Mitäs miehet tykkää tällasista munlaisista "kotipilluista", jotka itse viihtyy enemmän kotona, mut tykkää siitä et mies menee, jos haluaa ja on semmonen meneväisen luonteinen? :)
Vai pitääks naisen kulkee miehensä kanssa aina joka paikkaan niinku joku perskärpänen?
Kauppareissuista lähtien kaikki menot pitäis suorittaa kaksistaan.. onks se miesten mielestä kivempi niin?
Vai pitääks naisen kulkee miehensä kanssa aina joka paikkaan niinku joku perskärpänen?
Kauppareissuista lähtien kaikki menot pitäis suorittaa kaksistaan.. onks se miesten mielestä kivempi niin?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Nyt mua naurattaa toi nimi niin, etten keksi mitään vastattavaa:)
muakin :D
Niin, oma mieheni haluaisi kovastikin itselleen tuota mainitsemaasi "kotipillua", mutta minulle ei riitä se, että olisin ainoastaan kotona neljän seinän sisällä päivät pääksytysten ja olisin hieno kotirouva, joka siivoaisi ja kokkaisi ja silittäisi miehen paidat, järjestäisi kutsuja ja illallisia, etc. Kaipaan elämääni myös sosiaalisia ympyröitä ja sitä, että olisin myös tarpeellinen ja hyödyksi oikeasti niitä tarvitseville. Tykkään myös siitä, että minulla on omaa rahaa käytössä ... minusta ei olisi koskaan miksikään siipeilijäksi, vaikka mies sitä haluaisikin.
nyt oli hiukan tarkoituskin.. saada hymyjä ihmisten huulille :)
Kyllä mäkin nyt tottakai mieheni seurassa olisin halukas kulkemaan eri paikkoihin silloin tällöin, mutta ei musta kyllä mitään edustusvaimoa tekemälläkään saa, eikä mitään herttaista pientä kaunista nukkea, jota ois kiva esitellä kavereilleen.
"diilit", jotka ovat omiin tarkoitusperiin ja tarpeisiin sopivia. Ja sekin on ihan ok, mitäs kukaan ulkopuolinen niihin mitään voisi sanoa. Itselleni ei vain sovi mikään pikkurouvana oleminen ... tein sitä muutaman vuoden ja sitten riitti :). Kyllä ne miehet kuitenkin alkushokin jälkeen ymmärtävät, että varmin tapa pitää kiinni jostain itselle todella tärkeästä, on antaa myös toiselle tilaa hengittää ja omaa vapautta.
...
mutta minä asun :).
Ylensä minusta on mukavaa tehdä asioita yhdessä, siksihän olen parisuhteeseen ryhtynytkin. Mutta se ei mielestäni tarkoita mitään symbioosissa elämistä, missä kaikki pitäisi tehdä yhdessä. Jos minä haluan jonnekin mennä ja Rouva Ratikka ei, niin sitten menen yksin ja RR jääköön kotiin tai menköön jonnekin muualle.
Mutta vaikka minä saisin mennä miten paljon mielisin, niin en minä mitään kotihiirtä haluaisi. Sellaisen maailmankuva kun olisi kovin erilainen kuin omani.
Kiitos rehellisen suorasta vastauksestasi.
En mäkään nyt ihan sitä tarkoittanut, että 24/7 oisin vaan kotona, mutta en nyt ihan joka kissanristiäisiin ainakaan kokisi tarvetta miehen mukana kulkea.
Muistan yhden vanhan suhteeni, jossa mimmi jossain vaiheessa sai päähänsä, että kun meillä on toisemme, emme muita tarvitse ja missään ei tarvitse käydä. Minulle olisi vielä kompromissista käynyt, että minä menen ja hän katsokoon TV:tä. mutta kun minunkin olisi pitänyt homehtua sohvalla. Sitten tultiinkin tilanteeseen, jossa "Jos menet, ei takaisin ole tulemista." Ja minähän menin.
Vähän sama kuin dokaamisen kanssa. Jos toinen joisi joka perjantai ja lauantai ja toinen jouluna ja juhannuksena, niin mikä olisi kompromissi? Toisesta kerta viikkoon ja toisesta 4 kertaa vuodessa. Ei siitä taitaisi sopua syntyä. Että parempi on jälleen kerran samanlaisten lasten leikkä yhdessä.
kieltäisi miestäni menemästä.. tai no ehkä, jos makaisin kuolemaisillani sairaalassa, niin sit varmaan "sortuisin" vaatimaan sen jäämään mun luokseni, jollei se itse jostain ihme syystä sitä siinä vaiheessa hoksaisi tehdä.:D
Mutta siis muuten, ihan ois vapaa menemään ja tulemaan. Kyllä mä siihen luottaisin, että se takaisin aina tulee. En muulloin edes suhdetta hänen kanssaan olisi aloittanutkaan, ellen tohon voisi luottaa. Mitään vanginvartijaa musta ei kyllä sais tehtyä :)
Harmillista vaan, että vaikka miten löytäisi sielunkumppaninsa ja hengenheimolaisensa ja löisi hynttyyt yhteen, niin ihmiset usein muuttuvat vuosien saatossa. Sitten niitä ristiriitoja saattaa tullakin tai peräti "kasvetaan erilleen" eli erotaan. Mistäs sitä koskaan tietää. Ihmiset tulevat uskoon, sortuvat alkoholismiin, mieli tai keho voi sairastua jne... Sittenhän sitä ei enää olisikaan yhdessä ihmisen kanssa, johon rakastui.
Mulla ei ole kokemuspohjaa lähteä puhumaan kauheen syvälti tästä jutusta, mutta mitä mieltä olisit ite tämmöisestä kotimulkusta, joka katselee telkkaria aamusta iltaan ja huutaa, jos jotain tarvii, kuten kaupassakäyntiä... ei osallistu itse mihinkään... jos jotain ehdotetaankin, niin hermostuu, ei päästä ketään lähelleen, ellei ole tarvetta.
läheisyyttä. En vois olla miehen kanssa, joka torjuu kosketukset... Se torjunta ois niinku isku vasten kasvoja.. niinku sanaton viesti: "painu vittuun" tai vastaavaa... Ei kiitos mulle koskettelukammoista miestä, vaikka ois muuten miten kiva ja symppis tahansa.
Mulle kosketukset on enemmän ku vaan koskeuksia. Niillä puhutaan ja kommunikoidaan. Kosketukset on mulle yksi kommunikointimuoto siinä missä kirjoittaminen ja puhuminenkin.
Mun kohdalle on aina sattunut miehiä, jotka on sellasia meneväisiä ja sellasia, jotka tykkää tehdä kaikkea ja mennä jokapaikkaan. Mä oon mun suhteissani aina ollut se enemmän kotona viihtyvä osapuoli. Ja tuo on sopinut vallan mainiosti. Ja kyllä se mies on hiukan saanut munkin menojalkaa vipattamaan ja saamaan mua liikkeelle, kun taas mä oon saanut miestä rauhoitettua ja pysäytettyä ja jäämään joskus kotiinkin sen sijaan, että aina olis menossa jossain. Eli tasapainottanut kummasti!
Niin, kyllähän mä oikeasti pidän läheisyydestä oikein paljon ja oon samaa mieltä, että jos toinen ei pitäisi siitä, niin aika orpo olo siinä tulis ja kokemustahan tuollaisesta kyllä onkin.
Koskettelusta pidän, poislukien semmoiset naiset, jotka tökkii ja tuikkii silmille... =)
Mulla on itsellä semmoisia aikoja, että tulee mentyä aika paljon ja sitten taas voi mennä vuosi niin, että oon vähän rauhallisemmin. Exät on yleensä olleet aika meneviä. Pidemmässä suhteessa ollut oli ihmeen dynamo, ettei sen toiminnallisempaa elämää kyllä kenelläkään enää voi olla. Jatkuvasti tapasi kavereitaan kaupungilla ja niitä kavereita oli meinaan paljon... mutta en mä senkään kanssa yhdessä asunut.
mennyt niin, et miehil on ollut hirveesti kavereita. Tietty ne nyt sit aikaakin vie... Ei siinä muuten mitään, mut jos sitä aikaa ei enää mulle jäis lainkaan, niin aika turhaksihan siinä itsensä silloin tuntisi. Oishan se inhottavaa, jos aina jäis kakkoseks miehen kavereille, töille, harrastuksille, kaikelle.. Kyllä mä ees joskus haluisin tuntea olevani miehen elämässä se ykkönen... vaikka sit edes sängyssä :-)
se puoliso siinä ykkösenä. Paha sanoo, millaista se olis vuosien mittaan ja yhdessä asuen, saattais olla, että kun yöt vietetään yhdessä, niin helpommin alkais kuluttaa aikaansa harrastuksiin ja muuhun... tapaillessa noita ongelmia ei ole ollut.
Mutta voi sitä jo tapailuvaiheessa tulla ongelmia, jos treffit ja illanvietot pitää sopia kauheen vaikeen aikataulun mukaan, tai jos toisella aina jotain menoo...
Mitä sitä edes alkaisi toisen kanssa olemaan, ellei ole kiinnostusta sen kanssa aikaa viettää. Jotkut on täälläkin kirjoittaneet, että pitäis saada olla erillään toisesta tms. mutta ei kuulosta kovin vahvalta sitoutumiselta, jos tulee joku ahdistus siitä, että viettää kumppanin kanssa aikaa.
" Jotkut on täälläkin kirjoittaneet, että pitäis saada olla erillään toisesta tms. mutta ei kuulosta kovin vahvalta sitoutumiselta, jos tulee joku ahdistus siitä, että viettää kumppanin kanssa aikaa."
Mutta ei tuo halu yksin oloon mulla ainakaan yleensä johdu siitä, et toinen alkais ahdistaa, vaan siitä et mä tarvin sitä ikävöinnintunnetta. Jos me oltais mun miehen kanssa 24/7 yhdessä, ku paita ja parse, niin en koskaan saisi ikävöidä sitä. Sen takia haluan olla erossakin, koska se kaipaus ja ikävöintoi tekee välillä vaan hyvää. Se vahvistaa rakkautta ja suhdetta.
Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Rajansa kaikella. Viihdyn itse kotona, mitä täällä nyt tulee oltua, mutta mikä tekisi tilanteesta absurdin olisi se, että haluan ja tarvitsen myös sitä omaa aikaa jolloin voi vain olla ja äimistellä napaa kaivellen.
Naisen ei pidä olla perskärpänen.
Mutta jos mies ei olisi menevän luonteinen, niin alkaisiko sinua ahistamaan miehen pyöriminen nurkissa, vai olisiko miehen hyvä olla menevä, että saisit kätevästi ukon pois jaloista?
vuoksi kokenut hyväksi sen, että mies menee ja minä en, koska mies saa silloin muakin enemmän menemään ja mä taas vastaavasti saan sitä jäämään kotiin, jota se ei ilman mua tekisi.
Ei mua miehen "nurkissa pyöriminenkään" mitenkään ahdistaisi, jos meillä ois tarpeeksi paljon neliöitä kämpässä :) Mä pääsisin omaan rauhaani vetäytymään vaikka länsi-siipeen, jos alkais liikaa ahdistaan yhdessäolo. Sit voisin sieltä kömpiä tunnin, parin päästä hellyydenkipeänä ja tunkisin itseni sen syliin.:)
hänen on oltava rikas.
"Ei mua miehen "nurkissa pyöriminenkään" mitenkään ahdistaisi, jos meillä ois tarpeeksi paljon neliöitä kämpässä :)"
muistutatkin enemmän koiraa kuin naista, joten voisihan käsistään kätevä mies rakentaa sinulle pihalle koirankopikin, jolloin ei tarvitsisi rakentaa mitään "länsisiipeä".
"Mä pääsisin omaan rauhaani vetäytymään vaikka länsi-siipeen, jos alkais liikaa ahdistaan yhdessäolo. Sit voisin sieltä kömpiä tunnin, parin päästä hellyydenkipeänä ja tunkisin itseni sen syliin.:)"
hyvin yhteen.
löytyy oma huoneensa ja rauhansa kummallekin, joten ei. Ei ole oltava rikas..
ulkorakennus kävisikin mulle vallan mainiosti siihen omaan rauhaan, ei siinä mitään.
Kotipillu on aina parempi, muttei saa olla liian kotipillu joka ei viettää koko vuorokauden neljän seinän sisällä.
Itekkin viihdyn parhaiten kotona.
Makuasia joka vaihtelee varmaan paljonkin.
oon tosta, et liika on liikaa kotipilluilussakin. Mutta voihan sitä nyt kumpikin mennä omia menojaan, ettei aina tarvii kahdestaan mennä jokapaikkaan.
Mä oikein aloin miettimään, niin ei mulle nyt tuu mieleen ku jotkut matkat, juhlat ja jotkut sukutapaamiset, joihin ois tavallaan "pakko" mennä puolison kanssa. Kaikki muut menot ois niinku vapaa-ehtoisia..
mutten oikeen tiedä toimisko se jos ihan ääripäitä. Mun on ainaskin työ niin tehokasta toimintaa,että nysvääminen ois enempi in ja pop...
Olisin mieluummin töissä kuin kotona jos töitä olisi. Silti hoidan kotityöt, siivoan, pesen pyykin, silitän paidat, laitan ruokaa ym. mitä kotiin kuuluu.
En ole sitä ns. perskärpänen sorttia, jos mies menee niin saa mennä. Näin syksyisin viihtyy metsällä.
Ruokakaupoissa käymme yhdessä. Minä kerään tavarat ja maksan, mies pakkaa.
tärkeintä, että jokainen pariskunta löytää sen oman, parhaiten toimivan tapansa hoitaa parisuhdettaan ja elää siinä. Kun se kummallekin sopii, kaikki on hyvin.
Vasta silloin tulee ongelmia, jos jompi kumpi ei ole tyytyväinen toisen tapaan olla ja elää.
,,,,mutta --------- ALOITTAJA HYVÄ:
leiki vielä barbi-nukeilla !
sanomallasi kenties joku oikein syvällinenkin merkitys? Jos oli, niin se meni multa kyllä ohi niin että viuhahdus vaan kuului.
älyksi väittämäsi ominaisuus hävisi päästäsi ja jopa lähitienoolta kohti laskeutuvaa auringon kiloa !
erittäin kiva
meneekö akka vai ei, kuhan minä vaan saan halutessani mennä.
Passais kun oon ite sellainen lievästi erakko kotikulli.
Miksi ihmeessä halvennat itsekin itseäsi käyttämällä itsestäsi tuollaisia ilmaisuja? Mä livauttaisin avarilla pitkin korvia, jos mua joku nimittäis kotipilluksi.
Missä sun itsekunnioitus on?
tosiasian ääneen. Ei se kotipilluus siitä muuksi muutu, vaikka sen jonkin kauniimman nimen taakse verhoilisikin.
Miksi pillu? Näetkö itsesi vain pilluna? Alennatko itsesi sellaiseen? Ajattelet itsestäsi samalla tavalla, kuin monet sovinistisikaidioottipellemiehet, jotka puhuvat naisista vain kävelevinä pilluina?
Toiset puhuu koti-ihmisistä, mut sä todella haluat sanoa itseäs pilluksi?
Käsitin kotipillun ja kotikullin lievästi ironisena ilmauksena. Tarviiko aina olla niin tosikko, jos ei kestä pientä alapään hyymöriä voi siirtyä muille saiteille.
jos kysymys olisi yleisesti ottaen normaalisti käyttäytyvästä ihmisestä, mutta monen vuoden kirjoittelu itsestään ja muista naisista miesten alapuolisena olentona antaa kuvan melko pysyvästä ajatusrakenteesta omassa päässä. Nainen ei ole mitään muuta kuin miehen palvelija.
Ei ole tuttu termi mulle. Tuskin tulisin toimeen sellaisen naisen kanssa, joka pitää itseään "kotipilluna", vaikka kotona viihtyminen on ihan hyvä juttu. Itse harrastan paljon joten olen sillä tavalla menevä mies. Nainen voi harrastaa mukana tai olla harrastamatta, kunhan ei yritä estää mua harrastamasta.
miestä menemästä ja tekemästä, niinkuin monesti ketjussa oon jo sanonut. Ja mullekin tulee niitä menokausia kyllä. Kesällä lähinnä. Talviaikaan ei vaan huvita oikein mitään.. vois nukkua vaan talvihorroksessa ohi talven, kunnes taas olis lämmintä ja aurinkoista.:)
http://img.thesun.co.uk/multimedia/archive/00751/SNN1108B-682_751559a.jpg
Oletko afgaanipakolainen?
Kotipillu!!!??? tai perskärpänen!!!???
yöllä tai muualla, koska päivällä heillä on muuta tekemistä ja illalla harrastavat paljon ja hoitavat kaunista kotia
joku nainen voi puhua omasta sukupuolestaan noin rumasti ja ennenkaikkea: miten pöljä miehen täytyy olla, että sortuu suhteeseen noin itseään halveksivan naisen kanssa.
.
että oho, pillu tuli kottiin :)
.