onko nykyajan naiset niin urakeskeisiä jne. että ei halua/uskalla sitoutua seurustelu suhteeseen tms? muuten kyllä pitää yhteyksiä ja on kiinnostunut sekä vihjaa vakavammasta,mutta kun alkaa keskustelut seurustelu suhteesta,niin sitte kuitenki nainen laittaa jarrut päälle,mutta on kuitenki kiinnostunut!!! vai pitääkö vaan varalla?
nykyajan 20-30v naiset sitoutumis kammoisia?
kunnon mies
12984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko hän ujo?
Kiire töissä?
Kiire koulussa?
Muuten hankala elämäntilanne?
Ehkä jossain vaiheessa hän on valmis, mutta odottaa hetken tulevan. Riippuen kauanko jaksat odottaa.
No eipä toiselta oikein voi vaatia, että vain odottaisi ja odottaisi. Ei siitä voi toista syyttää jos ei hän jaksa odottaa, jos itse vain arpoo ja arpoo, eikä saa mitään päätöksiä aikaiseksi.
Kuinka kauan sitten pitäisi odottaa? 2kk? 6kk? Vuosi? 5 vuotta? Siinähän voi käydä niinkin että tuhlaa vuosia elämästään ihmiseen, joka ei loppujen lopuksi olekaan halukas sitoutumaan.
Ei tietenkään heti kannata hötkyillä ja painostaa tosita, mutta kyllä se on niin että jos homma ei näytä etenevän, niin parempi unohtaa koko juttu ja etsiä ihminen joka on valmis sitoutumaan. Antaa niiden sitoutumiskyvyttömien sitten kypsyä rauhassa ja ilmoitella sitten itsestään jos joskus löytyy haluja sitoutumiseen.
Niin kauan kun ei seursutella, verkot ovat vesillä.
Jos ei seurustella, eikä juttu muutenkaan tunnu etenevän, ei kenelläkään voi olla mitään sitä vastaan, että katselee vähän ympärillensä.
Ei kaikki ole sitoutumiskammoisia. Itse ainakin haluan naimisiin ja perustaa perheen. Olen 20-vuotias tällä hetkellä ja haluaisin olla ainakin raskaana jo sillo ku oon 25v.
Tuskin pitää varalla. Varalla pidettäviä löytyy takulla helpompiakin. Veikkaan, että pelkää ja yrittää kerätä rohkeutta.
Niin. Veikkailla voi vaikka mitä, mutta usein se totuus on paljon karumpi. Itsekin haluaisin uskoa että ihmiset ovat reiluja toisilleen, mutta suuri osa ajattelee vain omaa napaansa. Nämä varallapitäjät eivät tosiaankaan ole mitään harvinaisuuksia. Monella naisella näyttää olevan oikein henkilökohtaisia haaremeita, eli tapaillaan monia miehiä aina silloin tällöin ja pidetään kaikkia siinä uskossa että olisi kiinnostusta vakavempaankin. Samalla kuitenkin etsitään koko ajan "parempia" miehiä.
ehdokasta.
Suurin osa kaikista ihmisistä sitoutuu heti sataprosenttisesti, kun vastaan astelee omat kriteerit täyttävä ehdokas. Jos kyseessä on jo lähes ikisinkku, se tarkoitta että tällaisessa tilanteessa ei vaan omat eväät riitä siihe että ehdokas tekisi samat johtopäätökset.
olen 20-vuotias ja kyllä..mulla on ihan kauhea sitoutumiskammo. oon muutaman kerran tapaillu miehiä, mutta sit kun juttu on mennyt vakavampaan suuntaan on mulle tullut ihan kamalan ahistava olo ja oon perääntyny koko hommasta.
ja jälkeepäin oonkin sitten tajunnut, että oon pitänyt kyseisestä ihmisestä tosi paljon et mitäs oonkaan mennyt tekemään.. enkä viitsi edes yrittää uudelleen, koska luulen saman toistuvan uudelleen heti..
ja voin vielä kertoa, että halua seurustella kyllä on. mutta en vaan voi mitään tälle kammolle, joka on harmillista mielestäni..
Nuorena pitää seikkailla, nähdä maailmaa ja kerätä kokemuksia, ja varoa palloa jalassa! Eipä tarvitse sitten vanhana itkeä että jätti tilaisuuksia käyttämättä miehen takia, miehet kun useimmiten eivät ole sen arvoisia. Näin ovat äidit ja isoäidit neuvoneet nuoria naispuolisia jälkeläisiään, ja niistä neuvoista olen kiitollinen.
Ehkä huonoja kokemuksia seurustelusta ja miehistä? Itse olen aika pahasti traumatisoitunut ja ihan vakavissani mietin että ehkä olisi parasta pysytellä loppuikäni miehistä kaukana. Tosiasia on, että ihmiset kohtelevat tänä päivänä läheisiään mitä julmimmin. Itse henkistä ja fyysistä väkivaltaa kokeneena, päihdeongelmaisen kanssa eläneellä, entisenä narsistin uhrina, raiskauksen ja jopa tappoyrityksen kokeneena olen taipuvainen ajattelemaan, että miehet ovat naisille hengenvaarallisia olentoja. Vaikea enää luottaa ja päästää lähelle. Olen kyynistynyt ja vaikka tiedän, että varmaankin kunnollisiakin miehiä on olemassa niin en jaksa uskoa että sellainen, ja vielä itselleni sopiva osuisi omalle kohdalle. Harva se päivä saa lehdistä lukea, kuinka oma mies tai ex-kumppani on taas murhannut naisen, jota kuvitteli rakastavansa...
"Normaalitkin" suhteet tuovat mukanaan ongelmia, riitoja, monet miehet pettää ja käyttää reilusti päihteitä, omistushalua, mustasukkaisuutta ja epäilyjä, puretaan oma paha olo kumppaniin... Luin lehtijutun tutkimuksesta, jossa todettiin, että yksinelävät naiset ovat vähemmän stressaantuneita kuin parisuhteessa elävät, kun taas parisuhteessa elävät miehet kärsivät vähemmän stressistä kuin yksin elävät.
Ehkä hän kuuluu laillani naisiin, jotka tietävät että uusi ihmissuhde on aina iso riski, jopa hengenvaarallinen.
moraalittomuus, mässäily ja itsekkyys on saavuttanut huimat mittapuut.
ihmiskunnan suuri osa elää rappiossa. seuraus:
itsekkyys, väkivalta,onnettomuus,köyhyys
jokainen ihminen voi kuitenkin aina itse valita moraalinsa tason, ja tekee sen joko tieten tai
tahtomattaan.
ihmisinä meillä on velvollisuus antaa lähimmäiselle mahdollisuus.
jotkut ovat kokeneet kovia, ja ajattelevat, että ottavat kaiken mitä voivat suostutella toisen antamaan, niin eivät jää ilman. he osaavat vain ottaa. kenenkään voimat eivät kestä sitä kauaa.
onneksi useat ovat vielä hyväntahtoisiakin.
toivottavasti seuraavaksi tutustut johonkin tällaiseen kaveriin!