todellisen älykkyyden niin, että tälla tavoin älykäs pärjää muussakin kuin nk. perinteisessä ÄO-testeissä eli on lahjakas. Akateemisten tutkintojen välilläkin on eroja sen mukaan, miten laaja-alaista lahjakkuutta tutkinnon suorittaminen edellyttää: kasvatustieteestä pitäisi selvitä varsin vähäisellä lahjakkuudella, kun taas matematiikassa tutkinto edellyttää korkeaa, mutta kapea-alaista lahjakkuutta. Arkkitehdiksi tulemiseen vaaditaan kenties kaikkein laaja-alaisinta lahjakkuutta. Arkkitehdin pitää omata hyvän matemaattisen ja spatiaalisen kyvyn, osata hahmottaa kokonaisuuksia, suunnitella, omata paljon tietoa monelta alueelta jne.
Ei-akateemisista ammateista esimerkiksi todella hyvältä kirvesmieheltä sujuvat hyvin monenlaiset työt. Hän saattaa osata suunnitella arkkitehtia paremmin rakennuksen yksityiskohtia, hallita monta eri ammattia muurarista maalariin jne. Tämä vaatii kiistatta suurta lahjakkuutta. On vain niin, että koska ÄO-testien suunnittelijat ovat itse akateemisista piireistä, ÄO-testit ovat järjestään melko vähän mielikuvitusta ja käytännön taitoja vaativia. Kiinnostavaa olisi esimerkiksi suunnitella kädentaitojen älykkyystesti, jossa tulokset epäilemättä olisivat monelle "älykkäälle" pettymys. Toisin sanoen, akateemisilla on kovin vaikeaa tunnustaa lahjakkuutta olevan muuallakin ja etupäässä muualla kuin yliopistoissa.
Elämä on heitetty hukkaan vasta silloin kun henkilö ei ole käyttänyt todellisia lahjojaan millään alalla. Jos lahjakkuus on kuivansorttista "yleisälykkyyttä" ilman sanottavia erityiskykyjä, silloin käytännössä mikä tahansa ammatti voi olla mielekäs tapa toteuttaa itseään/ saada rahaa itsensä toteuttamiseen. Tärkeintä on kuitenkin se, että älykäs ei sorru kuvittelemaan, että mikään päämäärä olisi helposti saavutettavissa vain omien erinomaisten älyllisten kykyjen vuoksi. Tällainen asennevamma haittaa pahasti myös älykkään ihmisen sosiaalista elämää.
Ei turhalla älykkyydellä tee yhtään mitään!
Missäs vaiheessa älykkyys alkaa olla turhaa?
Ensinnäkin tuo 130 ei ole aivan tavattoman korkea lukema. Mensaan sillä ei pääse, ei lähellekään.
Oma lukemani on siinä rajoilla, paremmalla uskoisin, mutta en ole nähnyt mitään syytä mennä testeihin.
Niistä hanttihommista, olen tehnyt niitä paljon ja kiivennyt ihan alimmalta tasolta yrittäjäksi, joten tunnen alani perusteellisesti. Sen ansiosta olen pärjännyt hyvin, eikä minun enää tarvitse tehdä työtä taloudellisten seikkojen takia, vaan olen siitä riippumaton.
Silti teen hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, ilman palkkaa. Saan siitä hyvän mielen, kun teen urakan, jota kukaan muu ei halua tehdä.
Työ on hyvä keino luontevaan keskusteluun, sillä pelkkä keskustelu on aika tylsää ja tunnen itseni seurassakin yksinäiseksi, koska olen niin eri tasolla useimpien ihmisten parissa. En halua missään nimessä rehvastella, mutta niin vain on, minua ei kiinnosta monenkaan mielipiteet.
Luulisin, että Esa A:kin viihtyy slummissa, koska on jotain tekemistä. Hänellä täytyy olla tavattoman tylsää tuossa seurassa.