Iltaa kohtalotoverit, minua kiinnostaa tietää meistä noita ihan perusjuttuja vähän syvällisemmin. Olisi jännä tietää onko meillä kaikilla jotain yhteistä, siispä tehdäämpä ihan peruskartoitus:
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Kuinka kauan olet ahminut?
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Mitä ajattelet itsestäsi?
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Uskotko koskaan paranevasi?
Oletko kertonut kellekkään?
(vastailkaa pitkästi, minua kiinnostaa) :)
Minä:
-52 kilosta sataan kiloon. (aikoihin en ole uskaltanut vaaálle astua)
-Kaksi vuotta järjetöntä ahmimista.
-"oletpas sä pyöristynyt" entisen koulun opolta. "Kiitos en olisi itse tuollaista huomannutkaan..."
-Kun ahmin, en suostu lähtemään kenenkään kanssa yhtään mihinkään. Enkä myöskään jos aion ahmia. Päivinä joina suostun ulos, en syö. Muuten on liian syyllinen olo.
-Tutkinnolta graafinen suunnittelija, valmistuin -08 omalta alalta ei töitä ja muutenkin ruoka tappaa luovuuden. Musta ei enää ole siihen. Teen kaiken maailman pätkätöitä, olen väsynyt ja yritän repiä rahaa ton pikkusisaruksen elättämiseen. Joten aika riittämätön olo.Etsin mieluiten fyysistä työtä, etten lihoa niin nopeasti. Uutta ammattia en voi vielä aikoihin opiskella, täytyy toi kakara saada elätettyä aikuiseksi. :) Eikä sitä energiaakaan ole tarpeeksi opiskeluun.
- En näe enää kuin kahta kaveria jotka on jaksanut roikkua mukana ja soittaa vaan uudestaan ja uudestaan että nyt ulos sieltä ja heti. Puhelimessa on vielä monta nimeä. Joskus niitäkin tahtoisin nähdä, mut ei ne mua tunnista. Olen eri ihminen. Ne tunsi mut itsevarmana menevänä tyyppinä, jolla oli hölmöimmät ideat. (mä olin se joka killui ylimmällä oksalla puussa lentokentällä Conania katsomassa. Punaisessa takissa ja korkokengissä) Nyt mä olen niin paksu etten puuhun enää pääse kiipeämään. Tää ahmimisjuttu on syönyt mutkin. Jäljellä on vaan sitä järjetöntä itseinhoa.
-Olen ruma. Läski. Todella todella läski, inhoan itseäni kun olen itseni tällaiseksi päästänyt, joka laittaa mut syömään lisää. Joskus vaan tekisi mieli lopettaa olemassa olo. En tunnista itseäni.
-Uskon että perimmäinen syy.. Hmm. Lensin pari vuotta sitten kotoa kadulle. Ilman mitään, jouduin suostua hirveisiin juttuihin saadakseni rahaa ja välillä katon pään päälle. Sitä ennen mut jätti tuo sielunkumppanikseni luulema perseotsa. ja täti sai syövän. Liian paljon paskaa niskaan aiheutti totaalilamaantuman, jota ilmeisesti vieläkin jatkan. Syön koska en tahdo ajatella kivuliaita asioita. Tahdon syödä itseni tajuttomaksi ja unoshaa kaiken. Ja nyt vielä toi rakas sisaruskin, raukalla vielä monta vuotta että saisi koulun edes loppuun ja sen ajatuksen kanssa eläminen. Vastuuta on liikaa, mutta siitä ei voi kieltäytyä, muuten se laitetaan laitokseen takaisin. Sen syyllisyyden kanssa ei voisi elää. Musta tuntuu nurkkaan ahdistetulta eläimeltä, enkä näe mitään järkevää ulospääsyä. Kuitenkin mun on pakko näyttää tolle mun huollettavalle että kaikki on ihan hyvin. Sillekkin on ollut tosi kova paikka tulla noin nuorena vanhempien hylkäämäksi. Näin "äitihahmona" mun on pakko olla vahvempi. Voitte kuvitella kuinka paljon toi kaikki pistää liian heikon ihmisen syömään.
-En tiedä paranenko. Kuolla en saa ton teinin takia, joten pakko se vissiin olis. Ei saisi enää lihota, muuten en pääse kohta enää sängystä ylös.
-Olen yrittänyt, mutta ihmiset ei ymmärrä.
Vertaillaampa toisiamme. :)
36
3058
Vastaukset
- jo parantumaan päin
-Paino noussut yhteensä 11kg. 54kg:stä vuoden aikana 65kg. Tuo siis ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen olen onnistunut hiukan selvittelemään suhdettani ruokaan ja jotenkin "kontrolloimaan" syömistäni niin, että paino heitellyt 62-67kg. Olen normaalipainoinen, ennen sen alarajoilla.
-Sairastanut 4vuotta. Välistä myös ollut anorektista toimintaa ja nyt viimeisen vuoden aikana myös satunaista bulimiaa... Harvemmin näitä tosin.
-Ei kommentteja. Osaan hallita syömiseni muiden seurassa ja olen normaalipainoinen.
-Sen verran rajoittaa, että saan hirveät ilmavaivat seuraavana päivänä (ellen juo aamulla kahvia...), masennun ja linnoittaudun kotiini, enkä haluaisi nähdä ketään niin turvonneena. Olen myös joutunut tuhoamaan koko ruokakaappini sisällön, sillä saisin muuten kohtauksen. Kohtaus pysyy poissa parhaiten, jos ruokaa ei ole, sillä syön ahdistuneena tai stressaantuneena ja haluan päästä eroon kaikesta ruoasta. Yksinäisyys ja koulupaineet tällä hetkellä suurin syy ahdistukseen.
-Olen lähdössä lukion viimeiselle vuodelle. Asun yksin.
-Kehtaan nähdä kavereita. Tosin välillä jään pois koulusta häpeän ja turvotuksen vuoksi. Toivon, ettei tänä vuonna tarvitsisi...
-Ajattelen, että vaikka edelleen saan ahmimiskohtauksia, olen ainakin paremmassa jamassa, kuin muutama vuosi sitten. Olen onnistunut selvittämään syitä ahmimiseen, vaikka ei järki useinkaan tunteita ole voinut ohjailla... Haluaisin kuitenkin palata alkupainooni ja osata syödä normaalisti...
-Kaikki lähti kahdeksannella luokalla, kun oli pahemmanlaatuinen perheriita ja välit isäpuolen kanssa tulehtuivat, vaikka en oikeastaan itse hänelle mitään sanonutkaan, mutta kaikki vuosien aikana kuullut loukkaukset täydellisyyttä tavoittelevalle tytölle olivat viimein liikaa :( En "uskaltanut" enää olla vapaasti kotonani, vaan aloin linnoittautua huoneeseeni ja ahmia aina kun talo oli tyhjä. Tätä ei myöskään auttanut äitini yritykset piristää minua isoilla keksipusseilla tai muilla herkuilla lahjomisella.
-Uskon paranevani, kun löydän seurustelukumppanin, sillä nykyään ahmin ahdistuneena ja ahdistus tulee yksinäisyyden tunteesta. Myös kämppis voisi parantaa.
-En ole kertonut kenellekään.- .;:;:;:;:;
Mulla ihan sama tilanne...Syömiskohtauksen aloittaa stressi ja sitä ei saa loppumaan kun ei oo ketään kelle olis mistään vastuussa. Asun itse myös yksin tällähetkellä ja se on yhtä helvettiä, mutta myös muutos pelottaa. Muutos siitä että sallisi itselle jotain parempaa ja muutos siitä että purkaisi stressiä muuhun kuin syömiseen
Voimia!!!
- Pandalapsi
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
- About 14 kg / 4,5 kk, ennen olin 42 kg nyt 56 kg (158 cm)
Kuinka kauan olet ahminut?
- Viitisen kuukautta aktiivisesti, ennen sitä kerran-pari
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
- Ei juurikaan ilkeitä, sillä he iloitsevat anoreksiasta parantumistani, mutta kyllä ne "oletpa sinä taas terve ja pyöreäkasvoinen" kommentit särähtää
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
- Ei paljoakaan, lähinnä hävettää
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
- Hankalassa, itseni kanssa loukussa. Asun kotona ja häpeän
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
- Minulla ei koskaan ole ollut kavereita (epäsosiaalinen persoona)
Mitä ajattelet itsestäsi?
- Läski, ahne sika (varsinkin 6000:n kalorin jälkeen)
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
- Anoreksia
Uskotko koskaan paranevasi?
- Ahmimisesta? Kyllä. Syömishäiriöstä? En.
Oletko kertonut kellekkään?
- Olen, mutten koko totuutta - Fatsie89
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Alkujaan painoin 40 kiloa. Olin kyllä lapsi silloin. Nykyään painan _oikeasti_ yli 100 kiloa. Reilusti. Eli raa'asti sanottuna, olen triplannut tuon painon.
Kuinka kauan olet ahminut?
9 vuotta.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
"On sulla kyllä leveä perse!" sisko sanoi tuon.
"Pitäsköhän sun vähän laihduttaa? Ei ne miehetkään tykkää kovin lihavista..." äiti sanoi.
"No sullehan on ruoka maistunut, ku oot niin leveä, eihän sua enää ees tunnista!" serkku.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
En syö julkisesti. En voi mennä yksin kauppaan ja ostaa herkkuja. Suunnittelen ahmimisen monta päivää aiemmin.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Olen koulussa, avoliitossa, yhden lapsen äiti.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
En. Pelkään aina, että he häpeävät. En mielelläni tutustu uusiin ihmisiin.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Kurt Cobain sanoja lainaten: "I hate myself and I want to die."
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Olin koulukiusattu. Luulin, että piti olla superhoikka ja kaunis, että kelpaan. Lopetin koulussa syömisen ja välttelin karkkeja ja muita herkkuja. Sitten kun se makeanhimo yllätti, en voinut lopettaa. Söin yksin salaa.
Uskotko koskaan paranevasi?
En. En osaa päästää irti.
Oletko kertonut kellekkään?
En. En uskalla. En kehtaa. Minä häpeän liikaa itseäni. - tinttiih
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
vähän alle 50 kiloa painoin anoreksia aikanani ja parhaimmillaan 95 kiloa, nyt olen joku 85 kiloa.
Kuinka kauan olet ahminut?
n. 1,5v
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
isältä nyt tulee tosi usein kaikkea läski, sika, possu yms. kommennttia kun se on vihainen, joku kaveri sanonut, että ootpa sä lihonnut, mutta tutuille yleensä itse ensimmäisenä vedän vitsiä lihoamisestani, jotten saisi heiltä enää mitään kommenttia
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
rajoittaa aikas paljon, ahdistaa mennä kavereille, treeneihin ja kouluunkin ahmimispäivän jälkeen. syöminen mielessä oikeastaan 24/7
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
lukion ekaa vuotta käyn
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
kehtaan nähdä, ellen juuri ole sattunut ahmimaan
Mitä ajattelet itsestäsi?
olisin muuten tosi tyytyväinen itseeni, mutta nämä läskit -.-
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
no tiedän syitä mikä laukaisi anoreksian, mutta en tiedä syytä ahmimiseen. kai yritän hakea sillä jotain turvaa ja paeta todellista elämää ja oikeastaan ahmin siksi koska minulla on nälkä, se voi olla tunnenälkää, mutta minulle se esiintyy oikeana nälkänä
Uskotko koskaan paranevasi?
en ole varma, haluaisin kovasti
Oletko kertonut kellekkään?
olen kertonut ja olen aika avoin tämän asian suhteen - Itseensä pettynyt
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
- Nelisen vuotta sitten painoin n. 56kg, nyt n.100kg, en hetkeen ole tosin puntarille uskaltanut mutta melko lähellä aslkaa olla tuo painon tuplaaminen. Ja ikäähän on vasta 20.
Kuinka kauan olet ahminut?
- Kuten edellisestä käy ilmi, neljä vuotta. Aluksi se oli hillitympää, ensimmäisen vuoden aikana tuli ehkä viitisen kiloa lisää vain, silloin oli muutakin elämää vielä kuin syöminen..
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
- No ei mitään älyttömiä. Toki jotkut kommentoi että olenpas kasvanut, tai huolestuneena kyselevät että mitä minulle on tapahtunut.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
- Ihan hirveästi. Ennen olin menevä, koko ajan ystävien kanssa liikkuva, urheileva ja energinen nainen. Nyt olen sulkeutunut, yksin nyhjöttävä surkimus. En halua lähteä ihmisten kanssa kaupungille koska ensinnäkin jalkani tulevat täyteen rakkoja pienestäkin kävelystä, joten välttelen pidempiä kävelyitä. Toisekseen, hikoan kuin sika, mikä hävettää, minkä takia en halua lähteä ihmisten ilmoille. Kolmanneksi, häpeän itseäni, joten en kehtaa senkään takia liikkua julkisilla paikoilla kuten ennen. Edelleen olen nauravainen ja muuta, mutta haluaisin olla ystävieni kanssa kaupungilla, mutten voi.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
- Tällä hetkellä yritän pysyä kasassa. Leviän koko ajan, olen niin lyhytkin että tämä on jo todella sairaalloista. Tajuan sen kyllä, mutten pysty lopettamaan syömistä, en vaan pysty. Sairastan usein, olen masentunut (siihen on tosin muitakin syitä), lihon ja lihon ja lihon. Ja häpeän syömistäni, peittelen sitä. Tällä hetkellä olen ollut pätkätöissä, sitä ennen pitkään työttömänä kun mikään työ ei innosta. Opiskelut pääsin juuri ja juuri loppuun, tämä kaikki alkoi kun muutin omilleni silloin reilut neljä vuotta sitten opiskelujen takia, viimeinen vuosi oli onneksi kevyempi koulussa koska muuten en varmaan olisi selvinnyt sitä kunnialla loppuun. Ammatti siis on, muttei innostusta tehdä töitä. Tai olisi innostustakin, mutten vaan halua/jaksa. Haluan nyhvätä kotona, nukkua ja syödä. Vaikka tiedän että tämä alkaa olla jo hengenvaarallista, en silti pysty lopettamaan syömistä. Hetkellisesti olen yrittänyt ja pystynyt, mutta aina vaan ratkean. En jaksa tätä.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
- No kuten aiemmin sanoin, kaupungilla en juurikaan kehtaa. Muut kävelevätkin niin nopeasti enkä kehtaa sanoa että hidastakaa, sitten hikoan kuin sika ja minulla on todella epämukava olo. Jalatkin tulevat kipeiksi, ihmekkös tuo kun tämmöistä ruhoa pitää kantaa. Kotona kyllä mielelläni olen kavereiden kanssa, sisätiloissa joissa ei tarvitse paljon kävellä/liikkua. Mutta sielläkin katson hirveästi miten käyttäydyn, yritän olla näyttämättä läskiltä (mikä on mahdotonta kun on tällainen) ja vaadin itseltäni ihan liikoja. Ainakin yksi nykyisistä parhaista ystävistäni on tuntenut minut niin kauan että on nähnyt minut myös hoikkana, mutta Hän on niin upea ihminen että on pysynyt minun vierellä koko tämän ajan eikä ikinä ole arvostellut minua mistään. Tietää syyt joiden takia tähän olen päätynyt, ja ymmärtää ja yrittää auttaa (syyt kerron myöhemmin). Minulla on Häntä koko ajan ikävä, kun asuu 300km päässä. -.-
Mitä ajattelet itsestäsi?
- Vihaan itseäni. En voi ymmärtää että olen päästänyt itseni tällaiseksi. Minä, joka olin vielä viisi vuotta sitten normaalipainoinen, kaunis ja hoikka nuori nainen. Sellaisena minä itseni muistan ja haluan nähdä yhä, vaikka olen tuplasti isompi kuin mitä silloin olin. Ja eniten minua ärsyttää se, että olen aina nähnyt itseni lihavana. Silloinkin kun en todellakaan sitä ollut. Mitä antaisinkaan nykyään siitä vartalosta, mutta silloin tuntui että kamala mikä läski olen. Rankaisen nykyään itseäni siitä etten silloin ymmärtänyt miten kaunis olin, ja nykyään vaikka ymmärtäisin niin en voi koska en ole. Ei satakiloinen ole kaunis. Tai saatan ollakkin, mutten omasta mielestäni silti ole. Naama olisi kaunis mutta kaksoisleuka ja pullaposket pilaa sen. Rinnat olisi kivat, mutta nekin alkanut roikkua ja niiden alapuolella oleva maha karmii ja vie kaiken huomion. En pidä itsestäni.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
- Masennus. Se on syypää kaikkeen. Pari vuotta sitten todettiin vakava masennus, eikä se varmaan mihinkään ole siitä parantunut. Terapeutilla yritin käydä, muttakun en itse uskonut parantuvani niin eihän siitä hyötyä ollut. Aluksi se alkoi sillä että kun oli yksin niin sai syödä, eikä ollut kukaan arvostelemassa. Eikä ollut muuta tekemistä. Sitten riistäytyi käsistä.
Uskotko koskaan paranevasi?
- Toivon hartaasti sitä päivää jolloin voin todeta että pystyn olemaan syömättä ja ajattelematta ruokaa. En tosin usko ihan lähitulevaisuudessa semmoista näkeväni. Mutta mitä antaisinkaan siitä että joku veisi tämän himon pois.
Oletko kertonut kellekkään?
- Teille nyt. Lääkärille yritin joskus kertoa mutta eipä siitä hyötyä ollut. Suoranaisesti en ole kavereillekkaan puhunut. Eli oikeastaan en. - Gubbefubbe
Kuinka paljon paino on noussut?
Ei yhtään. Paino liikkuu normaaleissa lukemissa. Olen melko hoikka.
Kuinka kauan olet ahminut?
En ole ahminut kuin satunnaisesti ja siitä on aikaa. Kouluikäisenä olin perso makealle ja pysyin silti hoikkana. Nykyään en ahmi vaikka huomaan mieleni tekevän!
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Laihoina aikoinani on tullut kommentteja laihuudesta, mutten oikeastaan pidä niitä kovin ilkeinä. Kommentointi menee toisesta korvasta ulos.
Kuinka paljon BED rajoittaa elämääsi?
Syöminen on ongelma.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Epämääräisessä.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kyllä.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Saattaisin ahmia tai olla BED tulevaisuudessa. Menneisyydessä kun olin. Ja tiedän ja tunnen kaiken sen sisälläni.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Lapsuudentraumat ja neurologinen tila. Purkamattomat tunteet? Purkamattomat agressiot?
Uskotko koskaan paranevasi?
En tästä muutu koskaan, mutta olen kuivilla vesillä nyt. Ehkä pysyn siellä.
Oletko kertonut kellekkään?
En. Ehkä se on osa ongelmaa. - niinpaljonmuttaniinvähän
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Parhaimmillaan paino nousi n. 20kg neljässä kuukaudessa. 60kg->80kg, Olen 162cm pitkä. Ikää silloin 18-19.
Kuinka kauan olet ahminut?
Ahmein n. 3 vuoden ajan jatkuvalla syötöllä. Koulussa sekä kotona. Pizzaa, sipsejä, herkkuja, karkkia, limsaa...
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Äitini paljon käski tehdä vatsalihaksia ja monesti kielsi syömästä.. en kuitenkaan totellut..
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Rajoitti paljon. En kehdannut ostaa kaupasta herkkuja paljon kerrallaan. Muistan, kuinka monesti teki mieli ostaa pakastepizza, limsaa ja jälkkäriksi karkkia, mutta todellakin nuo kolme oli aivan liikaa, mitäköhän kassatätikin ajattelee?
Muutenkin piti ajatella mihin aikaan kaupassa käy, että siellä olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
En enää ahmi ja olen parantunut BED:istä. Sillointällöin tietenkin ahmituttaa, mutta ei ole enää verrattavissa pahimpiin aikoihin. Nyt syön vain kun on nälkä.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kehtasin silloin mitä nyt niitä kamuja oli. Paljon ei ole ollut.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Ajattelin, että olen hirveä läski, joka syö vaan. Tiedostin ongelmani, mutta söin lisää. Herkut olivat hyviä!
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Yksinäisyys, tylsyys, tekemättömyys. Masennus.
Uskotko koskaan paranevasi?
En uskonut, pelkäsin lihovani aivan järkyttäväksi. Enkä tavallaan halunnut lopettaa, ruoka oli ainut ystäväni.
Oletko kertonut kellekkään?
Yritin kertoa äidilleni, joka ei tietenkään ymmärtänyt yhtään. Yhden ystäväni kanssa puhuimme asiasta ja ymmärsimme toisiamme täydellisesti. Lisäksi olen keskustelufoorumeilla puhunut asiasta. Kuitenkin melko vähän.
Haluan vain sanoa, että kaikki pystyvät parantumaan. Uskon perimmäisen syyn johtuvan mielenterveydestä, eli selvittäkää hankalat asiat päänne sisällä, niin kroppakin rauhottuu! Onnea ja tsemppiä kaikille, kaikki saatte täyden tuen ja ymmärryksen. Enkä minäkään voi olla varma, ettenkö uudelleen alkaisi ahmimaan...koskaan ei voi tietää.- Ahmattivarmaanaina
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Teininä se alkoi anoreksian jälkeen. 14-vuotiaana painoin 50 kg ja olen 174 pitkä. 17 vuotiaana painoin 100 kg. Sitten sain sen 55:n vuodessa kunnes taas hiljalleen lihoin 90:n. Nyt olen saanut laihdutettua 70:n eli olen normaalipainossa mutta aion saada 10 kiloa pois.
Kuinka kauan olet ahminut?
14-vuotiaasta eli 10 vuotta. Välillä tullut ajanjaksoja jolloin en ole ahminut. Kai tämä minun syömishäiriöni on vaihtelevaa sorttia. Välillä tulee jakso jolloin olen itsekurissa, sitten sortuminen joka johtaa monesti ahmimiseen ja oksenteluun ja sitten aikoja jolloin ahdistus valtaa mielen ja vain ahmin oksentamatta.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Poikaystävältäni:" Miksi ahmit ? Lopeta nyt se ahmiminen. Tuo on idioottimaista. En minäkään ahmi."Isältäni mm. "että pitäisikö sinun laihduttaa kun näytit niin paljon paremmalta aiemmin. Et sinä rumakaan ole mutta ei tuo sinua pue." Muistan että vanhempani huomauttelivat koko teini-ikäni huonosta itsekuristani ja ahmimisesta ja yrittivät saada minua menemään liikkumaan. Poikakaverin papalta että "oothan sinä aika iso ja sinulla on hyvä ruokahalu." Tosin vanhat ihmiset ei aina pidä sitä huononakaan. : )
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Nykyään lähinnä ahmimispäivinä ja niitä seuraavina päivinä bed rajoittaa elämääni. En monesti pukeudu kuin löysään t-paitaan ja löysiin housuihin koko päivän enkä jaksa välittää mistään. En peseydy, en siivoa, en liiku kotoa mihinkään. On vain minä ja ruoka. Ahdistuneena kuljen vain koko päivän jääkaapillä ja suunnittelen seuraavaa suupalaani. Hetken aikaa saan keskityttyä vaikka tv:n katsomiseen ja unohdan ruoan mutta sitten taas huomaan syöväni vaikka muroja. Joskus menen kauppaan eli en saa tehtyä bed päivinä mitään muutakuin mentyä ostamaan ison kasan ruokaa kaupasta. Ahmimisesta tulee niin kehno olo että seuraavana päivänä saatan vain maata, jatkaa ahmimista tai sitten ihmeen voimalla saada itseni jumppaan. Monesti aiemmin minulla oli niin kauhea olo itsestäni ja siitä että vaatteet puristi että yritin vain vältellä ihmisiä koulun käytävillä. Eli ahmiminen heijastuu koko psyykkeeseen. Monesti huonoa mielialaa vielä korosti fyysiset oireet koska ahmiminen jättää melkein kuin krapulamaisen olotilan.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Työtön enkä opiskelemassakaan. :( Elämäntilanteeni lisää ahdistustani ja sitä kautta ahmimista. Tuntuu etten kohta jaksa enää elää näin, mutten tiedä mihin päin suuntaisin elämässä. Kirjoitin yo-kokeista hyvät arvosanat mutta masennus ja huono itsetunto estää minua hakemasta töihin tai kouluun. En pidä itseäni minään. Olen hyvin masentunut. - Ahmattivarmaanaina
Ahmattivarmaanaina kirjoitti:
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Teininä se alkoi anoreksian jälkeen. 14-vuotiaana painoin 50 kg ja olen 174 pitkä. 17 vuotiaana painoin 100 kg. Sitten sain sen 55:n vuodessa kunnes taas hiljalleen lihoin 90:n. Nyt olen saanut laihdutettua 70:n eli olen normaalipainossa mutta aion saada 10 kiloa pois.
Kuinka kauan olet ahminut?
14-vuotiaasta eli 10 vuotta. Välillä tullut ajanjaksoja jolloin en ole ahminut. Kai tämä minun syömishäiriöni on vaihtelevaa sorttia. Välillä tulee jakso jolloin olen itsekurissa, sitten sortuminen joka johtaa monesti ahmimiseen ja oksenteluun ja sitten aikoja jolloin ahdistus valtaa mielen ja vain ahmin oksentamatta.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Poikaystävältäni:" Miksi ahmit ? Lopeta nyt se ahmiminen. Tuo on idioottimaista. En minäkään ahmi."Isältäni mm. "että pitäisikö sinun laihduttaa kun näytit niin paljon paremmalta aiemmin. Et sinä rumakaan ole mutta ei tuo sinua pue." Muistan että vanhempani huomauttelivat koko teini-ikäni huonosta itsekuristani ja ahmimisesta ja yrittivät saada minua menemään liikkumaan. Poikakaverin papalta että "oothan sinä aika iso ja sinulla on hyvä ruokahalu." Tosin vanhat ihmiset ei aina pidä sitä huononakaan. : )
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Nykyään lähinnä ahmimispäivinä ja niitä seuraavina päivinä bed rajoittaa elämääni. En monesti pukeudu kuin löysään t-paitaan ja löysiin housuihin koko päivän enkä jaksa välittää mistään. En peseydy, en siivoa, en liiku kotoa mihinkään. On vain minä ja ruoka. Ahdistuneena kuljen vain koko päivän jääkaapillä ja suunnittelen seuraavaa suupalaani. Hetken aikaa saan keskityttyä vaikka tv:n katsomiseen ja unohdan ruoan mutta sitten taas huomaan syöväni vaikka muroja. Joskus menen kauppaan eli en saa tehtyä bed päivinä mitään muutakuin mentyä ostamaan ison kasan ruokaa kaupasta. Ahmimisesta tulee niin kehno olo että seuraavana päivänä saatan vain maata, jatkaa ahmimista tai sitten ihmeen voimalla saada itseni jumppaan. Monesti aiemmin minulla oli niin kauhea olo itsestäni ja siitä että vaatteet puristi että yritin vain vältellä ihmisiä koulun käytävillä. Eli ahmiminen heijastuu koko psyykkeeseen. Monesti huonoa mielialaa vielä korosti fyysiset oireet koska ahmiminen jättää melkein kuin krapulamaisen olotilan.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Työtön enkä opiskelemassakaan. :( Elämäntilanteeni lisää ahdistustani ja sitä kautta ahmimista. Tuntuu etten kohta jaksa enää elää näin, mutten tiedä mihin päin suuntaisin elämässä. Kirjoitin yo-kokeista hyvät arvosanat mutta masennus ja huono itsetunto estää minua hakemasta töihin tai kouluun. En pidä itseäni minään. Olen hyvin masentunut.Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Olen boikotoinut ihmissuhteita pitemmän aikaa. Facebookissa näyttäisi että minulla on kavereita mutta tosiasiassa pidän yhteyttä vain pariin ihmiseen. En halua kertoa ihmisille miten minulla menee koska olen vain jumittanut tähän elämäntilanteeseen.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen ulkonäkööni koska olen käynyt puoli vuotta salilla kolme kertaa viikossa ja laittanut itseni fyysisesti hyvään kuntoon. Puoli vuotta olen myös noudattanut tarkkaa ruokarytmiä. Silloin tällöin kuten eilen ahmin varmaan 6000 kaloria. Tänään olen taistellut ahmimishimojen kanssa aamusta asti. Ärsyttää että syömishäiriöni ovat eristäneet minua, saaneet minulle huonon itsetunnon ja vaikuttaneet niin paljon kuvaan itsestäni. Vihaan itseäni ja sitä etten ole saanut mitään aikaan nyt viimeaikoina elämäni suhteen. Koen itseni epäonnistujaksi joka suhteessa. Kuvaa jo hyvin elämääni että tuntuu ettei siinä välillä ole muutakuin ruoka ja epävarmuus itsestäni.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Kaikki alkoi anoreksiasta ja paastoamisesta. Jotka lähtivät ajatuksesta että jos olisin laihempi, minulla menisi paremmin. Ennen tuota minulla ei ollut ollut kieroutunutta suhdetta ruokaan. Mitä enemmän aloin kiinnittää huomiota painooni ja jaotella ruoka-aineita hyviin ja huonoihin, sitä enemmän kuvani ruoasta vääristyi ja siitä alkoi tulla pakkomielle. Perfektionistinen luonteeni asioissa mitä tulee myös syömiseen (vaadin itseltäni paljon), masennukseni, huono itseluottamukseni ja herkkyyteni ovat varmaan osasyynä olleet edesauttamassa syömishäiriötä. Sitten kun olin "riittävän" masentunut, tuli luovuttamisen tunne kun en pystynyt kaikkeen mitä halusin ja sitten aloin ahmia suruuni. Siitä se sitten lähti. Ruoasta tuli kaveri, lohtu, turva ja vihollinen.
Uskotko koskaan paranevasi?
En kokonaan. On joko hirveä itsekuri jolloin stressaan paljon tai sitten jos annan itseni syödä mitä haluan niin ahmin kaapin tyhjäksi. En edes tajua milloin minulla on luonnollinen nälkä tai minkälainen suhde ruokaan on normaali. On vain itsensä rajoittamista tai ahmimista.
Oletko kertonut kellekkään?
Poikaystävälleni. Hän ei tajua asiaa ja on jopa suuttunut kun olen tyhjentänyt kaapit.. Isäni ja paras kaverini tietää. Hänellä on myös ollut syömishäiriö joten olen saanut häneltä vertaistukea. - satsaxl
Ahmattivarmaanaina kirjoitti:
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Olen boikotoinut ihmissuhteita pitemmän aikaa. Facebookissa näyttäisi että minulla on kavereita mutta tosiasiassa pidän yhteyttä vain pariin ihmiseen. En halua kertoa ihmisille miten minulla menee koska olen vain jumittanut tähän elämäntilanteeseen.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen ulkonäkööni koska olen käynyt puoli vuotta salilla kolme kertaa viikossa ja laittanut itseni fyysisesti hyvään kuntoon. Puoli vuotta olen myös noudattanut tarkkaa ruokarytmiä. Silloin tällöin kuten eilen ahmin varmaan 6000 kaloria. Tänään olen taistellut ahmimishimojen kanssa aamusta asti. Ärsyttää että syömishäiriöni ovat eristäneet minua, saaneet minulle huonon itsetunnon ja vaikuttaneet niin paljon kuvaan itsestäni. Vihaan itseäni ja sitä etten ole saanut mitään aikaan nyt viimeaikoina elämäni suhteen. Koen itseni epäonnistujaksi joka suhteessa. Kuvaa jo hyvin elämääni että tuntuu ettei siinä välillä ole muutakuin ruoka ja epävarmuus itsestäni.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Kaikki alkoi anoreksiasta ja paastoamisesta. Jotka lähtivät ajatuksesta että jos olisin laihempi, minulla menisi paremmin. Ennen tuota minulla ei ollut ollut kieroutunutta suhdetta ruokaan. Mitä enemmän aloin kiinnittää huomiota painooni ja jaotella ruoka-aineita hyviin ja huonoihin, sitä enemmän kuvani ruoasta vääristyi ja siitä alkoi tulla pakkomielle. Perfektionistinen luonteeni asioissa mitä tulee myös syömiseen (vaadin itseltäni paljon), masennukseni, huono itseluottamukseni ja herkkyyteni ovat varmaan osasyynä olleet edesauttamassa syömishäiriötä. Sitten kun olin "riittävän" masentunut, tuli luovuttamisen tunne kun en pystynyt kaikkeen mitä halusin ja sitten aloin ahmia suruuni. Siitä se sitten lähti. Ruoasta tuli kaveri, lohtu, turva ja vihollinen.
Uskotko koskaan paranevasi?
En kokonaan. On joko hirveä itsekuri jolloin stressaan paljon tai sitten jos annan itseni syödä mitä haluan niin ahmin kaapin tyhjäksi. En edes tajua milloin minulla on luonnollinen nälkä tai minkälainen suhde ruokaan on normaali. On vain itsensä rajoittamista tai ahmimista.
Oletko kertonut kellekkään?
Poikaystävälleni. Hän ei tajua asiaa ja on jopa suuttunut kun olen tyhjentänyt kaapit.. Isäni ja paras kaverini tietää. Hänellä on myös ollut syömishäiriö joten olen saanut häneltä vertaistukea.Kuinka paljon teidän paino on noussut?
hmm, yläasteella painoin jotain 60-70kg. Ja nyt vähän yli 100. Sellasta tasasta nousua koko ajan, paitsi au pair-aikana laski alle 90 kilon.
Kuinka kauan olet ahminut?
Mä ne oikeastaan tiedä. Aina olen syönyt paljon. Eikä mulla nykyäänkään ole mitään järjettömiä ahmimiskohtauksia. Syön vaan koko ajan jotain vähän. Joskus sitten sen verran liikaa että ähkyttää eikä tiedä miten päin pitäisi olla.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
No yks "kaveri" haukku jonkun muun riidan välissä läskiks, mutta en mä siitä itteeni ottanu vaikka se niin kuvittelikin. Yritin sille sanoa, että fakta on fakta, miks mä siitä suuttuisin? tiedostan sen itsekin että olen läski.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Päivä päivältä aina vaan enemmän. Ahdistaa lähteä mihinkään ihmisten ilmoille, etenkin kun kaikki kaverit on kuitenkin ihan hoikkia. Ehkä aika sairasta, mutta ai että nautin kun kaveri oli raskaana ja sillä oli tosi iso maha. Tunsin itteni pieneks sen rinnalla, vaikka se nyt oli hyvästä syystä iso.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Asun yksin, olen opiskelija. Opiskelupaikkakunnalla en tosin asu kun viikot, kun ei siellä ole mitään tekemistä kun en tykkää missään liikkua. Vuoden olen asunut ja baarissa en ole käynyt kertaakaan. Kouluun meno ei kyllä ahista, sinne voi mennä ihan vaan lököhousuissa ja hupparissa niin nou problem.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kyllä joo, niitä muutamia joita on ja joita näkee kuitenkin suht usein. Pitäisi entistä luokkakaveri kesällä reissata katsomaan, mutta ahdistaa ajatuksin kun ei olla nähty melkein kolmeen vuoteen. Sen jälkeen on painoa tullu reilusti lisää kuitenkin.
Mitä ajattelet itsestäsi?
En tiedä. Toisaalta olen alkanut paremmin hyväksymään itseni, esim käytän t-paitoja jota en ole tehnyt moneen vuoteen. Voitte uskoa miten tuskasia kesät on ollu. Mutta sitten joskus löydän itsestäni anoreksian tapasia piirteitä, tosin vastakohtana. Katson peiliin ja olo on ihan että oon hyvännäkönen enkä näytä isolta. Mutta sitte kun näkee kaverit niin se tunne haihtuu, etenkin autoa ajaessa on inhottava olo kun pieni kaveri istuu siinä rinnalla.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
En tosiaan tiedä. Kai tää loputon syöminen on jotain hyväksynnän hakemista. Jotenkin on viime vuodet tuntunu että kaikki kaatuu päälle. Kukaan ei kiinnostu ja itse ei ole varmuutta edes yrittää etsiä kumppia. Ja se on yks mistä oon kauan haaveillu, ettei tarvis asua yksin ja olis se kainalo mihin käpertyä iltasin.
Uskotko koskaan paranevasi?
Toivon ainakin niin.
Oletko kertonut kellekkään?
En. En ole osannut. Hävettää koko homma. Syksyllä yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä terveydenhoitajalle. Katsotaan miten käy.
- pettynyt itseensä
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
n. 8 kiloa..
Kuinka kauan olet ahminut?
Noin vuoden niin, että olen sen tiedostanut...
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Painon noususta on tullut. Joskus on tultu onnittelemaan "tulevasta perheenlisäyksestä" :D
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Syön "normaalisti" muiden seurassa, mutta yksin ollessa ylilyönnit on yleisempiä.. Eli en uskalla "herkutella" muiden nähden ettei se karkaisi käsistä..
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Teen pätkätöitä sosiaali- ja terveysalalla ja stressi rahasta on päällä jatkuvasti.. Työpaikat ja työkaverit vaihtuvat erittäinkin tiuhaan.. Olen hakenut opiskelemaan ja stressaan siitäkin..
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kyllä kehtaan.. Ihania ihmisia..
Mitä ajattelet itsestäsi?
Yleensä positiivisesti mutta en osaa sanoa ei ruualle.. :(
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Huono itsekontrolli ja huono itsetunto..
Uskotko koskaan paranevasi?
Jos rupeasin kirjoittamaan jatkuvasti ylös syömiseni ja siihen kuluvan rahan niin saisin siitä pienen avun. Ja jos itsetuntoni paranisi, saisin ehkä muita"helppoja lohdukkeita" kuin suklaa sun muut herkut..
Oletko kertonut kellekkään?
Ikävä kyllä en.. Minua kehotetaan perhepiirissä jatkuvasti laihduttamaan, mutta en keksi sopivia keinoja.. - 20 vee tyttö
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
-ei ole noussut, koska syön yleensä vain 1000-1300 kaloria. Ahmimispäivänä vain syön enemmän: 2000-2600 kaloria (eli kaksinkertaisesti). Silloin lihon aina kilon ja pudotan sen sitten takas. Oon 171/53
Kuinka kauan olet ahminut?
-siitä lähtien kun mulle määrättiin lääkettä jonka sivuvaikutuksena on ruokahalun lisääntyminen. Viime vuoden syksyllä tosin en ahminut ikinä, mutta nyt ahmin taas. Tänään viimeksi 2 kiloa mansikoita. Muuta en sitten koko päivänä syönyttkään paitsi vähän soijajogurttia.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
-No ei mulle muuta oo sanottu ku "sä syöt koko ajan"
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
-Ei se paljon. Syömisiä se rajoittaa. Jos olen edellisenä päivänä ahminut, kieltäydyn herkuista sen jälken muutamana päivänä. Ei esim. jäätelöä.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
-Yritän päästä opiskelemaan jonnekin.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
-Kehtaisin mut ei mulla oo vapaa-ajan kavereita
Mitä ajattelet itsestäsi?
-Tahtoisin että minulla olisi parempi itsekontrolli.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
-Ahdistus. Ahmin kun mua ahdistaa, paitsi joskus ahmin jos on ostettu jotain mun mielestä hyvää esim. juustopatonkia tai pullakorppuja.
Uskotko koskaan paranevasi?
-Juu eiköhän tää tästä. Ei tää edes vielä oo niin paha. Oon kyllä jo monta kertaa luvannut itselleni etten enää ahmis, mut oon ahminu kuitenkin. Mutta nyt en oikeesti enää ahmi. Kirjoitan aian syömisenä ruokapäivikseen ja 1300 kaloriin on pakko lopettaa joka päivä!
Oletko kertonut kellekkään?
-Perhe tietää kun ne on nähny mun ahmivan. Muut ei usko, kun en oo lihava.- pullamosso
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
5-7kg. Olen kirteessa jossa sitten yritan taas paastota pari paivaa ja sit taas repeen ahmimaan.
Kuinka kauan olet ahminut?
about 6kk
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
ei ole ollut.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
koko ajan ajattelen mita saan syona ja mita ei. En pysty syomaan ulkona muiden seurassa. Tai yritan mutta se yleensa johtaa siihen etta sitten alan ahmimaan kun paasen yksin kotiin. Yleensa jatan ruuat pois ja syon vain herkkuja. Yksin ja salaa tietenki. Ja kun sen paketin on avannu se pitaa syoda tyhjaksi heti ja siita se sitten lahteekin taas.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Vasta valmistunut. Stressissa ahminen oli pahinta. Nyt olen tyoton ja rahaton. Ja sen takia tulee uudestaan ahmittua.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
ei ole kavereita, joita nakisi
Mitä ajattelet itsestäsi?
Vihaan itseani. ja en kehtaa katsoa itseani peilista, laskien takia.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Ahdistus, yksinaisyys, vakava masennus, surullisuus, avoero, stressi, huono itsetunto.
Uskotko koskaan paranevasi?
yritan pitaa ruokapaivakirjaa ja laskea kalorit joka paiva. mutta kun ahmimiskohtaus iskee ei viitsi ja kehtaa enaa laskea kaloreita kun havettaa niin paljon.
Oletko kertonut kellekkään?
Aitille ja parhaalle ystavalle. Eivat kuitenkaan usko etta olisi sairaus, etta vahan stresissa tulee syotya enemman. - aatuitui
pullamosso kirjoitti:
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
5-7kg. Olen kirteessa jossa sitten yritan taas paastota pari paivaa ja sit taas repeen ahmimaan.
Kuinka kauan olet ahminut?
about 6kk
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
ei ole ollut.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
koko ajan ajattelen mita saan syona ja mita ei. En pysty syomaan ulkona muiden seurassa. Tai yritan mutta se yleensa johtaa siihen etta sitten alan ahmimaan kun paasen yksin kotiin. Yleensa jatan ruuat pois ja syon vain herkkuja. Yksin ja salaa tietenki. Ja kun sen paketin on avannu se pitaa syoda tyhjaksi heti ja siita se sitten lahteekin taas.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Vasta valmistunut. Stressissa ahminen oli pahinta. Nyt olen tyoton ja rahaton. Ja sen takia tulee uudestaan ahmittua.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
ei ole kavereita, joita nakisi
Mitä ajattelet itsestäsi?
Vihaan itseani. ja en kehtaa katsoa itseani peilista, laskien takia.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Ahdistus, yksinaisyys, vakava masennus, surullisuus, avoero, stressi, huono itsetunto.
Uskotko koskaan paranevasi?
yritan pitaa ruokapaivakirjaa ja laskea kalorit joka paiva. mutta kun ahmimiskohtaus iskee ei viitsi ja kehtaa enaa laskea kaloreita kun havettaa niin paljon.
Oletko kertonut kellekkään?
Aitille ja parhaalle ystavalle. Eivat kuitenkaan usko etta olisi sairaus, etta vahan stresissa tulee syotya enemman.Kuinka paljon teidän paino on noussut?
-27kg yhteensä,50kg:sta 77kiloon tosin olen saanut karistettua puolessa vuodessa 5kg ja paino oli tänä aamulla 72kg mutta en tiedä mitä se on nyt taas minun äsköisen ahmimis kohtauksen jälkeen.
Kuinka kauan olet ahminut?
-sellaiset 3v omien laskujeni mukaan..en nyt tarkalleen tiedä koska tämä ahmiminen alkoi.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
-Tutuilta ei ole tullut mitään ilkeää kommenttia vaikka kyllähän ne nyt näkee millanen fädäri musta on muuttunut kun ennen olen kuitenkin ollut se 50kg hoikka tyttö ja nyt pahimmillani melkein 80kg.Tosin eräs kaverini kaveri (jota en millään tavalla tunne,ole koskaan edes puhunut tälle sanaakaan) oli haukkunut mua mun kaverille että olen todella läski ja kusipää.Tuntuhan se pahalta,en tajua miksi kaverini piti tuosta edes mulle kertoa tais olla tarkotusin pahoittaa mun mieli.Mutta ajattelin myös että onpa ylimielinen ja arvosteleva ihminen kun haukkuu mua tolla tavalla.Läskin vielä ymmärrän mutta että jopa kusipääksi?Kun en tosiaan kyseistä ihmistä millään tavalla tunne :D kai meidät läskit voi leimata sitten heti kusipäiksi sisältäkin kun emme ulkoisesti näytä prinsessoilta..ulkonäköhän on se tärkein puoli ihmisessä :) niin ja pikkuveljeltä on joskus irronnut kommenttia että "sulla on läski perse" mutta en mä sitä ole itseeni ottanut hirveesti sillä tollaisia kommentteja sateli häneltä silloinkin kun painoin sen 50kg.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
-100% niin paljon kun voi vaan rajottaa.Voin henkisesti todella huonoti.Sosiaalinen elämä kärsii.Koen valtavaa itseinhoa.Itsetunto on laskenut nolliin.Tunnen itseni täysin luuseriksi ja ikuiseksi häviäjäksi.Olen jättänyt monet reissut ja juhlat käymättä tämän sairauden takia.Kesät ovat helvettiä,kun kaverit nauttivat minä ahmin ja makaan kotona itseinhossa koska olen niin läski ja säälittävä.En edes muista milloin olen viimeksi käyttänyt bikineitä ja mennyt yleisille paikoille uimaan tai ottamaan aurinkoa.En voi pukeutua niin kuin haluaisin vaan tungen päälleni vaan sellaiset ryysyt jotka peittää makkarat ja läskit.Kouluakaan en pysty käymään.Uusiin ihmisiin en pysty tutustumaan.Ennen olin iloinen hauskuuttaja nyt olen hiljainen seinäruusu.En halua saada huomiota enää ollenkaan koska olen läski.Tykkäsin ennen naurattaa ihmisiä mutta nykyään en sillä olen läski ja tuntisin heidän nauravan minulle koska olen läski.Tämän sairauden takia en voi olla omaitseni.Tuntuu että elän pullossa.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
-olen työtön,kouluton,sinkku,masennuksen ja itseinhon partaalla.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
-Puoli vuotta sitten kun painoin sen 77kg en pahemmin halunnut nähdä kavereitani mutta nykyään näen,johtuuko se sitten siitä että paino on hieman laskenut..mutta jos olen juuri ahminut niin mua ei saa kirveelläkään näkemään kavereita tai menemällä minnekkään muuallekaan ulos ovesta.Korkeintaan kauppaan ostamaan lisää syötävää.
Mitä ajattelet itsestäsi?
-Olen säälittävä,läski,pilannut elämäni,häviäjä,huono kaikessa..lyhyesti sanottuna vihaan itseäni enkä ajattele itsestäni mitään hyvää.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
-Vaikea elämä,perhe ongelmia,kaverin kuolema,koulukiusaus,masennus onhan näitä mutta en sitten tiedä onko mikään noista todellinen syy vai pelkkä tekosyy?Ainahan se on helpompi syyttää toista kun itseään.Toisaalta sairaushan tämä bed on.
Uskotko koskaan paranevasi?
-Näen itseni tulevaisuudessa laihana ja onnistuneena sillä mun on pakko parantua tästä.Mä en todellakaan aijo elää koko elämääni tän sairauden kanssa.Jos saisin nyt tietää että en koskaan parannu tästä niin mä varmaan tappaisin itseni sillä en todellakaan eläis koko elämääni tälläisenä.Mutta sit taas ajatus siitä että mä joskus saisin nämä liika kilot pois tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta unelmalta että en voi uskoa ikinä parantuvani tästä.Se on kuitenkin suurin haaveni ja unelmani.
Oletko kertonut kellekkään?
-en todellakaan."Mulla on vakava sairaus...ahmimis häiriö (tässä kohtaa ihmiset alkais nauraa) siks oon lihonnu melkee 30kg paris vuodes,nii eli siis saan joskus kohtauksia jossa menee ihan helposti 10 leipää,kilo karkkia,pullaa,sipsejä,keksejä,makaroonilaatikkoa,jogurttia,jäätelöä,pähkinöitä,suklaata...(nyt mulle ojennettais "vuoden läppä" palkinto).Eli siis ei,en ole kertonut kenellekkään. - sairas_paska
aatuitui kirjoitti:
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
-27kg yhteensä,50kg:sta 77kiloon tosin olen saanut karistettua puolessa vuodessa 5kg ja paino oli tänä aamulla 72kg mutta en tiedä mitä se on nyt taas minun äsköisen ahmimis kohtauksen jälkeen.
Kuinka kauan olet ahminut?
-sellaiset 3v omien laskujeni mukaan..en nyt tarkalleen tiedä koska tämä ahmiminen alkoi.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
-Tutuilta ei ole tullut mitään ilkeää kommenttia vaikka kyllähän ne nyt näkee millanen fädäri musta on muuttunut kun ennen olen kuitenkin ollut se 50kg hoikka tyttö ja nyt pahimmillani melkein 80kg.Tosin eräs kaverini kaveri (jota en millään tavalla tunne,ole koskaan edes puhunut tälle sanaakaan) oli haukkunut mua mun kaverille että olen todella läski ja kusipää.Tuntuhan se pahalta,en tajua miksi kaverini piti tuosta edes mulle kertoa tais olla tarkotusin pahoittaa mun mieli.Mutta ajattelin myös että onpa ylimielinen ja arvosteleva ihminen kun haukkuu mua tolla tavalla.Läskin vielä ymmärrän mutta että jopa kusipääksi?Kun en tosiaan kyseistä ihmistä millään tavalla tunne :D kai meidät läskit voi leimata sitten heti kusipäiksi sisältäkin kun emme ulkoisesti näytä prinsessoilta..ulkonäköhän on se tärkein puoli ihmisessä :) niin ja pikkuveljeltä on joskus irronnut kommenttia että "sulla on läski perse" mutta en mä sitä ole itseeni ottanut hirveesti sillä tollaisia kommentteja sateli häneltä silloinkin kun painoin sen 50kg.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
-100% niin paljon kun voi vaan rajottaa.Voin henkisesti todella huonoti.Sosiaalinen elämä kärsii.Koen valtavaa itseinhoa.Itsetunto on laskenut nolliin.Tunnen itseni täysin luuseriksi ja ikuiseksi häviäjäksi.Olen jättänyt monet reissut ja juhlat käymättä tämän sairauden takia.Kesät ovat helvettiä,kun kaverit nauttivat minä ahmin ja makaan kotona itseinhossa koska olen niin läski ja säälittävä.En edes muista milloin olen viimeksi käyttänyt bikineitä ja mennyt yleisille paikoille uimaan tai ottamaan aurinkoa.En voi pukeutua niin kuin haluaisin vaan tungen päälleni vaan sellaiset ryysyt jotka peittää makkarat ja läskit.Kouluakaan en pysty käymään.Uusiin ihmisiin en pysty tutustumaan.Ennen olin iloinen hauskuuttaja nyt olen hiljainen seinäruusu.En halua saada huomiota enää ollenkaan koska olen läski.Tykkäsin ennen naurattaa ihmisiä mutta nykyään en sillä olen läski ja tuntisin heidän nauravan minulle koska olen läski.Tämän sairauden takia en voi olla omaitseni.Tuntuu että elän pullossa.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
-olen työtön,kouluton,sinkku,masennuksen ja itseinhon partaalla.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
-Puoli vuotta sitten kun painoin sen 77kg en pahemmin halunnut nähdä kavereitani mutta nykyään näen,johtuuko se sitten siitä että paino on hieman laskenut..mutta jos olen juuri ahminut niin mua ei saa kirveelläkään näkemään kavereita tai menemällä minnekkään muuallekaan ulos ovesta.Korkeintaan kauppaan ostamaan lisää syötävää.
Mitä ajattelet itsestäsi?
-Olen säälittävä,läski,pilannut elämäni,häviäjä,huono kaikessa..lyhyesti sanottuna vihaan itseäni enkä ajattele itsestäni mitään hyvää.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
-Vaikea elämä,perhe ongelmia,kaverin kuolema,koulukiusaus,masennus onhan näitä mutta en sitten tiedä onko mikään noista todellinen syy vai pelkkä tekosyy?Ainahan se on helpompi syyttää toista kun itseään.Toisaalta sairaushan tämä bed on.
Uskotko koskaan paranevasi?
-Näen itseni tulevaisuudessa laihana ja onnistuneena sillä mun on pakko parantua tästä.Mä en todellakaan aijo elää koko elämääni tän sairauden kanssa.Jos saisin nyt tietää että en koskaan parannu tästä niin mä varmaan tappaisin itseni sillä en todellakaan eläis koko elämääni tälläisenä.Mutta sit taas ajatus siitä että mä joskus saisin nämä liika kilot pois tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta unelmalta että en voi uskoa ikinä parantuvani tästä.Se on kuitenkin suurin haaveni ja unelmani.
Oletko kertonut kellekkään?
-en todellakaan."Mulla on vakava sairaus...ahmimis häiriö (tässä kohtaa ihmiset alkais nauraa) siks oon lihonnu melkee 30kg paris vuodes,nii eli siis saan joskus kohtauksia jossa menee ihan helposti 10 leipää,kilo karkkia,pullaa,sipsejä,keksejä,makaroonilaatikkoa,jogurttia,jäätelöä,pähkinöitä,suklaata...(nyt mulle ojennettais "vuoden läppä" palkinto).Eli siis ei,en ole kertonut kenellekkään.Kuinka paljon teidän paino on noussut?
-30kg
Kuinka kauan olet ahminut?
-en edes tiedä..3-4v
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
-ei kukaan mulle ole tosissaan täräyttänyt mitään että "olet läski" mutta c'moon kyllä ihmiset näkee millainen läski musta on tullut.Veljet joskus töksäyttää jotain kun näkee mut syömässä karkkia että "ei tolla herkkujen syönnillä laihdu" (kun ne tietää että yritän laihduttaa,vaan eipä tiedä sitä että mulla on BED) anyway,ei se mukavalta tunnu ja yleensä nuo tollaset töksäytykset laukausee ahmimiskohtauksen kun alkaa vituttaa niin paljon.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
-Mitä elämää?Ei mulla ole enää edes mitään elämää.BED tuli-elämä meni.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
-Kaikki on ihan päin vittua.Makaan kaiket päivät kotona,en pysty käydä koulua tai töissä koska olen niin masentunut.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
-Joskus,joskus en.
Mitä ajattelet itsestäsi?
-vihaan itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
-kyllä mulla riittää mitä syyttää,mutta mitäpä se syyttely oikeestaan auttaa?En mä sillä itseäni paranna.
Uskotko koskaan paranevasi?
-Uskonhan mä siihen joka päivä,mutta sit illalla alkaa ahmiminen ja usko on kadonnu kauas pois.
Oletko kertonut kellekkään?
-en.Enkä koskaan tule kertomaankaan.Ei uskallus riitä.
- kgjhajff
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
n. 40 kiloa 50kg->90kg
Kuinka kauan olet ahminut?
n. 3,5 vuotta ollut bulimiaa ja BED:iä
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
iskältä ja pikkuveljeltä kuulee joka päivä kaikkea "läski, paska, pullero, ahmatti, et osaa muuta kun ahmia yms." kaikkee ilkeetä mitä sylki niiden suuhun tuo
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
hirveästi, pystyn käymään koulua (joskus joudun lintsaamaan ahmimisen takia) ja vähiä kavereita pystyn näkemään sillon tällöin
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
käyn lukiota, täytän kohta 18 ja yritän päästä eroon tästä..
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
kehtaan nähdä läheisimpiä kavereita myös heti ahmimiskohtauksen jälkeen mutta muuten en tykkää mennä ihmisten ilmoille ahmimiskohtauksen jälkeen tai välissä
Mitä ajattelet itsestäsi?
joskus ajattelen, että olisin ihan perus nätti jos vähän laihtuisin, mutta useimmiten ajattelen, että olen ruma, läski ja että kuvotan kaikkia
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
en mitään tiettyä syytä, mutta anoreksiahan tähän ajoi.. ahmin yksinäisyyteen, huonon itsetunnon takia..
Uskotko koskaan paranevasi?
Pohjimmiltani uskon paranevani, sillä minulla on tulevaisuuden suhteen haaveita ja kamppailen kovasti, että pystyisin olla mahd. monta päivää ahmimatta..välillä taas usko katoaa
Oletko kertonut kellekkään?
Vanhempani, kaverini ja tietysti lääkärini ja terapeuttini tietävät.. olen aika avoin tämän asian suhteen. - tyttö savosta
Kuinka paljon teidän paino on noussut? 15kiloa
Kuinka kauan olet ahminut? sairastuin anoreksiaan ensin kauan sitten, sitten aloin ahmia mutta myös oksensin, paastosin ja liikuin hulluna joten paino ei noussut oikeastaan. kun sain oksentamisen loppumaan, ahmiminen kuitenkin jatkui ja paino alkoi nousta..
Ilkeitä kommentteja tutuilta?näitä kommenttejahan riittäisi kyllä, viimeks yks jätkä eilen totesi että, "sullahan on perse levinny, pitäis varmaan laittaa varoituskolmio leveä kuljetus", eräs kaveri luuli että olen raskaana, exäkin jätti sen takia kun olin nykyään liian tuhti hänen makuunsa, monet tutut kommentoi että "on sulla kyllä leviä perse" jne
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi? todella paljon nykyään, en enää kehtaa käydä missään
Missä elämäntilanteessa olette nyt? opiskelija amk:ssa jolla ei ole mitään motivaatioita alani opintoihin
Kehtaatteko nähdä kavereita enää? en
Mitä ajattelet itsestäsi? olen lihava, säälittävä ja armottoman huono itsekuri
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon? en :/
Uskotko koskaan paranevasi? uskon
Oletko kertonut kellekkään? en kehtaa
(vastailkaa pitkästi, minua kiinnostaa) :) - tyttö 17v
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
- 46 kg:stä 53 kg:aan. (169 cm)
Kuinka kauan olet ahminut?
- Puoli vuotta lievemmin, viimeiset pari kuukautta rankasti ja säännöllisesti. (Viikoittain, joskus parikin kertaa viikossa)
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
- Ei ole, sillä he ovat vain iloisia painonnousustani anoreksian (tosin ei kovin pitkään kestäneen ( reilut puolivuotta ) jälkeen
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
- Ei sinänsä kovin hirveästi, mutta jonkun verran silti, koska aina ahmimispäivän jälkeisenä päivänä olo on mitä kauhein ja turvonnein, joten en kehtaa liikahtaa kotoa minnekkään.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
- Asun kotona perheeni kanssa, opiskelen lukiossa, on paljon läheisiä ystäviä ja muutenkin kavereita sekä poikakaveri.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
- Joo.
Mitä ajattelet itsestäsi?
- Kun paranin anoreksiasta, olen nyt tyytyväinen ulkonäkööni, enkä esim halua enää laihduttaa, mutta pelkään myöskin lihomista tosi paljon. Ankarien paastopäivien ansiosta en ole kuitenkaan tuota enemmän lihonnut, ja olen vieläkin aika hoikka. Inhoan itsessäni sitä että minulla on niin huono itsekuri nyt kun suhteeni ruokaan ei ole enää samanlainen kuin anoreksia aikana.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
- Luulenpa, että se kun piti lihoa ja saada paino nousemaan. En vain osannut tehdä sitä suunnitelmallisesti ja terveellisesti vaan ahmimalla järjettömiä määriä mitä ikinä eteeni sattuukaan, ja toisinaan lähes syömättömillä päivillä. Lisäksi olen myös aina ollu luonteeltani "kaikki tai ei mitään"- ihminen ja se päätee myös syömiseen. Jos sorrun yhteen herkkuun, ajattelen usein että sama se jatkaa kun on alkuunkin päässyt.
Uskotko koskaan paranevasi?
- Uskon ja toivon. Se vaatii vaan järjettömästi itsekuria ja tarpeeksi tietoa miten syödä oikein ja terveellisesti.
Oletko kertonut kellekkään?
- Olen äidilleni ja muutamalle kaverille, tosin olen kertonut ahmimisestani paljon pienemmässä mittakaavassa, mitä se todellisuudessa on. - B
''-Kun ahmin, en suostu lähtemään kenenkään kanssa yhtään mihinkään. Enkä myöskään jos aion ahmia. Päivinä joina suostun ulos, en syö. Muuten on liian syyllinen olo.''
Voi luoja että tuo kuulosti tutulta. En ole koskaan aiemmin edes osannut yhdistää tuota asiaa ahmimiseen..- nearly healed
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
56-->78 pahimmillaan, nyt 73, jos siis puhutaan aikuisiän painosta (yli18). Olen kuitenkin pitkä joten painoni on aina säilynyt normaalin rajoissa.
Kuinka kauan olet ahminut?
11-vuotiaasta, nyt olen kohta 30. Nykyään en ahmi enää säännöllisesti.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Harrastin pitkään urhelua, joten sain tottua siihen että mun kroppaan suhtauduttiin kuin mihin tahansa muuhunkin suoritukseen. Jo 9-vuotiaana tajusin, että siitä puhuttiin: mutta eikö ne herranjumala nähneet että en syönyt silloin mitään. En lihonnut kiloakaan 9v-11v vaikka kasvoin varmaan 20cm. 16-vuotiaana olin ekan kerran normaalipainoinen (index yli 18,5), jolloin sainkin kuulla olevani läski ja lehmä ja ties mitä. Piti osallistua ties mille "terveellisen syömisen" kurssille. Pahimmat kommentit tulleet kuitenkin ehkä äidiltä. Hän ei tietenkään tarkoita mitään pahaa, ja itse suorastaan kerjään verta nenästäni kun alan keskustella painosta ja syömisestä yleensäkin. Koen suurta itseinhoa kun ymmärrän, että en mahdu hänen vanhoihin vaatteisiin esim hääpukuun.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Nykyään enää vähemmän ja vähemmän. Pyrin syömään nimenomaan ihmisten kanssa, jotta en söisi tolkuttomasti.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Asun yksin. Parisuhteeni eivät ole kovin kestävää laatua - ehkä siksi että en uskalla aidon oikeasti avautua kenellekkään. Kaikki kuvittelevat minun olevan vahva ja menestyvä (klassinen suorittaja), mutta heille tuleekin yllätyksenä kun olen heikko ja rehellisesti sanottuna ehkä vähän emotionaalisesti ripustautuva. Annan kerralla koko sydämmeni kun rakastun - jota suurin osa miehistä pelästyy. Hehän luulivat tavanneensa itsenäisen uranaisen, jolle riittää sama kuin heillekin. Jään itkemään miehen perään tolkuttoman pitkäksi aikaa. Alkumasennuksissani en syö mitään ja laihdun aina lähes 10kg. Lopulta kuitenkin alan taas syödä ja lääkitsen palannutta yksinäisyyttäni syömällä. Viime vuosina olen oppinut vain näkemään tämän ympyrän ja pakotan itseni masennuksissakin syömään. Ehkä sen takia ahmimiset ovat vähentyneet, sillä koska olen pakottanut itseni syömään normaalisti ahmimiani juttuja - ne eivät tunnukaan enää niin turvallisilta.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Pakko. Ja he ovat elämäni pelastus. Elämäni pyörii kavereiden ympärillä. Toki tunnen huonommuutta kun paino on noussut - mutta he eivät koskaan kritisoisi minua siitä. Toki en halua käydä enää yökerhoissa, vaan pienemmissä ravintoloissa ja baareissa. Tuntuu, että niissä ei tuomita niin paljon ulkonäön perusteella.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Pääasian ihan hyvää. Minulla menee ulkoapäin todella hyvin. Pään sisälläkin paljon paremmin kuin vertaan mitä kaikkea kävin läpi nuorempana.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
En oikeastaan, syitä on varmasti monia. Alituinen suorittaminen ja kilpaileminen, isän hylkääminen, poikaystävän (noh ehkä vain tutun) raiskaamaksi tuleminen, hyväksynnän ja ihailun hakeminen.
Uskotko koskaan paranevasi?
Olen parantunut 90%:sti. En usko että syömishäiriöistä paranee täysin koskaan. Sitä kantaa aina mukanaan - koskaan ei tiedä mikä sen voi laukaista seuraavan kerran. En voi sanoa että se on turvakaan, sillä sitä se ei nimenomaan ole. Se on kuin väkivaltainen poikaystävä: tiedät pitäisi lopettaa mutta ero tekee silti kipeää.
Oletko kertonut kellekkään?
Olen - mutta olen pitkälti vähätellyt sitä. Muutama samasta kärsivä ystäväni tietää. En kuitenkaan kehtaa jutella heille omista ongelmistani - sillä olen selvinnyt heihin verrattuna niin paljon vähemmällä. En ole viettänyt vuosia laitoksisa tms. Myös aika moni muu ystävästäni tietää, että suhteeni ruokaan on ollut vinoutunut. Heille vähättelen toisesta syystä - haluan ylläpitää illuusiota vahvasta ihmisestä. Olen puhunut myös nuorille ja heidän vanhemmilleen aiheesta, mutta en silloinkaan paljasta ihan kaikkea. Haluaisin vain, että nuoremmilla voisi olla asiat paremmin. Olen puhunut myös psykologin kanssa. Koin sen äärimmäisen ahdistavaksi. Lopetin käynnit, koska tuntui että vaivuin vain syvemmälle ongelmiini kun jouduin tonkimaan syntyjä syviä. Ehkä oma selviytymiskeinoni on ollut nimenomaan vähättely. Loppujen lopuksi kilot on vain yksi asia mikä määrittelee kuka olen. Toki voisin velloa negatiivisessa: on kropassani muitakin asioita mihin voisin tarttua. Olen päättänyt nähdä myös hyvät asiat ja huomannut että se toimii. Haluamalla asioita elämältään ne yleensä toteutuvat, koska silloin pistää energiansa niihin asioihin. Kaikkea ei toki saa, mutta yllättävän paljon kuitenkin.
Toivon kaikille tsemppiä minkä tahansa ongelman kanssa painittekin. Kyse ei mielestäni ole itsekurista, joten älkää olko itsellenne liian ankaria. Enemmänkin sallivuudesta. - ökpjp
nearly healed kirjoitti:
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
56-->78 pahimmillaan, nyt 73, jos siis puhutaan aikuisiän painosta (yli18). Olen kuitenkin pitkä joten painoni on aina säilynyt normaalin rajoissa.
Kuinka kauan olet ahminut?
11-vuotiaasta, nyt olen kohta 30. Nykyään en ahmi enää säännöllisesti.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Harrastin pitkään urhelua, joten sain tottua siihen että mun kroppaan suhtauduttiin kuin mihin tahansa muuhunkin suoritukseen. Jo 9-vuotiaana tajusin, että siitä puhuttiin: mutta eikö ne herranjumala nähneet että en syönyt silloin mitään. En lihonnut kiloakaan 9v-11v vaikka kasvoin varmaan 20cm. 16-vuotiaana olin ekan kerran normaalipainoinen (index yli 18,5), jolloin sainkin kuulla olevani läski ja lehmä ja ties mitä. Piti osallistua ties mille "terveellisen syömisen" kurssille. Pahimmat kommentit tulleet kuitenkin ehkä äidiltä. Hän ei tietenkään tarkoita mitään pahaa, ja itse suorastaan kerjään verta nenästäni kun alan keskustella painosta ja syömisestä yleensäkin. Koen suurta itseinhoa kun ymmärrän, että en mahdu hänen vanhoihin vaatteisiin esim hääpukuun.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Nykyään enää vähemmän ja vähemmän. Pyrin syömään nimenomaan ihmisten kanssa, jotta en söisi tolkuttomasti.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Asun yksin. Parisuhteeni eivät ole kovin kestävää laatua - ehkä siksi että en uskalla aidon oikeasti avautua kenellekkään. Kaikki kuvittelevat minun olevan vahva ja menestyvä (klassinen suorittaja), mutta heille tuleekin yllätyksenä kun olen heikko ja rehellisesti sanottuna ehkä vähän emotionaalisesti ripustautuva. Annan kerralla koko sydämmeni kun rakastun - jota suurin osa miehistä pelästyy. Hehän luulivat tavanneensa itsenäisen uranaisen, jolle riittää sama kuin heillekin. Jään itkemään miehen perään tolkuttoman pitkäksi aikaa. Alkumasennuksissani en syö mitään ja laihdun aina lähes 10kg. Lopulta kuitenkin alan taas syödä ja lääkitsen palannutta yksinäisyyttäni syömällä. Viime vuosina olen oppinut vain näkemään tämän ympyrän ja pakotan itseni masennuksissakin syömään. Ehkä sen takia ahmimiset ovat vähentyneet, sillä koska olen pakottanut itseni syömään normaalisti ahmimiani juttuja - ne eivät tunnukaan enää niin turvallisilta.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Pakko. Ja he ovat elämäni pelastus. Elämäni pyörii kavereiden ympärillä. Toki tunnen huonommuutta kun paino on noussut - mutta he eivät koskaan kritisoisi minua siitä. Toki en halua käydä enää yökerhoissa, vaan pienemmissä ravintoloissa ja baareissa. Tuntuu, että niissä ei tuomita niin paljon ulkonäön perusteella.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Pääasian ihan hyvää. Minulla menee ulkoapäin todella hyvin. Pään sisälläkin paljon paremmin kuin vertaan mitä kaikkea kävin läpi nuorempana.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
En oikeastaan, syitä on varmasti monia. Alituinen suorittaminen ja kilpaileminen, isän hylkääminen, poikaystävän (noh ehkä vain tutun) raiskaamaksi tuleminen, hyväksynnän ja ihailun hakeminen.
Uskotko koskaan paranevasi?
Olen parantunut 90%:sti. En usko että syömishäiriöistä paranee täysin koskaan. Sitä kantaa aina mukanaan - koskaan ei tiedä mikä sen voi laukaista seuraavan kerran. En voi sanoa että se on turvakaan, sillä sitä se ei nimenomaan ole. Se on kuin väkivaltainen poikaystävä: tiedät pitäisi lopettaa mutta ero tekee silti kipeää.
Oletko kertonut kellekkään?
Olen - mutta olen pitkälti vähätellyt sitä. Muutama samasta kärsivä ystäväni tietää. En kuitenkaan kehtaa jutella heille omista ongelmistani - sillä olen selvinnyt heihin verrattuna niin paljon vähemmällä. En ole viettänyt vuosia laitoksisa tms. Myös aika moni muu ystävästäni tietää, että suhteeni ruokaan on ollut vinoutunut. Heille vähättelen toisesta syystä - haluan ylläpitää illuusiota vahvasta ihmisestä. Olen puhunut myös nuorille ja heidän vanhemmilleen aiheesta, mutta en silloinkaan paljasta ihan kaikkea. Haluaisin vain, että nuoremmilla voisi olla asiat paremmin. Olen puhunut myös psykologin kanssa. Koin sen äärimmäisen ahdistavaksi. Lopetin käynnit, koska tuntui että vaivuin vain syvemmälle ongelmiini kun jouduin tonkimaan syntyjä syviä. Ehkä oma selviytymiskeinoni on ollut nimenomaan vähättely. Loppujen lopuksi kilot on vain yksi asia mikä määrittelee kuka olen. Toki voisin velloa negatiivisessa: on kropassani muitakin asioita mihin voisin tarttua. Olen päättänyt nähdä myös hyvät asiat ja huomannut että se toimii. Haluamalla asioita elämältään ne yleensä toteutuvat, koska silloin pistää energiansa niihin asioihin. Kaikkea ei toki saa, mutta yllättävän paljon kuitenkin.
Toivon kaikille tsemppiä minkä tahansa ongelman kanssa painittekin. Kyse ei mielestäni ole itsekurista, joten älkää olko itsellenne liian ankaria. Enemmänkin sallivuudesta.Kuinka paljon teidän paino on noussut?
62kg 90kg
Kuinka kauan olet ahminut?
3vuotta
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Kyllähän niitä kuulee.. lähikapakan ulkomaalainen pitäjä kyseli mieheltäni mikä on minut saanut lihomaan niin paljon..
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Tosi paljon. Elämäni hukkaantuu ainaisiin laihdutusyrityksiin ja haaveiluun, että "sitten kun olen laiha elämäni alkaa" Ostan usein vaatteita, että muutaman kilon laihduttuani ne mahtuu päälle
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
1v naimisissa ja meillä on 8kk tyttö.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
En kehtaa ja häpeän ja pelkään, että kaverini puhuvat mieheni aikana laihdutuksistaan ja urheilusuorituksistaan. Välillä otan kaikki urheilupuheet vittuiluna ja luulen, että muut haluavat tuntea olevansa minua parempia, kun rehvastelevat maratoneillaan tällaisen plösön edessä..
Mitä ajattelet itsestäsi?
Vielä minä tästä nousen ja näytän närhen munat kaikille
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Masennus, oman elämän tylsyys, mies pitää minua itsestään selvyytenä, huono itsetunto ym..
Uskotko koskaan paranevasi?
Totta hemmetissä!
Oletko kertonut kellekkään?
Miehelle, muttei arvatenkaan ymmärtänyt..ja omalle äidille, joka ymmärsi
- paksahtava
Kuinka paljon teidän paino on noussut? -36 --> 85, nyt 81 kg
Kuinka kauan olet ahminut? -1,5 v
Ilkeitä kommentteja tutuilta? -"Paksut posket, läskiperse" --> sanottu koulussa yläasteella
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi? -aika vähän, onneksi
Missä elämäntilanteessa olette nyt? -opiskelija edelleen
Kehtaatteko nähdä kavereita enää? -ne on muuttanu pois, koulukavereitten kanssa oon tekemisissä
Mitä ajattelet itsestäsi? -porsas!
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon? -aiemmin sairastettu anoreksia, joka kesti n. 6v. Ei herkkuja 4 vuoteen.
Uskotko koskaan paranevasi? - ei tästä parane, tosin halllintaan tämän vielä saan... !
Oletko kertonut kellekkään? -yhdelle ihmiselle
(vastailkaa pitkästi, minua kiinnostaa) :)
Sori, et vastasin lyhyesti, mutta toiv. kiinnostaa vielä, vaikka vastaankin näin "myöhään"- myymmmmmmeli
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Alipainosta ylipainoon, eli 39 kilosta 90 kiloon. Pituus 158
Kuinka kauan olet ahminut?
Noin kaksi vuotta päivittäin järjettömiä määriä.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Eipä oikeastaan kun tietävät tilastani enkä käy koskaan missään.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Erittäin paljon, tätä ei edes voi sanoa elämäksi
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Olen lukion toisella. Lukion jälkeen ei mitään hajua. BED on huonontanut opiskeluani
erittäin paljon. Arvosanani ovat surkeita vaikka olin yläasteella hyvä oppilas
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
En..
Mitä ajattelet itsestäsi?
Olen erittäin ruma,täysin arvoton, laiska, läski ja kaikin puolin kuvottava. Häpeän tätä
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Sairastin vakavan anoreksian ennen tätä, enkä sallinut itselleni mitään herkkuja. Sittem kun sallin pitkän ajan jälkeen, en pystynyt enää lopettaa niiden syömistä
Uskotko koskaan paranevasi?
En varmaan
Oletko kertonut kellekkään?
Perhe tja lähisukulaiset tietää
- isoihminen
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
olen jojoillut painoni kanssa koko elämäni. tuorein suoritus 65kg ---> 108kg.
Kuinka kauan olet ahminut?
lapsuudesta saakka.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
ei tutuilta, vaan tuntemattomat huudelleet kadulla perään "kattokaa mikä läski!" myös tietysti tuijotuksia ja joskus lapset nauravat.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
paljon! minussa ei ole enää voimia mihinkään ja häpeä on liian suuri.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
työtön, sinkku, ei ammattia, ei opiskelupaikkaa, ei ainuttakaan ystävää. syksyllä täytän 30-v ja se lisää ahdistusta entisestään.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
kaverit ovat ahmimisen takia jääneet menneisyyteen. ei ole enää ketään jota nähdä. jos olisi, en luultavasti kehtaisi nähdä ketään. välttelen ihmissuhteita. - tyttö^^
Kuinka paljon teidän paino on noussut? painan n.53-55kg. sairastin bediä n. puol v sitten. paino ei juurikaan noussut koska harrastin todella runsaasti liikuntaa joka päivä, enintään kilon tai kaksi.
Kuinka kauan olet ahminut? ahmiminen kesti n. puol v
Ilkeitä kommentteja tutuilta? ei, koska olin ja olen edelleen hoikka, nykyään tosin hoikempi.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi? bed rajoitti mun elämää melko paljon, esim kouluun piti aina valita löysä huppari, jotta mahan pullotus ahminnan jälkeen ei näkyisi.
Missä elämäntilanteessa olette nyt? olen 18v, lukiossa, sinkku (juuri jätin poikaystäväni)
Kehtaatteko nähdä kavereita enää? silloin bedin aikana tosiaan ahminnan jälkeen en halunnut nähdä, kun maha pullotti.
Mitä ajattelet itsestäsi? ajattelin silloin et olen kauhea kun ahmin vaan koko ajan. nykyisin ajattelen et olen kaunis ja hoikka, ja ansaitsen olla onnellinen.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon? Minulla oli jonkinasteista anoreksiaa, jonka jälkeen sairastuin bediin. Joten kaippa mulla oli syynä raju ja vääränlainen laihdutus(vieläpä normaalipainoisena), sekä ehkä paha olo, tekemisen puute, ahdistus, yksinäisyys..
Uskotko koskaan paranevasi? Olen parantunut, ahmimiskohtauksia ei ole ollut puoleen vuoteen, mutta yhä bed näkyy mun elämässä siten, että en voi esim ostaa kerral kotiin kuin yhden- kahden pvän ruuat, koska muuten saattaisin ahmia liikaa kerralla. On inhottavaa, kun joutuu ravaamaan kaupassa päivittäin. Haaveilen siitä, että joskus voisin syödä normaalisti aamupalan, päiväruuan ja iltapalan, syöden normaalikokoisia annoksia, esim iltapalalla söisi kaksi leipäviipaletta eikä vetäis puolta pakettii niinku bediläisille saattaa käydä :D
Oletko kertonut kellekkään? en oo kertonut kenellekkään, koska häpesin sitä ja häpeän edelleen. vain netissä olen kirjoittanut tästä. - ykskaksvaan
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
- Kaikkiaan n. 30 kg, välillä on ollut parempia kausia ja välillä huonompia. Viimeisen kahden vuoden aikana on tullut 20 kg
Kuinka kauan olet ahminut?
- Alkoi jo joskus lukioaikana kymmenisen vuotta sitten. Silloin tosin yleensä ahmin kohtalaisen pieniä määriä (sipsipussi, levy suklaata ja karkkipussi parin päivän aikana). Käsistä homma riistäytyi totaalisesti parisen vuotta sitten.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
- Eipä juurikaan. Hyviltä kavereilta "piilovittuilua", mutta enpä juurikaan. Tai sit en oo ymmärtänyt niitä.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
- Julkisesti syön järkeviä määriä, samoin jos käyn kavereiden kanssa syömässä. Kauppareissut kavereiden kanssa onnistuvat myös, tosin sillon koriin päätyy vaan niitä terveellisiä ruoka-aineita. Kuten yleensäkin kun käyn suunnitelluilla ruokaostoksilla. Mässäilysapuskat tuleekin sitten haettua ihan erillisellä reissulla ja niillä reissuilla ei sit oo kavereita mukana. Vasta viimeaikoina on alkanut hävettää, kun käy hakemassa kaupasta parilla kympillä herkkuja.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
- Asun yksin ja virallisesti olen opiskelija, käytännössä työtön, joka harrastelee opiskelua (eli teen viimeisiä opintojani kasaan, kevään aikana pitäisi valmistua).
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
- Kyllä kehtaan, ikinä painoni ei ole ollut minulle este tavata kavereita. Tiettyjä harrastuksia olen joutunut jättämään, mutta muuten ei juurikaan ole kaveripiiriin vaikuttanut.
Mitä ajattelet itsestäsi?
- Välillä säälin itseäni. Pidän itseäni myös ulkoisesti "epäkelpona", mutta arvostan päänisisältöä kuitenkin paljon. Eli suhtautumiseni itseeni on aika kaksijakoinen, mutta positiivisen puolella.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
- Olisi helppoa syyttää vanhempia kaikesta... Äiti on vahtinut jo pitkään, mitä syön ja suhtautunut herkkujen syöntiin hyvin kielteisesti. Välillä ehkä joku toinen suhtautuminen olisi voinut olla parempi, esim. asiasta keskustelu. Jo tosi pienenä opin piilottelemaan karkkipusseja yms. Sitten kun muutin omilleni, niin ah sitä ihanuutta, kun kukaan ei vahdi syömisiä, eikä tarvitse piilotella...
Kuitenkin osa syyllinen on se, että haen lohtua ruuasta - edes joku asia tuo mielihyvää. Viimeisten vuosien ahmimisen pääsyyllinen on ollut mystinen niveltulehdus. Ei ole pystynyt aina liikkumaan sitäkään vähää mitä ennen ja sen lisäksi olen hakenut taasen lohtua ruuasta. Sekä ollut myös niin väsynyt, etten jaksanut tehdä oikeaa ruokaa, vaan sen tilalle tuli sitten syötyä kaikkea roskaruokaa tms.
Uskotko koskaan paranevasi?
- Erittäin vahvasti uskon. Olen jo tunnistanut useita tekijöitä, jotka sortavat tornin ja kun moiseen törmää, niin sitä tietää olla tilanteissa varovaisempi. Jokainen kerta on erillinen taistelu itsensä kanssa. Ja mitä enemmän taisteluita voittaa, sen helpompi niitä on voittaa.
Oletko kertonut kellekkään?
- Parille ystävälle kautta rantain, perusteellisesti en muille kuin psykologilleni. - moikkeliis
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
- 20-30 kg
Kuinka kauan olet ahminut?
- 7 kk
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
- kyllä. oon ollu koulukiusattu mun lihavuuden takia ..
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
- paljon .
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
- no en kovin hyvässä.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
- en paljoo,ennen olin kylällä joka päivä ja nykyään käyn ehkä kerran kuukaudessa
Mitä ajattelet itsestäsi?
- ajattelen että olen pelkkä läski kenestä kukaan ei pidä.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
- en:D
Uskotko koskaan paranevasi?
- uskon.
Oletko kertonut kellekkään?
- en - onneton87
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Laihdutin ennen joulu 2010 pois 4 kiloa normaalilla syömisellä ja liikunnalla (taustalla kuitenkin ollut jo 4 vuotta vääristynyt suhde ruokaan, anoreksian ja bulimian oireita). Laihduin 53 kiloiseksi.
Joulun jälkeen tilanne muuttui ja olen siitä asti elänyt paaston, niukan syömimisen ja ahmimisen kanssa. Laihdutetut 4 kiloa ovat tulleet takaisin ja luultavasti lisää, en uskalla käydä vaa'alla. Nykyisin painan varmasti ainakin 57-58kg. Vaikka olen normaalipainoinen (169cm), lihominen ahdistaa.
Kuinka kauan olet ahminut?
Ensimmäiset oireet oli jo vuosi sitten, mutta siitä ei kehittynyt mitään. Viime kesänä söin paljon, mutta minulla ei vielä ollut ahmisipäiviä. Lihoin kesän aikana paljon ja ennen joulua laihdutin. Ahmiminen alkoi jouluna on jatkunut tämän muutaman kuukauden.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Ei nykytilanteessa. Poikaystäväni on varmasti huomannut taas painon nousun ja oudot syömistapani, joten joskus kaupassa saan merkitseviä katseita, jos olen karkkihyllyllä. Nuorena en harrastanut liikuntaa ja vanhempani yrittivät passittaa minua liikkumaan. Tätä tapahtuu vieläkin, vaikka nykyään harrastan liikuntaa. Muutenkin meidän perheessä on laihdutus ja urheiluvimma. Kaikista pahinta on se, että se vaikuttaa myös pienempiin sisaruksiin ja pelkään, että siskoni löytää itsensä samasta tilanteesta.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Ruoka, laihduttaminen, ahmiminen hallitsee arkipäivää todella paljon. Suunnittelen listoja, aikatauluja, suunnitelmia paperille siitä mitä syön ja milloin syön. Suunnitelmien pito pitää syömiseni välillä normaalina, mutta liika kontrolli ajaa minua ahmimiseen. Olen kierteessä, josta pois pääseminen on vaikeaa.
Ahmin itseni kipeäksi, yleensä lopetan vasta sitten, kun vatsaan sattuu, en pysty kävelemään ja on pakko oksentaa. En kuitenkaan halua oksentaa tai jos haluan, se ei onnistu. Ahmimispäivän jälkeen olo on kuin krapulassa ja koen itseni turvonneeksi ja lihavaksi. Vatsa reistailee. En halua mennä ulos. Seuraavan päivänä olen myös monesti surullinen. Monesti aloitan myös paaston ja päätän, että nyt loppui. Päätän syödä normaalisti tästä eteenpäin.
Käytän löysiä vaatteita, koska tiukat vaatteet ahdistaa. Tiukat vaatteet päällä tunnen kroppani jokaikisen ihopoimun ja kohdan, mistä haluaisin rasvaa pois. Samalla haluaisin kuitenkin joku päivä pitää tiukkoja vaatteita ja tuntea oloni kauniiksi..
Asun poikaystäväni kanssa, joten ahmiminen tapahtuu salassa, kun hän on vaikka kavereiden kanssa. Suunnittelen tapahtumaa pari päivää aikaisemmin. Käyn kaupassa hirveässä syyllisyyden tuskassa, mutta samalla ihanassa huumassa. Kohta saan syödä! Ostoslista saattaa olla pitkä. Tämä on johtanut siihen, että käyn useassa eri kaupassa, sillä en uskalla ostaa koko santsia samasta kaupasta. Mietin, mitä muut ihmiset ja myyjä ajattelisivat.
Omakuvani ja siitä johtuva laihduttaminen ja ahmiminen vaikuttaa myös parisuhteeseen.. Lisäksi olen tuhonnut ruuansulatusjärjestelmäni ainaisella temppuilulla. En pysty enää syömään tiettyjä ruokia. Saan vatsavaivoja yms. joka rajoittaa normielämää. Matkalle tai vk-loppureissulle lähteminen vaatii hieman järjestelyjä. Ulkona syöminenkin on joskus ongelmallista. Minulla on myös anemia.- onneton_87
Jatkoa edelliseen....
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Opintojeni lopussa, valmistuminen häämöttää ja tuleva työtilanne pelottaa (luultavasti en saa töitä omalta alalta). Parisuhteessa ongelmia.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kyllä, sillä muuten olisin todella yksinäinen. Anorektisen kauteni aikana paras ystäväni yritti huolehtia syömisestäni ja aavisti mitä oli tekeillä. Hän kyseli monesti onko kaikki ok, oletko syönyt. Valehtelin tai en kertonut. Vuosi sitten syömiseni aiheutti todella paljon riitaa minun ja hänen välille. Olin päässyt irti laihdutusajatuksista ja söin tuolloin melko normaalisti. Ystäväni ei kuitenkaan luottanut minuun, mikä ahdisti minua. Samaan aikaan ystäväni kuitenkin oli itse sairastunut bulimiaan. Tuntuu, että annoin jonkinlaisen mallin.. Nykyisin hän on "terve", mutta kummankin tilanne on vaikuttanut meihin. Herkkujen ostaminen yhdessä on vaikeaa, ainakin minulle, varsinkin kun tilanne on taas päällä. Jos ystäväni katsoo, mietin katsooko hän, että olen lihonut tai laihtunut. Jos tapaan hänet tai muut ystäväni, käytän löysiä vaatteita. Mutta kehtaan nähdä kavereita. En tosin välttämättä halua nähdä ketään ahmimispäivän jälkeen..
Mitä ajattelet itsestäsi?
Tunneskaala on aika laaja. Enimmäkseen koen olevani epäonnistunut. Olen myös vihainen itselleni ja surullinen siitä, miten olen päästänyt asiat tähän pisteeseen. Kaipaan niitä aikoja, kun syöminen on ollut jokseenkin normaalia tai kokonaan normaalia. Itsetuntoni on todella huono, vaikka esitän muille ihan muuta. En todellakaan pidä itsestäni tällaisena. En henkisesti enkä fyysisesti. En uskalla katsoa peiliin.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Tuntuu, että olen analysoinut asiaa niin paljon ja keksinyt erilaisia teorioita, että en tiedä mikä on todellinen syy. Kun oli lapsi ja nuori, kuri kotona oli kova. En saanut välttämättä käydä yökylässä kavereiden luona ja minusta tuli epäsosiaalinen ja hiljainen. Nuorena vihasin kotona olemista ja itseäni. Itsetuntoni alkoi rapistua jo silloin ja koin, että minua ei rakastettu. Pidin kaikki tunteeni salassa ja itselläni. Kun muutin omilleni aloitin kuntoilun ihan vain ollakseni terve. Tapasin ensimmäisen poikaystäväni (koulussa pojat eivät tykänneet minusta) ja erehdyin kysymään pitikö hän vartaloani kauniina. Sain numeroksi 7. Tämä laukaisin laihduttamisen. Ehkä luulin, että jos olisin laihempi, hän pitäisi minusta enemmän. Laihduttamiseni sai anorektisiä piirteitä. Lopulta kuitenkin erosimme. Siitä asti olen ollut kierteessä. Nykyisin kuvaan on tullut ahmiminen. Syön kai tunteisiini. Nykyisin olen ehkä ahdistunut opinnoistani, parisuhteen ongelmista, omakuvastani.
Uskotko koskaan paranevasi?
Kyllä, haluan parantua. Vaikka olenkin taistellut 4 vuotta syömisen kanssa, niin haluan uskoa, että joku päivä kaikki on ok. Tänään asiaan voi vaikuttaa myös se, että eilen ahmin.
Oletko kertonut kellekkään?
En varsinaisesti. Poikaystäväni tietää jotakin taustastani, mutta en ole nykyistä tilannetta kertonut rehellisesti. Lisäksi en usko, että hän ymmärtää/ymmärtäisi. Haluaisin kertoa äidilleni, mutta pelkään. En ollut nuorena läheinen hänen kanssaan, joten puhuminen on hankalaa. Nykysin olemme hieman läheisempiä. Haluaisin myös kertoa parhaalle ystävälleni, mutta pelkään, että "tartutan" tämän taas häneen :/ - ,,,,,,,,,,,,kkk.....
onneton_87 kirjoitti:
Jatkoa edelliseen....
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Opintojeni lopussa, valmistuminen häämöttää ja tuleva työtilanne pelottaa (luultavasti en saa töitä omalta alalta). Parisuhteessa ongelmia.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kyllä, sillä muuten olisin todella yksinäinen. Anorektisen kauteni aikana paras ystäväni yritti huolehtia syömisestäni ja aavisti mitä oli tekeillä. Hän kyseli monesti onko kaikki ok, oletko syönyt. Valehtelin tai en kertonut. Vuosi sitten syömiseni aiheutti todella paljon riitaa minun ja hänen välille. Olin päässyt irti laihdutusajatuksista ja söin tuolloin melko normaalisti. Ystäväni ei kuitenkaan luottanut minuun, mikä ahdisti minua. Samaan aikaan ystäväni kuitenkin oli itse sairastunut bulimiaan. Tuntuu, että annoin jonkinlaisen mallin.. Nykyisin hän on "terve", mutta kummankin tilanne on vaikuttanut meihin. Herkkujen ostaminen yhdessä on vaikeaa, ainakin minulle, varsinkin kun tilanne on taas päällä. Jos ystäväni katsoo, mietin katsooko hän, että olen lihonut tai laihtunut. Jos tapaan hänet tai muut ystäväni, käytän löysiä vaatteita. Mutta kehtaan nähdä kavereita. En tosin välttämättä halua nähdä ketään ahmimispäivän jälkeen..
Mitä ajattelet itsestäsi?
Tunneskaala on aika laaja. Enimmäkseen koen olevani epäonnistunut. Olen myös vihainen itselleni ja surullinen siitä, miten olen päästänyt asiat tähän pisteeseen. Kaipaan niitä aikoja, kun syöminen on ollut jokseenkin normaalia tai kokonaan normaalia. Itsetuntoni on todella huono, vaikka esitän muille ihan muuta. En todellakaan pidä itsestäni tällaisena. En henkisesti enkä fyysisesti. En uskalla katsoa peiliin.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Tuntuu, että olen analysoinut asiaa niin paljon ja keksinyt erilaisia teorioita, että en tiedä mikä on todellinen syy. Kun oli lapsi ja nuori, kuri kotona oli kova. En saanut välttämättä käydä yökylässä kavereiden luona ja minusta tuli epäsosiaalinen ja hiljainen. Nuorena vihasin kotona olemista ja itseäni. Itsetuntoni alkoi rapistua jo silloin ja koin, että minua ei rakastettu. Pidin kaikki tunteeni salassa ja itselläni. Kun muutin omilleni aloitin kuntoilun ihan vain ollakseni terve. Tapasin ensimmäisen poikaystäväni (koulussa pojat eivät tykänneet minusta) ja erehdyin kysymään pitikö hän vartaloani kauniina. Sain numeroksi 7. Tämä laukaisin laihduttamisen. Ehkä luulin, että jos olisin laihempi, hän pitäisi minusta enemmän. Laihduttamiseni sai anorektisiä piirteitä. Lopulta kuitenkin erosimme. Siitä asti olen ollut kierteessä. Nykyisin kuvaan on tullut ahmiminen. Syön kai tunteisiini. Nykyisin olen ehkä ahdistunut opinnoistani, parisuhteen ongelmista, omakuvastani.
Uskotko koskaan paranevasi?
Kyllä, haluan parantua. Vaikka olenkin taistellut 4 vuotta syömisen kanssa, niin haluan uskoa, että joku päivä kaikki on ok. Tänään asiaan voi vaikuttaa myös se, että eilen ahmin.
Oletko kertonut kellekkään?
En varsinaisesti. Poikaystäväni tietää jotakin taustastani, mutta en ole nykyistä tilannetta kertonut rehellisesti. Lisäksi en usko, että hän ymmärtää/ymmärtäisi. Haluaisin kertoa äidilleni, mutta pelkään. En ollut nuorena läheinen hänen kanssaan, joten puhuminen on hankalaa. Nykysin olemme hieman läheisempiä. Haluaisin myös kertoa parhaalle ystävälleni, mutta pelkään, että "tartutan" tämän taas häneen :/Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Kuinka kauan olet ahminut?
vastaan jospa auttais itseä jotenkin... (tuskin)
Ilkeitä kommentteja tutuilta? ei usoria kommentteja, jos paino laske niin heti kehutaan miten oon laihtunut. ex-mies aina kommentoi ulkonäköä): ja piikitteli olin sitten hoikempi tai lihavampi. miksi ihmiste painoa pitää kommentoida, kysyn vaan? itse en kommentoi tutuille tai kavereille niidn painosta vaan sanon näytätpä hyvältä se riittää!
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi? joskus paljonkin rajoittanut, nyttemmin ei paljoakaan, n.25% elämästäni???
Missä elämäntilanteessa olette nyt? en tiedä mitä haluan elämältä, turha olo.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää? mulla ei ole kavereita paljoakaan, olen lähes aina yksin.
Mitä ajattelet itsestäsi? en pidä itsestäni, jos pitäisin en laiminlöisi omaa hyvinvointiani näin. en myöskään pidä itseäni minään, koen että kaikki muut on mua parempia. olen huonoin.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon? kyllä, pitkä tarina. kiitos huonon lapsuuden ja sen että jäin yksin ja kaverit jättivät ja ovat jättänäneet mut useasti elämässä, siksi olen yksin ja yksinäinen. en osaa luottaa ihmisiin.
Uskotko koskaan paranevasi? ehkä BED:istä voin parantua mutten yksinäisyydestä ikinä.
Oletko kertonut kellekkään? moni tietää sairastaneeni anoreksiaa, bulimiaa ja masennusta mut nyt kaikki luulee et oon kunnossa koska annan ihmisten olettaa niin.
(vastailkaa pitkästi, minua kiinnostaa) :)
- anonyyymiiiii
Kuinka paljon teidän paino on noussut? 15
Kuinka kauan olet ahminut? kaksi vuotta...
Ilkeitä kommentteja tutuilta? Kyllä, kavereilta, vanhemmilta, olen yksin =(
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi? Paljon, en uskalla syödä missään
Missä elämäntilanteessa olette nyt? Lukion ekalla
Kehtaatteko nähdä kavereita enää? En melkein ikinä
Mitä ajattelet itsestäsi? Vihaan itseeni
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon? Masennus, toivottomuus
Uskotko koskaan paranevasi? En =(
Oletko kertonut kellekkään? En =( - KaylaSad
-Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Viimeisen puolen vuoden aikana 15 kg, mutta olen ollut koko elämäni lihava. Yksitoista vuotta sitten olin normaalipainossa ja painoin silloin 45 kg vähemmän kuin nyt.
-Kuinka kauan olet ahminut?
6 kk aktiivisesti, sitä ennen satunnaisesti.
-Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Nykyään ei hirveästi ole tullut, osa iloitsee että ovat sentään minua pienempiä vaikka ovatkin ylipainoisia. Vuosien varrella kaikenlaista kuultu.
-Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Ulos lähteminen on vaikeaa. Suurin syy on sopivien vaatteiden puuttuminen. Liikkuminen on ahdistavaa. Vältän sosiaalisia tilanteita. Muiden kanssa syödessä täytyy pinnistellä, ettei söisi liikaa. Maha on usein kipeä.
-Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Töissä, avopuoliso, ei lapsia.
-Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
Kyllä, todelliset ystävät eivät jätä ja ymmärtävät, että puhun asiasta vain jos itse haluan.
-Mitä ajattelet itsestäsi?
Lihava mamma, josta ei saa millään hyvännäköistä. Ruokaa mättävä sika, jota voi vain hävetä.
-Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Lähiaikoina elämä on tuntunut tylsältä ja merkityksettömältä. En jaksa välittää itsestäni, joten aivan sama vaikka ahmin. Se tuo edes jonkin tunteen.
-Uskotko koskaan paranevasi?
Toivon, että se on mahdollista. En vielä tiedä miten. Olen aloittanut toimet asian selvittämiseksi. Olen kirjoittanut ajatuksiani ylös ja yritän pian kerätä rohkeutta mennäkseni terapiaan. Lääkkeitä voin myös harkita. Parantuminen olisi sitä, että suhteeni ruokaan olisi normaali. En himoitsisi sitä enkä ajattelisi sitä jatkuvasti. Liikkuisin ja eläisin terveellisesti.
-Oletko kertonut kellekkään?
Avopuolisoni tietää, äidille yrittänyt kertoa. - Onnetonläski
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
>> Painoni nousi ahmimishäiriön puhjettua muutamassa kuukaudessa 10kg, sitten hitaammin vielä 5kg eli yhteensä n. 15kg. Painoin ennen n. 50kg, nyt 65kg.
Kuinka kauan olet ahminut?
>> Reilut kaksi vuotta. Nykyään yritän tasapainottaa ahmimista paastoilla ym. ettei painoni nousisi enempää.
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
>> Voi kyllä, silloin aluksi. "Oletpas lihonut paljon lyhyessä ajassa", "et ole enää yhtään pieni niinkuin ennen!" ym. Nyt ovat lopettaneet, varmaankin tottuneet kokooni ja ymmärtäneet asian vaikuttavan minuun:/
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
>> En halua rannalle, uimahalliin, ravintoloihin, perhepäivällisille, en tahdo käyttää vartalonmyötäisiä vaatteita enkä näyttäytyä alasti, en halua seksiä enkä ole käynyt puolisoni kanssa saunassa tms. kahteen vuoteen.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
>> Työtön, reppana, avoliitossa, masentunut.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
>> En oikeastaan.
Mitä ajattelet itsestäsi?
>> Että olen aivan superlihava kammotus, leveä, paksu hirviö.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
>> En ole varma.
Uskotko koskaan paranevasi?
>> En tiedä.
Oletko kertonut kellekkään?
>> Kukaan ei ota todesta koska en oksenna. - plaaaaah
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
>> Painoin vuosi sitten 65kg ja nyt 73kg
Kuinka kauan olet ahminut?
>> Vajaan vuoden ajan. Kesällä sain ahmimiskohtaukset loppumaan ja paino putosi 67 kiloon, Ahmimiskohtaukset tekivät suureksi "ilokseni" comebackin n. 2 kk sitten..
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
>> Ei
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
>>Joutuu miettimään kenen luokse voi mennä kahville/kyläilemään, koska siellä kuitenkin tarjotaan herkkuja enkä vaan osaa enkä kehtaa kieltäytyä. En voi ostaa mitään herkkuja kotiin.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
>> Kaksin kotona lapseni kanssa. Työtön paska. Yksinäinen.
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
>> Nyt kun on taas paha mässykausi päällä ja oon lihonnu muutamassa viikossa 4 kg tuntuu etten haluais poistua kotoa ollenkaan saati päästää tänne ketään kattelemaan mun turvonnutta naamaa.
Mitä ajattelet itsestäsi?
>> Että olen onneton vätys kun en vaan saa pidettyä itseäni niskasta kiinni. Synnynnäinen epäonnistuja yms.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
>> Yksinäisyys ja väsymys, tuntuu että rankaisen itseäni näillä syömiskohtauksilla tyyliin "syö nyt, v***un läski kun ei susta muuhunkaan oo. Samahan se on miltä sä kohta näytät kun ei sua kukaan halua muutenkaan!"
Uskotko koskaan paranevasi?
>> Todella ainakin toivon niin
Oletko kertonut kellekkään?
>> Eräälle ystävälle kännipäissäni paljastin, ei ottanut todesta ollenkaan.
Tuntuipa hyvältä kirjottaa nää tänne ihmisten ilmoille vaikka en tiiä lukeeko tätä kukaan, ensimmäistä kertaa rupesin ihan miettimään asioiden syitä ja seurauksia. Haluaisin hirveesti hakea apua tähän ongelmaan koska musta tuntuu etten itsekseni tästä parane, en vaan tiedä mistä sitä saa? Voinko vaan marssia terveyskeskukseen? - tursake
Kuinka paljon teidän paino on noussut?
Kaiken kaikkiaan (n. 10 vuoden aikana) 65 kg:sta 142 kg:oon. Väliin mahtuu myös jokunen laihdutusjakso, jolloin olen onnistunut pudottamaan parhaimmillaan 25 kg ja ylikin. Sitten taas ratkesi...Pituutta 167 cm.
Kuinka kauan olet ahminut?
Enemmän tai vähemmän kymmenen vuoden ajan, pahemmin viimeiset 5 vuotta. Virallinen BED-diagnoosi tosin puuttuu...
Ilkeitä kommentteja tutuilta?
Ei, pahimmat ahmimiset olen tehnyt salassa ja vähät tuttavat ovat hienotunteisia.
Kuinka paljon BED rajoitaa elämääsi?
Jos en ahmi, ajattelen ahmimista tai ainakin ruokaa jatkuvasti. Muiden seurassa syöminen on vaikeaa.
Missä elämäntilanteessa olette nyt?
Määräaikaisella sairaseläkkeellä masennuksen ja sosiaalisten pelkojen takia, asun välillä yksin ja välillä vanhempien luona (mielialan ja kykyjen mukaan).
Kehtaatteko nähdä kavereita enää?
En.
Mitä ajattelet itsestäsi?
Halveksin sydänjuuriani myöten kyvyttömyyttäni hallita syömistä. Ahmimisen jälkeen haluaisin kuolla pois, välillä, kun onnistun hillitsemään itseäni, tuntuu vähän paremmalta.
Oletko keksinyt mikä on perimmäinen syy kaikkeen tuohon?
Minua on pienestä pitäen lohdutettu ruoalla, ja tämä yhdistettynä masennukseen ja yksinäisyyteen on johtanut siihen, että lohduttaudun ahmimalla - vaikka eihän se oikeasti lohduta, kun tulee vaan huono olo ja itseinho iskee.
Uskotko koskaan paranevasi?
En kokonaan - ehkä joskus opin kontrolloimaan kohtauksia, mutta kieroutuneisuus syömiseen liittyen tulee säilymään. Tältä tuntuu tällä hetkellä.
Oletko kertonut kellekkään?
En, äiti kyllä tietää, että syön paljon, mutta hänkään ei tiedä kuinka paljon ja kuinka nopeasti.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2814702Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282508- 242181
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932176Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?1291817Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se261472- 161452
Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3441430Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361367Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351257