Moi!! Mun äitee haukkui mut ja mun vaimon saatanan hulluiksi ja vastuuttomiksi kun hävitimme villikissan joka ei sopeutunut meille. Ja asia ei kuulu hälle pätkääkään. Ja tuntuu että äitini ei muutenkaan arvosta vaimoani. Eikä vaimoni halua nähdä häntä kun ei äiti ole edes osannut pyytää anteeksi ja tuskin koskaan pyytääkään. Tuntuu että joka asiaan menee hermot!!! Ottakaa kantaa...
Anoppi haukkui minut ja vaimoni saatanan hulluiksi!!!
...............
221327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
että kyseessä oli minun (sulhasen äiti) joka paskaa niskaamme heitti!!!
olettekin! Olisitte vieneet löytöeläintaloon!!!!!!!!!
parempi kun ne villikissat lopetetaan suosiolla kuin että niitä aina raahataan löytöeläinkoteihin. Kaikkia EI saada sijoitetuiksi ja niitä oikeitakin löytöeläimiä todellakin löytyy niin paljon että kannattaisi toisenkin kerran miettiä viekö omalla vastuuttomalla toiminnallaan pohjan löytöeläinkotien toiminnalta.
Surullista kun osa ihmisistä on niin irronnut luonnosta ja tavallisesta elämästä, että villikossoillekin pitää etsiä hoitokoteja!
Villikissalle ainoa oikea ratkaisu on siisti ja kivuton lopetus.
hävitit. Maailmassa on kissoja muutenkin kodittomina. Paree kuollut kissa ku koditon kissa. Nyt varmaan eläinhipit nostaa metakan, mutta jos kissa ei sopeudu, niin ei se sopeudu. Villinä tottunut elämään, niin kyllä se sisältä karkaa omille reissuilleen. Siinä sitten naapurit poraa, ku kissa syö linnut ja kaivaa kukkapenkit. Niin ja vielä paskoo hiekkalaatikoihinkin. Onhan noita kuultu.
Sano äiteelles suorat sanat, äläkä odota mitään anteeksipyyntöä. Päätös oli yksin teidän, ei äitisi.
hiekkalaatikkoon, niin mitä sitten?!
Me nykyiset nelikymppiset olemme leikkineet vaikka millaisissa likaisissa hiekkalaatikoissa, eikä meidän käsiämme oltu yhtenään pesemässä!
Siitä johtuen emme kärsi allergioista, eikä edes sikainfluenssa pysty meihin!
Ja olemme melko varmasti sitä kissin kakkiakin joskus suuhumme laittaneet.
Nykyajan muksut pidetään niin hygieenisinä, ja sitten ihmetellään, kun ne on koko ajan kipeenä ja on kaiken maailman allergiat ja astmat. Ihminen on vieraantunut liikaa luonnosta!
Olen sen huomannut, että on viisainta olla puhumatta omista asioistaan muille, koska muut saattavat reagoida aivan odottamattomasti, kuten nyt tässäkin tapauksessa. - Äiti tuskin olisi ottanut villikissaa kasvatikseen. Olisikin ottanut, niin tietäisi nyt seuraukset.
Monen mielestä villikissa on vaarallinen peto, joka on verrattavissa minkkiin. Se voi käydä ihmisenkin kimppuun, jos tuntee itsensä ahdistetuksi.
Pahimmassa tapauksessa se kasvattaa pentueen ja villikissat valtaavat roskikset ja käyvät merkkaamassa portinpielet.
Sitten on niitä urabanisoituneita ihmisiä, joiden mielestä kärpästäkään ei saa tappaa, mikä tuli esiin esim. Obaman haastattelun yhteydessä, kun hän meni läimäyttämään kärpäsen hengiltä.
Eipä siis kannata paljon asioistaan puhua edes lähiomaisille, sillä hehän ne vasta saattavatkin estoitta loukata toisia, kun haluavat olla eri mieltä. Äidit ovat mielestään aina oikeassa, joten turhaan sinä anteeksipyyntöä odotat. Parempi on nyt miettiä suhtautuminen äitimuoriin vastaisuudessa.
Eipä kannata häntä ainakaan uskotuksi ottaa.
Mitä siinä pehmoilet vaan annat äidillesi samalla mitalla takaisin koska oma vaimo tai tyttöystävä on paljon tärkeämpi kuin oma äiti koska puolison kanssa eletään ja touhutaa niin omille vanhemmilleen pitää sanoa suoraan että asia ei kuulu sulle ja pitää turpansa kiinni. Se on jossain vaiheessa tehtävä omille vanhemmilleen selväksi että ei enää kuunnella tai oteta kaskyja vastaan kun on lapsuuden kodista muutettu omilleen.
ihan noinkaan ole, varsinkin jos nuoret ovat juuri muuttaneet ensimmäiseen asuntoon ja tekevät suuria päätöksiä elämästään, kuten suuri velka tms. Kyllä meillä sanotaan jos asiat alkaa mennä päin peetä. Harmi jos vanhemmat eivät tohdi antaa neuvoja lapsilleen/lapset eivät kunnioita vanhempiaan, lapsien muuttaessa omaan asuntoon. Silloin on vika vanhemmissa sekä lapsiensa kasvatuksessa.
En ota siis kantaa alkup.kirjoitukseen, vaan ihan noin yleisesti kasvatuksesta.
Se kunnioitus on vanhempien ansaittava ja sehän ei ole helppoa.
Sinun teksteistäsi tulee hyvin esille ettet vanhempaa sukupolvea kunnioita.
Vanhempasi on täysin epäonnistuneet kasvatuksessasi. Sinulta ei kenenkään tarvitse anoa ja ansaita yhtään mitään.
Ei nyt ole ihan sama miten kissan lopettaa. Siis miten teitte sen? Toivottavasti veitte eläinlääkärille lopetettavaksi, ettekä itse tappaneet. Jos itse lopetitte kissan, niin ymmärrän äitisi huudon ja ansaitsette sen. Sana hävittäminen kuuluu aika arveluttavalta, esineitä hävitetään, ei eläimiä. Jos esititte eläinrakkaalle äidillenne asian näin, niin reaktion voi ymmärtää. Kissa lopetetaan eläinlääkärillä kivuttomasti piikkiin ja jätetään eläinlääkärille, viedään tuhkattavaksi tai haudataan itse.
Eläinsuojelurikos kuuluu muuten muillekin, joten jos tässä sellainen tapahtui niin se kuuluu muillekin.
No vietiin ihan löytöeläinkotiin ja se mies sano että kissoja pitääs pitää 14vuorokautta mutta tossa tapaukses ku villikissa niin niitä ei kukaan ota niin ne tapetaan että ei mitään järkee pitää pihassaan 14 vuorokautta ja sitten tappaa.. Ja äitini yritti tänään vielä pyydellä anteeksi mutta mukisi vieläkin että asian olisi paremminkin voinut hoitaa.....
Kiitos niille jotka puoltavat sitä että villikissa täytyy lopettaa ellei se kesyynny. Tämä ajatus ei vain tunnu menevän joidenkin korvienväliin....
Äitisi taisi mennä yli äyräiden, mikä kertoo siitä, että hän otti aika tunteella kissa-asian. Jos asiaa haluaa vielä kaivella, voisi aivan rauhallisena kysyä, mikä asiassa tuntui olevan pahinta. Mutta äidilläsi taitaa olla tuo itsehillinnän ongelma. Hyvä neuvo elämää varten on, että mitä kovempi paikka, sitä rauhallisemmalta kannattaa näyttää ja jopa näytellä. Se on muutes opittavissa oleva taito. Oletko nähnyt koskaan hermona olevaa kirurgia tai lentokoneen kapteenia? Kuitenkin he työskentelevät sressitilanteissa koko ajan.
Anna äidillesi anteeksi, mutta sano, että sanat loukkasivat. Toisaalta te elätte omaa elämäänne,joten hajurakoa on muutenkin syytä pitää äitiinne, ja päin vastoin. ihailen omaa äitiäni siinä, että hän ei juurikaan arvostele ääneen puhumattakaan regoisi tuolla lailla veljieni vaimojen ja perheiden asioihin. Nyökkää vaan. On hän joskus sanonut, että kyllä teki mieli sanoa, mutta on viisaasti pitänyt suunta kiinni. Sopu säilyy ja meillä on mukavaa koko lähisuvulla. Kun malttaa mielensä, niin pitkällä ajalla tulee suurempi palkinto.
Tarviiko niitä kissoja ottaa jos niitä ei osaa kasvattaa tai pitää niistä huolta. Ei tarvi. Veikkaat että te olette itse se osapuoli missä on vikaa ja ymmärrettävästi äitilläsi palaa hermot siihen.
Kuules tuo kissa oli pyydystetty meille ja sanottiin et siinä teille lahja eli se tyrkytettiin meille!! Ja who cares villikissan kohtalosta???
Niin ja ei kuule ookkaa kysymys siitä etteikö me osattaas pitää huolta normaalista kissasta!! Ei villikissasta kukaan pysty pitämään huolta ja pitämään sitä sisäkissana!!
Minäkin joskus nuorena ja naivina yritin samaa, eli otin kotiini hyvää hyvyyttäni nurkkiini luurailemaan tulleen villikissan.
Ensimmäisen kerran kun kissa jäi yksin kotiin se repi soffan ja pudotti minun upouuden kalliin syystakin naulakosta ja paskansi sen päälle.. jouduin heittämään takin roskiin.
Vein kissan erääseen maalaistaloon navettakissaksi ja siellä se viihtyikin hyvin loppuelämänsä.
Tässä meidän katin kauhutarinat! Kissa oli siis meillä 3 viikkoa se ihme kyllä oppi käymään opettamatta astialla. Mutta kissa perkeles kusi kummiskin meidän kangas sohville 4-5 kertaa tuona aikana aina kun silmä vältti! Vähänkö alko vituttamaan! Onneksi sohvalla oli aina silloin fleecehuopa suojaamassa sohvaa muuten se olisi aivan pilalla. Että ei kissakaan tainnut oloaan meillä hyväksi tuntea kun kuseskelee minne sattuu. Niin ja löytyi kuset myös kissan pois menon jälkeen vielä makkarista päiväpeiton päältä mikä oli lattialla voi prkl....
mutta tämän viimeisen viestin luettuani (jos olet ap), kallistun kyllä anopin tai siis äitisi kannalle asiassa.
Saatanan kakarat jotka luulevat eläintä joksikin koriste-esineeksi.
Että ihan kolme viikkoa oli teillä ja siinä ajassa luulitte että villikissasta tulee ihana sylikissa...voi jumalauta.
Tottakai olitte tämän kolmen viikon aikana ehtineet sen aikuisen kissan kastroida...no ettepä luultavasti...ei sitten tullut mieleen että kissa merkkasi reviiriään kuseskelemalla sille sohvalle? Ja jos taas oli pentukissa, ajattelitteko mahdollisen tulevan jälkikasvunnekin antaa pois jollei viimeistään puolivuotiaana ole oppinut käymään potalla.
Älytön ajatuskin ottaa vastaan villiintynyt kissa kun ei ole malttia kolmea viikkoa kauempaa....
Sorry nyt vaan kaikki kiroaminen ym, mutta pistää todella vihaksi.
Ottopojan (ex-villikissa) ja kahden perinteisen maatiaiskissan emäntä.
kaikkia eläinaktivisteja täälki liikkuu :D:D:D