Onko täällä äitejä tai isejä keillä on ollut tilanne että puolison suku yrittää kääntää lastaan vanhempiaan vastaan.
Meillä on tullut eteen tilanne että kun lapsi on ollut puolison suvun luona, on sen jälkeinen loppupäivä yhtä helvettiä. Itketään, räävytään, potkitaan ja mikään ei yksinkertaisesti käy.
Olen alkanut epäilemään että jotain tuolla sukulaisissa tapahtuu sellaista mitä meidän silmämme ei nää.
Pimeää puolta on muutenkin kaiken takana mutta kertokaa ihmeessä kokemuksia.
Meillä on tullut eteen tilanne että kun lapsi on ollut puolison suvun luona, on sen jälkeinen loppupäivä yhtä helvettiä. Itketään, räävytään, potkitaan ja mikään ei yksinkertaisesti käy.
Olen alkanut epäilemään että jotain tuolla sukulaisissa tapahtuu sellaista mitä meidän silmämme ei nää.
Pimeää puolta on muutenkin kaiken takana mutta kertokaa ihmeessä kokemuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Epäiletkö aina ENSIMÄISEKSI pahaa mielummin toisista ihmisistä, ennen kuin ottaisit vastuuta itse siitä että lapsesi ehkäpä ovat vain väsyneitä reissusta, tai sattuu vain olemaan huono päivä tai hetki?
Kiva että e p ä i l e t tänne julkiselle palstalle taas meidän kaikkien riemuksi.
(mistä näitä tahvo-aivoja oikein sikiää?)
Olipas mukava että vastasit tähän viestiin. Epäilen sinun harrastavan tällaista lasten manipulointia. Epäilen myöskin että muuten et olisi tähän viestiin viitsinyt vastata. Epäilin myös sitä että lapsi voi olla myös väsynyt reissusta ja epäilen todiaankin myös sitä että jotain voi tapahtua selän takana.
Epäilen myös vahvasti sitä että sinulla ei ole elämän menosta minkäänlaista hajua. Ihmiset ovat epäilemättä sinulle joko mustia tai valkoisia.
Epäilemättä sinun kannattaisi jättää vastaamatta viesteihin jos et osaa tai viitsi tai sinulla ei ole aiheeseen liittyvää kokemusta.
lapsellasi on ollut vain äitiään ikävä sillä rakkaudesta se hevonenkin potkii.
sen lapsen jutuista sitten, eikä sitä nyt aivan suoranaisesti tehty, kieroilemalla niin kuin yleensäkin sen suvun käytäntöön kuuluu, iskää ylitettiin, ja äitin piikkiin laitettiin, jos äiti ei lähtenyt sadan kilsan päähän tuomaan kumppareita.... ym ym, todella mutkikas juttu....
kaiken itseensä kertyneen kiukun. Eli olet se paras turvallinen aikuinen lapsellesi.
Lapsesi on varmasti joutunut kohtaamaan erinlailla tilanteita kuin kotonaan ja se on yksi kasvunpaikka lapsella ettei asiat mene aina samanlailla. Kotona lapsi sitten antaa tulla kaikkien päivien edestä jonka toisaalla viettänyt.
Olen kyllä vierestä seurannut kuinka lapsen käytöstä ja tapoja lapsen kuullen syytetään vanhempia. Sellainen käytös on todellakin epäkunnioittavaa lasta ja lapsen vanhempia kohtaan. Tosin kyseessä on ollut sellaisia aikuisia joiden muutkaan käytöstavat eivät ole kovin sivistyneitä ja ajattelutavat hyvinkin negatiivisia.
On aina hyvä keskustella lapsen kanssa siitä ajasta mitä touhunnut ollessaan kylässä. Muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen lapsi alkaa kyllä kertoa tapahtuneita ja sanottuja asioita.
Kysyt vaikka hyvällä hetkellä kun lapsesi on valmis keskustekemaan kanssasi ja on vastaanottavainen kysymyksillesi. Ole kuitenkin varovainen etten johdattele lasta. Esim. Mikä oli kivointa ja kurjinta kylässä? Mukavin puuha, ruoka, ihminen jne. aloita positiivisilla asioilla.
Luulenpa että kyseessä kuitenkin normaalia kiukuttelua asioiden vaihtuessa. Silti kuuntele lastasi ja sitä mitä hän kertoo.
Viestistä. Voi todellakin olla että on kyse pelkästä ikävä kiukusta ja varmasti harmittomasta. Takana kuitenkin tapahtuu niin paljon kaikkea mitä ei mielestäni terve mieli voi käsittää. Silloin alkaa miettimään lapsen käyttäytmistä ja kun se samasta paikasta tullessaan on aika lähes saman tyylistä.
Mutta keskitytään lapseen ja yritetään tulla toimeen kaikkien kanssa =)
Moni pieni lapsi tuntee olevansa vanhempiensa hylkäämä, kun heidät viedään sukulaisiin ja vanhemmat katoavat päiväkausiksi.
Oma lapsenlapseni loukkaantui verisesti äidilleen n. vuoden vanhana, kun äiti meni lomamatkalle ulkomaille ja "hylkäsi" pienensä mummulle. Lapsi osoitti kaikin tavoin sitten äidille, että hän ei halua kotiin, hän on nyt mummin kulta, eikä äiti kelpaa mihinkään enää.
Äidillä oli todella vaikeuksia, ennen kuin lapsi antoi anteeksi. Paranivathan ne välit tietenkin, mutta huomasimme kaikki, että kyllä pikkuinenkin omaa tunteet ja voi tuntea todella syvästi.
Lapsi ei saa olla heitopussina. Hänelle ei kylmästi ilmoiteta, että nyt menet mummille ja ensi viikolla kummille, kun äiti ja isä menevät risteilylle ja sitten laskettelmaan.
Ihan turhaan syytät muita, kun lapsi näyttää mieltään. Sinun pitää hänelle selittää tarkkaan, miksi lapsi menee nyt mummun luo. Kerro myös mummulassa, että lapsella on vaikeuksia kotiin tulossa. Kysy mitä hauskaa on tehty, että tiedät sitten keskustella mummulan vierailusta.
Voi todella olla niin, että lapsi haluaisi olla mummulassa kauemman aikaa. Lupaa siis, että kyllä mummulle taas mennään toisenkin kerran.
Älä esitä mitään epäilyjä siitä, että mummu manipuloi lasta siellä. Siitä ei hyvä seuraa.
Kun haet lapsen pois, älä kiirehdi vaan annan lapsen rauhassa leikkiä leikkinsä loppuun ja osoittaa itse, että on valmis lähtemään taas kotiin.
Onhan koti kuitenkin se paras paikka.
olen monet kerrat miettinyt kaikki muutkin mahdolliset vaihtoehdot, että lapsi olisi vain väsynyt tai ikävöisi jne, mutta viimeistään aina siinä vaiheessa kun ex laittaa viestiä tai ex ja-tai hänen sukulaisensa sattuvat kadulla vastaan, niin saan kuulla lapsen kuullen mitä hirveimmät haistatukset ja aivan kamalia lapseen ja minuun liittyviä syytöksiä, kaikki mustavalkoista tietysti, niin tietää että siitä on kyse... :-( ei ole erehtymisen mahdollisuutta, valitettavasti.
ei lapsen kiukuttelut ja väsymykset kuitenkaan välttämättä tarkoita yhtään mitään muutakuin lapsella todellakin voi vain olla kova ikävä, joko äitiään, isäänsä, tai sukulaisiaan kohtaan, ja sitä sitten puretaan kiukulla.
Älä missään nimessä ala johdattelemaan lasta tyyliin, että oliko kylässä ikävä olla tai tapahtuiko mitään pahaa jne!
Sitten kun lapsella ei ole leikki kesken, juttele lapselle mukavista asioista ja kysele mitä mukavaa teitte siellä. :) Jos lapsi ei heti puhu, hän kyllä itse kertoo aikanaan, jos on kertoakseen. :)
En ikinä veisi lastani ihmisille, jotka haistattelevat lasta tai lapsen läheisiä.
Järkeä saa käyttää. Jos joku käyttäytyy noin ala-arvoisesti, niin johan velvollisuuteni äitinä on suojella lastani mokomalta töryltä.
Lapseni ovat aikuisuuden kynnyksellä eikä heitä enää "viedä" minnekään, joten asia ei ole ajankohtainen. Mutta jos he olisivat pieniä, niin tietenkään en jättäisi heitä tuollaiselle "hoitajalle".
Meillä muksut kun tulee kotia muilta reissuilta esim mun isän luota niin eivät ole kiukkusia,iloisia kuin mitkäkin,väsyneitä kylläkin.
Mutta kun tulevat anopin luota kotia niin ohhoh,käyttäytyy kuin mitkäkin pahaset,säännöt hukassa yms.Ja se että mammaa ei tarvii uskoa on mulle hyvinkin tuttua.Nyt kun anoppi ei ole aikoihin muksujeni kanssa ollut,eipä ole ongelmia ollut tuon suuntasia.
Meillä on ollut aina anopin kanssa huonot välit,en kait sitten vastaa sitä mitä ois pojalleen toivonut mutta ei niistä mieheni ex tapauksistakaan kukaan hyvä ollut kuulemma.
Miehelläni on myös edellisestä liitosta muksu ja anoppi ei senkään kanssa halua olla tekemisissä koska ei pidä tästä lapsukaisen mammasta.
Luin ketjun ja totesin, että lastasi kohdellaan hirveällä tavalla sukulaisissa.
Pahinta lyömisen jälkeen on haukkuminen ja pahan puhuminen, kiroilu ja huuto.
Jos altistat lapsesi sellaiselle, teet ison virheen. Niin tärkeää ei sinulla pitäisi ollakaan, että panet lapsesi maksamaan siitä ajasta pelolla ja hädällä sukulaisten kynsissä.
älä turhaan epäile pahinta. Tuohan on normaalin lapsen normaalia käytöstä varsinkin jos kysymyksessä on alle kouluikäinen.
Omaa kokemusta on ja silloin ei kyseessä ollut ikävä vaan se, että lapsen päätä sekoitettiin. Ex anoppini kanssa en tullut koskaan juttuun, oli niin ilkeä ja pahantahtoinen minua kohtaan.
Avioeron jälkeen hän aloitti puhumaan lapselleni pahaa minusta - lapsen äidistä. En aluksi tiennyt miksi muuten niin hyväntuulinen 8- vuotias poika oli aina kiukkuinen ja minua kohtaan agressiivinen palattuaan mummolasta, jossa kävi joskus isäviikonloppuina. Isältä tullessaan ei ollut mitään ongelmia. Asia selvisi kun lapsi sitten kerran avautui ja kertoi itku kurkussa, että mummo puhuu äidistä pahaa. Mummo oli vielä käskenyt lapsen pitämään "salaisuudet".
Silloin nostin sellaisen metakan sekä exälle, että anopille ja uhkasin vierailujen loppuvan, jos ei lapsen henkinen kiusaaminen lopu. Otin yhteyttä myös lastensuojeluun ja kysyin neuvoja. Lapselle selitin ihan suoraan kaunistelematta, että mummo on mieleltään sairas ja äidin haukkuminen lapselle ei ole normaalia, edes eroperheissä. Sanoin, että silloin on lupa mennä isälle ja kertoa mitä on tapahtunut tai soittaa äidille, niin asiaan puututaan heti. Mummon ongelmia ei enää hyssytelty.
Tilanne päättyi niin, että mummo lopetti pakon edestä haukkumisen. Lapseni on nyt murrosikäinen ja ei ole läheinen mummon kanssa tämän "omalaatuisuuden" takia, sillä näkee jo mummon käytöksen ja sen, että se ei aina ole ns. normaalia.
Kannattaa selvittää mistä johtuu - lasta on voitava suojella, jos sukulaiset eivät ajettele lapsen parasta.