Mulla ois vähän onelmaa mun koulukaverin kanssa..
Tyyppi on jo 23, mutta ihankun sillä ois suunnilleen murrosikä alkanut. Se lintsaa koulusta kun on kuulemma kaikki tavalliset hommat mitä muutkin tekee niin stressaavia (ja tää on hei opisto koulu..) vaikka jotkut suorittaa esim. kaksoistutkintojakin. Sitten se aina suureen ääneen kertoo psykologeilla käynneistään ja uusimmista lääkityksistään ja käsien vapinoistaan kaikkien kuullen vaikka yrittäs vaihtaa ilosempiin aiheisiin. Nyt se ei enää kestä vitsailuakaan tavallisista asioista vaan karjuu että pää kiinni..Siis tavallaan säälittää ja tavallaan ei vois vähempää kiinnostaa. Jotenkin vaan tuntuu, että ihminen, jolla on OIKEITA ongelmia ei todellakaan mainosta niitä ihan joka päivä kaikille. Mulla itellä esim. on vakava sairaus mihin tarvitsen jatkuvan lääkityksen, ja kyllä muakin välillä tulevaisuus pelottaa, mutta ei mun tarvitse sitä jokapäivä mainostaa suureen ääneen vaan pystyn puhumaan niistä asioista vain harvoille lähimmille ihmisille koska ne ovat todella vaikeita asioita. Kysynkin nyt, olenko aivan kauhea ihminen, jos haluan katkaista välini tähän henkilöön? En ole tuntenut häntä kuin puolitoista vuotta mutta olen jo aivan kurkkua myöten täysi...
Tyyppi on jo 23, mutta ihankun sillä ois suunnilleen murrosikä alkanut. Se lintsaa koulusta kun on kuulemma kaikki tavalliset hommat mitä muutkin tekee niin stressaavia (ja tää on hei opisto koulu..) vaikka jotkut suorittaa esim. kaksoistutkintojakin. Sitten se aina suureen ääneen kertoo psykologeilla käynneistään ja uusimmista lääkityksistään ja käsien vapinoistaan kaikkien kuullen vaikka yrittäs vaihtaa ilosempiin aiheisiin. Nyt se ei enää kestä vitsailuakaan tavallisista asioista vaan karjuu että pää kiinni..Siis tavallaan säälittää ja tavallaan ei vois vähempää kiinnostaa. Jotenkin vaan tuntuu, että ihminen, jolla on OIKEITA ongelmia ei todellakaan mainosta niitä ihan joka päivä kaikille. Mulla itellä esim. on vakava sairaus mihin tarvitsen jatkuvan lääkityksen, ja kyllä muakin välillä tulevaisuus pelottaa, mutta ei mun tarvitse sitä jokapäivä mainostaa suureen ääneen vaan pystyn puhumaan niistä asioista vain harvoille lähimmille ihmisille koska ne ovat todella vaikeita asioita. Kysynkin nyt, olenko aivan kauhea ihminen, jos haluan katkaista välini tähän henkilöön? En ole tuntenut häntä kuin puolitoista vuotta mutta olen jo aivan kurkkua myöten täysi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ystävälläsi on todellakin ongelma, mutta hänellä on tunne ettei kukaan ymmärrä häntä, joten tuo ongelmansa noin julki. Hän hakee huomioo, hyväksyntää! Mutta enpä usko että ton takia ihan välit poikki kannattaisi pistää. Koitas nyt ensin vaikka puhua hänen kanssaan, vaikka ei olisikaan mitenkään helppoa. Kun hän alkaa kertoa niistä vapinoistaan ja psykologeilla käynneistään, niin kuuntele häntä ja keskustele siitä onko hänelle ollut nistä käynneistä mitään apua. Voit hienovaraisesti sanoa että voitte keskustella niistä asioista kahden, ettei hän kailottaisi niitä muille. Tee selväksi että hän voi luottaa sinuun.
Mutta jos on kovin vaikeaa, niin anna sitten niitten ammattiauttajien auttaa, mutta älä pistä välejä poikki kokonaan. Ota vain etäisyyttä ja sano että haluat hänen selvittävän ongelmansa...
En ole mikään paras mahdollinen tähän vastaamaan, mutta koita nyt rauhassa miettiä! Ystävyys on kuitenkin hieno asia ja kuka haluaisi olla ilman sellaista! Sinustakin näkee että hyvä ystävä oletkin, koska kannat kuitenkin tästä ystävästäsi huolta!