Jumalatta olo turvaton!

Väitän että sellainen uskonto joka lupaa ihmisille kuoleman jälkeen kaikkein parhaat jutut, pärjää kaikkein parhaiten uskontojen välisessä kilpailussa.

Ihminen tuntuu uskovan ihan, siis ihan mitä tahansa satuja, olivat ne kuinka roiseja tahansa, mieluummin kuin tylyltä kuulostavan todellisuuden.

"Miksi elää, jos elämä on vain sattumaa ja kerran kuopataan ja kaikki unohtuu."

En halua olla ilkeä enkä ivata, minua kiinnostaa ihan tosissani tietää: Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että elämä olisi ihan turhaa jos elämää kuoleman jälkeen ei olekaan? Tätä minä en ymmärrä lainkaan.

Onko ihan turhaa mennä lomalle, koska se kuitenkin loppuu ja sieltä täytyy tulla takaisin?

Onko ihan turhaa kaataa kuppiin kahvia, koska se kuitenkin loppuu kun sen on juonut?

Onko ihan turhaa lukea kirjaa, katsoa elokuvaa, kuunnella musiikkia, käydä missään tai tavata ihmisiä; kaikki kuitenkin loppuu aikanaan?

Mikä pointti tuossa logiikassa oikeasti on?

Vähän tuota mieltä olen ollutkin, kiitos kun osoitit sen. Uskonto on joillekin kuin turvariepu tai halinalle, joka pitää olla aina mukana kun menee sänkyyn, muuten voi mörkö hyökätä sängyn alta. Sellainen ajattelu kyllä useimmilta jää varhaislapsuuden jälkeen, mutta kaikki eivät kasva aikuisiksi.

"Jumala varjelee ja suojelee ja näkee kaiken parhaaksi loppujen lopuksi."

Ei sinua kukaan suojele tai käännä asioita parhain päin. Asian kääntyvät parhain päin, kun opit elämään asioiden kanssa. Ei sen kummempaa. Olen kuullut uskovaisten sanovan, että joku sairaus oli tarkoituksellinen koettelemus, joka vahvisti. Jumalaan uskomaton ajattelee, että, se oli vastoinkäyminen, josta selviytyminen koitui lopulta vahvuudeksi. Te vaan heitätte sen jumalan siihen väliin.

"Jumalatta taivaltaminen on turvatonta."

Ehkä sinä koet turvattomuutta, minä en. Miksi kokisin. Ei minulle tapahdu mitään sen kummempaa kuin muillekaan ihmisille voi tapahtua. Sinut voi joku ryöstää, ja minut voi joku ryöstää. Sinä luotat, että jumala suojelee, minä panostan valppauteen ja varovaisuuteen. Sinä voit sairastua ja minä voin sairastua. Sinä uskot jumalan suojeluun, ja minä huolehdin itse itsestäni ja teen tarkoituksenmukaisia elämäntapavalintoja. Voit toki kokea turvallisuutta uskossa, mutta jos et itse auta itseäsi, niin olet paljon huonommissa kantimissa kuin minä.

"Miksi elää, jos elämä on vain sattumaa ja kerran kuopataan ja kaikki unohtuu."

Etkö saa elämästäsi mitään irti, kun ajattelet ensisijaisesti tulevaa kuolemaa ja väheksyt hetkiemme arvoa, joita koko ajan elämme?

"Eikö tällainen elämä tunnu turhalta ja turvattomalta. Kun olet osallinen Jumalassa, olet onnellinen ja elämälläsi tuntuu olevan tarkoitus."

Hei, sä puhut nyt omista ajatuksistasi, et muiden. Jos sinä et pysty elämään ilman jumaluskoa, niin se on sinun asiasi, mutta älä peilaa omaa ahdistustasi toisten mieliin. Minä voin sanoa aivan rehellisesti, että olen onnellinen ja nautin joka hetkestä, ja minun elämälläni on tarkoitus. Se on eläminen, kokeminen ja tekeminen. Minulle ne tuottavat kokemuksen mielekkäästä elämästä, enkä haluaisi olla sinun kaltainen synkistelijä.

"Et elä vain tätä aikaa varten, vaan elät taivasta varten! Tämä kaikki täällä on vain väliaikaista, mutta kerran meille koittaa se palkanmakso! Loputon elämä paradisissa!"

Tuo on aivan pelkkää elämänhukkaajien ja itseään vihaavien synkistelijöiden unelmaa. Ei terve ihminen mitään paratiisia, autuutta ja helppoutta ikuisiksi ajoiksi itselleen halua.

"Kun olet osallinen Jumalassa, olet onnellinen ja elämälläsi tuntuu olevan tarkoitus." Vai tuntuu elämälläsi olevan joku tarkoitus? Vai onko elämälläsi joku tarkoitus?
Sinä kun ilmeisesti tiedät elämäsi tarkoituksen, niin kertoisitko sen meille muillekkin? En pidätä henkeä.
Niin siitä taivaasta, kerro lisää tuosta paikasta - miksi sitä kannattaisi odottaa? Jos et tiedä, niin voit jättää vastaamatta!

sinä osaat kuvitella itsellesi mieleisesi jumalan, niin sinulla ei ole niin turvaton olo.


Taidat kuitenkin epäillä jumalasi olemassaoloa, kun pitää tuolla tavalla valehdella oman uskosi pönkittämiseksi.