Mitäs sanotte univajeessa juoksemisesta? Takana on nyt neljä kuukautta pätkittäisiä ja lyhyitä yöunia muksun tulon seurauksena, mutta hinku päästä takaisin juoksupoluille on kova. Oletteko kuulleet voiko tuollaisesta univajeesta aiheutua riskejä juoksemaan lähtiessä? Onhan se varmaan kuitenkin eräänlainen stressitila elimistölle. Toisaalta tuntuu, että lenkille pääsy varmaankin piristäisi tätä väsynyttä äippää ainakin yleisvireyttä parantamalla.. ;b
Juoksemaan univajeessa (pienen vauvan valvottamana)
Sporttiäippä
3353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanon, että käy lenkillä, mutta kuuntele kroppaasi. mene tuntemusten mukaan, lenkki antaa hyvän fiiliksen, vaikkei se olis niin kummosella vauhdillakaan tehty. riippuen tietysti lähtökunnosta ja aiemmasta urheilutaustasta alottaisin joka tapauksessa varovasti.
itse juoksin lähes koko raskauden ajan, loppuviikoilla sauvoin. heti synnytyksen jälkeen (leikkaus) aloin kävellä ja parin kk:n päästä jo hölkkäilin. sitten tulikin jo ihanat hiihtokelit, ja vaikka kuinka silmiä väsytti valvottujen öiden jälkeen, niin hiihtolenkiltä palasin aina virkistyneenä.
nyt kun muksu alkaa olla jo vuoden, eikä nuku öitään vieläkään (!!!) lenkkeilen useamman kerran viikossa. en siis tosiaankaan jättäisi sinunakaan lenkkejä univajeisena väliin, koska niistä jotenkin kroppa saa aina jotain hyvää, vaikka se ei unta korvaakaan. mutta vauhti ehdottomasti tuntemusten mukaan, mieluummin liian hitaasti kuin liian lujaa. tsemppiä!
tosiaankin kannattaa tunnustellen aloittaa, eikä niitä rankkoja treenejä ainakaan vetää univajeessa. Helposti ajautuu ylikunto (=ylirasitus)-tilaan, jos ei kroppa saa tarpeeksi lepoa. Tästä on omaa kokemusta. Maltillinen hölkkäily on sensijaan vain hyvästä.
Aaaahh, menen siis heti huomenna hölkkälenkille vaikka väsy olo olisikin - tosin vaunua edelläni lykkien eli varovasti varovasti kun on lisätaakkaakin matkassa.. ;) Kiva kuulla rohkaisua!