Tuttavani on töissä Torosuolla turpeen nostossa ja soitti juuri sieltä, että hänen asuntovaunulleen on pari päivää sitten ilmestynyt pystykorvannköinen uroskoira, joka on asettunut taloksi. Koira oli tosi nälkiintynyt ja huonokuntoisen oloinen tullessaan. Nyt ihan virkeä mutta ei tee elettäkään lähteäkseen mihinkään. Odottelee asuntovaunulla aina tuttavani tullessa töistä.
Yritin soittaa Juntin löytöeläinhoitolaan josko joku olisi sieltä kysellyt koiraansa. En vielä saanut numeroa vastaamaan mutta yritän uudelleen. Ajattelin kokeilla myös tätä kautta josko omistaja löytyisi.
Tuttavani on vielä viikon verran siellä töissä eikä voi ottaa koiraa mukaansa mutta ei raski jättää sitä myöskään sinne. Mikäli omistajaa ei millään konstilla löydy niin se täytynee toimittaa löytöeläinhoitolaan.
Yritin soittaa Juntin löytöeläinhoitolaan josko joku olisi sieltä kysellyt koiraansa. En vielä saanut numeroa vastaamaan mutta yritän uudelleen. Ajattelin kokeilla myös tätä kautta josko omistaja löytyisi.
Tuttavani on vielä viikon verran siellä töissä eikä voi ottaa koiraa mukaansa mutta ei raski jättää sitä myöskään sinne. Mikäli omistajaa ei millään konstilla löydy niin se täytynee toimittaa löytöeläinhoitolaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihmettelee sitä Juntin löytöeläinhoitolaa, kun niin useasti olen kuullut, ettei se vastaa. Itsekin joskus yrittänyt torniolaisen eläimen asiassa enkä saanut vastaamaan. Pitäisi kyllä kunnasta kysyä millainen sopimus heillä oikein on Juntin kanssa. Löytöeläinkodin pitää olla aina tavattavissa. Tiedän.
Kiitos tuttavallesi ja kiitos sinulle, kun otitte koiranasiat hoitoon.
Juntin eläinhoitolasta soitettiin minulle kun olivat huomanneet minun yrittäneen. Koira ei kuulu heidän piiriinsä ja sieltä ohjattiinkin minut soittamaan Kuivaniemeen kun Torosuo on Simon aluetta. Sieltäkään ei puheluyritykseeni vastattu mutta soitettiin myös takaisin kunn huomattiin jonkun yrittäneen.
olemme nyt laittaneet sanaa metsämiesten kautta löytyneestä koirasta ja huomenna ajattelin vielä soittaa radio Perämeren hukkaputkeen. Jos näillä keinoin ei omistajaa löydy niin sitten soitamme jälleen Kuivaniemeen ja sovimme koiran hakemisesta sinne. Koira on kuulemma hyvin leikkisä ja tykkää rapsuttamisesta yli kaiken.
Jos omistajaa ei näillä keinoin löydy niin en enää keksi mitä muuta voisi tehdä. tekstaripalsta tuli vielä mieleeni, sitäkin varmaan pitää kokeilla. Itsellämme on kaksi koiraa ja kyllä olisi hätää myydä asti jos niistä jompi kumpi olisi kadoksissa.
Mutta jos ei kerta saa niin kannattaa kokeilla vielä tänne:
Iin, Kuivaniemen ja Simon löytöeläimet:
Kuivaniemen koirahoitola p. 040-7200506
Onpas ihmeellistä tosiaan, ettei Juntin löytöeläinhoitolaan saa yhteyttä!
seuraavaksi, että jos koira on 15 vrk löytöeläinkodissa eikä omistaja löydy, niin ottakaa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin yhteyttä ja pyytäkää heitäkin hakemaan koiralle uutta kotia. Ai niin, en tiedä onko siellä toiminnassa sellaisia yhdistyksiä. Meidän yhdistyksemme yrittää aina löytää uusia koteja koirille ja kissoille ja joskus onnistummekin. Joskus taas ikävä kyllä ei. :( Yhdistyksememe myös ilmoittaa kymppipalstoilla kotia tarvitsevasta eläimestä.
Toivon, että mukava koira löytää omistajan.
saisitte joko paikallislehteen tai Pohjolan Sanomiin jutun yleensä löytöeläimistä ja siinä yhteydessä tästä koiruliinista, niin vielä parempi. Tuli yön aikana tämä vinkki mieleen. :)
Samallahan siinä jutussa voitaisiin tiedottaa n äistä löytöeläinkodeista lukijoille.
Jos teillä päin ei ole eläinsuojeluyhdistystä niin kannattaisi perustaa. Eläinsuojeluvalvojia teillä on, sen tiedän. Tietäisivätköhän he ihmistä, jokas ottaisi sen koiran?
Ilokseni voin ilmoittaa, että koira ja isäntä ovat löytäneet toisensa. Soitin aamulla vielä Radio Perämereen ilmoittaakseni koirasta Hukkaputki ohjelmaan. Sinne oli vähän ennen minua soittanut mies, jolla oli koira kadonnut. Saimme toisiimme yhteyden radion henkilökunnan avulla ja seuraavaksi koiran omistajan sain yhteyden tuttavaani. Soittelin juuri tuttavalleni ja olihan jälleen näkemisen riemu ollut suuri kun isäntä ja koira toisensa kohtasivat.
Kiitos kaikille, jotka neuvoitte, miten asiassa voisi edetä ellei omistajaa löydy.
Onpas ihana, että näin onneliisesti päättyi tämä tarina
että juttu päättyi hyvin. Ja hyvin hyvin iloinen siitä, että sinä ja ystäväsi teitte niin paljon koiran hyväksi. Joskus meinaa usko mennä ihmisten hyvyyteen tässä eläinsuojelutyössä, mutta teidän kaltaisenne palauttavat sen taas takaisin ja se antaa voimia ja uskoa tähän työhön. Ettei siis ole ainoa.
Ja kiitos kun ilmoitit.
Harkitkaa sen yhdistyksen perustamista kuitenkin. :)
Kyllä vielä löytyy ihmisiä, jotka viitsivät nähdä vaivaa eläinten hyvinvoinnin eteen, mutta resurssit eivät aina riitä, tekemään sitä niin laajasti, kuin haluaisi, yksityisenä ihmisenä. Mutta kuten tässäkin tapauksessa, nämä ihmiset tekivät omalta osaltaan arvokasta työtä, etsiessään aktiivisesti koiran omistajaa. Ja pitämällä siitä huolta sen aikaa, kunnes omistaja löytyi.
Onhan täällä yhdistyskin, mutta sen toiminta on supistunut olemattomiin, ilmeisesti, kun ei siitä juurikaan enää kuule. Neuvonta puhelin on kuitenkin, jonne voi soittaa ja kysyä neuvoja. Tuon numeron löytää esim: Lounais-Lappi lehden yhdistyspalstalta.
Ehkä olisi aika alkaa elvyttämään tuota yhdistyksen toimintaa, mutta se vaatii kyllä enemmän ihmisiä mukaan, jotka olisivat valmiita sitoutumaan tällaiseen toimintaan.
Minä olen valmis sitoutumaan tällaiseen toimintaan, auttamiseen.
Kuinkas me asiasta kiinnostuneet voisimme sopia, jutella asiasta paremmin? Tällä palstalla se ei todennäköisesti onnistu.
Pitäisikö sopia jokin aika ja paikka? Että voisimme kokoontua ja suunnitella kuinka jatkamme.
Uskon, että on ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua tällaiseen toimintaan. Toivon ainakin niin.
että ei meidänkään yhdistyksessämme ole toimivia jäseniä kuin kaksi - kolme. Yhteensä on jäseniä yli kaksikymmentä kyllä. Me muutamat olemme toimineet kymmenkunta vuotta hyvin aktiivisesti eläimiin päin, pidämme koko ajan yhteyttä toisiimme ja seuraamme eläinten asiaa alueellamme.
Toimia voi monella tapaa. Minä esim olen jo mummeli ja selkäeläkkeellä, niin että paljon en pysty liikkumaan, mutta tuen muita ja olen puhelimen kammessa ja kirjoittelen lehtiin ja julkiseen hallintoon raha-asioita ja tämä nettipalstojen seuraaminen ja niissä neuvojen antaminen on yksi toimintamuoto. Yksi jäsenemme on eläinsuojeluvalvoja, joka on hyvin ahkera toimissaan.
Aikaa myöten jokainen löytää oman alueensa millä voi toimia ja missä on paras.
Se on kyllä totta, että on hyvin rajallista se, kuinka paljon yksi ihminen voi toimia, sen olemme kokeneet. Olemmekin kuitenkin ajatelleet, että vaikka voimme vain muutamia eläimiä auttaa, niin sekin on varsinkin autetuksi tulleelle eläimelle koko elämä.
Eläinystävän elämä ei ole helppoa. Aina on mielessä kärsivät eläimet koko maailmassa. On vain opittava olemaan ajattelematta sitä, mitä ei voi tehdä ja keskittyä siihen mitä voi.
Tässä nyt jotain kirjoitin. Ota yhteyttä siihen teidän yhdistykseenne ja kysele heidän toiminnastaan. Koska me olemme jo keski-ikäisiä, tapahtuu toimintamme kaikessa hiljaisuudessa. Vuosien kuluessa ovat ihmiset oppineet ottamaan meihin yhteyttä ja varsinkin eläinsuojeluvalvoja saa paljon yhteydenottoja.
Toivottavasti löydät kanavan jolla toimia. :)
siellä vastaanottokeskus vie sinne.