Miten

Riippumatta siitä miten aika etenee (tai jopa hyppii taaksepäin), niin onhan se loistava suure sitoa tapahtumien etenemistä.

Dualismi? No dualismin voi kuitata niin monella oletuksella. Vaikkapa vain olettamalla siirtovälinen rajoittuneeksi taikka vastaanottava materia. Toisaalta miksi pitää yleensä höpöttää hiukkasista alkuunkaan?! Hiukkastasolla ollaan jo aivan muualla kuin todellisissa hiukkasissa!? Ei pidä antaa jonkin viirun kuplakammiossa antaa sokaista itseänsä sellaiseen kuvitelmaan, että siellä jotain konkreettista materiaa menisi.

Tilanne on sama kuin kuvittelisi rantahiekassa olevat juovat dinosauruksen hännän vetämiksi, koska ei tiedä mitään merestä. Puhumme vain dinosauruksilla, koska emme tiedä mitään merestä.

Tässähän aaltofunktio ei ole missään vaiheessa ajasta riippumaton: aikariippuvuus yksinkertaisesti erotetaan paikkariippuvuudesta olettamalla että aaltofunktion voi kirjottaa muodossa Ψ(x,y,z,t) = ψ(x,y,z)f(t). Nyt aika- ja paikkariippuvuus voidaan ratkaista toisistaan riippumatta.

Yleensä nykyään fysiikan teoriat rakennetaan niin että aika ja avaruus käyttäytyvät symmetrisesti (vrt. esim Schrödingerin yhtälöön, joka ei ole tämmöinen). Eri asia tietysti on, muuttuuko aaltofunktio ajan myötä. Tämä taitaa olla ihan puhtaasti määrittely- tai makukysymys. Loppujen lopuksi jossain täytyy aikariippuvuutta olla -- kyllähän sen ympärilleen katsoessa näkee että asiat muuttuvat ajan kuluessa.