Onko täysin absoluuttista totuutta olemassa ollenkaan? Tiedämmekö jonkin asian, ilmiön tai esineen kaikkia puolia absoluuttisen totuuden valossa vai onko loppujen lopuksi vähintään osa totuudesta sopimusluonteista, vaikka se oliskin "tieteellisesti todistettua" ?
Absoluuttinen totuus
timanttia
135963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 135
Vanhimmat
koulukuntaan, joka uskoo kaikkien selitysten olevan vain kokemusmaailmaan sopivia malleja. Toki sitäkin voidaan totuudeksi kutsua eli totuus on vain sopimusjärjestelmä. Silti on olemassa asioita joiden totuusarvo on suurempi kuin joidenkin toisten - ainakin havaintojen perusteella.
Viimekädessä totuus on yliarvostettua - ainakin silloin kun totuuden puolesta syntyy ruumiita.
samaan koulukuntaan eli en usko absoluuttiseen totuuteen, vaan "totuuden" sopimuksenvaraisuuteen.
Valhettakin voidaan sanoa todeksi, mutta silloin se on vain "totta". Minusta voisit käyttää totuutta totuutena, etkä "totuutena", jolloin merkitysala olisi ääretön ja käsittely mahdotonta. Tällöin, jos ajatellaan sanoja heittomerkkimerkityksissä ja sopimuksenvaraisina, ei oikeastaan ole yhtään mitään merkitystä sillä, mitä puhutaan...
sopimuksia - ei mitään absoluuttisia totuuksia. Klassisessa logiikassa totuus on jotakin muuta kuin vaikkapa arkikielen kysymyksessä "Ihanko totta?". Useimmiten tarkempi määrittely ei ole tarpeen sillä asiayhteys paljastaa minkälaisesta totuudesta puhumme. Absoluuttista totuutta emme oikeastaan tarvitse vaan suhteellinen totuus riittää - ja usein sillä on väliä. Ja siinä tosi kuvaa suuretta joka on todempi kuin toinen ja valhe sitä mikä on vähempi totta - ko. asiayhteydessä.
Tuossa olen samaa mieltä, että siis sanat eivät sinällään ole muuta, kuin sopimuksia, mutta ainahan niistä ilmenee absoluuttinen totuus. Vaikka valehtelisit, totuus ilmenee niistä, sillä aina sanoilla jokin merkitys. Arvo sanoille tulee siitä, mitä niillä tarkoitetaan. Samaa asiaa voidaan tarkoittaa äärettömän monella erilaisella ilmaisuvariaatiolla.
Siinä olen eri mieltä, että olisi enemmän ja vähemmän tosia merkityssisältöjä. Mikäli ilmaisun tarkoitus on valheellinen, se ei suoraan ilmaise totuutta, mutta silti on mahdotonta luoda ilmaisua, jolla ei olisi mitään linkkiä todellisuuteen, tai mitään tarkoitusta, tai merkityssisältöä, mikäli sillä koitetaan jotain sanoa, sillä ilmaisuhan perustuu juuri tiedon antamiseen. *rönsyilee ja pahasti*
Teenkin enemmän ja vähemmän todesta kattavan aloituksen, jahka ehdin, on ollut pari päivää jo suunnitteilla.
sitä mieltä että se on vain käistyksemme ja sopimuksemme totuudesta ei totuuden todellinen olemus jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Mutta kuka menisi kieltämään toisen kokemusta? Kysynkin, että oltiinko sun mielestä väärässä, kun maata sanottiin litteäksi?
jos mie koen et naapuri ohjelmoi mua kaukosäätimellään niin luulen et aika moni on sen valmis kieltämään. Vaikka mulle kokemus on hyvinkin todellinen.
kieltämisen kieltäminen kieltämistä? Jos luulet, että sua ohjelmoidaan kaukosäätimellä, niin se on todellisuuden kieltämistä...
Kukaan muu vaan ei tunnu tietävän. Enkä voi mitään kieltääkään, koska kaikki on totta.
totuuden siemen. :D Siis kyllä kaikilla harhoilla todellinen pohja, kuten unillakin. Eivät ne tyhjästä synny. Harhamaailma vaan on sitä, kun se maailma sisältyy subjektiin ihan konkreettisesti. Silloin on lakattu ymmärtämästä. Mikäli muut eivät tunnu tietävän, niin ehkä et ymmärrä, kuinka he tietävät.
sun teorian käyttö on? Onko loppujen lopulta kyseessä vain sanojen uudelleenmäärittely?
Sanojen uudelleenmäärittely? Minusta sanoja ei pidä määritellä uudelleen, vaan täytyy ymmärtää, miten muut ne kokevat.
jos pyrimme kuvaamaan oman määrittelymme yksinkertaisilla käsitteillä. Olkoot kyse vaikkapa teoriasta/käsityksestä absoluuttisesta totuudesta.
Sana, mitä tarkoitat, on samankaltaisilla. Mutta eihän sanojen ulkoisella muodolla ole mitään merkitystä, vaan pelkästään sillä, mitä tarkoitetaan. Minusta ulkoisen muodon samankaltaisuus on oikeastaan harhaanjohtavaa kielessä, sillä se antaa tekosyyn olla ymmärtämättä, mitä tarkoitetaan.
Jos käytetään liian yksinkertaisia käsitteitä, sanoma voidaan kieltäytyä ymmärtämästä, vetoamalla käsitteiden käyttäjän "huonommuuteen" suhteessa itseen: "Ei se ole ääää, se on bona".
taannoin yhden tuttuni kanssa, joka osoitti kouluissa arvostelu perustuu juuri tähän: "Ei se ole ääää, se on bona", eli mitä lähempänä henkilön käyttämä ilmaisu on opettajan käyttämää ilmaisua ulkoiselta muodoltaan, sitä oikeammaksi opettaja sen kokee, vaikka sisältö olisi täysin puutaheinää, varsinaiseen sisältöön ei oikeastaan kiinnitetä mitään huomiota, tai siihen, mistä puhutaan, ainoastaan siihen, mitä puhutaan.
Toki arvostelun voisi perustaa myös muodon sisäisen logiikan tutkimiseen, mutta tällöin tulisi mukana ymmärrys arvostelun tarpeettomuudesta ja ristiriidasta opetettaessa sitä, mistä puhutaan.
Arvostelu on myös eräänlaista todellisuuden pakoa kaikkivoipaisuuden fantasiaan ja todellisuuden määrittämiseen.
Voihan tekstistä jättää kaikki konsonantit pois ja luulen et iso osa keskittyy sisällön sijaan johonkin ihan muuhun.
Mut siinä samaa mieltä et asioissa on paljolti kyse siitä missä itse liikkuu - vaik taiteessa tai älyssä. Samassa avaruuden osassa olevat ymmärtävät paremmin toisiaan - ovatko muut neroja tai tampioita? Eivät kumpiakaan jos suuruuskäsite unohdetaan (ja absolutismi).
Mut eikö juuri absoluuttisen totuuden käsite liity kaikkivoipaisuuteen - eli uskoon todellisuudesta.
"Mut siinä samaa mieltä et asioissa on paljolti kyse siitä missä itse liikkuu - vaik taiteessa tai älyssä. Samassa avaruuden osassa olevat ymmärtävät paremmin toisiaan - ovatko muut neroja tai tampioita?"
No, jos laitat Kantin tekstejä peruskoulunopettajalle aineina arvosteltavaksi, hän ei tajua mitään, silmäilee jutut läpi ja antaa huonon arvosanan. Samoin, jos jollakin oppilaalla on tietynlainen maine, se vaikuttaa arvosteluperusteisiin. Periaatteessa menestyminen opinnoissa on paljolti kopiointikykyä, sillä vain promille opettajista ymmärtää edes jossain määrin, mitä hän opettaa.
Hienoa on tämä, että annat filosofian opettajalle Kantin tekstin moraalifilosofisena aineena, ei päästä läpi, mutta opettaa Kantia ihan päin helvettiä jonkun oppikirjan mukaan, missä kaikki on kirjoitettu kapitalistisen agitoivaan tyyliin. Totuus saattaa määrittyä paljolti omien arvojen mukaan, eikä niiden ulkopuolelle uskalleta nähdä, sillä ne tarjoavat kaikkivoipaisuuden suojaksi.
"Mut eikö juuri absoluuttisen totuuden käsite liity kaikkivoipaisuuteen - eli uskoon todellisuudesta."
Ei tietenkään, vaan se on sen hyväksymistä, että ei vaan ymmärrä ja oman rajallisuuden hyväksymistä. Tietysti tässä tullaan helposti käsitteelliseen, ns analogiseen vaaraan, sillä ymmärtänemme tämän asian hyvin tavalla, kuten kysymyksestäsi voidaan päätellä.
Yhdellä kurssilla tässä taannoin jouduin opetettiin "montaa totuutta" absoluuttisena totuutena. Kesti aika monta tuntia, kun sain väitellä porukan tajuamaan, kuinka älytön ja poliittisesti sidonnainen ajattelumalli on "monen totuuden malli". Silläkin on kuitenkin merkityksensä yhden totuuden mallin kautta katsottuna.
Äh, löytäisimpä jostain kirjoituksiani, niin tämä selittäminen olisi paljon helpompaa...
"Monen totuuden malli" viittaa subjektien ulkoiseen erillisyyteen, eikä siten ole vailla merkityssisältöä, kuten ei mikään yhden totuuden mallissa. "Yhden totuuden malli" taas viittaa siihen, mitä subjektit tarkastelevat. Kyse on siis saman asian eri puolista ja siten samasta, yhdestä asiasta.
Monen totuuden mallin suosio ja leviäminen akateemisissa piireissä tavalliseksi ajatteluksi, juontaa siitä, että se väärin käytettynä ja väärinkäsitettynä perustelee kapitalismin erinomaisesti ja samalla myös tukee tiettyä patologista ajattelumallia. Näiden sopivuuksien ansiosta se on noussut niin isoon asemaan samaan tyyliin, kuin Nietzschen yli-ihminen Hitlerin "filosofiassa".
Jossain ääriyhteydessä patologinen tarve monelle totuudelle näkyy hyvin, kun mietitään moraalittomasti toimivaa henkilöä... joku murhaa ihmisiä ja perustelee, että hänen totuutensa mukaan se on oikein ja koska yhtä totuutta ei ole, kaikki totuudet ovat oikein ja hän siten tekee oikein tappaessaan ihmisiä. Juuri moraalittoman ajattelun tukipylväänä monen totuuden ajattelu on erinomainen työkalu.
asiasta mut luulen et selkis.
Monen totuuden malli viittaa vahvasti relativismiin ja siinä olen kanssasi pitkälle samaa mieltä.
Musta absolutismin hylkäämällä voi yhtä hyvin hyväksyä olevansa rajallinen. Moraalisesti lienee sama jos tekee 3 pistettä (relatiivisesti) pahaa valitsemalla a:n b:n sijaan, kuin et jos a:n absoluuttinen arvo on 97 ja b:n 100.
Mä kritisoin enempi sitä et kaikki olis totta - sillä mä näen sen usean totuuden malliksi ja hyvinkin relativistiseksi.
totuuden mallit tarkoittavat lopulta samaa asiaa. Tässä olis taustalla yksi asia... Joskus esitin tuon samanlaisuuden melko selvästi jossain tekstissä, jos sen vaan löydän vielä...
Järkyttävää, että joutuu lukemaan omia tekstejään, jotta ymmärtäisi ajatuksiaan paremmin...
Russellin paradoksi -> kisskiss
Jokainen ilmaisu on itsensä kanssa ristiriitainen ja itsensä nollaava Russellin paradoksin mukaan. Näin ollen relativismi, joka viittaa sen "totuuden" olevan relativistinen, väittää, ettei todellisuudessa ole olemassa yhtään mitään. Russellin paradoksi kieltää kaiken olemassaolon relativismissa siis, jos väitetään totuuden sisältyvän subjektiiviseen kieleen, joka on loogisesti itsensä nollaava. Nimenomaan tuon paradoksin kiertämiseen epätäydellisyyslause on kehitetty alunperin. Kielen tarkoitus ei ole olla apriori totuus, vaan posteriori totuus. Aprioria on mittaamaton ja mikäli aprioria sekoitetaan posteriorisen materiaalin kanssa, päädytään väittämään kaiken olemassa-olemattomuutta.
Moneusajattelu ajaa itsensä ansaan, josta poispääsy on ykseysusko.
purjeveneen kölillä ei perunapenkin teko peltoon onnistu. Ellei hinaa sitä venettä traktorilla, mut se ei sit ole enää purjehtimista. Toisaalta se on paska juttu, mutta toisaalta se todistaa, että absoluuttinen totuus on olemassa.
Pitäisi vielä lisätä ehto, että perunapenkki on tehtävä juuri purjehtimalla. Eikä sekään riittäisi, vaan periaatteessa joutuisit lisäämään "absoluuttiseen" totuuteesi loputtomasti lisäehtoja.
en tajunnu kirjoittaa tuota 'purjehtimalla', mutta sitä tarkoitin. En sitten tiedä mitä muita reunaehtoja pitäisi olla, koska se tuuli joka kölin vastuksen päihittää pitäisi olla niin voimakas, että se repii veneen kappaleiksi tai ainakin maasta irti. Eikä perunapeltoa tällöin synny.
tätä veneteoriaa sun kanssa jo monta päivää :) Mut ei pellon auraaminen kyl kölillä onnistu.
että Mythbustersit pystyis sen kyllä tekemään, joten tämäkään ei ole absoluuttinen totuus! :)
Minä.
Otetaan yksi purjevene.
Otetaan yksi tasapohjainen tulva-allas.
Nostetaan altaassa vesi lähes purjehdussyvyiseksi.
Purjehditaan myötätuuleen.
Tulos: meillä on näppärä ura siellä altaan pohjassa.
Nyt vain lasketaan vesi altaasta hitaasti ja ura säilyy.
melko kova tuuli että se pohjaa kyntäen etenis :)
Etenee se hitaasti kohtuullisellakin tuulella ja spinnu ylös, niin voimaa riittää.
Ankkuroinnissa on joskus iso ongelma kun ankkuri ei pidä pohjassa ja vene lähestyy rantaa itsekseen (ei purjeita, eikä tuultakaan tarvita tolkuttomasti).
massa pannaan ensin liikkeelle niin se auraa vaikka puoli merta - ja muutaman kaapelin siinä sivussa.
se ei ole perunapelto. Se on kuoppa jossa on ura pohjassa. Ja se kuoppa olis kohta täynnä vettä ja perunarutto veis kaikki perunat. Sitä paitsi, se ura huuhtoutuis veden poistuessa, vaikka kuinka hitaasti sen kuivatat ja mihis sä sitten ne perunat istutat? Ei muutaku allas täyteen vettä ja uudestaan purjehtimaan...ja mites multauksen kanssa? Vesi tärvelee perunat ennenkuin kerkee purjeita nostaa.
Pikku ongelmia vain.
Korvataan vesi rikkiheksafluoridilla (tolkuttoman painava kaasu) ja asennetaan veneeseen lisäkellukkeet. Nyt purjehdittaan ja taas onnistuu.
http://www.youtube.com/watch?v=XjCmwuGKR6g
Multaukset tehdään sitten toisella purjehduksella (vaatii hiukan tarkkuutta, mutta voimmehan käyttää pingotettua köyuttä apuna).
niille perunoille? Voiko niitä vielä ihminen syödä?
että sitä venettä pidetään paikallaan ja maapallo liikkuu. Nyt siis voi sanoa ettei siihen tarvita edes työtä, sillä maapallohan on se josta otetaan kyntöenergia.
on liian liukoista perunapeltoon (ei kasva), mutta tuo on kaasu ja sen voi pumpata pois kun operaatio on suoritettu loppuun.
Huomaa vielä että se rikkisulfaatti tuskin pysyy edes itsekseen kasassa.
rikkisulfaatissa purjehtimalla kylvettyjä perunoita? Minä en ainakaa ostaisi, saati söisi.
Mutta, eikä kaikista yksinkertaisin ratkaisu ole laittaa purjeveneeseen 4 traktorinrengasta riittävän leveelle, 4-pyöräohjauksen ja säädettävän kölin ja sillä tehdä uraa peltoon? Sillä vois alkaa vaikka urakoimaan naapurillekin perunanistutusta. Ei tarvis aina samassa myrkkysäiliössä kyntää.
Tai oikestaan kaikista yksinkertaisin ratkaisu on se, että purjeveneellä purjehditaan merillä ja traktorilla istutetaan perunat ja todetaan, että absoluuttinen totuus on, ettei purjehtimalla purjeveneellä voi perunapeltoa tehdä.
Olen sitä mieltä että siinä kaasussa purjehtiminen ratkaisee koko jutun. Lisäksi se on ihan hengityskelpoista se kaasu (tosin syrjäyttää hapen, mutta se ei sinänsä ole myrkyllistä).
Lisäksi miten selität sen että purjehtimalla voi sekä menettää, että tehdä miljoonia, niin täytyyhän siinä samalla nyt yksi perunapeltokin onnistua.
Tuutko sä sitten hätiin, jos koitan millä tuulennopeudella purkkari kyntää kölillä merenpohjaa tuossa Helsingin edestalla, Oon kohta lähdössä :)
se tuskin loisi mitään sellaista valoa (tai ylipäätään mitään valoa), joka takaisi että voisimme tietää sen sisällön
tästä olen samaa mieltä. Absoluuttinen totuus on olemassa, mutta ei ikinä meille tai jos vahingossa jossain tilanteessa olisi, niin emme voisi sitä tietää, jolloin sitä ei meille olisi siinäkään tapauksessa.
Tieteellisesti todistettu ei ole absoluuttinen totuus, eikä tieteessä absoluuttista totuutta ole olemassakaan. Niitä on vain uskonnoissa.
Pohdipa vastineeksi mikä on fakta? Fakta on tieteellinen käsite. Tiedätkö yhtään faktaa? Voiko fakta muuttua? Kerro esimerkkejä.
faktasta tulee ensimmäisenä mieleen absoluuttinen nollapiste.Faktat muuttuvat uusien totuuksien ja eri koulukuntien mukaan. Esimerkkinä muuttuvasta faktasta, vaikka se ettei maapallo ollutkaan pannukakku.
Jumalan Sana.
Eikös Jumalakin muuttanut mieltään melko monta kertaa. Ei kovin absoluuttista.
on uskon asia ja fakta uskontofilosofeille, kirkon miehille ja omaan jumalaansa uskoville ym. muttei absoluuttinen totuus niille, jotka eivät siihen usko.
on uskon asia ja fakta uskontofilosofeille, kirkon miehille ja omaan jumalaansa uskoville ym. muttei absoluuttinen totuus niille, jotka eivät siihen usko.
uskominen omaan erinomaisuuteen on tosi, erin omaisuus vain oma harha.Typeryys ja taikausko on myös absoluutinen totuus keski-ikiäsellä ämmällä evvk
tieteskin teki homman kerralla oikein, mut ihmisen tulkinta asiasta muuttuu. Se et miksi Jumala ei saanut ihmistä kerralla ymmärtämään on taasen arvoitus - mut tutkimattomat ovat herran tiet.
vain ihmisen käsitys omasta itsestään eli ei mikään absoluuttinen totuus.
paikkaansa? Et kai ole varattu?
ei löydy absoluuttisen totuuden mukaista vastausta.
on mielestäni yksi absoluuttinen totuus. Siis se, että elämä loppuu tunnetussa muodossaan.
Kollimaakari peräänkuulutti muuttuvia faktoja. - Kelpaisiko siihen esim. Itämeren rantaviiva ?
Yksi hurja esimerkki absoluuttisesta totuudesta tulee Iso-Britannian rantaviivasta, jonka pitäisi oleman aika yksiselitteinen, mutta kaksi arvostettua tietokirjaa antoi siihenkin eri mailimäärän. Asiaa tutkittaessa todettiin molempien olevan oikeassa ja mitanneen sen korrektisti, mutta kirja, joka oli julkaissut suuremman arvon oli käyttänyt tarkempaa karttaa. Ei tämä vielä mitään, äkkinäinen voisi ajatella, että tarkemman kartan mukaan ilmoitettu rantaviivan pituus on tarkempi, eli lähempänä "oikeaa".
Väärin. Todistettiin, että mitä tarkempi kartta, sen pitemmäksi rantaviiva tuli, kunnes molekyylitasolla jokainen atomi kierrettäessä Iso-Britannian rantaviivasta tuli teoriassa äärettömän pitkä ja mittalaitteiden tarkkuuden puitteissa sitä pitempi, mitä tarkemmat vehkeet.
Se absoluuttisesta totuudesta sen suhteen ...
niinkin yksinkertaista asiaa, kuin maan kohoamista, mutta tuon esimerkin valossa ei rantaviiva ole missään muuallakaan kovin tarkka.
Pahoittelen kirjoitusvirhettäni nimimerkkisi yhteydessä. - Se ei näy kokonaan tuossa selailussa, joten näköjään muistin/arvasin loput väärin. - Kiitos kuitenkin kommentistasi ;)
Kaikesta huokuu välttämättä absoluuttinen totuus, jopa hullun harhoista. Parempi kysymys olisi, että "voiko olla jotain, mistä ei näy absoluuttinen totuus?".
täysin päinvastaista kantaa sinun kanssasi eli väitän ettemme voi millään tietää minkään asian kaikkia puolia sellaisena kuin ne OIKEASTI ovat. Me vain näämme ne tavallamme.
Subjektin kautta objektiin, mutta ei niin, että subjekti projisoituisi kaikkialle. Kaikki näkevät asiat todellisuudessa identtisellä tavalla, mutta omasta subjektistaan käsin. Subjekti saattaa luoda illuusion siitä, että totuus riippuu subjektista, mutta todellisuudessa kaikki näkevät saman maailman. Erillisyyden harha johtuu lähinnä kommunikaatio-ongelmista ja kyvyttömyydestä ymmärtää toisen subjektista käsin esitettyä maailmaa, joka on identtinen oman subjektin maailman kanssa. Kyvyttömyys ymmärtämiseen johtuu tiedostamattomasta kaikkivoipaisuudesta ja kuvitelmasta, että todellisuus sisältyy subjektiin. Todellisuus ei kuitenkaan sisälly subjektiin, kuten ei esim. puu sisälly näkemiseen.
Wittgensteinin kielipelit olivat juuri näitä subjekteja joiden kautta todellisuus koetaan. Ne välittävät samaa asiaa, mutta erilaisella subjektiivisella kokemusjärjestelmällä.
Lopulta erillisyys on pelkkää harhaa.
"mutta erilaisella subjektiivisella kokemusjärjestelmällä."
Piti kirjoittaa ERILAISILLA, eikä erilaisElla.
taas absoluuttinen totuus tai usko siihen on harhaa. Jos nyt otetan tuo esimerkki puu mitä käytit, niin ei meidän tarvitse nähdä sitä tietääksemme mikä on puu vaan jo sanasta tiedämme mikä puu on, koska olemme luoneet kriteerit, jotka pitää täyttyä, jotta jokin voitaisiin puuksi määritellä ja lokeroida. Emme kuitenkaan tunne puun TODELLISTA olemusta. Meillä on vain oma käsityksemme ja sopimuksemme siitä.
Maailmassa ei ole kuin minä ja loput on mun mielikuvitusta. Ei ole mitään muita subjekteja tai näkökantoja. Miksi mä muuten väittelen itseni kanssa noista muista - no yksinäisyys vaatii veronsa.
jos nyt taas unohdetaan se sana "puu" ja mietitään, että se puu on joku epeli, minkä me kaikki näemme. Ei sen olemassaolo riipu siitä, että nähdäänkö sitä, vai ei... on se siellä yölläkin.
Juu ja sillä sanalla "puu" tarkoitetaan jotain. Ei ole väliä, mitä, mutta aina sillä jotain tarkoitetaan. Sanan merkitys tulee siitä, mitä sillä tarkoitetaan ja ymmärretään. Jotain se kuitenkin kuvaa, eikä ole vaan pelkästään kuvaus omasta kokemuksesta, vaan vuorovaikutteinen tapa antaa tietoa oman kokemusmaailman kautta.
kun ajatellaan, että samaa kohdetta katsottaessa ja tunnusteltaessa on kyseessä eri kohde, koska se koetaan eri tavoin. Eli siis kokemus ei ole totuus, vaan se ainoastaan välittää totuutta. Totuus on yksi, kokemustapoja ja totuudenvälittämisen tapoja on ääretön.
hiljaseksi. Ei niit oo ääretön. Välillä mä jaan maailman sellaseen kuuteen ihmiseen, mut yleensä niin on vähempi. Silti niit kokemuksi on tasan yksi - mun.
kollektiivisesti nyt koetaan et tossa on puu ja sit huomenna ei enää koetakaan niin onko se puu todellinen vai vaan kokemus? Ensin olemme aikas hämillämme, mut jos viiteen vuoteen ei puu ilmesty takaisin niin me varmasti kutsumme ko. hetkeä vain harhaksi - vaik se sitten siellä oikeassa universumissa olis ollut mitä hyvänsä.
mitä sä tarkoitat, mutta minusta tuntuu että sinä et ymmärrä mitä minä tarkoitan. kaikki näkyvä ja näkymätön on meille vain sopimuksen varaista tietoa. Ei tietoa siitä mikä jokin asia, esine tai ilmiö todellisuudessa ON.
kyllä, mutta miten sen vois muka ilmaista, mitä joku todellisuudessa on? Eihän sillä ole väliä, miten ilmaistaan, kunhan vaan tarkoitetaan ja ymmärretään, mitä tarkoitetaan. Ei ehkä ole tarkoituskaan tietää mitään todellista olemusta sen syvällisemmin. Kyllä se totuus sisältyy kaikkeen.
sulle, mutta sä et ymmärrä muita, ellet osaa kääntää muiden kokemuksia omaan kokemusmaailmaasi. Vastineiden löytäminen on assosiatiivista älykkyyttä ja myös oman kokemusmaailman avartamista. Sen sijaan ilmaisujen arvottaminen on päinvastaista toimintaa, eli todellisuuden kieltämistä.
Sä oletat et muita on olemassa - mut oikeasti mä annan sun luulla niin. Mä annan sun myös tuntea. Eli me voidaan keksiä mitä mieltähipovampia teorioita maailmasta ja silti ne kaikki ovat vain teorioita - ja sanaleikkejä. Osa vastaa paremmin kokemuksia (mittauksia) ja osa huonommin. Paremmin vastaavilla on usein enempi käyttöä - ainakin ihmisen elämässä. Totuus absoluuttisena käsitteenä on enempi ajatusleikkiä, jonka olemuksella tai olemattomuudella on aikas vähän merkitystä.
Tyypillisintä totuusleikeissä on hankalien sanojen käyttö - tai jopa rahvaalle ymmärtämätön kieli. Aikoinaan se kieli oli latina - nyt sen nimi on postmodernismi. Kielestä riippumatta kyse on samasta - muita suuremmasta kyvystä nähdä totuus. Jos se kielen vaivautuu opettelemaan niin huomaa kuinka ohkaisen langan varaan se on rakennettu - ja siksi kieli onkin syytä pitää kryptisenä.
Kyllähän se olen minä, joka arvioin kaiken omasta subjektistani käsin, sinä omastasi... Maailmasta voidaan keksiä mitä tahansa hienoja teorioita ja ne ovat kaikki totta, jopa tuo sinun sanaleikkiteoriasi, jolla voitaisiin skitsofreenikot päästää saman tien sairaaloista kaduille.
Samoin, kun lapsi itkee bonapurkkia, sanomalla "ääääää", kieltäydyt antamasta purkkia, koska se, mitä hän itkee, on pelkkä sanaleikki, joka ei oikeasti tarkoita mitään ja sun maailmassasi hän on jo kylläinen ja on vain väärässä.
Auton tööttiäkään ei kannata uskoa, vaan kannattaa kävellä alle, sillä sekin on vain eräänlainen sanaleikki, joka ei sinällään kuvaa totuutta millään tapaa... ja on vain väärässä.
Minusta hankalien sanojen käyttö liittyy lähinnä niiden kätevyyteen. Totuusleikkiä voi kuitenkin kuvailla yksinkertaisemminkin. Mielestäni olen tehnyt identtisiä päätelmiä asioista eri ikäisenä. Parin vuoden ikäinen lapsikin voi ilmaista suhteellisuusteorian omilla termeillään, mutta latinaansa takertuneet ja siitä todellisuutta erottamattomat aikuiset toteavat sen vääräksi, kuten bonapurkin itkemisenkin, mikäli oikeita termejä ei käytetä.
Todellisuuden ja kielen erottamattomuus toisistaan niiden ulkoisen muodon suhteen, viestii pyrkimyksestä turvallisuuteen ja tahtoon määritellä todellisuus oman mielen mukaan, käytännössä se ei kuitenkaan toimi. Luonnottomuus luonnollisen sisällä johtaa tahalliseen ja turhaan kärsimykseen.
Jos aikuiset eivät olisi hulluja, antaisivat he lasten tehdä maailmasta täydellisen. Lapsi oppii ymmärtämään, kuinka häntä ymmärretään.
Kieltä ei pitäisi katsoa sen ulkoiseen muotoon, vaan siihen, mistä muoto muodostuu ja mitä ei nähdä.
Ei näy kappalejakoja missään...
aivan väärin. Huuto ja nälkä vastaavat hyvinkin kokemusmaailmaa - varsinkin jos ruuan anto on aikaisemminkin huudon hiljentänyt. Sama pätee tööttiin. Totuus näissä on hyvinkin suhteellista - ei mitään absoluuttista.
Mikä näiden yhteys on suhteellisuusteoriaan - se taasen on jo sanaleikki.
ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies
ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies
ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies ziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmiesziselmontevilianzzyjazulimmies
Et kai ole mitenkään stressaantunut tästä palstasta?
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
olenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolenolen
"Onko täysin absoluuttista totuutta olemassa ollenkaan? "
On. Uskon niin.
"Tiedämmekö jonkin asian ... "
Emme tiedä. Meillä on muutama aisti, joilla tehdä suoraan tai välillisesti havaintoja siitä mitä on olemassa. Mikään ei takaa ettei olisi asioita, joita niillä ei voi havainnoida.
Teoriassa mikään ei takaa myöskään sitä, että asiat joiden olemme havainnoineet noudattavan jotain sääntöä välttämättä tekisivät niin. Joku voi väittää että valon nopeus on vakio, mutta jospa sen nopeus onkin satunnainen ja on sattunut äärimmäisen epätodennäköinen sattumus, että eräällä suunnalla eräänä aikana tehdyissä havainnoissa nopeus vain on sattunut näyttämään vakiolta. Vähän kuin pitkä sarja pelkkiä punaisia ruletissa.
itse määritelleet mittaamistavan jolla sen nopeutta mitataan, emme voi tietää onko tapa ja nopeus oikea.
suhteen emme ole määritelleet mittaamistapaa, vaan itse määritelleet sen nopeudeksi tasan 299 792 458 metriä sekunnissa. Joten jos nopeus vaan on vakio, niin se on myös oikea. Metri taas sitten on määritelty matkaksi, jonka valo kulkee tietyssä ajassa.
Melkoinen sotku tulisi pituuksien välimatkojen kanssa, mikäli valon nopeus ei olisikaan vakio, mikä on äärimmäisen epätodennäköistä.
asian ydin onkin siinä että emme todellisuudessa voi tietää valon nopeutta, olemme vain määritelleet sen. Sama pätee kaikkeen.
ympäristössä jonka pystymme aistimaan ja havainnoimaan näyttäisi olevan tiettyjä lainalaisuuksia. Emmekä me voi määritellä niitä itse vaan joku on määritellyt ne puolestamme.
Tietysti käsitteet kuten valo ja nopeus ovat ihmisen määrittelemiä, mutta uskon että jotain todellisia (=totuutta) ilmiöitä näiden takana on.
totuus tässä on metri. Metri on ihmisen keksimä mitta, jolle on kehitetty määritelmä ihmisen valon nopeudeksi mittaamasta tuloksesta. Joten, kun sanotaan, että jokin on metrin mittainen, on se totuus, jos se todellakin on metrin mittainen, tai sitten ei.
Nyt onkin enää kysymys siitä, kuinka tarkasti halutaan se metri mitata, että voitaisiin todistaa lauseen "tämä on metrin mittainen" totuus tai epätotuus.
Joudutaan taas tilanteeseen, jossa totuus onkin loppujen lopuksi jonkin muun määritelmästä kiinni.
todellakin on ihmisen keksimä mitta, mutta sen pituus on ajan saatossa kuitenkin hiukan muuttunut, joten ei se voi olla mikään totuus. Joskus metrin pituus on määritelty osana matkaa maapallon päiväntasaajalta navalta, joskus kai tietyn metallipalkin pituutena ja nyt sen pituus on määritelty valon nopeus -vakion ja sekunnin avulla. Sekunti sitten edelleen on määritelty eri aikoina eri tavoin.
totuus on fleksiivi käsite ja muuttuu sen mukaa, mikä milloinkin ilmoitetaan totuuden olevan. Kun nyt ilmoitetaan metrin olevan se ja se matka, on se totuus.
Onko se absoluuttinen totuus? Miten määritellään absoluuttinen totuus? Onko se muuttumaton? Kuka määrittelee? onko se määritelmä absoluuttinen totuus absoluuttisesta totuudesta?
...päätä särkee...
ollutkaan niin, että totuus on tuolla jossain... :)
nimenomaan tuolla jossain, mutta me emme tule sitä koskaan varmuudella tietämään.
olis olemassa, jos joku olisi totta.
Ei sellaista jaksais kukaan.
emmehän me edes tiedä miksi olemme olemassa. Ihan hyvä näin.
Absoluuttisia totuuksia. Tosin kerrotaan että jopa 1 1=2 vaati suuren työn täydelliseen totuuteen.
Siis on, mutta harvassa.
Eikö ne ole vain sopimuksia joiden varaan järjestelmä rakennetaan. Näitä sopimuksia ei voida todistaa - ne vain otetaan totuutena. Myös esimerkkisi lasku on sopimus.
Että se todistus on täydellinen (en ole nähnyt). Siis kaikki sopimukset ja oletuksetkin todistettiin totuuksiksi.
mieli väittää vastaan mut ei riitä rahkeet. Ketkä ne olivat - puhuks nyt tästä galaksista vai jostakin toisesta?
Tehty ja luin ilmoituksen siitä. Kuulemma paksu opus. En tiedä ketkä, sillä se oli vain sivumaininta, eikä ollut linkkiä. Matematiikassa on jokin filosofinen suuntaus, joka pohtii kuulemma noita perusjuttujenkin todellisuuksia.
Jokainen tieteenala perustuu omiin aksioomiinsa, perusolettamuksiin, joita pidetään "itsestään selvinä". Niiden varaan sitten rakennetaan tiede?
Eli kaikki perustuu viimekädessä hyvään arvaukseen todellisuuden olemuksesta.
"Aksiooma on filosofiassa perusoletus, jonka paikkansapitävyys on ilmeinen ja jonka paikkansapitävyyttä ei ole järkevää tai mielekästä epäillä. Joidenkin mielestä tällaisia aksioomia ei ole olemassa. Kaikki looginen päättely perustuu aksioomille."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aksiooma_(filosofia)
vastaukset tässä aloituksessa yhteen ja saan sirun absoluuttista valhetta. Sen vastakohta on sitten siru absoluuttista totuutta.
syvälliseltä vain omissa korvissasi. Se on absoluuttinen totuus.
absoluuttisen valheen sirua.
No mut eiks tällä palstalla ole oltu vastahankaisia filosofiselle ilmaisulle, vaiko mistä ne jätekasvustonenien mölinät mullekin on johtuneet? Olen henkilökohtaisesti tulkinnut, ettei tällä kyseisellä palstalla saisi filosofisia jutella muut, kuin perussuomalaisten äärisiiven kannattajat, max. yhden Nietzschen teoksen harrastuspohjalta lukeneet ja lisäksi joissakin tapauksissa muut kulloinkin soveltuvaa henkilökohtaista räkäroiskua suoltavat pulinapatet, mutta ehkäpä olen kuitenkin ollut aivan täydellisen väärässä, ollut väärässä luulossani?:/
Onko filosofointi palstalla sit-ten-kin ihan jopa suotavaakin!?:O Kiitos vilpitön sinulle kiinnostavasta aloituksestasi, aidosti.
Absoluuttisesta totuudesta...Ensin siitä vedät oman määritelmäsi ja keskustellaan asiasta ehkä sen jälkeen. Em. edeltävään lauseeseen muuten, btw, sisältyi samalla vastaus _kaikkiin_ tämän ketjun aloituksessasi kysymiisi kysymyksiin, jos & kun vain osaat asian tulkita.
ei koskaan petä, mä luotin siihen että tämmöinen tulee. Jee.
mielipiteen ilmaisu asiasta on ollut ylimielisyyttä? Ainiin, tällä palstalla aina joidenkin keskustelijoiden mielestä.
Kaikkiin aiheisiin kuuluu aina alustus, varsinkin, jos halutaan saada keskustelua aikaiseksi. Alustuksen tarkoituksena on herättää kuulijan, tai lukijan ajatukset aiheen tiimoilta. Sitä ei tapahdu, jos vain heitetään kysymys.
Joten pitkästä aikaa täällä hyvin käynnistetty aihe.
ja sitten on yhden tapa.
tuon yhden.
minun määritelmäni on, että me emme todellisuudessa tiedä mikä on absoluuttinen totuus.
stressaakaan. Ukonilman ratoksi tämä oli mukavaa ajatusten vaihtoa.
Jännää sekin ehkä joskus tavallaan (eikö?), jos spelataan hlö.koht. kokemuksen ja käsitemäärittelyidenkin rajojen välillä, mutta sitähän kaikki - vaikka nyt esim.(thymh..) kastikkeen tekoakin koskeva, pohdinta aina on, joten ei mitään poikkeavan erikoista sanomassasi. Käsite "absoluuttinen" on periaatteessa määrittelemätön. Sikäli sitä ei mustakaan aina voida mitata. Toki voimme sanoa vaikkapa, että "ei kiitos enää lisää tätä", mutta kuvitelmassamme ablosuutista emme tiedä absoluuttia. Toivottavasti ( ja luultavimminkin - anteeksi, kun en tunne, joten en voi tietää varmuudella) ymmärsit abstraktin.
olevamme samaa mieltä :) Nyt mun pitää mennä. Moi :)!
koskee meitä miehiä. Ravista miten ravistat ja hemputa miten hemputat, niin siliti viimeinen tippa housuun tulee.
Paskamaista, mutta niin totta.
...
sinne vaippaan.
että liiallinen ravistaminen lasketaan runkkaamiseksi, raja on veteen piiretty viiva.
Opeta siinä lasta ravistamaan kun ei tiiä miten monta kertaa on väärin. Hetken päästä lapsi ihmettelee kun aamiaiseksi on pelkkiä muroja ja telkkarista katsellaan vain seksuaalivalistusta. Elämä ilman absoluuttista totuutta on yhtä helvettiä.
Luin joitain kommentteja ja huomasin sinun ja To4din välisestä keskusta, että käytät virheellisesti termejä. Puhut tiedosta ja totuudesta virheellisesti samana asiana. Ne ovat kaksi eri asiaa, joten päätän tyhjän keskustelun osaltani tähän kommenttiin.
lisätä, että yhdyn dazun mielipiteisiin. Totuus on täydellinen, mutta ihmisen tieto totuudesta on vajavaista.
Ettet vain sittenkin tehnyt perusteetonta oletusta, että aloituksen kaksi kysymystä ovat sillä tavalla rinnasteisia, että jälkimmäinen (jossa puhutaan totuuden lisäksi tiedosta) vain selventää ensimmäistä (jossa puhutaan totuudesta)? Tuon oletuksen valossa luit sitten myöhempää sananvaihtoa. Nähdäkseni Timanttialle erottelu oli selvä alusta lähtien, yhden aikaisemman kommentin perusteella.
enkä keskustele tästä aiheesta henkilöiden kanssa, jotka eivät ole perehtyneet tiedonintressiteoriaan. Mitä hyötyä on puhua asiasta, josta suurin osa ei ymmärrä sanaakaan ja vaikka jotkut olisivatkin hieman perehtyneet tiedonintressiteoriaan, eivät ole sitä mitenkään sisäistäneet.
Mutta olen päättänyt etten keskustele filosofisista kysymyksistä sen jälkeen kun filosofiasta valmistuin. Maailman suurinta ajanhukkaa.
Koska tiedonintressiteoria on mitä suurimmassa määrin filosofinen kysymys, valaise toki meitä ymmärtämättömiä, koska tiedonjanomme on lähes yhtä valtava kuin tietämättömyytemme.
Siis mikä on tiedonintressiteoria ja miten ymmärrät sen samassa kontekstissa aloituksen kanssa?
Sä olit se kerran asialliseen viestiini pussiesi tyhjennyksestä vastineessa puhunut...Kieltämättä olisi vilpittömän mukavaa tietää vaikkapa ehkä siitäkin, että miltä näytät.:) Et voi olla erityisen mukava ihminen, minun mielestäni...
Ja nyt puhut konteksteista ja tiedonintresseista. Vihjaatko mahdollisesti,.että sinulla olisi tietoa noista kysymyksistä?
vielä osaa asettaa viestien esitystapaa, että näkisit, mihin viestiin vastataan TAI, mikä todennäköisempää, keskustelet taas itsesi kanssa parilla eri nikillä.
keskustelukumppanista. :) Sen kyllä näin heti, että keskustelun aloittaja ei tajunnut itse, mistä puhui.
Anteeksi nyt vain, mutta minä en ole mikään pervo(!) ja koen itseasiassa äärimmäisenä loukkauksena itseäni kohtaan tuonlaiset esittämäsi kaltaiset sairaalloisen oloiset väitteet, että keskustelisin esimerkiksi "itseni kanssa"...Viesteihin vastaan sillä tapaa, että klikkaan auki "vastaa tähän viestiin"(tms. mikä se nyt olikaan...) kentän, ja tiedän, että sen perusteella pitäisi vastaussysteemin toimia. Anteeksi nyt vain, jos en ihan pääse ns. "ineen" sinun ja kaltaistesi sisäpiirikommunikaation tyyliin (enkä suoraansanottuna edes haluaisi ymmärtää sitä, en ainakaan lukemani perusteella)...
Herätät mussa kyllä kieltämättä aika paljonkin vastareaktiota esittämilläsi sairaalloisilla kommenteilla, ainakin suunnattuna muhun tuntemattomaan...Kerros mulle pikkupuudelsi, että mitähän mahdollista syytä mulla rationaalisesti argumentoivalla olisi niin sekopäiseen toimintaan, kuin loukkaavaan väitteeseesi itseni kanssa keskustelemisesta? Anteeksi, mutta mä lähinnä melkein näyttäisin takapuoltani tollasille sun kaltaisillesi omituisille: Miks sä esimerkiksi tuot mun tuntemattomankin tietoisuuteen, että (näemmä!) suuri osa elämääsi lepää tällä palstalla? En mä hei haluaisi siitä mitään tietää, tajuatko?
Kuule. Nää keskustelupalstat on sellaisia, että näillä käy sinun kaltaisiasi rekisteröidyn nimimerkin omaavia ja sitten myös mun kaltaisiani anonyymeja. Onko sinulla esim. suuri ongelma sen asian kanssa? Mikäli on, voisit ehkä ihan kokeilunkin vuoksi upottaa pääsi vaikkapa kylmää vettä sisältävään vesisaaviin, tms. tehdä jotakin, mikä mahdollisesti voisi virkistää aivotoimintaasi? Vaiko mitä mieltä itse asiasta olisit?
mieltä! Olen useinkin upottanut pääni kylmään vettä sisältävään vesisaaviin (jos vesisaavini ei ole tyhjä, on siellä aina vettä) ja jestas, että se tekee hyvää, varsinkin mökin saunassa.
Selvitykseksi, jos et tiennyt, oikeassa yläkulmassa on valintamahdollisuus viestiketjun esitystavalle. Siitä ketjun kuvalla olevaa klikkaamalla saat näkymään, mikä viesti on vastaus mihinkin viestiin.
Mitä lukuisiin anteeksipyyntöihisi tulee, saat anteeksi kaiken pyytämäsi.
Ja toistat tuota tuntemattomuuttasi, minusta tämä kyllä alkaa jo vaikuttaa hyvinkin kiihkeältä suhteelta, mutta en vielä uskaltaudu kutsumaan sinua brunssille kanssani nauttimaan kylmää shampanjaa ja blinejä kaviaarilla.
Mutta sitä odotellen...
..on se kun silmät rupiaa luppaamaa sillo on tosi väsynny..ja tarttee mennä maate..=o))
on olemassa ja se löytyy meistä jokaisesta, eri asia on onko sillä mitään tekemistä sovituista totuuksista. (tiivistettynä ydin asiasta)
Mut jokatapauksessa jos pistän käteni kiehuvaan veteen, niin sieltä pois ottaessani käteni niin onko käsi samanlainen mitä laittaessa? :>>
omalta osaltani mielenkiintoisesta keskustelusta. Lähden nyt kyntämään Suomenlahtea ja kalastamaan, koska sade vaihtui viimein auringoksi. Jos vaikka saisin kalaakin. Jatkakaa toki aiheesta.
tulla kertomaan, onnistuuko meren kyntäminen auralla
on hyvä aura, niin koko maailma näyttää isolta perunapellolta.
oli päivän mietelause :)!
omistaa vain vasaran, niin joka paikka näyttää nauloilta
siinä ei ole samanlaista seksististä taustavirettä kuin tuossa miehen hyvässä aurassa ja perunapellossa :) Niinniin mä tiedän että sä et ajatellut asiaa siitä kulmasta :)
älä sekoita termejä keskenään, jos haluat saada hyödyllistä keskustelua aikaiseksi.
vielä, sinulla on esitelmä pitämättä vielä. Vai aiotko vain ensin heitellä wiki-tietoa, kuin sen ymmärtäisit ja samalla kertoa, etteivät muut ymmärrä ja sitten jättää meidät pulaan?
Todistustaakka on sinulla...
keskustelun hyöty lasketaan termien sekoitumisella? Ettei vaan menis nyt termit sekaisin.
oli varmaankin tarkoitettu päivän filosofiseksi pähkinäksi.
käsittääkseni absoluuttiseen totuuteen kuuluu se, että absoluuttinen totuus olisi kaikkien olemassaolevien totuuksien homogeeninen joukko.. joka taas tuntuisi totuuksien yleisen heterogeenisen luonteen takia hieman epäuskottavalta tilanteelta. mutta voihan se olla, että se vaan tuntuu siltä.
totuuksia kun on niin monenlaisia. jokaisella on oma todellisuus..
mutta mihin sitä absoluuttista totuutta oikein tarvitsisi? se kuulostaa niin tylsältä.