"takaperoinen" evoluutio

Jotenkin olisin siinä käsityksessä että lentotaito lähti kauan ennen... Tai no, en mene vannomaan. Luulisi että jos olisivat osanneet lentää ja matka pesimäpaikalle on pitkä, olisi siitä lentotaidosta ollut niin paljon hyötyä ettei olisi kadonnut.

"Pingviinien yleisesti sisämaahan taapertamat matkat pesimäalueille ovat mielestäni järjettömiä. Ovatkohan ne pesimäpaikat ikiaikaisia ja pingviinit ovat muinoin lentäneet sen matkan?"

Yleensä pingviinit pesivät aivan rannan tuntumassa, jonne kävelymatka ei ole kohtuuton. Ainoa pitkän matkan sisämaahan (tai oikeammin sisäjäähän) taapertava pingviini on keirasipingviini, jonka haluttomuus jäädä rannan tuntumaan johtunee juuri siitä, että se "pesii" jäällä eikä maalla. En tiedä myöskään onko Etelä-Mantereen talvessa kyyhöttäessään jotain etua siitä, että on kauempana avoimesta merestä vai ei? Onko lähempänä rannikkoa kosteampaa, tuulisempaa tms?

Pohjoisen pallonpuoliskon ruokithan ovat hyvin samantapaisia ja näköisiä lintuja kuin etelän pingviinit. Nykyään elävät ruokit ovat lentokykyisiä, mutta niissäkin oli yksi lentokyvytön laji, isoruokki, mutta se tapettiin sukupuuttoon 1800-luvulla ihmisen toimesta.

Mutta aiheeseen: en tiedä miten pingviinit olisivat rakenteeltaan "yksinkertaisempia" kuin muut linnut. Sopeutuminen jäätäviin olosuhteisiin vaatii kuitenkin elimistöltä aika paljon.

Luulenpa aloittajan tarkoittaneen takaperoisella evoluutiota, jossa menetetään aiemmin saatuja ominaisuuksia sopeuduttaessa. Tietysti pingviinit ovat menettäneet lennon mahdollistavat siipisulkansa, mutta toisaalta ovat saaneet uudenlaisia sopeumia eturaajoihinsa uimista varten. Toista on monien loiseliöiden kohdalla, jotka ovat saattaneet menettää raajansa, aistinelimensä, ruuansulatuksensa ja jopa keskushermostonkin, jos oikein muistan. Loisenhan ei kannata tehdä oikeastaan mitään muuta kuin möllöttää isännän sisällä ja imeä ravintoa. Muuhun tähtäävät rakenteet ovat resurssien hukkaan heittämistä, joten ne ovat kokonaan poistuneet.

Enpä muuten muista, onko monisoluisesta takaisin yksisoluisiksi palanneita organismeja. Jotkut eliöt voivat kai elää sukupolvia solukolonioina ja sitten olosuhteiden muuttuessa palata elämään yksittäisinä soluina, mutta en tiedä onko mitään eliötä joka olisi palannut monisoluisesta kudoksellisesta eliöstä takaisin yksisoluiseksi.

persona non grata kirjoitti:

Luulenpa aloittajan tarkoittaneen takaperoisella evoluutiota, jossa menetetään aiemmin saatuja ominaisuuksia sopeuduttaessa. Tietysti pingviinit ovat menettäneet lennon mahdollistavat siipisulkansa, mutta toisaalta ovat saaneet uudenlaisia sopeumia eturaajoihinsa uimista varten. Toista on monien loiseliöiden kohdalla, jotka ovat saattaneet menettää raajansa, aistinelimensä, ruuansulatuksensa ja jopa keskushermostonkin, jos oikein muistan. Loisenhan ei kannata tehdä oikeastaan mitään muuta kuin möllöttää isännän sisällä ja imeä ravintoa. Muuhun tähtäävät rakenteet ovat resurssien hukkaan heittämistä, joten ne ovat kokonaan poistuneet.

Enpä muuten muista, onko monisoluisesta takaisin yksisoluisiksi palanneita organismeja. Jotkut eliöt voivat kai elää sukupolvia solukolonioina ja sitten olosuhteiden muuttuessa palata elämään yksittäisinä soluina, mutta en tiedä onko mitään eliötä joka olisi palannut monisoluisesta kudoksellisesta eliöstä takaisin yksisoluiseksi.

Lue lisää

Kivasti ymmärsit mitä yritin aloituksessa selittää :)

Eli juuri tällaisia esimerkkejä hain. Loiset eivät tätä pohtiessa käyneet edes mielessä, miten noloa! Loiseliöiden evoluutio vaikuttaakin mielenkiintoiselta asialta... Millaisia ovat olleet suolistossa elävien loistemme esi-isät?

Tosiaan tuo pingviiniesimerkki, tai vaikka valas, ovat esimerkkejä jonkin elimen toiminnallisuuden menettämisestä sopeutuessa. En vähättele tietenkään uusien sopeutumien merkitystä! Mutta se ei siis ollut ihan mitä hain...

persona non grata kirjoitti:

Luulenpa aloittajan tarkoittaneen takaperoisella evoluutiota, jossa menetetään aiemmin saatuja ominaisuuksia sopeuduttaessa. Tietysti pingviinit ovat menettäneet lennon mahdollistavat siipisulkansa, mutta toisaalta ovat saaneet uudenlaisia sopeumia eturaajoihinsa uimista varten. Toista on monien loiseliöiden kohdalla, jotka ovat saattaneet menettää raajansa, aistinelimensä, ruuansulatuksensa ja jopa keskushermostonkin, jos oikein muistan. Loisenhan ei kannata tehdä oikeastaan mitään muuta kuin möllöttää isännän sisällä ja imeä ravintoa. Muuhun tähtäävät rakenteet ovat resurssien hukkaan heittämistä, joten ne ovat kokonaan poistuneet.

Enpä muuten muista, onko monisoluisesta takaisin yksisoluisiksi palanneita organismeja. Jotkut eliöt voivat kai elää sukupolvia solukolonioina ja sitten olosuhteiden muuttuessa palata elämään yksittäisinä soluina, mutta en tiedä onko mitään eliötä joka olisi palannut monisoluisesta kudoksellisesta eliöstä takaisin yksisoluiseksi.

Lue lisää

Rakkoloisiot (Myxozoa, ent. Cnidosporidia) voisi olla esimerkki loisista, jotka ovat kehittyneet monisoluisista ainakin pääpiirteittäin yksisoluisiksi. Uusimpien tutkimusten perusteella epäillään että ne ovat peräisin polyyppieläinten tapaisista eläimistä.

Limasienten evoluutio ei kuitenkaan ole mennyt välttämättä mitenkään yksinkertaisempaan suuntaan. Vaikka niiden nimessä on pääte "sieni", niin niillähän ei ole mitään tekemistä sienten kanssa, vaan ovat enemmänkin monitumaisiksi kehittyneitä ameeboita. Monen kymmenen sentin läpimittainen limasieniplätty on oikeastaan vain yksi solu, jossa tosin voi olla kymmeniätuhansia tumia.

"Olenko ymmärtnyt oikein?"

Jeps. Jos evoluutiolla on suunta, niin se on sopeutuminen sen hetkisiin olosuhteisiin.

Evoluutiolla ei ole päämäärää, mutta etenkin jälkeenpäin sillä voidaan nähdä suuntia. On selkeä trendi, että eliölajien koot kasvavat useammin kuin pienenevät. Jotkut eivät suostu näkemään metsää puilta ja puhuvat siksi tuollaisista sopeutumisista ym. Aika yleinen trendi on ollut katastrofisyklit joissa suuret eläimet kuolevat ja pienet säästyvät ja sitten pienistä kehittyy suuria. Koon kasvu selittyy sillä, että suuremmat yksilöt yleensä pärjäävät paremmin kamppailussa lajin sisällä ja lajien välillä.

Dramaattinen esimerkki käänteisestä on helasolut.