Mistä on kysymys, kun läheiseni käyttäytyy nk. normaalisti ainoastaan perhepiirissä? Heti, kun läsnä on joku, joka ei kuulu perheeseen, hän alkaa kertoa samoja, jo liioittelematta satoja kertoja kuultuja juttuja. Eikä suostu vaihtamaan levyä, vaikka kaikki huutaisivat kuorossa "tuon sinä olet jo kertonut!" Jutut perustuvat löyhästi tositapahtumiin, mutta hän on niitä kuitenkin muokkaillut ja parannellut niin, että eivät ne aivan tottakaan ole. Olen epäillyt, että tuo päällisin puolin introvertti ihminen on sisäisesti tuskallisen ujo, ja siksi piiloutuu ulkoa opeteltujen tarinoiden taakse, kun ei kehtaa istua tuppisuuna eikä toisaalta kehtaa olla oma, normaali itsensäkään? Asia alkaa olla jo aika kiusallinen, sillä muut ihmiset ovat alkaneet naureskella hänen tarinoinnilleen. Tosin vain selän takana minulle.
Olen ottanut asian puheeksi hänen kanssaan, mutta hän vain närkästyy ja sanoo, että "hyvä on, seuraavaksi en sitten sano sanaakaan!" ja mököttää tunnin, pari. Kun seuraava kerta tulee, taas kuullaan samat jutut. Ja taas. Ja taas. Hän ei edes tunnu huomaavan, että muut ihmiset puhuvat vuorotellen, eivät suureen ääneen kelaa omaa tarinaansa kuuntelematta toisia tai edes antamatta heille suunvuoroa.
Mikä häntä mahtaa riivata?
Olen ottanut asian puheeksi hänen kanssaan, mutta hän vain närkästyy ja sanoo, että "hyvä on, seuraavaksi en sitten sano sanaakaan!" ja mököttää tunnin, pari. Kun seuraava kerta tulee, taas kuullaan samat jutut. Ja taas. Ja taas. Hän ei edes tunnu huomaavan, että muut ihmiset puhuvat vuorotellen, eivät suureen ääneen kelaa omaa tarinaansa kuuntelematta toisia tai edes antamatta heille suunvuoroa.
Mikä häntä mahtaa riivata?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vautsit, mietin tuota samaa juuri itsekin yhden kaverin osalta. Itseäni alkaa vituttaa pikkuhiljaa, että hän pitää kait meitä muita sitten niin tyhminä, että luulee minkä tahansa potaskan menevän läpi. Hän myös kertoilee vain osittain tositapahtumiin perustuvia juttuja joka kerran uusilla mausteilla. Luulen myös, että hän yrittää huvittaa meitä muita jutuillaan, koska ne on pääsääntöisesti sellaisia että jos ne olisivat tosia, jokainen nauraisi. Minua ei naurata ollenkaan, vaan tuntuu pahalta osittain sen takia, että kaverilla varmaan on huono itsetunto tai jotain, kun ei viihdy omana itsenään vaan värittää itsestään jotain koomikkoa tai pelleä. Ja osittain sen takia, että ne sepitykset menee kerta kaikkiaan niin överiksi, että sen huomaa jokainen joka vaivautuu juttuja kuuntelemaan. Se mikä minua huolestuttaa, niin kenen puoleen tämä kaveri voi enää kääntyä, kun oikeasti tulee tarve puhua jollekin. Hän menettää uskottavuutensa yrittäessään ostaa suosiota.
Meinasin tuossa, että jos juttelisin asiasta hänen kanssaan, mutta jos vastaus onkin jotain marttyyripaskaa, kuten yllä mainittu "hyvä on, seuraavaksi en sitten sano sanaakaan!", niin eipä maksa vaivaa. Jos jotain inhoan enemmän kuin satutätejä, ne on marttyyrit. Marttyyrius ei ole kuin tapa käyttää valtaa muihin ihmisiin, ja vielä yksi niistä alhaisimmista tavoista koska sillä syyllistetään viattomia sivullisia.
Onko hän aivan terve ihminen muuten? Ettei alkava dementia vaivaa?
Verenkiertohäiriö aivoissa tulee yhtenä mahdollisuutena mieleen?
Kannattaisikohan asiaa tutkia, vaikkapa neurologin vastaanotolla?
Ei kuulosta ihan tavalliselta tilanteelta kuitenkaan.
täsmälleen samanlainen tyyppi kuin alottajalla, paitsi ettei valehtele. Mä olen vaan ajatellut, että se on hänen selviytymiskeinonsa sosiaalisesti stressaavasta tilanteesta. Aika olis oppia muitakin, mut minkäs teet.