Jos puhutaan esimerkiksi ujoudesta. Olen lukenut, että sekä korkea neuroottisuus että introverttisuus voivat olla syynä tähän. Jos henkilö on hyvin neuroottinen, niin hän ei uskalla esim. puhua toisten seurassa. Sisäänpäin kääntynyt (eli introvertti) ei taas halua puhua. Toisaalta, introvertismin toinen terminologinen ilmaisuhan on matala positiivinen emotionaalisuus. Tässä mielessä siis voidaan myös ajatella, että introvertille äänen korottaminen seurassa on liian riskialtista suhteessa siihen, mitä positiivista sillä voi saavuttaa. Eli tältä näkökannalta myös introvertin ujoudessa tai sosiaalisessa passiivisuudessa on kyse pelosta?
Miten siis oikeastaan voidaan erottaa syyt (kaksi eri persoonallisuuden ulottuvuutta), kun niiden aikaansaama lopputulos on samankaltainen (ts. tässä tapauksessa ujous)? Miten voidaan sanao, onko ujo tapaus introverttinen vai neuroottinen?
Miten siis oikeastaan voidaan erottaa syyt (kaksi eri persoonallisuuden ulottuvuutta), kun niiden aikaansaama lopputulos on samankaltainen (ts. tässä tapauksessa ujous)? Miten voidaan sanao, onko ujo tapaus introverttinen vai neuroottinen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos päässä on tyhjiö,sen voi ladata kirjoilla tai kokemuksilla taikka molemmilla.Kirjat ovat muiden kokemuksia taikka toisenkäden tietoja,kokemukset ovat omia tai muuten läheisempiä,molemmissa kokee kumpaakin sekä voi vertailla kokemiaan tietoja kirjannoppineisiin.
Neuroottinen pelkää sosiaalisia tilanteita, kun taas introvertti ei ole niin kiinnostunut muista ihmisistä että ryhtyisi sosiaaliseksi.
pelkää, kun ei ole menetettävääkään enää, ja on kyllä koko ajan ollut kiinnostunut ihmisistä, mutta aina on saanut negatiivista palautetta yrityksistään, niin että on sen takia tyytynyt sitten vaikkapa lukemaan vain?
Paremmissa piireissä tuommoinen introverttiys olisi älykön tunnusmerkki. Hajamielinen professori norsunluu-
tornissaan, tiedemies pohtimassa koko työikänsä jotain banaanikärpästen käyttäytymistä, ...
alemmissa yhteiskuntaluokissa ja niillä, joilla suku ei ole tukena, tuommoiset tähtiin tuijottajat saavatkin
sitten diagnoosin.
temperamentin piirteitä, joissa kaikissa on sekä hyvät että huonot puolensa! Ei voi sanoa, että tyhjäpäinen hölöttäjä, joka ei pysähdy koskaan ajattelemaan (ekstrovertti, ulospäin suuntautunut) olisi missään mielessä parempi ihminen kuin harkitseva, varovainen, hiljainen, itsekseen viihtyvä pohdiskelija (eli introvertti).
Neuroottiset itsensä ja ongelmiensa ja ihmissuhteidensa kanssa painiskelevat ihmiset ovat varmaan saaneet aikaan kaiken tieteen, taiteen ja uskonnon tässä maailmassa, eivät ne tyytyväiset, hölöttävät, pinnalliset
tyhjäpäät, jotka nyt ovat ihanteena!
Älkää hyvät ihmiset suostuko halveksimaan hienoja temperamentin piirteitänne! Lukekaa alkuun vaikka Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja temperamentista ja koulumenestyksestä tai temperamentista.
Puhui näistä taannoin radiossakin, en tiedä löytyykö vielä ylen arkistosta! Meitä ujoja ja hiljaisia sorretaan ja aivan perusteetta! Niinkuin hänen mukaansa kyllä myös sitten niitä, jotka ovat ADHD-diagnoosin saaneet.
Jo pienissä vauvoissa näitä temperamenttieroja näkyy, ja se on minusta hieno juttu ja rikkautta! Milloin minkäkinlaista ihmistä voidaan sattua tarvitsemaan erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa vaikkapa työelämässä! Hyvä etteivät vielä ole onnistuneet kloonaamaan tai jalostamaan meistä kaikista samanlaisia amerikanmallisia tyhjäpäisiä valkohampaisia muovinukkeja kestohymyineen.
Aina kun näkee näitä ujo vai introvertti -juttuja niin oletetaan ihmisen olevan siis joko ujo tai introvertti. Onko se joku sääntö että ei voi olla molempia yhtäaikaa. Itse olen aina pitänyt itseäni ujona sekä introverttinä.
Sori, meni vahingossa väärään introvertti -keskusteluun.
jos on kaikkea yhtäaikaa, introvertti, neuroottinen mutta myös ekstrovertti adhd?? Minä olen...
introvertit voivat olla ujo tai sitten ei. ekstrovertit voivat olla ujoja tai sitten ei.