olen vasta laatinut profiilin ja tutustunut tähän deittailumaailmaan.
onko tosiaan niin, että täällä jotkut roikkuvat ja pitävät profiiliaan vuosikausia ilman mitään aikomustakaan lähteä oikeasti treffeille, ellei mies onnistu sitten löytämään niitä oikeita taikasanoja juuri oikeana tähtikuviopäivänä?
Miksi ihmeessä pitää kirjoitella ja venyttää eikä tavata oikeassa maailmassa?
Toki jos asuu jossain nokian takana, mutta eihän se kahville meno vie kuin 30min elämästä.
Se on aivan eri asia tavata ihminen elävänä kuin jutella netissä. Kai jotkut tykkää sit tästä,
onko tosiaan niin, että täällä jotkut roikkuvat ja pitävät profiiliaan vuosikausia ilman mitään aikomustakaan lähteä oikeasti treffeille, ellei mies onnistu sitten löytämään niitä oikeita taikasanoja juuri oikeana tähtikuviopäivänä?
Miksi ihmeessä pitää kirjoitella ja venyttää eikä tavata oikeassa maailmassa?
Toki jos asuu jossain nokian takana, mutta eihän se kahville meno vie kuin 30min elämästä.
Se on aivan eri asia tavata ihminen elävänä kuin jutella netissä. Kai jotkut tykkää sit tästä,
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sama se on toisinpäin. Jotkut miehet haluavat kirjoitella pitkään vaikka minusta olisi järkevämpää tavata heti jos toisesta kiinnostuu. Sitten jos ehdottaa tapaamista niin mies luulee epätoivoiseksi vaikka kysymys on vain siitä ettei tässä olla etsimässä mitään kirjeenvaihtokumppania. Ihmisiä on erilaisia, niin naisissa kuin miehissä.
Täysin typerää ajatella koko asiaa, koska.... kaikki tytöt ja pojat haluaisivat itselleen mukavan kumppanin.
...tänne nettimaailmaan on helppo tulla jos on ujo, arka, keskustelutaidoton tai muuten vaan kertakaikkiaan sosiaalisiin kontakteihin kykenemätön. Kun istuu tietokoneensa äärellä kylliksi pitkään saa kirjoitettua deitti-ilmoituksen tai profiilin joka näyttää tekstinä kerta kaikkiaan lupaavalta vaikka ihminen sen takana olisi ihan mitä vaan. Myös toisille ihmisille kirjoittelu on helppoa, mutta jos siitä pitäisi sitten edetä seuraavalle asteelle, soittelemaan ihan ääneen tai tapaamisesta puhumaan niin iskeekin paniikki ja hätäjarrutus päälle. Näitä mahtuu tänne nettimaailmaan, sekä miehiä että naisia. Ei näihin pidä jumittua kovin pitkäksi aikaa, ehdottaa vaan ääneen juttelua jos deitti-ilmoituksen perusteella oltaisiin saman henkisiä. Jos toinen ei uskalla ruveta puhumaan ääneen ilman viikkotolkulla kirjoittelua niin tuskimpa vaan sellainen olisi kasvotustenkaan kovin puheliasta seuraa. Ei muuta kuin häntä pystyssä eteenpäin vaan ja kokeilemaan seuraavaa ilmoittelijaa. Tuollaisen sivuuttaessaan ei pidä olla harmissaan, ainakin itse ajattelen että hän ei kerta kaikkiaan olisi ollut minun tyyppiäni kasvotusten tavatessa. Ehkä juuri tästä syystä en ole juurikaan joutunut sitten pettymään livenä tapaamieni naisten kanssa.
olen usein törmännyt, ettei halua puhua puhelimessa vaikka on kirjoiteltu viikkotolkulla. Kyllä tuolla suomi24 treffeissä on suuri joukko naisia, joilla ei ole koskaan aikomustakaan treffata ketään, liirumlaarumia kirjoitetaan viikosta toiseen, eikä mikään etene mihinkään suuntaan. Tavallisilla 40 kymppisillä tuikitavallisen näköisillä naisilla, jotka ovat tavallisissa ammateissa, lapsia parikin eroa takana on mahdottomat vaatimukset treffikumppanin suhteen. Ulkonäkö George Clooney vähintään, tulot 50000 euroa minimi, pitää ulkomaanmatkoista mieluummin kaukokohteista, käytännössä raitis ja tupakoimaton. Ei lapsia ennestään. Talo ja tasokas kesäasunto, auto ylempää hintaluokkaa. Itse sitten asutaan vuokralla, tai velkainen asunto ja 3-4 lasta paristakin liitosta. Prkle!
Aluksi minä suostuin tapaamaan aika nopeasti ja soittelemaan. Huomasin, että tein usein virhearvion miehestä tällä tavalla. Siinä kasvokkain tapaamisessa testautuvat vain ne "kemiat" tai se tykkääkö ulkonäöstä vai ei, ei taustat. Jos ensin arvioi taustat, ja ne näyttävät ihan ok:lta niin sitten voi testata ne kemiatkin. Ei tule pettymyksiä niin paljon. Minulle esim. on tärkeää, että löydän ns. kunnollisen miehen. Mielestäni arviota on helpompi tehdä kirjoittelemalla. Näen miten mies esim. reagoi juttuihini. Olen näin kirjoitellen törmännyt siihen, että joku on lähes suuttunut ajatusmaailmastani. No, enhän ollut henkilöä edes tavannut ja parempi niin, kuin että ensin olisin juossut treffeille ja kenties ihastunut...sitten saakin surra kun ajatusmaailmat eivät kohdanneetkaan mikä tulee kumminkin ilmi jossain vaiheessa. Kun olen kovin herkkä ihastumaan...se sumentaa järjellistä ja harkittua kumppaninetsintää...siksi on turvallisempi ensin arvioida näkemättä kun sillä lailla ei pääse ihastumaan. Järki saa toimia, eivät tunteet. Kyse ei ole siitä, että etsisin kovin ihmeellistä miestä, etsin vain sellaista, jonka kanssa voisin ajatella synkkaavan. Enpä vielä ole löytänyt ketään, miehet eivät halua kirjoitella sen kummemmin. En ole ujo enkä arka mutta en halua soitella vieraille miehille. Joko kirjoittelen tai sitten tapaan, mutta en soittele. Usein mies lykkää numeron ja sanoo että soita jos kiinnostaa. Minua saattaa kyllä kiinnostaa mutta en soita. Jos ei kirjoittamalla tutustuminen käy ennen tapaamista, niin ei sitten. Mitä tarkoittaa tekstissäsi kirjoitella viikkotolkulla? Kyse ei ole ajasta vaan siitä miten kirjoittaa. Jos se on aina vaan että mitä kuuluu ja sitä tasoa, niin eihän siinä tutustu. Pitää hieman paneutua siihen mitä kirjoittaa ja tuoda oma persoona esiin niissä teksteissä. Se saa kiinnostumaan ja tulee tunne, ettei mies ole niin etäinen...hänet voisi jopa tavata.
Siinä selviää ollaanko jotenkin samalla allonpituudella. En nyt heti haluaisi lähteä treffeille jos ei natsaa muuta kuin ikä ja sukupuoli. Mielestäni tähän hommaan kuuluu hiukan kirjoitella siinä missä kuppilassa hiukan jutella ennen seuraavaa vaihetta. Toisekseen on ihan kiva selvittää jotain asioita kirjallisti ja haluan myös itse nähdä, että osaako toinen edes kirjoittaa vai ei.
Tässä sen näkee miten erilaisia ihmiset ovat. Minä taas näen profiilista ja parista viestistä jo sen verran aaltopituuksista ja kirjoitustaidosta kuin haluan tietääkin. Minusta on päinvastoin hyvin epämiellyttävää kirjoitella "tuntemattomalle" ihmiselle itsestäni enemmälti asioita, ja sitten tapaamisessa huomata ettei juttu jatkukaan. Siinäpä sitä on sitten paljastellut itsestään asioita ihmiselle jota ei ehkä halua enää tavata.
Miksi sitä tapaamista pitäisi jarrutella, kyllähän sitä kahvilassa on aina vieraita ihmisiä kun sinne menee. Joskus jopa samassa pöydässä. Mitä pelottavaa siinä on?
on sitä mieltä että pikainen tapaaminen tai kenkää. Kokemuksesta puhun. Ei ikinä enää pitkiä kirjeenvaihtoja jotka osoittautuvat ajanhukaksi.
Sitä vaan että siellä toisessa päässä voi myös olla mies joka esiintyy naisena.
Siellä voi olla joku nuori tyttö tai poika.
Siellä voi olla nainen joka vain kokeilee onko vielä kiinnostava.
Siellä voi olla pelinainen joka odottaa sopivaa hetkeä juuri sinulle.
Noita välttääksesi pyri nopeisiin treffeihin.
Soittaakin voi kun on tämä prepaid-aikakin niin ei välttämättä voi toista tunnistaa numerosta.
..jääpi kyllä kiinni kirjoittelemallakin.
Reilu puolen vuoden kokemus suomi24 treffeiltä... olen alkanut oppimaan jo aika hyvin meininkiä. Ai miksikö jotkut naiset kirjoittelee pitkään, no kun he saavat äkkipäätä laskien aivan tuhottomasti aloitteita miehiin verrattuna ja siinä sitten jos ei erotu jollain lailla niin sielläpä sitä on "varamiehenä" kirjoitusjonossa :)
Varasijalla olon tunnistaa siitä että kirjoitellaan pitkään niitä näitä ilman mitään eritystä punaista lankaa, paljoa ei varasijalla olijalle paljasteta paljoakaan "henkilökohtaisia" asioita, ja monesti vastaukset on vain vastauksia kysymyksiin, niukahkosti sittenkin ja ao. henkilö ole kovinkaan aktiivinen utelemaan sinusta.
Pari tälläista naista olen jopa tavannut, aika hupaisaa miten hatarat muistikuvat on heillä meidän kirjeenvaihdosta ja tiedoista, tyyliin "montakos lasta sulla olikaan" itse kyllä treffille mennessä muistan hyvinkin tärkeimmät seikat.
Toinen hyvä on sitten ne joilla menee päiväkausia vastata vaikka vieraileevat palstalla jokusen kerran päivässä, ja sitten vedotaan kiireeseen ja mihin vaan :)
Ehkä kyseiset naiset haluaisi että heitä metsästetään ja ollaan aktiivisia mutta mulla loppuu aika nopeesti into asiaan jos huomaa että aika yksipuoliseksi ns. kiinnostus tai aktivisuus tuntuu jäävän.
Sitten taas melkein kaikki naiset jotka ovat ottaneet itse yhteyttä tuntuvat olevan aktiivisia asian suhteen ja sellaisille on mukava kirjoitella ja ei yleensä mene montaa postia kun treffit on jo sovittu.... onkin alkanut tuntumaan että parempaa osumatarkkuutta saa kun jättää naisille aloituksen.
Harmi että kiinnostukset ei ole vielä sattuneet kohtaamaan, kohta tulee se maaginen 10 koettua, eli kun sanotaan että ehkä 1 kymmenestä kolahtaa molemmin päin..
Eiköhän miehet ja naiset käyttäydy aika samalla tavalla .. eli kuvaamiasi tapauskia löytyy kyllä miehissäkin. Mutta siis, mun mielestä on kyllä kiva tutustua ihmisiin ensin ihan kirjoittamalla, ja siitä sitten edetä tapaamiseen kun siltä tuntuu. Oman kokemuseni mukaan ne, jotka ovat kirjoittaessa kovin niukkasanaisia ja nihkeitä ovat sitä myös livenä, eli ei niistä sillonkaan saa mitään irti.
Omalta kohdaltani ne, joiden kanssa on synkannut kirjoittaen parhaiten ovat myös ne, jotka ovat livenä kolahtaneet eniten. Mutta tämähän vaatii sitä, että osaa kirjoittaen antaa jotain itsestään ja kumpikin on rehellinen.
Tsemppiä kaikille deittiviidakkoon :)
Toki varmaan miehistäkin löytyy, olen tosin vain naisia deittaillut :) Mutta kyllä se hurja mies-nais epätasapaino väkisin luo naisille tämän tilanteen, miesten on aika vaikea mitään jonotuslistaa pitää kun niitä naisia on suhteessa niin niukasti, eikö vain?
monetkin naiset ovat hieman ujoja aloitteenteossa ja se johtaa siihen, että elävässä elämässä tapaamista ei välttämättä koskaan tule.
Joskus olen jättänyt profiilin ja miehiltä satelee viestejä, sellaisiltakin joiden kanssa heti huomaa ettei synkkaa. Ja juu, itse jos olen vastannut miehen ilmoitukseen, niin olen ollut aktiivinen...en ainakaan itse vastaile "huvikseni" tai pitää herätä jokin mielenkiinto. Mielellään tapaisinkin pian, koska se on molemminpuolisesti reilua (nähdä kiinnostaako vai ei).
No minä en yleensä kysele toisilta mitään. Odotan että toinen kertoo oma-aloitteisesti itsestään. Tapanani ei ole muutenkaan koskaan udella ihmisiltä asioita tai kysellä. Jotkut kokevat minut sen vuoksi epäempaattiseksi. Se ei ole empatian puutetta vaan en vain ole kiinnostunut utelemaan. Kyllä minua kiinnostaa toinen ihminen mutta sellaisena jona hän itse haluaa itsensä kuvata, ei utelun tuloksena. Usein miehet eivät sitten kerro itsestään mitään. Kun ei kerro mitään niin ei voi odottaa, että kiinnostus heräisi. Jos toinen kertoo itsestään jotain, voin kysymällä tarkentaa mutta muuten en koskaan tenttaa.
en nyt oo ainakaan vielä kauheaa jonotuslistaa itsekään päässyt pitämään :) Vaikka yhteydenottoja miehiltä ehkä tulee, suuri osa tyyliin pelkkä "Moi!", "mitä kuuluu?" tai "seksiä kiitos"-tyylisiä, eikä profiilistakaan löydy mitään tietoa toisesta ... eli miksi sellaiseen vastaisi, kun itse kuitenkin kertonut vaikka mitä profiilissa?
Epäilen oikeasti tuota epätasapainoa (ainakin jos puhutan ihan asiallisella mielellä liikkeelllä olevista), mutta se oon vaan mä ... pitäsi varmaan suorittaa tutkimusta ja laittaa feikkiprofiili miehenä :)
En itsekään mielelläni utele asioita toiselta, mutta toisaalta varon myös siirtymästä aihealueisiin, joista toinen ei ehkä halua puhua vielä.. eli jutut etenee hitaasti, ellei toinen osapuoli ole hieman uteliaampi ja siirry aiheista toisiin.. toisaalta uteliaat naiset eivät sitten IRL ole välttämättä ihan makuuni.. eli metsään meinaa mennä näinkin.. täytynee kehittää tuota viestintätaitoa :)
Ristikuulustelevat perusteellisesti kaiken mahdollisen, siis naiset. Omaan tahtiin on kuitenkin muun jutustelun lomassa kivempi kertoa itsestä. Tivaustyyli lopettaa kyllä tehokkaasti treffailun!
"Miksi ihmeessä pitää kirjoitella ja venyttää eikä tavata oikeassa maailmassa?"
Ellet jo tiennyt, naisilla on tapana pitää miehiä varalla, koska he eivät oikeasti tiedä, mitä elämältä ja parisuhteelta haluavat. Tyypillistä on myös se, että mihinkään ei koskaan olla tyytyväisiä.
se myös imartelee, joidenkin naisten itsetuntoa kun miehet ovat kiinnostuneita. Monet pitävät ainakin jos kuvaton profiili on huvin vuoksi sitä, vaikka kaveri jo olisikin. Nyrkkisääntö minulla jos ei puhelinnumeroakaan voi 2 viikon kirjoittelun jälkeen antaa, niin adios!
Ja miehetkö eivät tätä tee ... huoh :)
turhaa vaivaa, mikäli asut jossain pikkukylässä, josta vähintään 100km isompaan kaupunkiin. Mitä minä olen tuolla nettimailmassa seikkaillut, niin 90% naisista on isommista kaupungeista, eivätkä ole kiinnostuneet edes vastaamaan maalaismiehelle! En edes yritä näitä nettideittejä jatkaa enää, koska tyhjän saa pyytämättäkin. Vanha konsti käyttöön, eli ravintolat ja tanssilavat.
Mikset käytä sitä pikkukylyyttä hyväksesi ja keskity vain niihin naisiin joille sillä ei ole väliä.
Monet naiset haluaa vain yhden yön suhteita ja sitä parempi mitä kauempana kaveri on niin helpommin pääsee eroon.
Ravintolat ei ole muuta kuin tuulettumista varten samoin kuin tanssilattiat kuntoilupaikkoja ettei ne enää varsinaisia iskupaikkoja ole.Tai ainakin yhtä monta hutia noissa tulee kuin täällä netissäkin.Täällä vain pääsee vähemmällä vaivalla varsinkin kun heittää verkot useampaan profiilipaikkaan.
Olen nainen ja haluan tavata mahd.pian. En voi sietää liian pitkää kirjoittelua. Muutama viesti riittää ja ehkä puh.soitto. Sen jälkeen jos ei mies suostu tapaamaan edellyttäen, että molempia kiinnostaa niin saa olla. Ajan ja energian hukkaa pitkät kirjoittelut. Asioista voi keskustella naamatusten mikäli natsaa.
Liian monta kertaa olen kirjoittanut pitkät tarinat itsestäni ja saanut vastaukseksi vain pari lausetta jos sitäkään. Ja olen usein itse ottanut yhteyttä mieheen. Järjetöntä joutua kirjoittelemaan tyhjän takia pitkät tarina ja sitten homma ei johda mihinkään ei edes siihen tapaamiseen. Ei kiitos enää.
ai...onko sulle käynyt niin? ei kaikki varmasti ole sellaisia, eli turhaan roikkuu täällä.
Siis ei mun mielestä kirjoittelu ole kylläkään ajan hukkaan heittämistä, mä en ikinä oo suostunu heti ekan tai tokan kirjottelun jälkeen viel treffeille. Syy siihen on se, et kun oot kirjoitellu jonkin aikaa ni huomaat et onko siinä ihmisessä mitään mikä oikeesti kiinnostaa eikä se sit mee vaan ulkonäköasiaks se tapaaminen. Ja toisaalta musta on turha mennä täysin turhille treffeille, ensin pitää olla sellane tunne et tää juttu vois onnistuu ja sit sovitaan vasta se tapaaminen ku on ensin kunnolla tutustuttu. Ite en ainakaan enää nykypäivänä jaksa sellaista, että "no, meenpähän kattoo mimmone tapaus tääkin on". Se joku pitää jo olla olemassa ennen näkemistä tai sit ei tuu treffejä ollenkaan. En nyt toki puhu monen kuukauden kirjoittelusta, mut kyl ainakin viiko-kaks ois musta sopiva aika. :)
kyllä tuo pari kolmeviikkoa on ihan passeli kirjoitteluaika. Hyvän profiilin tunnistaa myös siitä, että kuva on tai sen lähettää heti kirjoittelun alussa. Itse lähetän kuvani välittömästi ilman pyytelyä jos kirjoittelu alkaa. Muutama tapaus on ollut sellainen, ettei muka osaa laittaa kuvaansa sähköpostiin, edes kännykällä lähettää sitä sinne, puh numeroa ei tipu, mutta ollaan muka silti kiinnostuneita tyyliin edetään tässä nyt kaikessa rauhassa tyyliin. Silloin olet todennäköisesti varamiehen varamies vieläpä hänen sijaisensa, eli ajanhukkaa kannaltasi. Tuommoiset, että katsotaan nyt 2-3 kk, niin ehkä mahdollisesti ovat ilmanmuuta tuhlattua aikaa!
Heti pitää nähdä ja kaikki. Mekot veks ja sitä rataa.
Samaa mielta meppiksen kanssa...
(olen ulkomailla, joten aakkosista puuttuu pari kirjainta...)
25 vuoden mykkasuhteen jalkeen haluan miehen, joka haluaa ja kykenee ilmaisemaan itseaan. Ihan turha on kuvitella, etta minua kiinnostaa mies, joka laittaa vaan pyynnon, etta "lahetapa kuvasi, kiitos".
Montako viikkoa ei ole minusta mikaan mitta, ennemminkin montako viestia ja tietysti puhelinkontakti ennen treffeja. Valokuvat lahetettiin noin kuukauden paasta ekasta puhelinsoitosta.
Talla tavoin mina ja mussukkani etenimme, synkkaa oikein mukavasti.
Kyllähän se on ihan tosiasia, et hiljaa hyvä tulee ja missään tapauksessa näissä asioissa ei kannata kiirehtiä vaan katsoa rauhassa ajan kanssa tuleeko mitään vai ei..nimittäin muutaman kerran oon lähteny treffeille hyvinkin nopeesti ensimmäisen kirjoittelun jälkeen ja pettymys on noissa treffeissä ollu todella valtava..se ihminen ei oo olli ollenkaan sitä mitä on väittänyt ja väitän et jos olisin tuntenut tyypin pidempään ennenku oon suostunut ekoille treffeille ei tuommoista ois päässy käymään..siis ainahan sitä viikon-pari voi vetää jotain roolia mut pidemmän päälle se ei onnistu.
No, tosin nykyään seurustelen onnellisesti ja tässä täytyy sanoo se,et jätkä joutu odottaa melkein kuukauden ennenku pääs mun kans ekoille treffeille..tosin siinä välissä oli 2:n viikon tauko yhteydenpidossa ku olin lomalla ja eka viikon ulkomailla ja toisen kavereiden kans..mut hyvin näytti jätkä jaksavan odottaa ja ku sit sen 2:n viikon tauon jälkeen taas päästiin viestittelee ni sit kyl sovittiin sen jälkeen hyvinkin pian tapaaminen ja edelleen ollaan yhdes oltu kohta 4 kk onnellisesti. :)
vetkuttelun tapaamisen sopimisessa. Jos on kirjoittamalla tutustuttu jo hyvän aikaa eikä mies halua vieläkään tavata onko se ymmärrettävä niin että mies on varattu ja haluaa vain viihdykettä elämäänsä? Vai voiko mieskin olla niin varovainen liikkeissään? Jos ei kumpikaan näistä ole kysymyksessä, niin missä mättää? Kertokaapa miehet!
niin, niitä treffejä ei kannata ottaa niin hirveän vakavasti, että
tälläydytään ja ollaan menossa tapaamaan sitä elämänsä miestä tai naista
sinne vaan rennosti esim. suoraan töistä tai lounastreffeille.
ei tarvi kummankaan suuremmin valmistautua ja olla sitten hermostunut jne.
älkää olko niin hiirulaismaisen varovaisia!
sen asian että tytöt antavat itsensä junan alle vähän liikaa, siitähän tuo johtuu monesti että jos on liian väljä elin niin ei sitten enää poikaa kiinnostakaan...
naiset roikkuvat vuosiakin, eikä muka seuraa löydy. Tosiasia on se, että näihin deittipalstoihin tulee riippuvuus, nautinto tulee joillekkin siitä viesti ja yhteydenotto tulvasta. Joskus joku tavataan, mutta kymmeniä on vuoroaan odottamassa. Arkinen seurustelu ei oikeasti enää kiinnostakkaan, kun jännittäviä miehiä pörrää riesaksi asti. Nainen tuntee itsensä mehiläiskuningattareksi hyvin äkkiä. Pikemmin nämä kuvattomat profiilit tarjoavat sellaista vakavemmin otettavaa seuraa, ja se ettei kuvaa ole julkisesti näytillä ei tarkoita, että siellä on ruma nainen. Viime viikolla tutustuin upeaan todella kauniiseen naiseen, joka on vielä todella kivan tuntuinen luonteeltaankin, eikä ollut kuvaprofiili!
Mitä pitempään oon tuol deitis ollut, niin sitä enemmän oon tullut siihen tulokseen, että kannattaa tavata mahdollisimman pian.
Olen nainen ja samaa mieltä. Toki jonkinlainen perusjuttu kannattaa saada viestityksen välityksellä esiin, mutta jos oikeasti haluaa löytää seuraa, niin ei tapaamista kannata liikaa venytellä. Parempi nähdä pian synkkaako livenä vai ei.
Minä löysin omani hyvin pian, ei kauaa ehditty kirjoitella kun teki mieli jo tavata, ja nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 1,5 v. Muutama ystäväni on roikkunut palstalla jo pari vuotta, tuskin heillä on aikomustakaan mitään löytää, taitavat vain nauttia niistä kehuista siellä vieraskirjassa ;) Toiset hakee kehuja ja toiset seuraa.