Hei!
Olen 17v jätkä ja ensinmäinen tyttöystäväni sain tämän vuoden alussa.Ystäväni ja hänen silloinen eksänsä esitteli meidät ja rakastuimme heti.Suhdettä kesti 4 kk jonka jälkeen hän jätti minut koska hänellä oli perhe ja kouluhuolia ja olin kuulemma liian omistuksenhaluinen sanomalla liian usein kulta ja rakas.Olen elänyt enimmäkseen äitini ja siskoni vaikutuksen alla ja kun mediassa aina annetaan kuva että miehet jättävät ja ovat kusipäitä, luulin naisia uskollisiksi ja suhteeseen aina enemmän panostaviksi.Tiedän olevani naiivi.Jättö mursi maailmani ja olin hukassa.Ainoa ajatus oli:"Mitä voin tehdä?". Meni kolme kuukautta toipua siitä edes lähes normaalille tasolle ja olin siitä kaksi kuukautta melkein syömättä ja äiti meinasi lähettää minut psykiatrille ja tietenki minulla oli itsemurha-ajatuksia joita en äitini takia toteuttanut.Ollessani espanjassa siskoni luona kesä-heinäkuussa ja siellä aloin olemaan jotenkuten normaali. Mutta sitten jompikumpi otti toiseen yhteyttä ja mesetimme ja soittelimme kuten suhteemmekin aikana.Viikko siitä uusi poika oli jättänyt hänet ja kun tulin takaisin olimme taas yhdessä.Sitä kesti viikon kunnes hän vain meni ja otti uuden.Nykyään heillä menee kuulemma tosi hyvin ja minulla menisin varmaan haudassakin paremmin.
Uskon että selviäisin tuosta jos paria seikkaa ei olisi.Se oli eka suhteeni ja ero musersi silloisen maailmani.Annoin hänelle myös poikuuteni ja käytin kaikki romantiikan keinoni että hänellä olisi mukavaa kuten vein uimaan Caribiaan,soitin joka ilta,tein suklaamansikoita ja ehdotin että tulisi siskoni luo Espanjaan.Kaikki turhaan.Mutta selvisin siitä tuskalla ja masennuksella ja kun olin hänen kanssaan yhteydessä,olin onneni kukkuloilla ja olin satavarma että olisimme loppuvuoden yhdessä mutta hän teki sen uudestaan ja musersi totaalisesti.Itsemurhaa on tullut harkittua mutta en anna äitini kokea sitä ja ylpeyteni ei anna myöden.Kummassakin jätössä sain kuulla häneltä vain pienet osat syistä.1.kerralla syynä oli toinen poika joka oli juuri eronnut vanhasta suhteestaan ja toisella kerralla sama juttu.Kummatkin sain kuulla ysäviltäni joille hän kertoi heti kaiken.Itse en kasvatukseni takia sano kenestäkään mitään pahaa ja naisille en sano vastaan tai mitään.Olen myös saanut olla mukana asioissa joita en saisi paljastaa hänen vanhemmilleen.Seksiä harrastaessamme MINÄ yritin sanoa että käytetään ehkäisyä mutta hän ei suostunut.Lopputulos oli vauva joka oli kohdunulkopuolinen eili ei ollut isompaa.Sovimme että ehkäisy vain petti mutta kaikkihan tietää keiden syyksi media nämä aina laittaa.Toinen on neitsyys.Sen vei ystäväni joka hänet minulle esitteli ja koska vanhemmat pitivät minusta enemmän,hän laittoi sen minun piikkiini.Olen harkinnut kertovani nämä heille.
En ymmärrä tuollaista.En alkuunkaan.Kaikki sanovat että olen täydellinen poikakaveri mutta silti minulle tehtiin noin.Tiedän ette eka suhde ei muka voi kestää ja ekan jätön ymmärränkin jossain määrin mutten MITENKÄÄN sitä että iskee uudestaan viikoksi,panee ja jättää.Nykyään hän on minulle vihainen koska teen hänen elämästään muka vaikeata vaikka en tee mitään.Hän käski minun olla ottamatta yhteyttä tai hänen ystävänsä tulevat ja pieksevät minut.
Olen totaalisen eksyksissä.En kestä.Unohtamisessa menee taas kauan ja tällä kertaa vielä kauemmin.Kukaan tyttö ei jostain syystä edes katso minuun päin vaikka olen suhteellisen komea mielestäni ja kaikkea.En edes juo tai polta.En ymmärrä.En vain ymmärrä
Olen 17v jätkä ja ensinmäinen tyttöystäväni sain tämän vuoden alussa.Ystäväni ja hänen silloinen eksänsä esitteli meidät ja rakastuimme heti.Suhdettä kesti 4 kk jonka jälkeen hän jätti minut koska hänellä oli perhe ja kouluhuolia ja olin kuulemma liian omistuksenhaluinen sanomalla liian usein kulta ja rakas.Olen elänyt enimmäkseen äitini ja siskoni vaikutuksen alla ja kun mediassa aina annetaan kuva että miehet jättävät ja ovat kusipäitä, luulin naisia uskollisiksi ja suhteeseen aina enemmän panostaviksi.Tiedän olevani naiivi.Jättö mursi maailmani ja olin hukassa.Ainoa ajatus oli:"Mitä voin tehdä?". Meni kolme kuukautta toipua siitä edes lähes normaalille tasolle ja olin siitä kaksi kuukautta melkein syömättä ja äiti meinasi lähettää minut psykiatrille ja tietenki minulla oli itsemurha-ajatuksia joita en äitini takia toteuttanut.Ollessani espanjassa siskoni luona kesä-heinäkuussa ja siellä aloin olemaan jotenkuten normaali. Mutta sitten jompikumpi otti toiseen yhteyttä ja mesetimme ja soittelimme kuten suhteemmekin aikana.Viikko siitä uusi poika oli jättänyt hänet ja kun tulin takaisin olimme taas yhdessä.Sitä kesti viikon kunnes hän vain meni ja otti uuden.Nykyään heillä menee kuulemma tosi hyvin ja minulla menisin varmaan haudassakin paremmin.
Uskon että selviäisin tuosta jos paria seikkaa ei olisi.Se oli eka suhteeni ja ero musersi silloisen maailmani.Annoin hänelle myös poikuuteni ja käytin kaikki romantiikan keinoni että hänellä olisi mukavaa kuten vein uimaan Caribiaan,soitin joka ilta,tein suklaamansikoita ja ehdotin että tulisi siskoni luo Espanjaan.Kaikki turhaan.Mutta selvisin siitä tuskalla ja masennuksella ja kun olin hänen kanssaan yhteydessä,olin onneni kukkuloilla ja olin satavarma että olisimme loppuvuoden yhdessä mutta hän teki sen uudestaan ja musersi totaalisesti.Itsemurhaa on tullut harkittua mutta en anna äitini kokea sitä ja ylpeyteni ei anna myöden.Kummassakin jätössä sain kuulla häneltä vain pienet osat syistä.1.kerralla syynä oli toinen poika joka oli juuri eronnut vanhasta suhteestaan ja toisella kerralla sama juttu.Kummatkin sain kuulla ysäviltäni joille hän kertoi heti kaiken.Itse en kasvatukseni takia sano kenestäkään mitään pahaa ja naisille en sano vastaan tai mitään.Olen myös saanut olla mukana asioissa joita en saisi paljastaa hänen vanhemmilleen.Seksiä harrastaessamme MINÄ yritin sanoa että käytetään ehkäisyä mutta hän ei suostunut.Lopputulos oli vauva joka oli kohdunulkopuolinen eili ei ollut isompaa.Sovimme että ehkäisy vain petti mutta kaikkihan tietää keiden syyksi media nämä aina laittaa.Toinen on neitsyys.Sen vei ystäväni joka hänet minulle esitteli ja koska vanhemmat pitivät minusta enemmän,hän laittoi sen minun piikkiini.Olen harkinnut kertovani nämä heille.
En ymmärrä tuollaista.En alkuunkaan.Kaikki sanovat että olen täydellinen poikakaveri mutta silti minulle tehtiin noin.Tiedän ette eka suhde ei muka voi kestää ja ekan jätön ymmärränkin jossain määrin mutten MITENKÄÄN sitä että iskee uudestaan viikoksi,panee ja jättää.Nykyään hän on minulle vihainen koska teen hänen elämästään muka vaikeata vaikka en tee mitään.Hän käski minun olla ottamatta yhteyttä tai hänen ystävänsä tulevat ja pieksevät minut.
Olen totaalisen eksyksissä.En kestä.Unohtamisessa menee taas kauan ja tällä kertaa vielä kauemmin.Kukaan tyttö ei jostain syystä edes katso minuun päin vaikka olen suhteellisen komea mielestäni ja kaikkea.En edes juo tai polta.En ymmärrä.En vain ymmärrä
Vastaukset 6
Vanhimmat
tyttö ei ole sinun arvoisesi! Kuulostaa, että hän voisi sairastaa narsisitista persoonallisuushäiriötä.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet yrittänyt parhaasi ja ollut todella kultainen. Mutta toiset eivät osaa arvostaa sellaista. Olen itsekin kiltti ihminen ja huomannut, että monet eivät osaa arvostaa palveluksiani ym. apuani vaan pitävät minua itsestäänselvyytenä. Sitten kun minua ei arvosteta ja pidetään itsestäänselvyytenä, minua kohdellaan huonosti.
Toiset ihmiset leikkivät toisten tunteilla. Kun he huomaavat sinun välittävän heistä paljon, he eivät osaa arvostaa sitä ja haluavat satuttaa sinua. Se on sitä "pelaamista".
Kuulostaa, että tyttö käyttää sinua hyväkseen. Ehkä olet hänelle "satama" johon hän aina palaa mönkään menneiden suhteiden jälkeen -pitää itsestäänselvyytenä että saa sinut taas halutessaan ja jättää jälleen. Älä enää ota häntä takaisin, hän tekee saman aina uudestaan! Yritä päästä hänestä yli, pääset kyllä. Todennäköisesti hän ei ole sellainen henkilö, jollainen luulit hänen olevan ja johon rakastuit. Rakastuit hänestä luomaasi mielikuvaan. Hänen todellinen minänsä ei ole rakastamasi henkilö. Hänen todellinen minänsä ei ole kovin hyvä kun tekee sinulle tällaista.
sain tietää että hän on jostai varmaankin tosi hyvästä syystä minulle vihainen ja aikoo harkita lähestymiskieltoa....
mitä ihmettä?
Vedä ilmeinen johtopäätös: Hullu se on! Narsisteille tyypillinen toimintatapa on kääntää ja vääntää asiat aivan päinvastaisiksi, että SINÄ oletkin se syyllinen ja paha, vaikka se on ollut hän. He muokkaavat ja vääristelevät totuuden itselleen edulliseksi. Tyypillistä on myös entisen (ja nykyisen) kumppanin mustamaalaus ja maineen tuhoaminen. Nämä nimittäin haluavat tuhota uhrinsa. Ehkä hän levittelee sinusta jo valheellisia tarinoita yhteiseen tuttavapiiriinne? Asioita, joita ei milloinkaan ole tapahtunut...
minun ystävistäni kukaan ei kuulu hänen vaikutuspiiriinsä mutta olen kuullut että hän sanoo minun olleen kokonaan raskauden takana vaikka hän itse sitä ehkäisyä ei halunnut käyttää.Kysyessäni syytä tähän, hä sanoi että kertoo niinkuin sovittiin.Mielestäni sovimme vain että hänen vanhemmilleen kerrotaan että ehkäisy petti.En tiedä miksei hän voi kertoa kavereilleen totuutta.
Olen kyllä ajatellut että menen ja kerron hänen vanhenmilleen oikeasta neitsyyden viejästä ja raskauden syystä......
Olet todella hieno mies. Mutta juuri sen takia sinua osattiin käyttää hyväksi. Tämä nuori nainen tulee käyttämään sinua vielä uudelleen omiin tarkoituksiinsa. Olet hänen laastarinsa pahaan oloon, kun elämä häntä murjoo. Mutta sinun on nyt aika tehdä pesäero tähän epäkypsään ihmiseen. Kun olet sen eron henkisesti tehnyt, ns. päästänyt irti, huomaat ympärilläsi monia mukavia naisia. Mutta ei sinun tarvitse mitään tytön vanhemmille kertoa, ellei sinua syytetä jostain. Ja jos jotain joudut kertomaan sano totuutesi tyynesti ja rauhallisesti. Tee ero myös tämän epäkypsän neitokaisen perheeseen.Mene vaikka Espanjaan, mutta älä vastaa tämän naispuolisen koukuttajan viesteihin enää. Et varmaan halua menettää itsekunnioitustasi kokonaan. Koukuttaja osaa lähestyä sinua ensin pienillä, arkisilla viesteillä, ikään kuin puolihuolimattomasti, mutta älä mene enää lankaan. Anna itsellesi mahdollisuus tutustua nyt uusiin suhteisiin, olet sen itsellesi velkaa. Sinua on odottamassa moni tyttö.Tsemppiä!
Hei,
Ymmärrän sisälläsi olevia tunteita täysin. Itselläni oli lähes samankaltainen tilanne. Seurustelin 2,5 vuotta unelmieni tytön kanssa. Ainakin näin kuvittelin ja toisinaan kuvittelen niin edelleen. Rakastin tyttöä yli kaiken ja yritin tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin pystyin. Olin häneen yhteydessä, pyysin häntä mukaan ties minne, vierailin heidän kotonaankin niin usein kuin pystyin ja tulin hänen perheensäkkin kanssa erinomaisesti toimeen. Tiedän, että tein paljon virheitä myös itse suhteen aikana, mutta silti sain muualta kuulla, että olin unelmien poikaystävä ja kuulin kavereiltani kuinka tyttö oli kehunut minua maasta taivaaseen ja puhunut, kuinka rakastaa yli kaiken ja olen hänen ylivoimaisesti kaikkein tärkein henkilö elämässä.
Kyllähän kaiken tuollaisen kuuleminen sai minut tuntemaan oloni hyväksi ja uskomaan, että kaikki menee hyvin ja saadaan ongelmat aina ratkaistua.
No niinhän sitä luultiin. Viimeisen vuoden aikana jouduimme ensimmäistä kertaa olemaan pidempiä aikoja toisistamme erossa opiskeluiden takia ja siihenkös se kaikki sitten kaatuikin loppupeleissä. Tyttö lähti hakemaan uusia valloituksia ja palasi luokseni aina kun ne "kokeilut" eivät onnistuneet. Tyhmänä otin hänet aina takaisin, vaikka kaverini ja tytön lapsuudesta asti parhaana kaverina ollut tyttökin sanoi, että älä ota sitä enää takaisin. En uskonut vaan halusin uskoa edelleen siihen meidän suhteeseen ja että kaikki menisi hyvin.
Nyt kesällä tuli sitten lopullinen ero, koska kuulemma pompottelin häntä. Olin kesällä erittäin epävarma siitä, että uskallanko lähteä uudelleen vakavaan suhteeseen hänen kanssaan, koska keväällä hänellä oli jälleen ollut yksi valloitus. Toisaalta halusin suhdetta hänen kanssan, mutta toisaalta pelotti ihan älyttömästi. Tätä tyttö ei ymmärtänyt ollenkaan ja syytti minua pompottelusta ja ties mistä. Kertoi, että rakastaa minua yli kaiken ja mikään muu ei tekisin häntä onnelliseksi kuin se, että voitaisiin seurustella jälleen. Sanoin, että se on myös sitä mitä itse haluan ja kaikki se on mahdollista, mutta en vain vielä uskalla lähteä siihen. Ei kelvannut vastaukseksi tytölle ja hän halusi sitten katkaista välit kokonaan. Sen jälkeen riitelimme rajusti ja sanoimme toisille rumasti. Itse niitä asioita kaduin ja pyysin anteeksi. Tyttö ensin pyysi anteeksi ja hetken kuluttua sanoi ettei ole minulle enää tilivelvollinen ja se on minun murhe jos hänen sanoistaan tai tekemisistään mieleni pahoitan.
Kyllä siinä elämä murtui itselläni täysin. Yhä edelleen suren ja kaipaan häntä ja toisinaan vihaan häntä. Tajuan nyt, että miten hän käytti minua hyväksi. Kietoi ympärilleen aina kun hän halusi ja kohteli kuin rukkasta.
Ei sellaiseen suhteeseen kannata jäähä ja ei sitä kannata enää kaivata. Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty, mutta koita päästä siitä kaikesta yli. Olet minua monta vuotta nuorempi, joten sinulla ei senkään suhteen ole mitään hätää :) Itsekeskeiset ihmiset osaavat olla maailman ihanimpia ihmisiä silloin kun haluavat, mutta niinä hetkinä, kun he haluavat vain itselleen hyvää, eivät he osaa ajatella muita enää ollenkaan. Siinä saa suhteet ja muut mennä menojaan, jos ne ei ole itsekeskeisen ihmisen kannalta suotuisia ollenkaan.
Kaikkea hyvää ja voimia sinne suuntaan :)