"Tämä lause on lainausmerkeissä."
Aika moni "neropatti" käyttää samoja merkkejä myös tällaisessa "veitsenterävässä" vähättelymerkityksessä.
Mutta voiko näitä lainausmerkkejä, tai kenties muita välimerkkejä, käyttää virallisen kieliopin mukaan vähättelymerkkeinä?
Kielenhuollon käsikirjassa sanotaan, että lainausmerkeillä voidaan ilmaista esimerkiksi tyylillisesti muusta tekstistä poikkeavaa tekstiä. Silti lähde jatkaa: "Useimmiten tämäntapainen lainausmerkkien käyttö on kuitenkin turhaa."
Aika moni "neropatti" käyttää samoja merkkejä myös tällaisessa "veitsenterävässä" vähättelymerkityksessä.
Mutta voiko näitä lainausmerkkejä, tai kenties muita välimerkkejä, käyttää virallisen kieliopin mukaan vähättelymerkkeinä?
Kielenhuollon käsikirjassa sanotaan, että lainausmerkeillä voidaan ilmaista esimerkiksi tyylillisesti muusta tekstistä poikkeavaa tekstiä. Silti lähde jatkaa: "Useimmiten tämäntapainen lainausmerkkien käyttö on kuitenkin turhaa."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyihmisillä on mennyt vähäisen kirjallisuuden lukemisen sekä hymiöiden ja lainausmerkkien käytön myötä kokonaan ironian, parodian ja sarkasmin taju. Siksi heille tällaisten tyylikeinojen läsnäolo pitää erityisesti alleviivaten osoittaa.
Oikea sanavalinta tietysti osoittaa joissakin tapauksissa tyylilajin, mutta useimpien osalta tälläkään tyylikeinolla ei ole mitään merkitystä, kun sitäkään ei havaita.
Mikähän mahtaa olla näiden "vähättelymerkkien" syntyhistoria? Entä perustelut ja syvempi "filosofia"?
Jossakin virallisessa ohjeessa on ilmeisesti kerrottu, että lainausmerkkejä voi käyttää vähättely- tai tyylilaji-ilmaisuna.
Tässä koko jutussa on yksi ongelma. Kun käyttää lainausmerkkejä vain ja ainoastaan lainaustarkoituksessa, tekstin lukija ryhtyykin ihmettelemään, miksi kirjoittaja alkaa vähätellä ja alleviivata merkkien välistä osuutta. Näin siis siitä huolimatta, että kyse on vain selventävästä lainauksen osoituksesta.
Itselleni on pari kertaa tullut palautetta: "Miksi vinoilet noilla lainausmerkeillä?"
Lainausmerkkejä käytetään usein kirjoituksessa niissä paikoissa, jotka suullisesti järjestyisivät prepositiolla "niinku".
Tyylillisesti poikkeavassa merkityksessä tuo kielioppikirjakin antoi niitä lähes luvallisesti käyttää.
Olet "viisas". Olet niinku viisas.
Ehkä noissa molemmissa "vähätellään". Ehkä toi niinku-versio on enemmän arvelua ja pohdintaa ja tuo lainausmerkillinen versio tylympi.
Ehkä joku on jonkun tutkielman tehnyt lainausmerkkien erilaisista käyttötarkoituksista?
Olet "viisas".
Miksi ei "Siinäpä vasta järjen jättiläinen." Sama merkitys epäsuoremmin, mutta ei tarvetta lainausmerkeille.