Kohtuullisten desibelirajonen ylitse menevä lasten äänenkäyttö häiritsee ainakin meikäläistä silloin, kun se osuu kohdalle. Lieneekö ipanoitten kiljumisesta kokemusta teillä toisilla? Erityisesti kylässä käydessä ilmiö osuu kohdalle muutamassa tietyssä perheessä. Olen alkanut harventaa kyläkäyntejäni noissa "kiljuslaisissa" perheissä.
Alle kouluikäisten lasten vanhempien kuuluisi ymmärtääkseni opastaa omat lapsensa kohtuullisen hyviin tapoihin ja niihin kuuluu käsittääkseni myös äänenkäytön kohtuullisuus. Jos meikäläinen kuusi vuosikymentä vanhempi henkilö kehoittaa kakaroita olemaan kiljumatta, niin eihän sillä näkemykselläni ole mitään vaikutusta eikä merkitystä.
Toisaalta lähipiirissä on sitten myös semmoisia perheitä, joissa lapset osaavat käyttäytyä hyvin, osaavat olla myönteisiä ja käyttäytyvät niin kuin hyvin kasvaneet ja hyvin kasvatetut lapset parhaimmillaan käyttäytyvät. Entisaikaanhan lasten hyvä käytös oli arvossaan. Taisimme olla jopa liiankin tiukasti ohjeistettuja, mutta ainakaan emme olleet häiriköitä. Ja aikuiset saivat puhua rauhassa omat asiansa.
Ipanoitten kiljuminen
32
400
Vastaukset
Olin perjantaina Peterin kanssa kuopukseni valajuhlassa Kainuun Prikaatilla. Paikalle oli kerääntynyt yli tuhannen alokkaan lisäksi parituhatta omaista.
Peter ihaili suomalaisten hillityä käyttäytymisestä. Hänen mielestään olemme rauhallista kansaa ja osaamme käyttätyä asianmukaisesti juhlatilaisuuksissa.
Hän vertasi, että jos parituhatta hollantilaista olisi ollut mukana juhlassa äänivalli olisi rikkoontunut asiattoman kovata kailotusta.
No, lapset ovat lapsia, mutta rajansa kaikella.- tarharyhmät
Metelin yli on opittava huuutamaan, saadakseen asiansa kuuluviin.
Ihan pienestä pitäen, lapsi oppii toisilta. Jos on hiljaa omissa oloissaan, ei saa huomiota, ja syliä.
Niimpä sitten huutavat, myös nyky teini-ikäiset, ja kovaa.
Korvatulpat olisivat välillä tarpeen.- se on totuus
Olet tullut vanhaksi, kun et siedä lähelläsi lasten kovaa ääntelyä. Lapset ovat kautta aikain riemuinneet ja melunneet. Muistatko, kun oli 70-, 80-luvuilla tapana, että lapset huutelivat kuka minnekin suunnalle: 'Äiti, tuu parvekkeelle, täällä huutaa -----'. Ja äiti huutaa sitten parvekkeelta kotiin 'Syömään' tai 'Nyt alkaa Pikkukakkonen, tulkaa kotiin' jne. 50-luvulla oli vielä todella suuret ikäluokat ja lapsia paljon kerrostaloissa. Oli siinä riemua, huutoa, peliä, pallonlyöntiä ja mitä kaikkea piiloleikkejä 10 tikkua laudalla, joita huudettiin, pesäpalloakin ja potkupalloa pelattiin. Ääntä mahtui ja mahtuu edelleenkin: se on elämää.
Toiset haluavat asua taloissa, joissa ei ole lapsia. On niitä sellaisiakin asuntoryhmittymiä. Mieluummin kuuntelen lasten ilakointia kuin tappelevia pariskuntia tai juopposakkeja. - tarharyhmät
se on totuus kirjoitti:
Olet tullut vanhaksi, kun et siedä lähelläsi lasten kovaa ääntelyä. Lapset ovat kautta aikain riemuinneet ja melunneet. Muistatko, kun oli 70-, 80-luvuilla tapana, että lapset huutelivat kuka minnekin suunnalle: 'Äiti, tuu parvekkeelle, täällä huutaa -----'. Ja äiti huutaa sitten parvekkeelta kotiin 'Syömään' tai 'Nyt alkaa Pikkukakkonen, tulkaa kotiin' jne. 50-luvulla oli vielä todella suuret ikäluokat ja lapsia paljon kerrostaloissa. Oli siinä riemua, huutoa, peliä, pallonlyöntiä ja mitä kaikkea piiloleikkejä 10 tikkua laudalla, joita huudettiin, pesäpalloakin ja potkupalloa pelattiin. Ääntä mahtui ja mahtuu edelleenkin: se on elämää.
Toiset haluavat asua taloissa, joissa ei ole lapsia. On niitä sellaisiakin asuntoryhmittymiä. Mieluummin kuuntelen lasten ilakointia kuin tappelevia pariskuntia tai juopposakkeja.vanha olenkin, eläkeläinen, entinen tarhantäti.
Vaan taisin tuossa teineistä sanoa, että korvatulpat tarvitsisi, osuessaan samaan tilaan heidän kanssaan.
Raitiovaunu, metro, ja parikymmentä teiniä, v...ua koko keskustelu, ja voluumi ylittää desibelirajan. Pakko jäädä pois, ja jatkaa matkaa seuraavalla.
Ps, asun koulun vieressä, ikkunoita ei voi pitää välkkäriaikaan auki.
- Pirre*
joittenkin kanavien lastenohjelmat, - niissä tulevat piirretyt ovat täyttä huutoa, enpä ihmettele jos lapsetkin kiljuvat.
- beessi
- hiukan asiasta poiketen - joidenkin lastenkirjojen kuvitus? Niissä lastenhuoneissa on täydellinen kaaos ja mielettömän räikeä värimaailma; Kattovalaisimesta riippuu keltavioletti sukka, vihreän piirongin laatikosta pursuu pikullista ja ruudullista ja raidallista vaatetta, lattia on täpötäynnä lelua ja rojua, seassa myös keittiö- ja harrastusvälineitä ym. Kirjahyllyssä kaikki vinksin vonksin, kuten huoneessa yleensäkin, mitä nyt tavaran alta yleensäkään näkyy.
Ei tietenkään kaikissa kirjoissa näin ole, mutta aika paljon tämän tapaista kuvitusta näkee. Siitäpä lapsi oppii pitämään huoneensa siistinä... Melkein tulee ikävä Grimmin satuja kuvituksineen, kun näitä katselee.
Meidän tytöt ei edes saa katsoa määrättyjä piirrettyjä. Älyttömän metelin ja huutamisen takia, myöskään kaikkien ohjelmien puhetyyliä ja asennetta yleensäkään eivät vanhemmat halua tyttöjen kuulevan ja oppivan. Yhtenä esimerkkinä sellainen, missä on jotain moottoripyöräileviä hiiriä.
Aika helposti lapset innostuessaan unohtavat, ettei saa häiritä aikuisten puhetta, kyllä siitä joutuu aina ja jatkuvasti huomauttamaan. Eivät nyt onneksi ihan suoraa huutoa huuda ja kilju, olisiko tytöt yleensäkin vähän rauhallisempia kuin pojat. - Pirre*
beessi kirjoitti:
- hiukan asiasta poiketen - joidenkin lastenkirjojen kuvitus? Niissä lastenhuoneissa on täydellinen kaaos ja mielettömän räikeä värimaailma; Kattovalaisimesta riippuu keltavioletti sukka, vihreän piirongin laatikosta pursuu pikullista ja ruudullista ja raidallista vaatetta, lattia on täpötäynnä lelua ja rojua, seassa myös keittiö- ja harrastusvälineitä ym. Kirjahyllyssä kaikki vinksin vonksin, kuten huoneessa yleensäkin, mitä nyt tavaran alta yleensäkään näkyy.
Ei tietenkään kaikissa kirjoissa näin ole, mutta aika paljon tämän tapaista kuvitusta näkee. Siitäpä lapsi oppii pitämään huoneensa siistinä... Melkein tulee ikävä Grimmin satuja kuvituksineen, kun näitä katselee.
Meidän tytöt ei edes saa katsoa määrättyjä piirrettyjä. Älyttömän metelin ja huutamisen takia, myöskään kaikkien ohjelmien puhetyyliä ja asennetta yleensäkään eivät vanhemmat halua tyttöjen kuulevan ja oppivan. Yhtenä esimerkkinä sellainen, missä on jotain moottoripyöräileviä hiiriä.
Aika helposti lapset innostuessaan unohtavat, ettei saa häiritä aikuisten puhetta, kyllä siitä joutuu aina ja jatkuvasti huomauttamaan. Eivät nyt onneksi ihan suoraa huutoa huuda ja kilju, olisiko tytöt yleensäkin vähän rauhallisempia kuin pojat.käyttää hyväkseen, käyttää oppimateriaalina; kommentoida lapselle kuvia ja kauhistella huoneen siivottomuutta. :)
Minä olin sellainen lukija lapsille että aloin aina kuvista, keksin niistä ihan omia tarinoita, - lapsilla oli hauskaa, ja muutenkin en vain lukenut kirjaa vaan esitin melkein teatteria samalla, tilanteisiin sopivine ääntelyineen ja ilmeineen, - ehkä lisäilin omianikin :))
Olet oikeassa, - niitten joittenkin piirrettyjen puhekieli kieli on törkeän kuuloista (en tarkoita kieliasua), öykkäröivää ja alistavaa..mie en anna lasten katsoa täällä esim. kolmosen lasten ohjelmia, kakkoselta tulee jo siistimpiä - lapsille sopivia.
- kaksosten mummu
Mistä kiljumisesta nyt olikaan kyse? Lasten leikeistäkö vaiko kiukuttelusta?
Sorrun tuohon kiljumiseen lastenlapsieni kanssa myös itse. Meillä on hauskaa, kun leikitään hippaa ym. - kerrostalo köyhä
Tottakai lapsista ääntä lähtee, on aina lähtenyt. Kipukynnys vain madaltuu iän lisääntyessä.
Omien lasten ollessa pieniä, huutoa ei edes huomannut ja meillä oli aina talo täynnä kavereita.Kunnes mieheni tuli työmatkalta ja ajoi kaikki ulos, hänen hermo ei pitänyt.
Itsestäni olen huomannut, että kaikki äänet vaivaavat enemmän vanhemmiten ja jos itse en ole kunnossa. Kesän lapsenlapsia hoitaessa turruin kolmen alle kouluikäisen mekastukseen. Nyt syksyn kynnyksellä on korva taas herkistynyt ja tuntuu etten aina kestä pihalta kantautuvaa kiljuntaa.
Naapuritalon lasten mylvintä meidän pihalla on sitä luokkaa, että välillä ei voi edes puhua puhelimessa, eikä telkkarin ääntä edes kuule. On luonnollista että penskat metelöivät omissa porukoissaan.
Yhtä luonnollista pitäisi olla asiallinen käyttäytyminen kotioloissa ja varsinkin kylässä.
Moni kullanmuru vain on opetettu vaunuiästä lähtien olemaan kunkku tai kuningatar.
Päsmäröivät päällimmäisinä ja vanhemmat antavat terrorisoida itseään ja muita.
Kyläpaikassa penskat porhaltavat, vanhempien opettamina, ensimmäisinä kahvi- tai ruokapöytään.
10-vuotisille pitäisi olla erikseen lasten ruokia yms.
Esimerkillinen oli tapaus kansankynttiläpariskunnan eskari-ikäisten lasten käytös.
Vierailulla käydessäni vein hillosilmäviinereitä.
Alle 7-vuotiset tenavat menivät tietenkin ekaksi pöytään.
Toinen aloitti rieskaamisen kaivamalla sormellaan margarinirasiasta rasvaa käntylleen.
Toinen sönki sormellaan viinereiden hillosilmät suuhunsa.
Tämä kaikki kansankynttiläpariskunnan silmien alla heidän reagoimatta mitenkään.
Ilmeisen normaalia käytöstä.
Kyllä vlimerellisistä penskoista (myös aikuisista) ääntä lähtee mutta vanhempien läsnä ollessa osaavat käyttäytyä.- kyllä tänne ääntä mahtuu
olla hiljempaa, jos ei leikkiminen just silloin ole jotain vauhdikasta.
Ulkona lapset saa kyllä käyttää ääntään, sehän on heidän elämää, vai letteko toista mieltä.
Onhan ymmärrettävää kun ikää tulee itse kullekkin, jopa radio on joskus ärsyke, olen huomannut sen vanhemmista ihmisistä.
Antakaa lapsille mahdollisuus olla lapsi myös äänen käytössä.- Lulu 50
Mulla on murkkuikäinen tyttö joka sanoo, ettei voi sietää pikkulapsia koska ne metelöi ja huutaa. Kyllä tosiaan on parvekkeen ovi laitettava kiinni silloin kun innostuvat nuo kaikki tämän kerrostaloalueen 10 tenavaa. Eikä ne äänet niinkään, mutta kun on kaikenlaista vehjettä mitkä pitävät ainakin asfaltilla kovaa ääntä.
Parempi on kuitenkin mekkaloida ulkona kuin sisällä.
Paljon pahempi ääni lähtee noitten Teuvojen ajokeista kun pitää kaasuttaa, niin ja ruohonleikkurit ja trimmerit. Työaika kun alkaa kahdeksalta. Lulu 50 kirjoitti:
Mulla on murkkuikäinen tyttö joka sanoo, ettei voi sietää pikkulapsia koska ne metelöi ja huutaa. Kyllä tosiaan on parvekkeen ovi laitettava kiinni silloin kun innostuvat nuo kaikki tämän kerrostaloalueen 10 tenavaa. Eikä ne äänet niinkään, mutta kun on kaikenlaista vehjettä mitkä pitävät ainakin asfaltilla kovaa ääntä.
Parempi on kuitenkin mekkaloida ulkona kuin sisällä.
Paljon pahempi ääni lähtee noitten Teuvojen ajokeista kun pitää kaasuttaa, niin ja ruohonleikkurit ja trimmerit. Työaika kun alkaa kahdeksalta.Kokeilkaa itsekin jossain kiekkohallissa huutaa mukana,kummasti helpottaa.
Kun kirjoitin tuon aloitukseni, niin mielessäni olivat ennen muuta sisätiloissa korvia särkevällä volyymilla kiljuvat lapset. Ymmärtääkseni semmoista käytöstä ei tarvitse sietää. Eikä siihen huomion kiinnittämistä ole aiheellista leimata ikääntymisongelmaksi. Kiljuminen häiritsee ja ärsyttää myös nuoremman ikäpolven aikuisia, ainakin osaa heistä.
Kun asetelmaa ajatellaan teoreettisesti, niin kysymys on viestinnästä. Siinä yhteydessä huomio kohdistuu myös noitten äänenkäytöltään häiriöisten lasten vanhempiin, heidän "kasvatus"-ideologiaansa, jossa olisi korjaamisen mahdollisuus. Tiedostavatko "kiljuslasten" vanhemmat, että kasvatuksellinen arviointi suuntautuu myös heihin vanhempina, heidän osaamiseensa ja osaamattomuuteensa? Vertailuryhmänä ovat hyvin käyttäytyvien lasten vanhemmat ja heitä on sentään ylivoimainen valtaenemmistö näin epätieteellisesti mutu-tuntumalta tarkasteltuna.
Tämä edellinen liittyy sisätiloissa ilmenevään käyttäytymiseen. Totta on, että myös ulkosalla ja myös suurissa yleisötilaisuuksissa, esim. urheiluhalleissa useinkin ääntä riittää melurajalle asti ja siitä ylikin. Edelleen kuulee mm. autostereoitten pauhaavan valtavalla jyskeellä. Eipä olekaan ihme, kun nuorisolla ja myös nuoremman ikäluokan aikuisväestöllä alkaa olla kuuluvammoja.
Lopuksi haluan vielä mainita ravintolamusiikin yhtenä joskus kohdalle osuvana metelin lajina. Joskus sen takia, että me eli vaimoni ja minä emme paljoakaan käy ravintoloissa. Ei todellakaan ole miellyttävää, kun musiikki saattaa pauhata niin totaalisena äänivyörynä, että jopa samassa pöydässä istuvien tuttujen kanssa on mahdotonta keskustella tavanomaiseen tapaan ja tavanomaisella äänenkäytöllä. Kaiken kaikkiaan mieleen tulee, että kovin paljon ympärillämme on erittäin voimakkaita ääniä ja että vähempikin taitaisi riittää. Toki valikoimisen mahdollisuus on olemassa, mutta aina se ei onnistu.- kiljukaulojen
vanhemmat ovat ikäpolvea,jonka ovat "kasvattaneet" 50- 60.Että se siitä.
- pikkumummukka
kuin sinne huudetaan. Meidän launtaina kaksi vuotta täyttävä kullanmurunen kysyy minulta veitikka silmäkulmassa "mummu saako sisällä huutaa?" Vastaan rauhallisella matalalla äänellä " Ei sisällä ei saa huutaa" Lapselle puhutaan usein liian kovalla äänellä varsinkin kieltosanoilla. On suorastaan koomisen kuuloista kun vanhemmat kiljuvat lapsilleen marketeissa kieltoja.
Kyllä me huudamme tunnelissa ja kuuntelemme kun kaikku vastaa. Poikani perheessä on kolme lasta , kaksi aikuista ja iso koira. He puhuvat kaikki liian kovalla äänellä. Aina on TV päällä ja äänet pitää saada kuulumaan metelin läpi. Heidän kolme vuotiaansa näyttää nauttivan mummulan hiljaisen, viipyilevässä miljöössä. Nukkumarituaalit ovat verkkaisia. Aloitamme jo hyvissä ajoin rauhoitumisen.
Pyrin olemaan paljon ulkona noiden pikkuisten kanssa niin ovat sisällä rauhalisempia. Kun tuo vilkas, parivuotias tyttö meni kesäkuussa päiväkotiin niin muutoksia on tullut käytökseen. On oppinut uusia leikkejä. On rohkeampi ottamaan kontaktia toisiin lapsiin. On myöskin raisumpi otteissaan. Silti iltaisin on mielellään äitin tai mummun pikkuvauva ja tulee kainaloon.
Tallinassa olemme joutuneet etsimään joskus hiljaista lounaspaikkaa oikein tosissaan. Lounaalla ei oikein kestä kuunnella jytää joka tosiaan tulee liian kovaa. Laivalla jos yrittää jutella ja tutustua ihmisiin niin kurkku on kipeä seuraavan päivän huutamisesta. - RIMMIR
Jopa tavallisiin puheohjelmiin tv:ssä tungetaan jotain taustamusiikkia, ettei sitten siitä puheestakaan saa mitään selvää, on pakko korottaa TV:n ääntä.
Asun itse kerrostalossa joka ei nyt niin kovin hyvin ole äänieristetty mistään kohdasta. Alakerran vanhus kuuntelee radiota ja Tv.tä niin isolla volyymilla että se kuuluu huonestooni. Myös pyykkituvalta kuuluu koneen äänet.
Liikenteen melu kantautuu myös sisälle. Näin tulee sitten enemmän ja enemmän
vastaanottavaiseksi ääniin negatiivisessa mielessä.
En tiedä teenkö väärin, mutta pyydän lapsia jotka sisätiloissa mekastavat liikaa,
käyttämään hieman pienempää äänimäärää. Useinmiten he tottelevatkin, joskus on parempi sanoa ja perustella lapselle minkä takia.
- kans enää
Minullakin on kaksi aikuista poikaa, mutta lapsenlapsia ei ole. Se on kai luonnon laki, ettei naapurin mukuloita jaksaisi enää kuunnella. Meillä täällä pistävät lapset rappukäytävään huutamaan.
- tarvitse
olla ihmisvihaaja, jos ei rakasta älytöntä älämölöä. Kuunnelkoot ihaillen sitä he, jotka sitä rakastavat, muka.
tarvitse kirjoitti:
olla ihmisvihaaja, jos ei rakasta älytöntä älämölöä. Kuunnelkoot ihaillen sitä he, jotka sitä rakastavat, muka.
Täällä huutaa kuka kulloinkin. Omilta lapsiltani kielsin kailotuksen, selityksellä. Kotiasioista ei huudella kaikenkansan kuullen
mutta lapset nuo ihanat vekarat ovat terveitä elämöidessään. Se todistaa myös spyyken kuin fyysisen terveyden. Sitten vasta kun lapsi, oli minkä ikäinen tahansa, on hiljaa. Silloin pitää huolestua.
Tuossa vastapäätä oli parakki koulu, nyt uusi ihan nurkalla. Lapset kulkee ikkunani ohitse, jäävät kentälle leikkimään... Vanhemmat varmaan töissä. Kuten itsekin olin aikanaan.
Lapset kasvaa niin pian ja lähtevät muille kulmille, sen ajan kyllä kestän kun olen kestänyt tähänkin asti.
Ne on elämän ääniä.
ovat terveitä kun ne leikkii ja kyllä siihen kuuluu pieni kiljuminenkin!
- sininen ovi
tv mainokset,niissähän kaikki huudetaan,oletteko huomanneet?Ja mitä lapset katsoo,just niitä.
Se on totta että joskus kaupoissa,junissa tai yleensäkkin liikenteessä kuulee monen kersan tosi kovan äänen,desipelejä löytyy.Ja äidit nynnyilevät vieressä,ja lepsuilevat.
Mua ainakin rassaa ja olen jopa joskus huomauttanut et hei: ei tässä kuuroja olla,saatte arvata mulkaisun!
Ei sitä ennen,täytyy sanoa. Niinpä niin, äänenkäytön paikat ja rajat olisi hyvä oppia jo lapsena. Mitä paremmin äänenkäyttöön liittyvät sopivaisuusssäännöt mukula oppii jo varhain, sitä vähemmän hän joutuu opettelemaan äänenkäyttöään kantapään kautta myöhemmin. Lapsuudessa päävastuu siinä asiassa on kotikasvatuksella. Kasvattamattomuus voi johtaa konfliktiin jo päiväkodissa, viimeistään koulussa. Me kylässä kävijät voimme sitten tosiaankin tehdä semmoisenkin valinnan, että emme kyläile ääni-ilmapiiriltään inhokkipaikoissa.
Kun äänenkäyttöä ja sen ääripäähän kuuluvaa kiljumista aprikoi, niin vanhempien vastuu siinä korostuu korostumistaan. En hyväksy, että sitä vastuuta edelleen sysätään isovanhemmille, joitten jälkeläisiä kiljuslasten vanhemmat ovat. Aikuisten vanhempien pitää osata ajatella itse omallakin päällään eikä yrittää vastuun väistämistä ja paeta edellisen sukupolven eli omien vanhempiensa selän taakse.
Kun joskus joutuu kauppamarketeissa seuraamaan tilannetta, jossa ipana rääkyy kurkku suorana sen takia, että ei ole saanut omia oikkujaan läpi ja äitiä tai isää ostamaan jotain tiettyä tavaraa, niin kyllähän siinä mieleen tulee tuon äidin ja/tai isän lapsen kasvatus tai kasvattamattomuus. Jos kotona ei ole hyviä käytöstapoja opetettu, niin epäkiitollista on ryhtyä ihmisiksi käyttäytymistä opettamaan kaupassa tavarapaljouden keskellä.
Äänenkäytön rinnalla hyviin tapoihin kuuluu luonnollisesti paljon muutakin. Osuva esimerkki on tässäkin keskusteluketjussa mainittu pöytätapojen puute, huonot pöytätavat. Jos ipanat ryntäävät ensimmäisenä pöytään ja alkavat sorkkia esim. leivoksia, niin noitten ipanoitten vanhemmat siinä joutuvat kriittisen arvioinnin kohteeksi mukuloittensa lisäksi.- perunoilla
on mukuloita.
- N i i n p ä
perunoilla kirjoitti:
on mukuloita.
Ja se pars mielipide on lapsettoman yksinäisen ihmisen! Ei ole koskaan tarvinnut testata mielipiteitään käytännössä, eikö niin?
- perunoilla
N i i n p ä kirjoitti:
Ja se pars mielipide on lapsettoman yksinäisen ihmisen! Ei ole koskaan tarvinnut testata mielipiteitään käytännössä, eikö niin?
tuon olen huomannut. Samoin he ovat hyviä parisuhdeneuvojia :-)
Sitten on tämä vanha totuus: aika kultaa muistot. - .........
perunoilla kirjoitti:
tuon olen huomannut. Samoin he ovat hyviä parisuhdeneuvojia :-)
Sitten on tämä vanha totuus: aika kultaa muistot.ei haittaa yhtään,päivastoin.
- Pohjoisen lintu
......... kirjoitti:
ei haittaa yhtään,päivastoin.
Olisitkohan samaa mieltä jos kuuntelisit työpaikallasi 8t yläaste ikäisten huutoa ja metelöintiä. Jokainen tietää miten nykyaikana teini ikäiset saavat melua aikaan. Olen onnellinen kun pääsen kohta eläkkeelle ja pois siitä melusta, ei iltaisin jaksa pahemmin radiota kuunnella eikä televisiota katsoa nauttii vain hiljaisuudesta joka kotona vallitsee.
- beessi
Pohjoisen lintu kirjoitti:
Olisitkohan samaa mieltä jos kuuntelisit työpaikallasi 8t yläaste ikäisten huutoa ja metelöintiä. Jokainen tietää miten nykyaikana teini ikäiset saavat melua aikaan. Olen onnellinen kun pääsen kohta eläkkeelle ja pois siitä melusta, ei iltaisin jaksa pahemmin radiota kuunnella eikä televisiota katsoa nauttii vain hiljaisuudesta joka kotona vallitsee.
monessakin kohdassa, jos joudut 8 tuntisen työpäivän kuuntelemaan huutoa ja metelöintiä.
Kouluissahan tietenkin on järjestyssäännöt. Valvonta ja työsuojelu nyt ainakin ovat puutteellisia, mikäli joku joutuu altistumaan huudolle ja metelille 8 tuntia päivässä.
Oli kysymyksessä sitten oppilas tai opettaja tai yläasteen lähettyvillä työskentelevä/asuva.
Kun kirjoitin aloitustekstini, en arvannut odottaakaan, että asiasta ja aiheesta viriäisi oikein kunnon keskustelu. Niin kuitenkin kävi ja mikäpä sen myönteisempää. Varsin monisäikeistähän lasten käyttäytymisen tausta on ja niin on myös häiritsevän käyttäytymisenkin kohdalla, kiljumisenkin suhteen. Olennaista olisi saada kasvava ja varttuva sukupolvi elämään ja käyttäytymään ihmisiksi.
Tilanteet ja olosuhteet ovat vaihtelevaisia. On yksinhuoltajaperheitä. On suurperheitä. On perheitä, joissa lähisukulaiset ovat myönteisessä hengessä mukana lasten kasvuympäristössä ja sitten on taas toisenkinlaisia asetelmia, joissa myönteisyyden tilalla saattaa esiintyä ristiriitoja ja aikuisten häiriökäyttäytymistä. Toisaalta pumpulissa kasvaneille lapsille saattaa heillekin tulla myöhemmällä iällä helposti eteen ongelmia, joitten käsittely voi olla heille vaikeata.
Lasten pitäisi saada olla lapsia lapsuudessaan ja samalla heidän olisi kuitenkin siinä kaiken keskellä omaksuttava myönteistä käytöstä. Meidän kaiken ikäisten aikuisten siinä lähellä olisi meidänkin osattava suhtautua myönteisellä mielellä tilanteeseen. Joskus se myönteisyys tarkoittaa myös rajojen asettamista.- pikkumummukka
Vietimme launtaina meidän kullanmurusen synttäreitä. Aikuisia oli viisi henkilöä. Lapsia neljä. Oli poikani kolme vuotias poika kaksivuotiaat kaksoset poika ja tyttö. Juhlakalu täytti kaksivuotta. Olimme odottaneet ja puhuneet paljon etukäteen juhlista ja kakusta,keksistä,kynttilöistä.
Lapsille katettiin mehu,suolaiset alkupalat ja pulla omaan pikkupöytään. Aikuiset joivat joko toisen pöydän äärellä tai seisovassa pöydässä. Lapset olivat rauhallisia. Söivat kauniisti. Täytekakulle ja kynttilöiden puhallukseen keräännyimme kaikki saman pöydän ääreen. Lauloimme vielä kerran "Paljon onnea..."
Mielestäni tuollainen on tapakasvatusta parhaillaan. Aikuiset näyttvät esimerkillään miten käyttäydytään juhlissa ja ruokailussa.
Kun ruokailu oli ohi lapset ryhtyivät leikkimään. Silloin alkoi ääntä ja kisailua syntyä. Mummu alkoi muistella pitikö ehtiä kauppaan! Sanoinkin tyttärelleni etten jaksaisi kovin pitkään kuunnella metakkaa. Yhden pikkuisen kerraallaan jaksan.
Nyt tuo pirpana leikkii pitkiä aikoja nukella. Pukee ja vie nukkumaan,laulaa kehtolauluja. Ystäväni ompeli paljon nukenvaatteita meille.
- 1947
Kolme mukulaa järjesti aikamoisen metelin esim. automatkoilla. Muistan isän pyytäneen, olkaa edes 5 min. hiljaa. Elämänilo siellä pursuaa. Milloin laskettiin autoja, milloin lampaita tai lehmiä. Ja ne eväät syötiin heti alkumetreillä...
Hyvät tavat pitäisi olla hanskassa vieraiden ollessa kotona. Meillä oli kehotus olla hiljaa silloin. Ei se tehnyt vahinkoa, ääni tulee kulluville tarpeen vaatiessa nyt aikuisena. Toisaalta emme ole puheliaimpiakaan.
Jossakin murrosiän vaiheissa olisi hyväksi ottaa mukaan keskusteluun. Hiljaisesta ei kuitenkaan puheliasta saa ja päinvastoin.
Luonnollista reagointia sinulla on vähentää vierailuja sellaisiin paikkoihin, missä ei viihdy. Sopu säilyy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista1038202- 1105743
- 555191
- 2895186
- 783831
- 583021
- 662747
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222548Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292522- 452481