Itseaiheutettu masennus

Koen, että omilla teoillani, jotka ovat olleet ristiriidassa arvojeni ja moraalini kanssa ovat ajaneet minut tähän masennuksen syöveriin.
Ensimmäisessä suhteessani kerroin miehelle pettäneeni. Jatkoimme kuitenkin yhdessäö oloa. Myöhemmin tulin itse petetyksi siinä suhteessa.Tämä uskottomuusasia ei kuitenkaan kaatanut suhdettamme lopulta vaan sen asian hyväksyminen, että haluamme eri asioita elämässämme. En kyennyt sitoutumaan sillä tavalla, kun kumppani olisi toivonut jne... ero oli mielestäni hyvä ratkaisu silloin.
Toisessa suhteessani meillä oli ollut seksitöntä aikaa n. 1,5 v. ja paljon sellaisia ongelmia, jotka vaan kertakaikkiaan väsyttivät meidät. ajauduin seksisuhteeseen. Halusin erota. Ja muutin pois. En ole kertonut asiasta miehelle. Eroon oli niin paljin muitakin syitä. Enkä halua tuottaa enää yhtään enempää tuskaa.
Tämä itsensä ehjäksi saaminen on seuraava haasteeni tässä elämässä. En pysty elämään tämän itseinhoin, syyllisyyden ja pahan olon kanssa enää.
Mistä niitä rakennuspalikoita löytäisi, että oppisi antamaan anteeksi ja hyväksymään menneet asiat. Ja osaisi katsoa sinne tulevaisuuteen enemmän, kuin kipeään menneisyyteen....??
Olemme siis jotakuinkin samassa veneessä "diiba".
kerro omasta tilanteestasi?

Miten ehjäksi? kirjoitti:

Koen, että omilla teoillani, jotka ovat olleet ristiriidassa arvojeni ja moraalini kanssa ovat ajaneet minut tähän masennuksen syöveriin.
Ensimmäisessä suhteessani kerroin miehelle pettäneeni. Jatkoimme kuitenkin yhdessäö oloa. Myöhemmin tulin itse petetyksi siinä suhteessa.Tämä uskottomuusasia ei kuitenkaan kaatanut suhdettamme lopulta vaan sen asian hyväksyminen, että haluamme eri asioita elämässämme. En kyennyt sitoutumaan sillä tavalla, kun kumppani olisi toivonut jne... ero oli mielestäni hyvä ratkaisu silloin.
Toisessa suhteessani meillä oli ollut seksitöntä aikaa n. 1,5 v. ja paljon sellaisia ongelmia, jotka vaan kertakaikkiaan väsyttivät meidät. ajauduin seksisuhteeseen. Halusin erota. Ja muutin pois. En ole kertonut asiasta miehelle. Eroon oli niin paljin muitakin syitä. Enkä halua tuottaa enää yhtään enempää tuskaa.
Tämä itsensä ehjäksi saaminen on seuraava haasteeni tässä elämässä. En pysty elämään tämän itseinhoin, syyllisyyden ja pahan olon kanssa enää.
Mistä niitä rakennuspalikoita löytäisi, että oppisi antamaan anteeksi ja hyväksymään menneet asiat. Ja osaisi katsoa sinne tulevaisuuteen enemmän, kuin kipeään menneisyyteen....??
Olemme siis jotakuinkin samassa veneessä "diiba".
kerro omasta tilanteestasi?

Lue lisää

Niinpä niin,pitäisi osata kantaa vastuu teoistaan...Mutta näkisin kuitenni niin, että olemalla itselleen armollinen ja antamalla anteeksi itselleen voisi olla askel eteenpäin?! Ja sitähän tässä nyt niin kovasti pitäisi yrittää,mennä eteenpäin.Minä kans kipuilen kovasti kaikilla vanhoilla asioilla mitä elämääni on kerennytkään sattua ja niitä tapahtumia kyllä piisaa...Minulla myös tavoitteena saada itseni tuntemaan oloni ehjäksi ja se vaatii kovaa työtä ittesä kans ja välistä kyl tuntuu et ei jaksa...Mä luulen,et omalla kohdallani kaikki pettämiset on jotain ihan muuta ku sitä fyysistä kosketusta. Tyhjä olo ja ei-rakastettu pistää tekemään kaikkee tyhmää,mutta me olemme vain ihmisiä ja haluamme rakkautta ja olla rakastettuja..En tiiä,mutta ylpeä ei kyl voi olla itestään,se on varma. Mutta nyt kai pitää vaan sit jotenki yrittää ymmärtää itteesä..Voimia sinulle ja toivon,että kipuilu hellittää ainakin välillä. Ei kait täällä muuten jaksa...Kirjottelehan taas :)

Niin ja monesti se vaan on niin,että vaikka keksiski jotai mukavampaa tekemistä niin ei se kalvava ja ahdistava tunne katoa,ainakaan mulla. Tuntuu,että se on koko ajan läsnä ja minä en ole läsnä missään itseni enkä muiden ihmisten kanssa. Mitä nyt olen yleensäkään tekemisissä muiden ihmisten kaa,meinaan,että sitä jotenki välttelee muita ihmisiä kun ei oikeen siedä edes itseään...Vaikka järki sanoo,että näe muita äläkä erakoidu,mutta kun ei yksinkertaisesti jaksa eikä ole voimia. Niin silloin annan luvan itselleni olla juuri näin. Kuinka monesti sitä miettiikään tätä omaa kohtaloa täällä maanpäällisessä elossa,paljon pitää jaksaa....Hohhoijjaa...

diiba kirjoitti:

Niin ja monesti se vaan on niin,että vaikka keksiski jotai mukavampaa tekemistä niin ei se kalvava ja ahdistava tunne katoa,ainakaan mulla. Tuntuu,että se on koko ajan läsnä ja minä en ole läsnä missään itseni enkä muiden ihmisten kanssa. Mitä nyt olen yleensäkään tekemisissä muiden ihmisten kaa,meinaan,että sitä jotenki välttelee muita ihmisiä kun ei oikeen siedä edes itseään...Vaikka järki sanoo,että näe muita äläkä erakoidu,mutta kun ei yksinkertaisesti jaksa eikä ole voimia. Niin silloin annan luvan itselleni olla juuri näin. Kuinka monesti sitä miettiikään tätä omaa kohtaloa täällä maanpäällisessä elossa,paljon pitää jaksaa....Hohhoijjaa...

Lue lisää

No sanon että et yksin ole näis olotilois :DD

fakuriko kirjoitti:

No sanon että et yksin ole näis olotilois :DD

Ja siksi en tänne muuta kirjota kun tänne on jo kirjotettu pitkin suomi24 eri olotiloista niihin mun tarvtse lisää selittää :P

diiba kirjoitti:

Niin ja monesti se vaan on niin,että vaikka keksiski jotai mukavampaa tekemistä niin ei se kalvava ja ahdistava tunne katoa,ainakaan mulla. Tuntuu,että se on koko ajan läsnä ja minä en ole läsnä missään itseni enkä muiden ihmisten kanssa. Mitä nyt olen yleensäkään tekemisissä muiden ihmisten kaa,meinaan,että sitä jotenki välttelee muita ihmisiä kun ei oikeen siedä edes itseään...Vaikka järki sanoo,että näe muita äläkä erakoidu,mutta kun ei yksinkertaisesti jaksa eikä ole voimia. Niin silloin annan luvan itselleni olla juuri näin. Kuinka monesti sitä miettiikään tätä omaa kohtaloa täällä maanpäällisessä elossa,paljon pitää jaksaa....Hohhoijjaa...

Lue lisää

Tänään on taas huono päivä....Heräilen joka aamu kauheaan hikeen. Nukuttua sain muutaman tunnin, mutta eipä ole sellaista virkeänä ja voimaantuneena heräämistä tapahtunut aikoihin.
Nuo kuvailemasi asiat ovat kuin suoraan omasta ajatusmaailmastani. Miten voi olla täällä pallolla noin samalla tavalla ajattelevaa ihmistä?? 8-O
Katselin netistä tänään erilaisia vaihtoehtoja ryhmistä, joissa pääsisi purkamaan tätä kuormaansa. Laitoin yhdelle taholle kyselyä, josko ryhmä alkaa ja pääsisikö siihen mukaan.... Ja heti aloin miettimään, että voi kökkö. En minä siellä kykene avautumaan niin, että saisin selkeästi kerrottua mikä tässä sisimmässä oikein riepoo...Noh, turha sitä nyt on stressata.
Tuo, että kun saa itsestään irti edes sen verran, että kykenee ulkoilemaan, tai käymään "ihmisten ilmoilla", tuntuu jotenkin niin "näyttelemiseltä". Tsemppaa itseänsä, että pystyy katsomaan vastaantulijoita silmiin yms..kyllä on ihmispolo kummalliseksi mennyt...ei voi muuta sanoa. Ja itse olen aina ollut sellainen hymyilevä ja rohkea ihminen. Ujo kenties, mutta kyllä minä ihmisiä olen uskaltanut katsoa! Kaipa tässä sekoamassa sitten ollaan...tervemenoa hullulandiaan...

Miten ehjäksi? kirjoitti:

Tänään on taas huono päivä....Heräilen joka aamu kauheaan hikeen. Nukuttua sain muutaman tunnin, mutta eipä ole sellaista virkeänä ja voimaantuneena heräämistä tapahtunut aikoihin.
Nuo kuvailemasi asiat ovat kuin suoraan omasta ajatusmaailmastani. Miten voi olla täällä pallolla noin samalla tavalla ajattelevaa ihmistä?? 8-O
Katselin netistä tänään erilaisia vaihtoehtoja ryhmistä, joissa pääsisi purkamaan tätä kuormaansa. Laitoin yhdelle taholle kyselyä, josko ryhmä alkaa ja pääsisikö siihen mukaan.... Ja heti aloin miettimään, että voi kökkö. En minä siellä kykene avautumaan niin, että saisin selkeästi kerrottua mikä tässä sisimmässä oikein riepoo...Noh, turha sitä nyt on stressata.
Tuo, että kun saa itsestään irti edes sen verran, että kykenee ulkoilemaan, tai käymään "ihmisten ilmoilla", tuntuu jotenkin niin "näyttelemiseltä". Tsemppaa itseänsä, että pystyy katsomaan vastaantulijoita silmiin yms..kyllä on ihmispolo kummalliseksi mennyt...ei voi muuta sanoa. Ja itse olen aina ollut sellainen hymyilevä ja rohkea ihminen. Ujo kenties, mutta kyllä minä ihmisiä olen uskaltanut katsoa! Kaipa tässä sekoamassa sitten ollaan...tervemenoa hullulandiaan...

Lue lisää

On tää elämä yhtä helvettiä välillä mutta tää olo menee kuulemma tosi lieväks jossain vaihees saattaa kyl olla että seuraavat 10v joutuu kitkuttelee :D

Miten ehjäksi? kirjoitti:

Tänään on taas huono päivä....Heräilen joka aamu kauheaan hikeen. Nukuttua sain muutaman tunnin, mutta eipä ole sellaista virkeänä ja voimaantuneena heräämistä tapahtunut aikoihin.
Nuo kuvailemasi asiat ovat kuin suoraan omasta ajatusmaailmastani. Miten voi olla täällä pallolla noin samalla tavalla ajattelevaa ihmistä?? 8-O
Katselin netistä tänään erilaisia vaihtoehtoja ryhmistä, joissa pääsisi purkamaan tätä kuormaansa. Laitoin yhdelle taholle kyselyä, josko ryhmä alkaa ja pääsisikö siihen mukaan.... Ja heti aloin miettimään, että voi kökkö. En minä siellä kykene avautumaan niin, että saisin selkeästi kerrottua mikä tässä sisimmässä oikein riepoo...Noh, turha sitä nyt on stressata.
Tuo, että kun saa itsestään irti edes sen verran, että kykenee ulkoilemaan, tai käymään "ihmisten ilmoilla", tuntuu jotenkin niin "näyttelemiseltä". Tsemppaa itseänsä, että pystyy katsomaan vastaantulijoita silmiin yms..kyllä on ihmispolo kummalliseksi mennyt...ei voi muuta sanoa. Ja itse olen aina ollut sellainen hymyilevä ja rohkea ihminen. Ujo kenties, mutta kyllä minä ihmisiä olen uskaltanut katsoa! Kaipa tässä sekoamassa sitten ollaan...tervemenoa hullulandiaan...

Lue lisää

Niin, siis itse asiassa on ihan turha "ihmetellä", miksi ihminen on yhä useammin masentunut, ja tekee enemmän itsemurhia:
1. Maapallo on niin ylikansoitettu ja täyteen tungettu ihmisillä, että täällä eivät yhden ihmisen tarpeet erotu whatsoever. Toista oli silloin kun elettiin laumayhteisöissä 20000 EkR.
2. Yhteisöissä kuten koulu ja päiväköti yms: jäät aina yksin ellet sovi juuri kyseisten ihmisten kaavoihin ja oletuksiin, tai ellet ole helvetin hyvä esittämään ja miellyttämään muita ihmisiä. Itse en näe/koe syytä alkaa miellyttämään ihmisiä saadakseen huomiota/sopeutuakseen porukkaan. Jos yksilö ei uskalla/voi olla oma itsensä, niin on yhteisö täysin vääristynyt ja persellään. Esimerkiksi suomalainen peruskoulu.
3.Jos olet yksin ja masentunut, tuskin kenenkään "tarvitsee" olla huolestunut sinusta, koska ei näin suuri väestö kärsi yhden pulliaisen menetyksestä, joten et todellakaan saa ihmisten apua, ellet lähde sitä vaihde 4 silmässä hakemaan. Taas vertaus 20000EkR. ihmisryhmiin, joissa jokainen yksilö oli tärkeä ja välitetty, koska ei ollut varaa menettää yhtäkään yksilöä laumasta tai tulevaisuus olisi perseellään.

Loppujen lopuksi mielestäni ongelma yhä useampien ihmisten yksinäisyyteen lienee ylikasvanut väestö. Hassua, luulisi että jokaiselle löytyy kaveri kun on niin paljon valinnan varaa, mutta kappasvain kun ihmiset ovat aina vaan yksinäisempiä kun mennään isompiin yhteisöihin. Mielestäni nyky yhteiskunta on monilta osin perseellään ja vääristynyt, eikä yhteiskunnassa ihmisille synny tunnetta siitä, että kuuluisi johonkin tai että elämällä olisi jokin tarkoitus. Surullista ei voi muuta sanoa.

Poika113 kirjoitti:

Niin, siis itse asiassa on ihan turha "ihmetellä", miksi ihminen on yhä useammin masentunut, ja tekee enemmän itsemurhia:
1. Maapallo on niin ylikansoitettu ja täyteen tungettu ihmisillä, että täällä eivät yhden ihmisen tarpeet erotu whatsoever. Toista oli silloin kun elettiin laumayhteisöissä 20000 EkR.
2. Yhteisöissä kuten koulu ja päiväköti yms: jäät aina yksin ellet sovi juuri kyseisten ihmisten kaavoihin ja oletuksiin, tai ellet ole helvetin hyvä esittämään ja miellyttämään muita ihmisiä. Itse en näe/koe syytä alkaa miellyttämään ihmisiä saadakseen huomiota/sopeutuakseen porukkaan. Jos yksilö ei uskalla/voi olla oma itsensä, niin on yhteisö täysin vääristynyt ja persellään. Esimerkiksi suomalainen peruskoulu.
3.Jos olet yksin ja masentunut, tuskin kenenkään "tarvitsee" olla huolestunut sinusta, koska ei näin suuri väestö kärsi yhden pulliaisen menetyksestä, joten et todellakaan saa ihmisten apua, ellet lähde sitä vaihde 4 silmässä hakemaan. Taas vertaus 20000EkR. ihmisryhmiin, joissa jokainen yksilö oli tärkeä ja välitetty, koska ei ollut varaa menettää yhtäkään yksilöä laumasta tai tulevaisuus olisi perseellään.

Loppujen lopuksi mielestäni ongelma yhä useampien ihmisten yksinäisyyteen lienee ylikasvanut väestö. Hassua, luulisi että jokaiselle löytyy kaveri kun on niin paljon valinnan varaa, mutta kappasvain kun ihmiset ovat aina vaan yksinäisempiä kun mennään isompiin yhteisöihin. Mielestäni nyky yhteiskunta on monilta osin perseellään ja vääristynyt, eikä yhteiskunnassa ihmisille synny tunnetta siitä, että kuuluisi johonkin tai että elämällä olisi jokin tarkoitus. Surullista ei voi muuta sanoa.

Lue lisää

Eselliseen vielä lisäten. Nykyään kun ihmisten oletetaan olevan helvetin sosiaalisia ja puheliaita sekä mukavia kaikin puolin, niin ei sellaiset ihmiset jotka eivät täytä näitä yhteisöjen tuottamia raameja pärjää tässä maailmassa ja jäävät yksin. Kyllä on muuten mullakin suoraan sanottuna helvetin paljon kalavelkaa sitten paratiisissa/helvetissä niille median/yhteisöjen esikuville, jotka saavat aikaan tällasen perkeleen "katoa sinä sosiaalisesti taidoton paska maanrakoon" efektin xD..

Niin...olen menossa kriisin takia ensi viikolla psykogin luokse. Hieman epäluottamusta tuli jo puhelimessa, kun soitin aikaa...juuu."mä olen lähinnä noiden lapsiperheiden asioilla"...ja aika venähti toooosi pitkälle.
sama se, ehkä kuitenkin mun on pakko tää elämäni kertomus jollekin avata. Se on liikaa tänne nettiin. En pysty.
Entinen sosiaalinen. Ja työnsä puolesta niiiin tarpeellinen ja hoitava.
Nykyään ihan täysi käytetty rukkanen.

Kunpa kaikki olisi noin yksinkertaista kuin annat ymmärtä...