Mies, kumpi mielestäsi on masentavampi ja/tai turhauttavampi syy sille, ettet ole kertaakaan seurustellut vaikka ikääkin alkaa jo olla päälle kahdenkympin tai selvästi enemmänkin:
A) Tiedät, ettei sinussa ole mitään niin suurta vikaa ettetkö kelpaisi tasoisillesi naisille, mutta et vain syystä tai toisesta uskalla/halua siirtyä ajatuksista tekoihin. Sinkkuutesi on siis täysin itseaiheutettua ja se olisi ehkä hyvinkin helposti poistettavissa asenteeseesi/maailmankuvaasi tehtävillä korjauksilla. Jos valitset tämän vaihtoehdon, kerro myös miksi et uskalla/halua ottaa naista elämääsi.
B) Tiedät, että uskaltaisit/haluaisit ottaa naisen elämääsi, mutta sinussa on jotain sellaista vikaa, että tasoisesi naiset eivät kiinnostu sinusta. Sinkkuutesi ei siis ole itseaiheutettua, vaan johtuu sinusta riippumattomista syistä. Jos valitset tämän vaihtoehdon, kerro mitä vikaa sinussa on.
A) Tiedät, ettei sinussa ole mitään niin suurta vikaa ettetkö kelpaisi tasoisillesi naisille, mutta et vain syystä tai toisesta uskalla/halua siirtyä ajatuksista tekoihin. Sinkkuutesi on siis täysin itseaiheutettua ja se olisi ehkä hyvinkin helposti poistettavissa asenteeseesi/maailmankuvaasi tehtävillä korjauksilla. Jos valitset tämän vaihtoehdon, kerro myös miksi et uskalla/halua ottaa naista elämääsi.
B) Tiedät, että uskaltaisit/haluaisit ottaa naisen elämääsi, mutta sinussa on jotain sellaista vikaa, että tasoisesi naiset eivät kiinnostu sinusta. Sinkkuutesi ei siis ole itseaiheutettua, vaan johtuu sinusta riippumattomista syistä. Jos valitset tämän vaihtoehdon, kerro mitä vikaa sinussa on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
läpi niin huomasin että ujutin siihen vahingossa kaksi eri asiaa: Tarkoitus oli kysyä kaikilta miehiltä riippumatta siitä onko seurustelusuhteita nolla tai kymmenen, että kun/jos olette/olisitte kokemattomia, niin kumpi noista kahdesta syystä on/olisi masentavampi/turhauttavampi?
Ja jos satut myös oikeasti olemaan kokematon, niin voit vielä tarkentaa että kumpi noista kahdesta vaihtoehdosta on se pahempi syy olla vieläkin sinkku ja kumpi niistä on omalla kohdallasi totta.
Kohta A, joka pätee itseenikin on masentavampi. Psykologisessa mielessä olen melko varma, että jos itsestä riippumaton ongelma jota ei voi korjata estää jonkun asian elämästä, siihen tottuu ajan mittaan.
Seurustelusuhteita: 0
Kohdan A mukaiset syyt: Ei osaa mennä juttelemaan täysin tuntemattomille baarissa tai kadulla. Kaveripiirissa on vain yksi sinkkunainen (jolta olen saanut pakit), harrastukset/koulu/työ voimakkaasti miesvaltaisia (= 10-25% naisia). Ongelmia on varmaan muitakin, mutta esim. niitä treffien jälkeen pakit aiheuttavia on aika hankalaa tutkia jos käy treffeillä max. yhden naisen kanssa vuodessa.
todellakin tietyllä tavalla vapauttaa koko parisuhdeongelmasta.
Minulla itselläni on juuri tuollainen 'ongelma', tai ominaisuus, miten sitä nyt haluaakin kutsua. Olen jo aika monta vuotta miettinyt että pitäisikö yrittää parisuhdetta vai ei, ja vastaus alkaa kallistua sinne 'ei':n puolelle. Syy on siinä, että teinpä mitä tahansa ja vaikka yrittäisin olla kuinka hyvä puoliso tahansa, niin olen silti normaalia ihmistä huonompi. Sille kun en mitään yksinkertaisesti voi.
Tiedän senkin, että riidan sattuessa tuo ominaisuus olisi aina se viimeinen sana jolla voisi tukkia suuni, jos puolisoni niin haluaisi. Eli olisin aina altavastaajana. Ei sellaiselle pohjalle voi rakentaa yhtään mitään. Ja jos rakentaisi, se olisi kuin korttitalo joka on rakennettu epävakaalle pohjalle jota minun pitäisi koko ajan olla huoltamassa.
Tältä pohjalta on miellyttävämpää vain nauttia yksinelämisen hyvistä puolista mitä edes yrittää mitään.