Olen viime vuoden aikana toipunut bulimiasta, ja yllätys yllätys paino on tämän seurauksena lähtenyt kovasti nousemaan. Olen tässä miettinyt, millaisia painonhallintakeinoja tällaisessa tilanteessa on järkevää käyttää...onko kohtalotovereita? Kun tarkoitus kuitenkin samalla olisi päästä ajatuksissa eroon jatkuvasta laihduttamisesta ja hyväksyä oma keho.
Painan tällä hetkellä viitisen kiloa enemmän kuin ennen syömishäiriöön sairastumista. se entinen paino nyt ajateltuna olisi hyvä, eli siis 4-5 kg olisi jotenkin hissukseen pudotettava. Pelkään vain uudelleen sairastumista :/
jos tosiaan on samanlaisten asioiden kanssa painiskelevia ihmisiä, niin kirjoitelkaa kuulumisia ja vinkkejä :)
Painan tällä hetkellä viitisen kiloa enemmän kuin ennen syömishäiriöön sairastumista. se entinen paino nyt ajateltuna olisi hyvä, eli siis 4-5 kg olisi jotenkin hissukseen pudotettava. Pelkään vain uudelleen sairastumista :/
jos tosiaan on samanlaisten asioiden kanssa painiskelevia ihmisiä, niin kirjoitelkaa kuulumisia ja vinkkejä :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heippa!
"Uskaltauduinpa" kirjoittelemaan vihdoin tänne.
Täällä todella löytyy kohtalotoveri. Bulimiaan sairastuin n. 3 vuotta sitten, kun vihdoin pitkän sahaamisen jälkeen olin saanut painonpudotuksen vauhtiin. (Alkujaan ylipainoa oli n. 30 kiloa, huhu..) Noin kymppikilon pudotuksen jälkeen ajattelinkin sitten että mikäpä sen helpompaa - herkkua naamariin (ne kun ovat edelleen niin vastuttamattomia, ihan kuin jotain huumetta) ja ei muuta kuin vessaan. Melkeinpä oksentamisesta tuli suurempi pakkomielle kuin syömisestä :söin (ja valitettavasti myös nykymuodossa syön) jotta sain oksentaa ja sen ihanan kevyen tunteen vessareissusta.
Tilanne on tällä hetkellä jo paljon parempi, mutta missään nimessä parantunut en ole. Matkaa tavoitepainooni on n. 7 kg ja vaikka en sitä ääneen sanokaan, on joka aterioinnin jälkeen ekat paritkymmenet minuuttia täyttä sotaa oman pään sisällä - vessaan vai ei... Mutta silti olen nyt melko hyvin saanut pääpahastani ojennukseen asiassa. Ammattiapua en ole hakenut, jäärä kun olen. Asiasta tietää todella harva, ja siksipä ehkä kohtalotoverin löytäminen vaikkapa näin netin kautta olisi ihana asia :) Aika raisua tekstiä, mutta en jaksa yhtään kaunistella asiaa, kun kerrankin voin kaiken kertoa anonyymisti. Tälläkin hetkellä mieleen meinaa tunkea ihanat herkut ja pitsat, ja niiden jälkeinen veskireissu.. Miksi elämän pitää pyöriä ruuan ympärillä :( Ja kun minulla asiaan ei vaikuta muu elämä, meni hyvin tai huonosti niin sama ruokahelvetti aina vallitsee enemmän tai vähemmän. Miten sinulla, olisi kiva kuulla tarinasi ja lähteä yhdessä pohtimaan ratkaisuja. Apua kirjoituksestani ei valitettavasti tilanteeseesi ollut, mutta kohtalotoveri ainakin löytyi :)
-R-