Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vasta 4 kk mutta yhteenmuutosta on ollut jo melkoisen paljon puhetta, poikaystävä kun on muutenkin vähän hoppuilevaa tyyppiä (nuori ja naiivi? heh..). Mulla ei välttämättä olisi kauheasti mitään asiaa vastaan, mutta ongelman muodostaa nyt se että minun olisi siinä tapauksessa "pakko" muuttaa poikaystäväni nykyiseen asuntoon. Tämä siitä syystä että kyseessä on omistusasunto (itse asun vuokralla) jota ei kuulemma voi vielä pitkään aikaan myydä kun ei saisi omiaan pois. Poikaystävä siis kovasti toivoisi minun muuttavan sinne. No, syitä miksi en haluaisi tuonne muuttaa on useitakin:
1) asunto on toisella paikkakunnalla enkä yksinkertaisesti haluaisi asua siellä (viihdyn täällä missä asun, lyhyet työmatkat jne.)
2) asunto on pieni ja pohjaratkaisultaan typerä kaksio joka ei mielestäni ole tarpeeksi suuri meille kahdelle (ei muuten mutta kun pyöritän kotoa käsin pienimuotoista yritystoimintaa johon liittyvät romppeet vievät melkoisesti tilaa)
3) en jostain syystä oikein viihdy poikaystäväni kämpässä edes "vieraana", siellä on jotenkin niin paljon sellaista mikä muistuttaa hänen "entisestä elämästään" jne., todella vaikea kuvitella että pitäisi yrittää tehdä itselleen KOTI kyseisestä paikasta
4) olen ennenkin ollut vastaavassa tilanteessa (kumpanakin osapuolena) ja tiedän kokemuksesta että on joka tapauksessa aina vaikea muuttaa (tunkea itsensä ja kamansa) sinne "toisen reviirille", tulee vaan ikäviä sisustuskonflikteja jne., kannatan ennemmin "puhtaalta pöydältä aloittamista"
5) taustoilla vaikuttaa jatkuvasti myös "taloudellisia tekijöitä" jotka mielestäni ovat kyllä se vihoviimeinen tekosyy kiirehtiä tällaisia asioita..
6) ja enpä kyllä tajua mikä hoppu tässä muutenkaan vielä tässä vaiheessa on.. olen aiemmissa suhteissani aina kiirehtinyt yhteenmuuton kanssa mutta olen muuttunut (oppinut?) niistä ajoista eikä mielestäni olisi ollenkaan pahitteeksi seurustella jopa vuoden tai pari ennen yhteenmuuttoa (outoako? tuskin)
Joten.. Olenko turhankin realisti ja kehittelen vaan ongelmia sen sijaan että miettisin ratkaisuja? Noinhan toinen osapuoli sen helposti tulkitsee.. Mutta eikö ole muutenkin hieman turhan aikaista edes pohdiskella näitä juttuja vakavissaan, siis ainakin mikäli se ajatus vielä vähänkin epäilyttää? Voinko vaan sanoa etten ole vielä siihen valmis, ja miten se onnistuu loukkaamatta toista tai ilman että toinen tulkitsee sen jotenkin väärin?
1) asunto on toisella paikkakunnalla enkä yksinkertaisesti haluaisi asua siellä (viihdyn täällä missä asun, lyhyet työmatkat jne.)
2) asunto on pieni ja pohjaratkaisultaan typerä kaksio joka ei mielestäni ole tarpeeksi suuri meille kahdelle (ei muuten mutta kun pyöritän kotoa käsin pienimuotoista yritystoimintaa johon liittyvät romppeet vievät melkoisesti tilaa)
3) en jostain syystä oikein viihdy poikaystäväni kämpässä edes "vieraana", siellä on jotenkin niin paljon sellaista mikä muistuttaa hänen "entisestä elämästään" jne., todella vaikea kuvitella että pitäisi yrittää tehdä itselleen KOTI kyseisestä paikasta
4) olen ennenkin ollut vastaavassa tilanteessa (kumpanakin osapuolena) ja tiedän kokemuksesta että on joka tapauksessa aina vaikea muuttaa (tunkea itsensä ja kamansa) sinne "toisen reviirille", tulee vaan ikäviä sisustuskonflikteja jne., kannatan ennemmin "puhtaalta pöydältä aloittamista"
5) taustoilla vaikuttaa jatkuvasti myös "taloudellisia tekijöitä" jotka mielestäni ovat kyllä se vihoviimeinen tekosyy kiirehtiä tällaisia asioita..
6) ja enpä kyllä tajua mikä hoppu tässä muutenkaan vielä tässä vaiheessa on.. olen aiemmissa suhteissani aina kiirehtinyt yhteenmuuton kanssa mutta olen muuttunut (oppinut?) niistä ajoista eikä mielestäni olisi ollenkaan pahitteeksi seurustella jopa vuoden tai pari ennen yhteenmuuttoa (outoako? tuskin)
Joten.. Olenko turhankin realisti ja kehittelen vaan ongelmia sen sijaan että miettisin ratkaisuja? Noinhan toinen osapuoli sen helposti tulkitsee.. Mutta eikö ole muutenkin hieman turhan aikaista edes pohdiskella näitä juttuja vakavissaan, siis ainakin mikäli se ajatus vielä vähänkin epäilyttää? Voinko vaan sanoa etten ole vielä siihen valmis, ja miten se onnistuu loukkaamatta toista tai ilman että toinen tulkitsee sen jotenkin väärin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla vielä muuttamatta. Miksi pitäisi hoppuilla, jos vain toinen on hoppuilija tyyppi. 4 kk on tosi lyhyt aika. Minkä ikäisiä olette? Tiedän että yhteen muuttaminen nykynuorilla ei ole samanlainen juttu, kuin omana aikanani. Joku nuori sanoi, että jos muuttaa samankaton alle jonkun kanssa, niin eihän se vielä yhteistä elämää tarkoita...
Mutta jos sinä et halua muuttaa, niin älä muuta. Seurustella voi muutenkin. Ja jokainen tarvii myös omaa aikaansa ja tilaansa.
Itse olen aina mennyt sen mukaan miltä tuntuu, jos ei tunnu hyvältä muuttaa viel yhteen, älä muuta. Jos tuntuu hyvältä olla yhdessä ja haluat asua hänen kanssaan, niin muuta, kyllä asiat aina jotenkin saadaan sovituksi ja toimimaan. Tosin tossa sun aloitusviestissä oli aika paljon perusteita mitkä on sitä muuttoa vastaan.. Kannattaa kyllä miettiä tarkkaan ja keskustella asioista.
Mulla kävi itselläni sillai et mun poikaystävä muutti mun luokse asumaan jo kuukauden seurustelun jälkeen, ja kesällä muutettiin sit yhteiseen vuokrakämppään asumaan. Melkein vuos täs on nyt tullu oltua ja ei ole mitään ongelmia ollu. Aikaisemmin olen asunu yhdessä yhden eksäni kanssa. Tuolloin muutettiin yhteen vasta parin vuoden seurustelun jälkeen ja silloin se yhdessä asuminen ei toiminut yhtään ja suhde saikin päätöksensä aika nopeasti. Tiedä sitten mikä on outoa ja mikä normaalia, mutta ei sitä koskaan voi ennustaa kuinka käy. Kokeilemalla se selviää.
Pitäiskö olla hoppu, se on leikin loppu.
Ei muuta kun säästämään ja sitten kun on rahaa niin ostette jos siltä tuntuu poikaystävän kanssa yhteisen asunnon vaikka rivitalokolmion niin ei tule tunnetta että asuu toisten nurkissa.
Mieheni muutti luokseni ensitreffien jälkeen ja naimisiin menimme 4kk kuluttua ensitapaamisesta :-) Nyt on hyvä olla, mutta tuo tahti ei välttämättä sovi kaikille!
Mites olisi jos miehen omistusasunto laitettaisiin vuokralle sopivaa myyntiaikaa odottelemaan ja hankkisitte uuden yhteisen asunnon? 4kk seurustelu ei ole niin pitkä aika, että toisella olisi mitään syytä laittaa suhde poikki toisen "vetkuttelun" vuoksi.
Ala miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmaa, äläkä anna painostaa itseäsi. Ymmärrän hyvin mikset halua muuttaa poikaystävän asuntoon, olen ollut kerran samassa tilanteessa exän kanssa, en halunut mennä sinne ankeaan boxiin keskelle ei-mitään edes viikonlopuksi, saati sitten asumaan.
Kaikki mitä kerroit puhuu erillään asumisen puolesta. Kertomassasi ei ollut yhtä ainutta hyvää syytä muuttaa yhteen.
Teidän seurustelukin on niin uuta että 4.ssä kk.ssa ei mitenkävn voi oppia tuntemaan toista vielä hyvin.
"Leikkiä kotia" on todella huono idea.