Eli en jaksa nyt lukea kaikkia noita viestejä joita on jo tähän menneessä ilmestynyt, joten kysyn nyt suoraan teiltä, jotka tiedätte jotain mielisairaanhoitomenetelmistä ja niistä aineista joita ihmiseen pumpataan mielisairaalassa:
Miten masennusta tarkalleen ottaen hoidetaan laitoksissa:
1) Lisätään ihmisen defenssimekanismitaipumusta joillain aineilla?
2) Tehdään niin että elimistössä erittyy enemmän jotain mielihyväaineita jatkossa
vai
3) Latistetaan ihmisen tunteista, niin ettei hän kykene enää kovin vahvasti iloita muttei kärsiäkään. Ja hänen tahtonsa kuihtuu samalla??
Entä mitä tulee tavallisiin masennuslääkkeisiin, toimivatko ne samalla periaatteella kuin mielisairaalassa annettavat lääkkeet mutta lievemmin? Lisääkö nekin esimerkiksi defenssimekanismialttiutta? Todennäköisesti lisäävät, mutta tapahtuuko se suoraan lääkkeen vaikutuksesta, eli onko se lääkkeiden päätavoite, vai tuleeko se vain sivuvaikutuksena muiden vaikutusten muassa. Esim. saako mielihyväaineiden erittyminen automaattisesti ihmisen suhtautumaan utopistisemmin maailmaan ja pettämään itseään?
Eräs ystäväni joutui nimittäin juuri mielisairaalaan hoidettavaksi vakavan äkillisen masennuksen (tai kenties psykoosin, en tiedä tarkasti) takia, ja mietin tässä vain... millaisena hän tulee sieltä ulos, tyhmänä mutta iloisena ja elämänhaluisena, vai melkein yhtä älykkäänä kuin ennen mutta passiivisen tunteettomana ja tavoitteettomana?
Miten masennusta tarkalleen ottaen hoidetaan laitoksissa:
1) Lisätään ihmisen defenssimekanismitaipumusta joillain aineilla?
2) Tehdään niin että elimistössä erittyy enemmän jotain mielihyväaineita jatkossa
vai
3) Latistetaan ihmisen tunteista, niin ettei hän kykene enää kovin vahvasti iloita muttei kärsiäkään. Ja hänen tahtonsa kuihtuu samalla??
Entä mitä tulee tavallisiin masennuslääkkeisiin, toimivatko ne samalla periaatteella kuin mielisairaalassa annettavat lääkkeet mutta lievemmin? Lisääkö nekin esimerkiksi defenssimekanismialttiutta? Todennäköisesti lisäävät, mutta tapahtuuko se suoraan lääkkeen vaikutuksesta, eli onko se lääkkeiden päätavoite, vai tuleeko se vain sivuvaikutuksena muiden vaikutusten muassa. Esim. saako mielihyväaineiden erittyminen automaattisesti ihmisen suhtautumaan utopistisemmin maailmaan ja pettämään itseään?
Eräs ystäväni joutui nimittäin juuri mielisairaalaan hoidettavaksi vakavan äkillisen masennuksen (tai kenties psykoosin, en tiedä tarkasti) takia, ja mietin tässä vain... millaisena hän tulee sieltä ulos, tyhmänä mutta iloisena ja elämänhaluisena, vai melkein yhtä älykkäänä kuin ennen mutta passiivisen tunteettomana ja tavoitteettomana?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Mielisairaille" annettavat lääkkeet muuttavat persoonallisuuden täysin (neuroleptit) tai tekevät hitaaksi mutta hilpeäksi (benzot) tai sitten aiheuttavat pirusti sivuoireita eivätkä oikeastaan tee mitään muuta (SSRI).
On myös sellaisia trisyklisiä masennuslääkkeitä jotka toimivat hyvin eivätkä muokkaa persoonallisuutta, mutta ne ovat kuulemma liian vaarallisia käyttää.
Mielisairaalahoito on pääasiassa vain ihmisten säilömistä laitokseen tilanteissa joissa he ovat vaaraksi joko itselleen, läheisilleen tai muulle ympäristölleen kuten muulle yhteiskunnalle.
Mielisairaaloissa tarkkaillaan potilaiden käytöstä ja käytöksestä sekä hoitokeskusteluista potilaan kanssa tehdään johtopäätöksiä sekä jatkohoitosuunnitelmia.
Mielisairaaloissa käytetään ihan samoja lääkkeitä kuin muuallakin sillä erotuksella ettei potilas ota niitä itse vaan ne annetaan hänelle. Lisäksi sairaalajakson aikana lääkitys yleensä tarkastetaan hoitavan lääkärin toimesta.
Mitä tarkoitat defenssimekanismin lisäämistä joillakin aineilla?
Mitä tarkoitat tällä kysymyksellä:
"Esim. saako mielihyväaineiden erittyminen automaattisesti ihmisen suhtautumaan utopistisemmin maailmaan ja pettämään itseään?"
Sitä vain tarkoitan että ihmiset pysyvät suht onnellisina juuri defenssimekanismien ansiosta, jotka suojaavat mieltä kaikilta enemmän tai vähemmän epämiellyttäviltä ajatuksilta ja tosiasioilta. Defenssimekanismit ovat toisin sanoin yksi olennasimmista syistä tyhmyyteen, koska ne saavat ihmiset näkemään vain sen minkä ne haluavat nähdä.
Monet masennustilat johtuvat siitä ettei kyseinen ihminen sorru defenssimekanismeihin ja pystyy omaksumaan karunkin totuuden kaunistelematta sitä.
Ei olisi siis mikään ihme jos tuontyyppistä masennusta "hoidettaisiin" juuri jotenkin lisäämällä ihmisen defenssimekanismeja eli sumentamalla häneltä todellisuus. Ja sitä juuri yritän selvittää, onko se mitenkään mahdollista jollain kemiallisilla aineilla, edes jotenkin välillisesti, eli että joidenkin aineiden sivuvaikutukset saisivat ihmiset ajattelemaan tuolla utopistisella tavalla?
Tarkoitat siis että ihmiset, jotka ovat onnellisia ovat itseasiassa tyhmiä defenssimekanismiensa ansiosta?
Ja masentuneet ihmiset ovat vain realisteja jotka eivät sorru defenssimekanismiena vietäviksi?
Eli defenssimekanismien lisäämisellä kemiallisesti tarkoitat sitä että ihminen eläisi kemiallisten aineiden ansioista onnellisessa harhassa? Ei olisi enää niin masentunut, mutta eläisi kuitenkin epärealistisessa todellisuudessa kemioiden takia?
Ochei. Tähän asti pääsin.
Mutta mitä tarkoitat tällä:
"Ja sitä juuri yritän selvittää, onko se mitenkään mahdollista jollain kemiallisilla aineilla, edes jotenkin välillisesti, eli että joidenkin aineiden sivuvaikutukset saisivat ihmiset ajattelemaan tuolla utopistisella tavalla?"
Eli millä utopistisella tavalla?
Ja vielä yksi kyssä: oletko vetänyt itse jotakin, ja jos, niin mitä? Pilveä? =)
"Ochei. Tähän asti pääsin."
"Ja vielä yksi kyssä: oletko vetänyt itse jotakin, ja jos, niin mitä? Pilveä? =) "
--> No etpä sitten näköjään päässyt, kun kaiken lopuksi vielä joudut kysymään noin.
Tajusit kuitenkin suurin piirtein oikein mitä sanoin, mutta en kuitenkaan väitä että kaikki onnelliset ihmiset ovat tyhmiä. Eivätkä kaikki masentuneet ole älykkäitä. Eikä myöskään kaikki älykkäät automaattisesti masennu. Joku huippuälykäs esim. osaisi ehkä välttää masennuksen vaikka tiedostaisi asioita ihan yhtä hyvin kuin muuten vain älykäs, mutta tämä on harvinaista.
Jos yritetään nyt sanoa pelkistetysti, niin tyhmien on keskimäärin helpompaa olla onnellisia.
"ajattelemaan tuolla utopistisella tavalla" = pettämään itseään/ torjumaan epämiellyttävät ajatukset.
Viimeisessä lauseessani tarkoitin että tuskin on mitään tiettyä aivojen osaa jossa ne defenssimekanismit syntyvät, tai että NE olisivat jotain fyysisiä aivojen osia joihin joku "lääke" suoraan vaikuttaa, mutta voi olla että joku "lääke" vaikuttaa johonkin muuhun aivojen osaan, joka vaikuttaa ihmisen älyyn tai luonteeseen ym. mikä puolestaan saa hänet myös turvautumaan defenssimekanismeihin useammin. Eli toisin sanoin lääke vaikuttaisi defensseihin epäsuorasti....
Psykoterapialla vaikutetaan niihin defensseihin, vahvistetaan hyviä ja/tai yritetään vähentää niitä haitallisimpia sen mukaan, mitä katsotaan potilaan kestävän, onko vaarana mennä huonompaan kuntoon puolustusmekanismien pettäessä vai voiko huonoista defensseitä luopua ja ottaa käyttöön parempia.
Enpä tullut noita lääkkeitä ajatelleeksi defenssien ja tyhmistymisen kannalta ennen kirjoitustasi! Olisiko noilla masennuslääkkeillä välittäjäaineiden ja ties minkä muun kautta jotain vaikutusta mielihyvän kokemiseen? Jotkut masennuslääkkeet turruttavat ja väsyttävät, ettei tunne niin tuskaakaan, ja itsemurhaimpulssitkin heikentyvät. Toiset sitten aktivoivat ja piristävät.
Kyllä kai se niin on, että turrana ei tarvitse niitä defenssejä, kun ei jaksa reagoida ympäristöön, eli vähemmilläkin defensseillä pärjää.
Sitten, jos lääke aktivoi ja vaikuttaa mielihyväkeskukseen, niin pienessä hypomaniassa ei myöskään tarvitse niitä defenssejä niin käyttää, kun tuntuu, ettei olekaan niin köyhä ja kipeä, rumakin näyttää kauniilta jne.
Eli kyllä, sanoisin että tyhmistävät kun hidastavat ja vähentävät reagoimista ympäristön ärsykkeisiin, tai tekevät ylioptimistiseksi. Mutta ylioptimistisena on kyllä kieltämättä kivempi elää.
Hyvä itsetunto on hiukkasen liian ruusuinen kuva itsestä, narsismi on valheellinen käsitys itsestä täydellisenä ja ylivertaisena ja masennus on realistinen kuva itsestä. No, kai se voi sitten mennä psykoottisena ja vakavana jo epärealistisen kielteiseksikin se käsitys.
Olin osastohoidossa psykoottisen häiriön takia. Sairaalahoito muutti kyllä minua jonkin verran, mutta eniten muutuin päästessäni vihdoin kotiin ja arjen piti alkaa sujua. Siinä vaiheessa kun tajusin, miten "väärin" olin ajatellut ja miten vaikeaa minun olisi jatkaa eteenpäin elämääni, iski tosi paha morkkis. Taisi olla juurikin silloin tuo vaihe, kun lopettelin (ilman lääkärin lupaa) Risperdalin käytön. Eli voi olla hyvin mahdollista, että tuo lääkekin turrutti sen verran, etten tajunnut aluksi tilaani. Sitten aloinkin vetää masislääkkeitä oikein urakalla (mieltä tasaavia). Olen ollut melkein puoli vuotta kuivilla niistä mömmöistä ja nyt tunnen vasta eläväni niin, että myös tunteet kulkevat mukana. On todella ankeitakin hetkiä välillä, mutta uskon sen kuuluvan elämään. Luonteeni on kai sellainen, että pitää välillä käydä syvällä synkistelemässä jotta voisi taas ponnistaa uusiin suorituksiin.
Eli vastausta kysmykseen: tulin ulos sairaalasta iloisena ja elämänhaluisena (tyhmänä koska en nähnyt tai halunnut nähdä ettei tilanteeni ollut siinä vaiheessa hääppöinen). En usko, että ystäväsikään älykkyys on minnekään kadonnut, mutta se ei ehkä toimi odotetulla tavalla ja tavoitteita ei ole ehkä ehtinyt miettiä, koska yllätyksenähän tuollainen aina tulee. Varsinkin jos niitä tavoitteita ja haaveita oli aiemmin, niin "kaiken särkyminen" yllättäen voi olla vaikea asia kestää. Tärkeintä on, että olet hänen ystävänsä noina vaikeina aikoina etkä pakoile seuraansa. Myöhemmin hän takuulla muistaa juuri sen ihmisen, joka jaksoi nostaa ylös ja tuupata vauhtia, kun itsellä oli voimavarat vähissä. Pelkkä läsnäolo usein riittää. Minulla oli ainakin tuon kokemuksen jälkeen vaikeuksia olla yksin, vaikka olinkin ennen pitänyt omista hetkistäni. Jotenkin vain sisällä oli suuri ahdistus, jonka purkamiseen ei ollut mitään keinoja. Ehkä pelkäsin itsekin muuttuvani pelkäksi tyhjäksi kuoreksi ja sen takia tarvin aina jonkun ihmisen lähelle. Kaikesta kuitenkin selvisin eikä se pää tyhjentynytkään kokonaan.
Kappas, nyt tiedän sen aineen nimen jota sille annetaan: Olantsapiini.
Kiitos vielä vastauksista.