Voisitko luopua kokopäivävanhemmuudestasi ja ryhtyä viikonloppuäidiksi/-isäksi?
Syynä olisi uusi kumppanisi, joka ei ole innostunut puoli-isyydestä/-äitiydestä kokopäiväisesti.
Olet umpirakastanut uuteen kumppaniisi ja exäsi on halukas huolehtimaan lapsistanne viikot.
Syynä olisi uusi kumppanisi, joka ei ole innostunut puoli-isyydestä/-äitiydestä kokopäiväisesti.
Olet umpirakastanut uuteen kumppaniisi ja exäsi on halukas huolehtimaan lapsistanne viikot.
Vastaukset 21
Vanhimmat
pitää huolia...ja sen takia vielä, että tykkää koko paketista.
Oma mies ei oikeasti tällaiseen olisi sustuvainenkaan, jos eroisimme ja itse en voisi luopua lapsista kuin joka toiseksi viikonlopuksi. Maximissaan joka viikonlopuksi. Ottaisin siinä tapauksessa viikonloppumiehen tai en miestä ollenkaan. Oikeastaan uusioperheestäkään en ole kiinnostunut, joten se olisi ainoa vaihtoehto, jos ero tulisi.
.
Jos mä saan tytöt joskus itselleni ja saisin luopua tästä viikonloppuisyydestäni, niin ikinä en lapsistani luopuisi. Varsinkaan kenenkään sutturan vuoksi.
hyvääää ! tosin vaikka olet viikonloppu isä Isä kuitenkin Isä sä olet joka tapauksessa vaikka lapset eivät asuisi luonasi :)
naisen, joka on viikonloppuäiti vai herättääkö asia ennakkoluuloja?
No sehän riippuu 127%:sti niistä syistä mitkä on siihen viikonloppuäitiyteen johtaneet, eikä tuosta viikonloppuäitiydestä.
tiedän on olevani hyvin tärkeä lapsilleni. Ei se silti poista sitä tosi asiaa, ajatusta ja haikeutta kun voi vaan nähdä keskimäärin parin viikon välein.
:,D
...nii sanosin jotta en vois vaihtaa lapsii mihikä miehee..enteksi oisi mulle tärkiät mun lapset sitte vasta uus mies..=o)
Meidän malli on tämä: erosta huolimatta kumpikin vanhempi on lasten kanssa käytännössä joka päivä. Lapsilla on vain yksi koti; työkiireinen äiti on siellä kirjoilla heidän kanssaan ja minä asun muutaman sadan metrin päässä. Usein aamuisen menen pistämään lapsia kouluun ja olen siellä iltapäivällä kun tulevat. Työt sallii sen useinmiten. Vien harrastuksiin jne.
Joka toinen viikonloppu kuulostaa kammottavalta enkä siihen toisen suhteen takia alkaisi.
spekulointia ja visiointia erilaisilla tulevaisuudennäkymillä. Esimerkiksi naapurissani asui mummo, jonka tytär jätti miehensä ja lapsensa ja muutti ulkomaille uuden miehensä luokse. Oli löytänyt tämän lomamatkallaan ja matkusti yhä uudelleen rakkautensa luokse kunnes jäi sinne lopullisesti.
Jos ei lapset mahdu uuden rakkauden kanssa samaan elämään(ni), ei tarvi kahdesti miettiä. Mutta onneksi ei ole niin musta-valkoista kuitenkaan. Varsinkin jos hänellä on omia lapsia, ymmärtää sanomattakin lasten aseman.
lapsi menee päätöksenteossa miehen edelle.
...en luopuisi kokopäivävanhemmuudesta kenenkään toisen mieliksi. Sitä toivoo, että tulevaisuudessa osais pitää oman päänsä paremmin, ettei tarvi katua jälkikäteen.
lapset menee tuossa asiassa etusijalle... Eli en ryhtyisi viikonloppuäidiksi.
olosuhteiden pakosta on täytynyt. Lapsen äidin tahdosta.
esim. tilapäistöidenkin takia tekisin noin, koska en tod. alkais lasta jonkun kuukauden parin takia esim. muuttamaan mihinkään toiseen kaupunkiin, vaikka itse joutuisin menemään. Mutta pelkästään se, että mieheni ei haluaisi olla joka päivä "isänä" ei kyllä ois riittävä syy. (Sitäpaitsi enhän mä edes haluaisi jokapäiväistä suhdetta miehen kanssa - näin aluksi ainakaan. )
Käytännön syistä johtuvat asumisjärjestelyiden vaihdokset oiskin sit asia erikseen.
Lapseni ja heidän hyvinvointinsa ovat minulle tärkeintä, joten helpostikin voisin luopua naisystävästä, jotta saisin lapset itselleni.
kuvitellakaan asettavani ketään miestä lasteni edelle. Tämä oletettu exä olis kyllä tapauksessani ehkä maailman paras isä lapsilleen, joten sen puolesta onnistuis, vaikka kokonaan asuisvat isällään, mutta mulla on äitinä oikeus hoitaa lapsiani ja osallistua heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Enkä usko, että voisin olla korviani myöten rakastunut mieheen, joka ei tykkäisi lapsistani.
että en ottaisi miestä, joka ei haluaisi olla kokopäiväisäpuoli lapsilleni. Tarvittaessa voisin itse luopua lähivanhemmuudestani, jos katsoisin sen jostain syystä lasten eduksi. Tällä hetkellä koen, että olemme molemmat aivan yhtä hyviä vanhempia lapsillemme, mutta jos esimerkiksi sairastuisin siten, että se vaikeuttaisi lasten hoitoa tai tulisi jokin muu merkittävä seikka, miksi lasten olisi parempi isällään, niin toki silloin luopuisin lähivanhemmuudestani. Uusi mies ei siihen kuitenkaan voi olla syynä, eikä missään olosuhteissa ole lasten etu, että toinen vanhempi pariutuu sellaisen kanssa, joka ei lapsia halua.