Mies harrastaa seksiä pakosta?

Sellaista se on, kun ottaa ns. täydellisen miehen, eli tekee valinnan puhtaasti ulkonäköseikkoihin ja kaverien arvioihin perustuen. Elä nyt sitten sitä täydellistä elämää, kun sellaista halusit.

Anna Leena Härkösen kirja Ei Kiitos1 Ihan tasan kuin sinun elämästä..

"Seurustelumme alussa hän on siis antanut itsestään seksuaalisesti todella aktiivisen kuvan"...no tunnetko miestä, joka antaisi päinvastaisen kuvan? En minäkään.

"Minulla on elämässäni ollut kumppaneita murto-osa puolisooni verrattuna"...ja nyt käsi sydämelle: uskotko itsekään noihin juttuihin? Minä en uskoisi, mikäli miestä vaivaa jo se, että "viisaria" kutitetaan.

"Miehethän pitävät aloitteellisista naisista?"...kyllä. Mikäli terve mies on "ilman" 3 päivää, ei sille tarvi ees sanoa mitään. Riittää, kun roiskaset työavaimet eteisen piirongin päälle, jo vain alkaa "eloa" tulemaan.

"Ei ole mitään intohimoa tai spontaaniutta." Tolleen tuli mieleen, ettei miehesi oo vaan miehiin päin? Nimittäin mikäli terveydellisiä syitäkään ei ole, niin kyllä terve, ja tässä tapauksessa vielä: NUORI mies yleensä polkee, kuin tulpatonta mopoa muijaansa, ja roikkuu "hanurissa" kiinni.

Jos mies ei reilusti puhu, mikä mättää/tai hae lääkärin apua terveysongelmiin jos tarvitsee....niin turha sinun on kitua kauempaa suhteessa, jolla ei ole elinmahdollisuuksia.

Normaali parikymppinen mies haluaa seksiä. Koko ajan. Tämä on totuus. Jos hän alkaa pihdata, jossakin tökkii.

Jossakin on ongelma. Selvitä se. Tai ota ero.

Siinä vaihtoehtosi.

Olisi kiva lohduttaa, että kyllä se siitä ja aika auttaa jne...mutta enpä usko, että auttaa. Minun mieheni lakkasi haluamasta seksiä jo seurusteluaikana ja avoliitossa vain vilu tunkee viltin alle laihaa polveaan, niin kuin t. Nurmio lauloi. Mikään ei auta: puhe, yhteiset lomat, erilliset lomat, hellyys, kehuminen, kerjääminen, suuttuminen, leppyminen, hyvä ruoka, kynttiläillalliset, alkoholi eikä edes viagra. Mies ei halua ja piste. En ota enää henkilökohtaisesti, koska hän on kertonut, että seksi lopahti myös ekassa avoliitossa aika alussa, saivat sentään pari lasta tehtyä ennen sitä.

Voi teidän elämänrytmeillännekin olla joku osuus asiassa, mene ja tiedä, mutta omasta kokemuksesta kyllä uskon, että tilanne ei parane tuosta enää. En valitettavasti voi suositella muita keinoja kuin, että joko hommaat salarakastajan ja säilytät parisuhteen tai eroat ja etsit aktiivisemman kumppanin. Itse olen onneksi jo keski-ikäinen ja olen päättänyt elää yhdessä ilman seksiä. Sen verran on jo kokemusta siitä lajista, että en halua ottaa eroa seksin puutteen takia, kun muuten suhde on riittävän hyvä. Jos hinku käy mahdottomaksi itsellä, otan rakastajan ja pidän parisuhteen.

Koita olla ajattelematta, että syy olisi sinussa. Ei se varmaankaan ole. Uskomatonta kyllä, mutta kaikki miehet eivät tosiaankaan halua seksiä.

Olen samassa tilanteessa kanssasi.. Ikävä kyllä :(

Minä naisena haluaisin, mutta mies ei. Tai meillä se on kiinni oikeastaan siitä aloitteen tekemisestä. Mies ei uskalla tehä sitä, koska pelkää, että epäonnistuu hommissaan. Asenne on siis tosi väärä jo heti alkujaan.. Mäkään en oikeen tiä mitä pitäs tehä, voiko tuollainen asia koskaan korjaantua.

Miehellä on paljon epäonnistumisia seksin suhteen (myös minua ennen, muissa suhteissaan) ja ilmeisesti pelko epäonnistumiseen on niin suuri, ettei sitten uskalla sitä aloitettakaan tehdä ja minusta tuntuu, että "ahdistelen" häntä, jos teen aina aloitteen. Tämä "ahdistelun" tuntu tulee siitä, koska jos tästä ongelmasta aloittaa puhumaan, niin mies "hermostuu" tai siis tokaisee, tyyliin, että "taasko tästä pitää puhua?". Puhumisella haluaisin vain saada asian pois tabujen puolelta, eli haluaisin että seksistä puhuminen olisi "sallittua" ja saisin miehen avautumaan.

Nyt olen ottanut asenteen, että hän saa tehdä aloitteen ja aion sitä odottaa niin pitkään kunnes se tapahtuu. Jos ei, niin sitten pitää alkaa miettimään jo muita vaihtohtoja, ei tämää näin voi mennä. Näin siksi, koska olen aloittanut monet monituiset keskustelut ko aiheesta ja hän on myöntänyt, että ongelmia on, mutta ei tee asioille mitään. Olen tehnyt aloitteita ja onnistumisia on tullut, mutta sekään ei ole auttanut.
Haluanko mä elää tällaisessa suhteessa, jossa en saa tarpeitani tyydytetyksi?

Mies on muuten ihana, rakastaa kyllä minua, antaa hellyyttää ja pitää lähellä, on luotettava yms yms. On vain tämä yksi MUTTA nimeltään seksi.

Tuntuu, että kirjoittaisit omasta elämästäni! Olemme myös parikymppisiä ja reilun puoli vuotta asuneet samassa asunnossa.. Alan olla epätoivoinen... Antakaa hyvät ihmiset vinkkejä miten saadaan seksi toimimaan.

Suhteen alkuhuuma on kirjoituksesta päätellen laantunut ja stressi painaa päälle koulussa ja töissä ja muut arkihommat on hoidettava niiden jälkeen.

Nyt virikkeitä miettimään ja kaikki muukin hellyys on varmasti tervetullutta! Yhteisiä harrastuksia olisi hyvä keksiä, liikunnallisia ja ruoanlaittoa. Syödä hyvin, saunoa, sen jälkeen joku hyvä leffa, seksiä sitten. Olethan ehdottanut seksin harrastamista myös ex tempore, muuallakin kuin kotona, pikaseksiä?

Tässä joitain vinkkejä, toivottavasti auttavat edes jotakuta

Vastaan nyt toisesta näkökulmasta. Edellisessä parisuhteessani, avioliitossani siis seksi oli MINUN ongelmani. En halunnut, vaikka rakastin.. en pystynyt, vaikka joskus mielestäni seksi oli ihan hyvääkin. Jotain tapahtui jossain vaiheessa. En tajunnut sitä vasta kuin useiden vuosien päästä. Siihen asti olin syyttänyt itseäni, huonoa itsetuntoani ja kaikki syitä maan ja taivaan välillä. Joskus meni kuukausikin ilman, ja minusta ei edes tuntunut pahalta. Olo oli vain helpottunut. Aina kun mies kysyi asiasta, tunsin oloni huonoksi ja tuntui todella niin kuin minua painostettaisiin.

Vikaa oli varmasti muuallakin.. mutta lähes kymmenen vuoden liiton jälkeen huomasin itkeväni inhosta joka kerta kun "rakastelimme". Mies ei osannut ollenkaan tyydyttää minua, mielestäni akti oli hirveää ja rumaa. En ollut halunnut moneen vuoteen ja syytin itseäni, sitten tajusin... EN RAKASTANUT miestäni, en vaikka kaikki muut puitteet olivat kunnossa.

Aika pitkän ja puuduttavan eron jälkeen olen löytänyt unelmieni miehen. Miehen, jota oikeasti RAKASTAN ja jonka kanssa harrastan seksiä jopa 10 krt/vkossa. Ja rakastan sitä rakastelua ja sitä tunnetta.

Mutta alkuperäisen tekstin kirjoittajalle. Jokin on pielessä, selvitä voiko sitä enää ratkaista. Kuulostaa ikävä kyllä liian tutulta. Ei välttämättä ketään toista, ei minulla ainakaan ollut.. mutta kuitenkin... jotain.

Olen mies ja tuo stoori minkä kerroit onkuin vastakohta suhteeseeni, ainoa vai et meillä on 3 kersaa.
Ja ollaan duunissa. Itse ajattelin kyllä yrittää lopettaa koko paskan ja olla masentumatta, on ollu kaks masennusta oikein urakalla viimeiseen viteen vuoteen..en aojo sitä ENÄÄN.

Lue tää.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8515455