Olen naimisissa oleva yli 40 v. mies ja mulla on ollut pari vuotta salarakassuhde yli 10 vuotta nuorempaan naiseen. Suhde alkoi ihan sattumalta. Tulen hyvin toimeen vaimoni kanssa ja rakastan häntä eikä pettäminen ollut muutoinkaan mielessä. Joten mitään varsinaista syytä ei ulkopuoliselle suhteelle ole - ellei sitten alussa jonkinlainen seikkailunhalu. Olen yrittänyt monta kertaa irtaantua suhteesta, mutta salarakas on vastustanut sitä, vaikka on itse sinkku ja saisi helposti vapaankin miehen markkinoilta. Suhteen pitkittyessä irtaantuminen on itsellenikin tullut hankalammaksi kiintymyksen vuoksi. Olen pystynyt pitämään suhteen salassa, koska en ole antanut sen millään tavalla vaikuttaa vakituiseen parisuhteeseeni eikä salarakkaanikaan ole onneksi mikään uhkailijatyyppiä. Viimeaikoina mieltäni on alkanut askarruttamaan, voiko tällaista jatkaa loputtomiin paljastumatta? Onko se edes mahdollista? Onko kukaan pystynyt siihen vastaavassa tilanteessa ja, millä keinoin?
Voiko salasuhdetta jatkaa loputtomiin?
MrOne
818247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
luonnostaan, kun jompikumpi tai molemmat osapuolet väsyvät olemaan salasuhteessa. Joten eiköhän aika teidänkin kohdalla hoida tehtävänsä, eikä sinun väkisin tarvitse suhdetta lopettaa. Luonnollisesti lopettaminen on sitä vaikeampaa, mitä kauemmin suhde kestää. Ainahan se riski on olemassa, että voi jäädä kiinni, eihän salasuhde ole milloinkaan 100% riskitön.
Oletko oikeasti punninnut vaakakupissa paljastumista ja mitä tulisit sen seurauksena menettämään? Oletko todella valmis siihen? Oletko oikeasti miettinyt, jos tilanne olisikin toisinpäin eli vaimollasi olisi ollut 10 vuotta salarakas? Miltä se sinusta tuntuisi?
Tulemme aina törmäämään elämässämme ihaniin ja viehättäviin ihmisiin, mutta ei niiden tarvitse johtaa todellakaan ystävyyttä pidemmälle. Olette aika itsekkäitä sekä sinä ja salarakkaasi. Mielipaha ja haavat, jotka 'rakas' vaimosi tästä petollisuudesta saa, tuskin ovat kaiken tämän arvoista.
Mieti mitä teet!!!
En kaipaa moralistisia neuvoja, sillä tiedän, että tämä on väärin kaikille osapuolille ja sillä on paljastuessaan vakavat seuraukset! Olen vain ajautunut tilanteeseen, jossa olen kuin aasi kahden heinäpaalin välissä: Haluaisn lopettaa salasuhteen, mutta kun se ei ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta, jatkan sitä päivä kerrallaan eteenpäin toivoen, että salarakkaani löytäisi itselleen vapaan miehen...
Jos olet aviossa, on tyhmää sanoa ettei pääse irti ja vielä tyhmempää on että pidät puolisoasi pilkkanasi. Anna hänen valita oma elämänsä. Kysy häneltä, että miten pääset eroon salasuhteesta. Ole kerrankin reilu. Saatat olla kohta kaikkien tavoiteltavissa. Se on kuitenkin nopein keino ratkaista pulma, eikä vatvoa sitä täällä keskustelupalstoilla. Vaimo joko ottaa tai jättää, koska siihenhän se ennenpitkää menee kuitenkin. Tsemppiä sinulle!
No siinä ei ainakaan elämänkomus ole päässytk opaisemaan
Jospa se salarakas on uskollinen yhden miehen nainen. Ei se kattele muita miehiä ennenkuin jätät sen.
Pelkurit odottaa muiden tekevän ratkaisut puolestaan. Ole mies ja lopeta suhde suoraan, älä täällä vikise kuin joku ämmä
Vikisemistä vartenhan nämä palstat ovat, että te pyhän kehän palvojat saatte mielihyvää siitä, että saatte ylvästellä nuhteettomuudellanne.
Vaan se toinen nainen joka haluasi, että se mies sanoisi suoraan jos haluaa lopettaa. Eikä "Rakastan sinua mutta sinun takiasi olisi varmaan parempi lopettaa" Päätän itse mikä minulle on parhaaksi. Jos mies haluaa lopettaa sanokoon suoraan ettei halua jatkaa!
>Itselläni oli 9 vuoden suhde varattuun naiseen. Olen itsekkin varattu ja meidän suhde alkoi aivan
vahingossa myös. Pidimme suhdetta yllä ja tapasimme myös vierailla paikkakunnilla,koska työni luonne
sopi silleen.Vuosi sitten ajattelin,että jotenkin pitäisi päästä eroon naisesta,mutta hän oli sellainen
kiintyjä luonne. Onneksi työtehtävä muuttui niin,että ilmoitin hälle suhteen lopettamisesta. Hän ei
olisi halunnut lopettaa suhdetta,mutta ajattelin ,että nyt tai ei koskaan. Varmuuden vuoksi vaihdoin
puhelin numeron ja laitoin salaiseksi. Oli siinä joitain ongelmia lopettaa,kun niin pitkään oltiin ja
tunnettiin hyvin.Meillä pysyi täysin salassa suhde,arvelen koska kukaan ei koskaan hiiskassut asiasta.
Vaimoni joskus kyseli,kun tulin töistä vieraalta paikkakunnalta,miksi sinulla on aina pallit tyhjät,kun
olet yöreissussa...Niin pitkää salasuhdetta en enää halua,koska siinä on ongelma päästä eroon...
Miten se on salainen, jos vaimo tiesi, että on pallit tyhjennetty? Eihän tuo vaimo ole ollenkaan metsässä, vai?
Mitä ihmeen nössöjä te olette. Jos haluatte lopettaa, sanotte vaan sen. Ei kai ne naiset teissä väkisin roiku. Ilmeisesti eivät ymmärrä tunteiden kadonneen jos ette uskalla sanoa sitä suoraan.
Olen itse salarakas, enkä todellakaan halua jatkaa jos miehellä tunteet loppuneet. Heti, jos sen minulle ilmoittaa, se on siinä ja siirryn eteenpäin elämässä vaikka häntä rakastankin. Samahan se kakkossuhteessa kuin missä tahansa muussakin suhteessa, pelkkä kiintymys ei riitä jos ei muuten haluja jatkaa.
Munattomia miehiä olette, avatkaa suunne. Kerran se vaan kirpaisee sitä naistakin.
Ja jos todella heistä välitätte, he ovat sen ansainneet. Ette ole niin ihmeellisä että heidän maailmansa pitkäksi aikaa sortuu
Aika isoilla panoksilla te varatut miehet pelaatte: Toisessa vaakakupissa avioliitto, parisuhde, vaimo, lapset, perhe ymym, toisessa "ihan kiva" salasuhde. Sitten kun se salasuhde paljastuu, niin voi menettää ihan KAIKEN. Tämä tuntuu monilta varatuilta miehiltä unohtuvan, kunnes se totuus sitten rävähtää kaikkien silmille. No mutta se ei pelaa, joka pelkää. Eikös näin?
Miten se on salainen, jos vaimo tiesi, että on pallit tyhjennetty? Eihän tuo vaimo ole ollenkaan metsässä, vai?
Miten se on salainen, jos vaimo tiesi, että on pallit tyhjennetty? Eihän tuo vaimo ole ollenkaan metsässä, vai?
useita salapanoja avioliiton aikana. Periaatteeni on, että max kaksi vuotta yhtä katselen, sitten sen p..u on jo niin loppuunkaluttu, ettei enää kiinnosta. Eivät nämä naiset mulle mitään merkitse, kivoja piristyspanoja, ei muuta. Vaimoa rakastan, siksi teen kaikkeni, etten jää kiinni. En esim anna näiden panojen soittaa koskaan mun puhelimeen.
kysyn, että miksi teet näin? Olen aina ihmetellyt tätä tapaa elää, kun en itse pystyisi olemaan monen kanssa samaan aikaan.
Mikä vieraassa viehättää? Entä miksi vaimo pitää olla, jos haluaa kuitenkin irtosuhteita?
Et sinä rakasta vaimoasi, vaan sitä tunnetta että sinulla on hänet. Rakastat sitä turvallisuutta ja huolenpitoa jonka hän tuo elämääsi. Rakastat teidän mukavaa elämää. Mutta jos rakastaisit vaimoasi ihmisenä ja naisena, kunnioittaisit, haluaisit ja arvostaisit häntä. Antaisit myös rakastamallesi ihmiselle oikean kuvan siitä kenen kanssa hän elämänsä viettää, kai rakkaallasi on oikeus tietää ja valita kenen kanssa on. Valehtelemalla hänelle, (omalle vaimollesi!) ja olemalla epäluotettava osoitat että et rakasta tosissaan, vaan riistät hänen elämäänsä ja aikaansa rakentamalla petollista kulissia. Sinulle ei tulisi mieleenkään riskeerata kaikkea noin välinpitämättömällä ja itsekkäällä käyttäytymisellä. Äläkä selittele että siksi salaat kun niin vaimosta tykkäät. Pettämisestä sinä tykkäät.
Myönnä pois että rakastat vaimoasi niinkuin äitiä tai siskoa.
Harvinaisen rehellistä kirjoitusta tosi pelimieheltä. Arvostan ihan oikeesti tuollaista suoruutta. Miehet voisivat pelata enemmän reilua peliä eikä feikata ja kusettaa naiiveja naispoloja.
Aika tossu olet mieheksi. Alkoholistikin varmaan syyttää aina jotakin toista juomisestaan
syvällä rintaäänellä, että lopeta suhde. Voi mennä vielä rumaksi. Meillä meni, mies haluasi lopettaa salasuhteensa, nainen ei, joten kyllä alkoi nainen ampua kovin panoksin.
Ei kannata koskaan tuudittautua siihen, ettei nainen koskaan soita puhelimeen tai jotakin muuta. Joku päivä hän voi saada todellakin tarpeekseen kaikesta ja silloin hän kertoo vaimoillenne KAIKEN. Kun tunteet tulee kovasti mukaan, niin katkeruudessaan nainen voi tehdä mitä tahansa. Muistakaa se, olen kokenut sen itse. Ja se ei ole kaunista, mukavaa, sen voin sanoa.
on uskomatonta kuinka miehet tuudittatuvat niin sinisilmäisesti siihen uskoon, että eivät jää kiinni.
Kun mies laittaa kaksi naista vastakkain ja kilpailuttaa heitä, pitäisi olla selvää, että naiset voivat käyttää aseena ihan mitä vain, kun he selvittelevät keskinäisiä asemiaan.
Yleensä asia tulee julki noin, se jätetty kakkonen raivostuu hylkäämisestään ja toimii. Hän kostaa.
Toinen tavallinen tapa on, että tuo kakkonen on jutellut suhteestaan mieheen ja juttu alkaa leviämään. Lopulta se kantatuu jomman kumman puolison korviin.
Kolmas on että aina on joku, joka näkee ja kertoo siitä eteenpäin ja tarina leivää. Kuinka pitkään tässä menee riippuu siitä, tunteeko näkijä kohteen ennestään vai ei.
Ympäristössä siis moni voi tietää jo kauan ennen kuin käry käy. He vaikenevat kuka mistäkin syystä, kunnes juttu lipsahtaa tai joukoon tulee "totuuden torvi".
täysin oikeassa, käry käy lähes AINA. Meidän tapauksessa juuri noin, että kakkonen ei kestänytkään jätetyksi tulemista, vaan todellakin KOSTI. Juttu meni niin likaiseksi, että voisi laittaa teksin: kielletty alle 15 v. Te miehet ette voi kuvitellakkaan, mihin se kakkonen pystyy, kun hänet jätetään. Uskokaa, olen itse kokenut. Ei todellakaan kaunista, mukavaa.
Eli mies piti salasuhdetta, yritti lopettaa pariin kertaan, salarakas ei halunnut päästää. Ja mies oli jotenkin henkisesti koukussa siihen (hänen sanat). Hän kertoi itse minulle, en kuvittele, että rehellisyyden tarpeesta minua kohtaan, vaan päästäkseen jutusta eroon. Minun avulla siis...
Mutta tämä salarakas otti ja raivostui aika rajusti. Otti poltetun maan-taktiikan eli jos ei saanut niin ei saisi kukaan. Jollain kummalla tavalla se käsittämätön hyökkäys kääntyi meidän onneksi, mies tajusi nopeasti salarakkaan (joka oli kiltti, ei koskaan uhkaillut jne) todellisen luonnon.
Siinä ei montaakaan tuntia mennyt siinä irottautumisessa....
Aika kauan niitä jälkiä paikattiin...ja edelleen paikataan.
Jätä toinen ja kerro samantien vaimollesi, paljoakaan ei ole vaihtoehtoja. Salarakkaasi kun tekee sen, on mitä luultavammin edessä ero. Jos olet itse rehellinen, on edes toivoa. Älä kuitenkaan luota siihen, että salarakkaasi ei tekisi mitään pahaa vaimollesi.
ex-mies,itki,etten jätä sitä ja lupas jättää kakkosen.Mutta,kakkonen häiritsi kotiamme,niin paljon,että lähdin pois,enkä ole palannut enää.
Kakkonen teki kaikkensa,että minä väsyn ja jätän miehen.Nyt kakkonen tai nykyisin ex.ni ykkönen,on jopa leuhkinut miten paljon parempi on,kun sain mieheni.
On tullut mieleen,että vielä kolahtaa hänen omaan nilkkaan ja kovasti.
vaan samalla tavalla vaimot kuvittelevat suuressa viisaudessaan etteivät jää kiinni salasuhteestaan. Ja aina tulisi muistaa se vanha sääntö, siellä näkijä missä tekijä. Vaikka petturit luulevat, että kukaan ei tiedä heidän suhteestaan, aina on joku joka tietää, tai näkee mitä on tekeillä.
Ja niin kuin Mummomuori totesikin, että aina on joku joka näkee ja kertoo asiaa eteenpäin, ja tarina leviää. Joskus muuten leviää tuollainen juttu oikein kulovalkean tavalla.
Vaimot ovat kyllä salasuhteissaan valmiimpia luopumaan ykkösestään. Suhteeseen alkaminen on pitemmälle mietittyä ja siinä on yleensä tunnetta enemmän kuin miehen ulkopuolisessa seksisuhteessa.
Nainen on tyytymätön omaan parisuhteeseensa ja siksi aloittaa ulkopuolisen suhteen.
Kiinni jäämisen riski on myös tiedostettu sillä nainen ajattelee enemmän seurauksia kuin mies joka osaa elää hetkessä. Ei vaimot kuvittele etteivät jäisi kiinni. Toivovat varmaan sitä ja ajattelevat että siitä mies uskoisi viimein että hän ei todellakaan ole onnellinen omassa parisuhteessaan. Todennäköisesti nainen on sen monta kertaa ääneen jo sanonut.
Naiset oireilevat aika pitkään ennen kuin lähtevät vieraisiin.
Tosin nämä oireet menevät usein siihen perusnipotuksen piikkiin jolle mies ei anna paljoa painoarvoa.
Ihmettelee vaain miksi nainen pihtaa ja valittaa koko ajan.
vähän päästä ovat tyytymättömiä siihen uuteenkin suhteeseen. Näin se vaan menee. Olen katsonut vierestä liian montaa tapausta kun se oma ukko on vaihdettu kaikkine puutteineen uuteen ukkoon, niin se uusi suhde päättyy lähes pomminvarmasti.
Ja syy on aina sama, jompikumpi tai sitten molemmat pettävät. Eli sitä vikaa pitäisi hakea kun katsoo peiliin, eikä aina syyttää puolisoa sen virheistä.
Ihmeellisen usein tosiaan jotenkin kiertotein kalahtaa omaan nilkkaan, enemmin tai myöhemmin.Liian monta kertaa on tullut nähtyä.
Opitkohan itse kokemastasi, että et itse loukkaa toisen puolisoa pettämällä tämän miehen kanssa. Sekin tulee, jos niin on käynyt, bumerangilla , sinulle.
Ihmettelen, miksi niin moni kehoittaa ratkaisuksi sen, että kertoo totuuden vaimolle oma-aloitteisesti. Olen kyllä täysin erimieltä, vaikka jonkinlaisen sadekehän siitä päällensä saisikin. Mieluummin kyllä lopettaisin tämän suhteen kaikessa hiljaisuudessa ketään satuttamatta! En itsekään haluisi kuulla sitä vaimolta, jos olisin autuaan tietämätön hänen uskottomuudestaan! Taitaapi siis tuollaisten neuvojen antajat olla pelkkiä teoriapohjalta neuvoja laukovia hurskahtelijoita...Vai, väittääkö joku, että tuolla avoimuudella ei joutunut kärsimään paljastuksestaan? Luulenpa vaan, että lopputulos on täysin sama, jääkö kiinni vai paljastaa sen rehellisesti. Rikos ja tuomio ei siitä mihinkään muutu!
Ihmettelet sitä, miksi moni neuvoo kertomaan itse vaimolle. Pointti on varmaan siinä, että jos haluaa vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ennen kuin jää kiinni ja paljastuu ulkopuoliselta taholta, saattaa olla paremmat mahdollisuudet sille pelastamiselle. Tätä luulen, että ihmiset tarkoittavat. Et ole kovin helppoon tilanteeseen itseäsi ajanut, mutta yritäpä luotsata nyt ulos =)
"Pelastaa mitä pelastettavissa on", on suora lainaus mieheni suusta.
Pettämistä ei kiistänyt kun käry kävi. Kaikki mitä suhteesta kertoi, oli pelkkää vähättelyä.
Mutta, mutta...totuus selvisi sitten myöhemmin, niin kuin lopulta aina tapahtuu.
Vähättelylleen syyksi sanoi, että halusi pelastaa mitä pelastettavissa oli. Ei omien sanojensa mukaan "kehdannut" kertoa toista osapuolta, naisen maineen takia, heh. Eiköhän tässäkin tapauksessa ollut vain oma napa lähimpänä.
No, pettäminen oli käsitelty, puhuttu, terapoitu ja elämä saatu jo jotenkin rullaamaan. Nyt "pelastamisen" takia käsitellään kaikki asiat uusiksi, kakkosen suosiollisella avustuksella.
ole mistään sädekehästä.
No, kaikkien elämänarvoihin ei kuulu rehellisyys eikä toisen kunnioittaminen. On näemmä ihmisiä, joiden mielestä se oma puoliso ei ole oikein ihminenkään.
Kuten ehkä ymmärrät se kaikessa hiljaisuudessa lopettaminen voi olla vähän vaikeampaa kuin kuvittelet. Vähintäänkin saatat satuttaa sitä toista naista.
Eikä sekään aina riitä että siinä onnistuu. Yksi kaunis päivä tarina on saapunut päätepisteeseensä ja vaimosi saa kuulla sen joltakulta muulta.
Ylivoimaisesti eniten satuttaa se että toinen on ollut epärehellinen, touhunnut selän takana ja asettanut puolisonsa nöyryyttävään asemaan. Sitten satuttaa se, ettet ole pitänyt lupauksia vaan huijannut sitä kaikkein läheisintä ihmistä.
Usein se toinen on aavistanut että kaikki ei ole kohdillaan. Asiaa ei tietysti auta, että moni alkaa kyseenalaistaa puolison mielenterveyttä. Siitä kehittyy mätäpaise joka lopulta puhkeaa.
Jos mies itse kertoo, ja osaa vieläpä olla rehellinen, se mahdollistaa liiton korjaamisen. Samoin se mahdollistaa eron tulessa sen, että suhteet voi säilyä kohtuullisen hyvinä. Toimitaan niin kuin aikuiset konsanaan. Eli kyllä se lopputulokseen vaikuttaa, siihen realistiseen ja todelliseen elämään. Silloin voi tehdä valintoja jotka oikeasti toimivat.
Ymmärrän senkin että aika moni taitaa pelätä elävää elämää ja mieluummin rakentaa näitä satulinnoja itselleen, jotka pysyvät pystyssä niin kauna kuin huijaus ei paljastu.
'Ymmärrän senkin että aika moni taitaa pelätä elävää elämää ja mieluummin rakentaa näitä satulinnoja itselleen, jotka pysyvät pystyssä niin kauna kuin huijaus ei paljastu. '
Tuo lause on niin osuva. Olimme suhteessa, kaksi aviossa olevaa, yli kaksi vuotta. Lopetuksia ja uudelleenaloituksiá, uuvuttava pyöröovisuhde, jota ei millään saada lopullisesti katkeamaan. Kumpikaan meistä ei jaksa avioliitossaan ilman tätä suhdetta, kummaltakin puuttuu se rakkaus. Ja tiedän,e ttä me rakastamme toisiamme, ja silti..emme eroa, vaan kärsimme. Minä kysyin mieheltä, että miksi me emme voisi olla oikeastikin pari? Mitä me pelkäämme? Sitä kohua, joka nousee asian paljastuessa puolisoillemme ja lähipiirillemme, pelkäämme eniten, miten lapset selviäisivät, mies pelkää asemansa puolesta jne jne. Mutta eihän tässä ole mitään mielekkyyttä? Meidän puolisoitamme on vedätetty yli kaksi vuotta. Oon sanonut miehelle, että en jaksa enää kauan tätä salaisuutta,että se syö minut. Niinpä jälleen kerran lopetin suhteen, vaikka ajattelen miestä koko ajan, joka hetki. Tiedän,e ttä mieskin kaipaa minua.
Me peittelimme salasuhdettamme hyvin tarkkaan. Esitimme vain ystäviä julkisissa tilanteissa. Mutta siitä huolimatta monet tajusivat mitä on tekeillä (tulivat suoraan ilmoittamaan tajunneensa tai kysymään että mitäs toi tollanen on) ja viimein totuus kantautui vaimon korviin. Ei miehen suusta, vaan ulkopuolisen. Liitto olisi ehkä säästynyt, jos mies olisi ollut rehellinen ja tunnustanut. Nyt hän itkee ja ihmettelee että miten tässä näin kävi.
KUN KUULEE ASIAN OMALTA MIEHELTÄÄN KUIN SILTÄ KAKKOSELTA. MINÄ KUULIN KAKKOSELTA, MUN MIEHELLÄ EI OLLUT MUNAA KERTOA ITSE, VIIMISEEN ASTI KIELSI JA SEPITTI TARINOITA. SITTEN ALKOI KAKKONEN SEPITTELEMÄÄN, JA SE OLIKIN VARSINAISTA KUULTAVAA, SIINÄ TULI KAIKKI YKSITYISKOHDATKIN SELITELTYÄ, JOITA EN VÄLTTÄMÄTTÄ OLISI HALUNNUT KUULLA. HELPOMMALLA OLISI MIES PÄÄSSYT,(JA MINÄ) KUN ITSE OLISI REHELLISESTI KERTONUT.
TUSKIN HALUAT SEN SUN SALARAKKAASI KERTOVAN VAIMOLLESI YKSITYISKOHTAISESTI KUINKA, MITEN JA MISSÄ OLETTE PANESKELLEET, VAI HALUATKO? EHKÄ KUITENKIN ITSE HALUAISIT KERTOA "SIISTIMMÄN VERSION VAIMOLLESI?"
MIETI, SE SALAPANOSI VOI SANOA VAIMOLLESI IHAN MITÄ TAHANSA, SITTEN KUN HÄN ON MENETTÄNYT JO SINUT. HÄNELLÄ EI OLE SILLOIN ENÄÄ MITÄÄN HÄVITTÄVÄÄ, TOISIN KUIN SINULLA.
Teidän kaltaisenne luuserit saavat pahoinvoinnin aikaan. Toivon, että vielä kokemuksen kautta opit, mitä teet. Samoin mies, vaikka miehillä ei tunteet ole useinkaan sillä tavalla pelissä kuin sinulla houkka. Miehelle merkitsee usein kokonaisuus. Ja turha on sanoa, etteä pettävä mies rakastaa puolisoaan kuin sisarta. Pettäviä miehiä, jotka rakastavat vaimojaan , on pilvin pimein, he eivät vaan ota vastuuta. Lisäksi kaikille elämä on kokonaisuus, siis niille, joilla on järkeä, kuten salapanollesi asema. Se on omaisuuden, vaimon, lasten muun sinua tärkeämmän lisäksi, se kokonaisuus, jota sinä et tule koskaan korvaamaan.
"No, kaikkien elämänarvoihin ei kuulu rehellisyys eikä toisen kunnioittaminen. On näemmä ihmisiä, joiden mielestä se oma puoliso ei ole oikein ihminenkään.
Ylivoimaisesti eniten satuttaa se että toinen on ollut epärehellinen, touhunnut selän takana ja asettanut puolisonsa nöyryyttävään asemaan. Sitten satuttaa se, ettet ole pitänyt lupauksia vaan huijannut sitä kaikkein läheisintä ihmistä.
aika moni taitaa pelätä elävää elämää ja mieluummin rakentaa näitä satulinnoja itselleen, jotka pysyvät pystyssä niin kauna kuin huijaus ei paljastu."
Voi mummonmuori hyvin olet osannut kirjoittaa tämän asian. Näin minun avomieheni teki ja hänen kanssaan minun piti tänäkesänä mennä naimisiin, mutta selkään puukotettiin ja vielä naisen kanssa jota luulin ystäväkseni, viimeiseen asti mies valehteli minulla, mutta kyllä minä jo olin aavistanut tulevan. Enpä usko että heidän suhteensa kauaa tulee kestämään, kun perustuu valheelle ja petollisuudelle ja onhan exäni jo valehdellut tällä exystävättärelleni.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että olet jo satuttanut vaimoasi tosi paljon loukkamalla hänen luottamustaan ja rakkautaan, ole mies kerrankin ja kerro rehellisesti asia ja kestä tuomiosi, itse olet sen aiheuttanut. Et voi aavistaakaan kuinka paljon tuo petollisuutesi/epärehellisyytesi tulee sattumaan jos jätät kertomatta tai vaikka kertoisitkin.
Olen samaa mieltä ihmettelijän kanssa. Ja mielestäni se, että elämänarvoihin kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen, tarkoittaa nimen omaan sitä, että jättää kertomatta ja samalla siis loukkaamatta. Jos on tehnyt sellaisen virheen, että on suhteeseen ajatunut, niin tietysti suhde pitää lopettaa. Mitään syytä ei ole kuitenkaan yrittää puhdistaa omaa omatuntoaan kumppanin kustannuksella. Kun ei kerro, saa kärsiä vain yksin sisällään, ja viaton puoliso välttyy sydänsuruilta.
Itse en ainakaan koskaan haluaisi tietää, jos mieheni on erehdyksessä/hormonihuuruissa/kännissä tms. pettänyt minua. Mitä iloa siitä tiedosta olisi minulle? Niin kauan kun minä olen kuitenkin se nainen, jonka kanssa hän haluaa elämänsä elää, en kaipaa ylimääräistä draamaa ym.
Mieheni petti minua jo vuosia sitten, yhden illan juttu. Oltiin nuoripari. Olihan se kova paikka, ja mietin että jatkaako vaiko ei. Se kokemus opetti kuitenkin paljon siitä, miten vahvasti haluamme yhdessä pysyä. Yhdessä pysyminen oli paras päätöksemme ikinä.:) Nykyään tietysti luotan mieheeni, ettei hän petä. En ole kuitenkaan niin naivi, ettenkö tajuaisi sellaisen olevan kenelle tahansa joskus mahdollista, vaikka rakastaakin omaa puolisoaan. Vaikkapa minullekin.
Jos kävisi niin surkea tuuri, että sitten kuulisin muualta, niin miksi se loukkaisi yhtään sen enempää, kuin se jos mies kertoo suoraan? Oikeastaan mielummin kuulen sitten muualta, jos on pakko. Silloin tietäisin, että ainakin mieheni on yrittänyt suojella minua särkyneeltä sydämeltä.
Näköjään tämä asia ei ole mustavalkoinen, koska voi olla niin erimieltä.
puhun vain kokemuksesta. Kun paljastui että ex miehelläni oli ollut muutama muukin juttu, jota hän samoista syitä salaili, se loukkasi erityisen paljon. Meillä oli sentään avoin liitto. Koin että hän piti minua jotenkin itseään huonompana ja alempana, ihmisenä joka ei osannut järkevästi käsitellä asiaa. Etenkin se loukkasi minun älyäni ja luottamusta siihen että oltiin edes ystäviä. Minä odotin vain että hän on rehellinen.
Vaikka erottiin ystävinä, en edelleenkään tunne kunnioitusta häntä kohtaan tuosta käytöksestä.
Kestän sen että pettämisiä sattuu, mutta sitä en kestä että minulle valehdellaan. On jo ajatuksenakin sietämätön että joku ilkkuu ja ”tanssii hautani” päällä, on saanut käyttää valtaa minun elämääni minun tietämättä siitä.
Olen valmis vaikka taistelemaan mieheni rinnalla, mutta vain jos voin luottaa häneen kuin ystävään. Se mikä särkee sydämen, on juuri se halveksuva käyttäytyminen minua kohtaa. Minä olen niin reppana että en kestä todellisuutta ja minua tulee suojella elämältä.
Minulla on salaruhde kestänyt kohta 19 vuotta. Minä kyllä rakastan miestäni kovastikkin mutta hän no halvaantunut eikä pysty seksiin kanssani niin minä olen hakenut seksin muualta. Salarakkaani yhteisellä päätöksellä olemme sopineet että pysymme salassa, enkä minä halua loukata miestäni. Kyllä minulla on tunteita myös rakastajaani kohtaan eikä tämä ois kestänytkään ilman tunteita näin kauan.
Minätahansa hetkenä voit paljastua paljastua.. toinen voi laittaa vaikka alastonkuvasi iltasanomien kanteen huomenna tai kertoa seiskassa kaiken jos katkeroituu tarpeeksi..tai voi soittaa vanhemmillesi sukukaisillesi ja työpaikallesi..
ihan koska vain kyllä sellanen hetki tulee kun ei kestä enää eikä tarvitse kestää ja sietää.. se on sinä joka kestät ja kärsit maineesi kautta ja kaiken muun..kaikki salaisuutesi jotka olet uskonut minulle paljastan vielä ..yritäkin leikkiä vielä tunteillani ja vaimosi kohta ex-vaimosi tunteilla...
Ihan vaan siksi, että jokaisella on oikeus tietää, mitä hänen elämässään tapahtuu. Onko se niin vaikea tajuta?? Että jokaisen täytyy itse saada päättää, haluaako elää pettäjän kanssa. Puolisolla ei ole oikeutta päättää niin isosta asiasta toisen selän takana.
Osa pystyy anteeksiantoon, kuten minä itse tein, ja osa ei. Minä itse valitsin avioliiton jatkumisen, pettämisestä huolimatta. Ja tyytyväinen olen ollut päätökseeni, vaikka oli kaksi helvetillistä vuotta.
Nyt olemme tilanteessa jossa ei ole salaisuuksia, tiedämme MOLEMMAT meidän historian ja elämme sen kanssa. Ja minä aivan omasta tahdostani ja rakkaudesta mieheeni.
se oli iso ja tärkeä päätös.
anteeksi,mutta vaikka olimme sopineet kaiken,ettei erota.Paljastu taas saman kanssa salasuhde,eli eivät olleet lopettaneet suhdetta.
Erosin ja olihan se elämäni kovin paikka,mutta nyt olen omassa kodissa ja mikä rauha elämässä.
En olisi enää luottanut missään asiassa siiehen silloiseen puolisooni.
"jokaisella on oikeus tietää". Miten niin? Aivan yhtä hyvin jokaisella on oikeus olla kertomatta. Meitä ihmisiä on erilaisia. Läheskään kaikki eivät edes halua tietää. Jotkut haluavat tietää, muttei osaa käsitellä tätä tietoa mitenkään; SIITÄ syntyy katastrofi - eikä niinkään pettämisestä.
niin,ennemmin tai myöhemmin sinä paljastut. Meillä naisilla on paljon pidemmät tuntosarvet kuin teillä miehillä. Me osaamme yhdistellä asioita,päätellä, tehdä johtopäätöksiä jne..
Sen jälkeen sitten kaikki hajoaa, ehkä ikuisiksi ajoiksi. Myös vaimosi hajoaa, hänkin ehkä pitkäksi ajaksi tai ehkä kokonaan...
Oikeasti, menisitkö nyt peilin eteen ja kysyisit näin: Mikä minä oikeataan olen miehiäni, olisikohan nyt kasvun paikka, aikuiseksi?
Lapsethan ne yleensä luulee että kaikki on luvallista( kunnes toisin todistetaan...
Tiedoksi:Minä olen nainen, minut on petetty, minulla on ne pitkät tunosarvet,, minä hajosin...
Ensinnäkin, haluatko/jaksatko elää lopun elämäsi asia kontollasi peläten, että jonain kauniina päivänä salarakkaasi muuttaakin mielensä ja levittää koko roskan silmillesi? Ota huomioon, että tämä on täysin mahdollista.. Itse olen huomannut, että salaaminen on varsin helppoa varsinkin jos on maantieteellistä etäisyyttä eikä juurikaan yhteisiä tuttuja/kylänmiehiä/äänitorvia. Tällöin ainoa riskisi on salarakkaasi ja luota minuun, jokainen pettynyt/jätetty nainen tunteineen on arvaamaton.. herttaisimmastakin naapurintytöstä voi aivan yllättäen kuoriutua kostonhimoinen naaras, eikä siinä silloin auta mikään mitä on luvattu puolin tahi toisin. Enemmän kai sinulla on kuitenkin menetettävää kuin hänellä???
Ja usko pois, tiedän mistä puhun sillä itsekin elän täysin vastaavassa tilanteessa - salarakkaana tosin. Tähän asti tämän pari vuotta olen ollut enemmän kuin ymmärtäväinen ja kärsivällinen, mutta pian molemmat alkavat olla niin lopussa, että silloin sinä todella toivot, ettet ole minun salarakkaani......
Ei pakosti, riippuu ihan ihmisestä.
käy niinkuin mun naapurin vaimolle. Piti salasuhdetta sadan kilometrin päässä olevalle varatulle ukolle. Varatun ukon muijan sisko näki nämä petturit yhdessä, kun oli eräässä hotellissa töissä. Sen jälkeen alkoi vyyhti purkautumaan kun tämä naine ilmöitti ensin siskolleen minkä pukin kanssa sisko on naimisissa. Vaimo pakotti miehensä ilmoittamaan petturinaisen nimen, ja kun sai nimen ilmoitti heti muijan miehelle millainen huora ukolla on. Mikä oli lopputulos? Kaksi avioeroa.
Olen elänyt salasuhteessa 9vuotta. Suhde alkoi työkaveruudesta.
Olin naimisissa suhteen alkaessa ja nyt olen eronnut, entiselle miehelle salasuhteeni ei koskaan paljastunut. Mies johon olen edelleen suhteessa on mennyt viisivuotta sitten naimisiin ja saanut lapsen. Suhteemme jatkuu silti edelleen.
Näemme nykyään parikertaa vuodessa johtuen pitkästä välimatkasta. Joskus menee kuukausia ettemme ole edes puhelinyhteydessä, joskus on aikoja että puhumme päivittäin.
En odota hänen eroavan vaimostaan ja tulevan luokseni. En ole edes koskaan sanonut rakastavani häntä, ei kyllä hänkään mulle. Olen tyytyväinen tilanteeseen, uutta vakavaa suhdetta en nyt halua. Riittää että hän on siellä ja nähdään taas kun on sen aika.
Mikä ihme ihmisiä nykyää vaivaa?!Ei uskollisuutta,ei SITOUTUMISTA.Kaikki on hetken humaa.Kuinka ihminen voi elää itsensä ja perheensä kanssa vuosia,kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...Eikö edes prheellä ts.puolisolla edes sen verta klingaa korvien välissä,et nyt on jtn.häikkää.Saatikka sitten tällä pettäjällä..
Sitäpaitsi,se on takuuvarmaa,että jossain vaiheessa ns.pano ilmiantaa suhteen julki.Jumalleisson,et jengi on pahvia porukkaa.Itse EN MISSÄÄN TILANTESSA RAKASTA AVIOMIESTÄNI PETTÄISI JA LOUKKAISI HÄNTÄ PAHIMMALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA!Ja jokut uunot tekevät näin päivittäin ja tätä muuten tapahtuu paljon.Ei tarvitse mennä kuin duuniin...
Ei ihme,että erotaan nykyisin,kuin liukuhihnalla olisi...
eukkos pannut jo kaikkia naapurin miehiä ja sä rukka itket täällä ja luulet olevas elämääkin suurempi. Pidäs vähän pienempää mölyä itsestäs kun et sängyssäkään mitään osaa!
ongelma suhteen lopettamisessa on. Jos et enää halua jatkaa salasuhteessa, sinun tulee kertoa se reilusti salarakkaalle. Kyllä hän ymmärtää asian, kun sen kauniisti tuot esille. Me lopetimme miehen kanssa yli kaksi vuotta kestäneen salasuhteen. Mies itse asiassa halusi sen lopettaa, koska hänellä on niin paljon asioita elämässään, ettei hän enää ehtinyt tulla minua tapaamaan. Totta kai se tuntui pahalta, mutta tiesinhän jo suhteen aloittaessani, että jonakin päivänä se taatusti päättyy, ja niin, että lopulta mies ei enää ole niinkiinnostunut, että tulisi. Eihän sekään hyvältä tunnu, mutta eihän hän minua rakasta, tiesin senkin, hän ei koskaan sanonut mitään sellaista. Joten, miksi heittäytyisin hankalaksi miehen takia, joka ei edes rakasta minua. Ja salasuhteesta sovittiin, niin sopimuksesta pidän kiinni. Mitään ei mies missään vaiheessa minulle luvannut, eikä vaimoa koskaan moittinut - että tavallaan näissä puitteissa reilu peli. Miehen perheineen annan elää rauhassa, miten heidän elämänsä minulle kuuluisi? Olen purkanut ikävää lenkkeilemällä jakirjoittamalla päiväkirjaa.
Nyt se salasuhteeni sitten loppui lopullisesti! Ei tosin täältä saamieni pelottelevien neuvojen takia, vaan ihan omasta halustani, koska suhde rupesi käymään tunnetasolla ylikuumana. Nyt on tosi tyhjä olo - kuin yksi palanen olisi poissa palapelistäni, jota on vaikeaa paikata millään. Uskomattoman koville ottaa, vaikka tietääkin, että kaikki hyvin loppu hyvin...
Siis just joo, nyt tuut sit tänne ruikuttamaan miten koville ottaa ku jouduit laittaa salarakkaasees suhteen poikki..eettä nyt oot sit niin hajalla ku olit jo kiintynyt häneen ja tekee kipeää ku ei enää olekaan sitä salarakasta jota käydä aina välillä panemassa??? Siis miten KEHTAAT?!!? Sinä se tässä olet sen rikkomuksen tehny ku pettäny vaimoas monta monta vuotta ja nyt meijän pitäis tääl säälii sua ku sit lopulta lopetit sen pettämises..elä kuule unta nää, pettäjä miä pettäjä et siit yli pääse!! Ja oon ihan varma ettei mee ku hetki ni sulla on jo uus salarakas kainalossa, ethän sä nyt noin monen vuoden pettämisen jälkeen varmasti pysty olee uskollinen ku et oo sitä ollut aiemminkaan!
siksi, että hän rakastui sinuun ja sinäkin huomasit olevasi kovin kiintynyt häneen. Nyt puuttuu sitten palapelin palanen, kirjoitat. No se puuttuva palapelin palanen on juuri se juttu, minkä vuoksi petät vaimoasi, se on se jokin asia, joka sinulta puuttuu. Koska aiot jatkaa avioliittoasi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, käsittelemättä asiaa, mikään ei muutu, se palanen jää edelleen puuttumaan ja todennäköisesti jatkat jonkun ajan kuluttua pettämistä. Ja särjet jälleen jonkun salarakkaan sydämen..mutta pääasia, että sulla on kaksi naista ja kivaa, eiks vaan.
sillä ihmissuhteiden päättyminen on surullista. Oli se ihmissuhde syntynyt miten tahansa.
Pohdiskele kuitenkin itseäsi ja mieti, kun suruaikasi on käyty, että oletko oikeasti elämääsi tyytyväinen.
Jos olet hyvä. Jos et, niin tee asialle jotain. Älä kuitenkaan sysää vastuuta omasta olostasi vaimollesi tai
uudelle rakkaudelle. Onni on meissä itsessä ja itse olemme siitä vastuussa. Ei kukaan muu. Tsemppiä.
Mielestäni teit kuitenkin näin ulkopuolisin silmin ihan hyvän päätöksen, sillä tuollainen jatkuva salailu repii
sisältä miestä ja naista. =)
Niinhän sä luulet. Niin mäkin luulin. Mut en saanu sitä kakkosta pois mielestäni. Eron jälkeen se tuli uniini, kaikki muistutti hänestä. Paikat, jossa oltiin yhdessä, tv-ohjelmat, yhteiset vitsit ym. Meillä oliki enemmän yhteistä kun olin kuvitellukaan.
Kotona olin ku perseeseen ammuttu karhu. Kaikki mitä vaimo teki tai sanoi tuntui menevän väärin.
No, otin tähän kakkoseen yhteyttä "kaverina"
Siitähän se kaikki käynnistyi uudelleen, enkä edelleenkään tiedä mitä olisi parasta tehdä...
en saanut salarakasta mielestäni, ajattelin sitä koko ajan ja ikävöin ja otin yhteyttä, vaikkei pitänyt.
Katos vaan, puhkuu oikein mustanpuhuvaa kadetta!
Minulla oli 5 vuotta salarakastaja, joka päättyi minun vakavaan sairauteeni, en jaksanut enää pitää yhteyksiä minnekkään päin. Sairauteni kesti vuosia, ennenkuin elämä taas alkoi hymyillä.
Vuosien jälkeen en enää viitsinut - uskaltanut - kehdannut ottaa yhteyttä, silla olihan tuo vaikea sairaus, joka välillä piti lähellä tuonelan portteja, jättänyt myös ulkopuoliset jälkensä minuun, en ollut enää läheskään entiselläni. Vielä 10:nenkin vuoden kuluttua tuosta suhteemme hiipumisesta aika ajoin pääsi hillitön ikävän itku ja saattoi itkettää tuntikaudet. Nyt viimevuosina ei enää ole tullut sitä hillitöntä ikävän itkua. Eilen törmäsin kirjahyllyssäni hänen kuvaansa. Pitkään viivyin sen äärellä.
Kuva oli eräässä ammattilehdessä, joten ei se mikään irrallinen kuva ollut, vaan lehti, jossa hänen kuvansa on, ja olen sitä säilyttänyt muistona niistä ihanista ajoista jolloin suhteemme eli.
Kyllähän sitä periaatteessa voi, riippuu kait. Jos sä satut kupsahtamaan suht aikaisin ja tämä nainen ei salasuhdetta enempää mitään itselleen kaipaa, salaatte asian todella hyvin ja vaimossasi ei salapoliisin vikaa. Onhan näitä yli 10v. jatkuneita tapauksia jatkunut (mutta ei kuolemaan saakka).
Mutta kyllä se riski täytyy hyväksyä, että joko koko juttu paljastuu vaimollesi tai muuten salasuhteenne loppuu. Elämä voi heitellä miten vaan. Joku näkee jotain liikaa. Tai sinä alat välittämään niin paljon salarakkaasta, että haluat hänen elämäänsä muutakin kuin salasuhteen. Kakkonen voi katkeroitua, alkaa haluta enemmän elämäänsä tai tulla mustasukkaiseksi. Sinun tilanne voi muuttua ja alat kokemaan liian suuria tunnontuskia tai koet halua ripittäytyä asiasta puolisollesi. Elämässä voi tapahtua vaikka mitä! Voi tapahtua vahinko ja salarakas tulla raskaaksi etkä koe pystyväsi sellaista puolisoltasi salailemaan.
Mutta entäs sä? Haluatko ihan oikeasti elää tuollaista kaksoiselämääsi hautaan saakka? Joutua edes pohtimaan tollasia asioita? Tollanen kuvio, jossa pyristellään ja yritetään erota, ei vaikuta kauhean kivalta - lähinnä jonkinäköiseltä riippuvaisuudelta. :(
En todellakaan hae täältä sääliä enkä ymmärrystäkään! Voisko sitä enää etsiä hölmömmästä paikasta...
Jokainen jolla on ollut salasuhde ymmärtää varsin hyvin, miten vaikeaa ero on, jos se ei sisällä mitään muuta tragediaa kuin salasuhde itsessään. Jos en tuntisi nyt haikeutta ja ikävää, mua varmaankin syytettäisiin tunteettomuudesta. Salarakasta voi toisiaankin rakastaa siinä missä puolisoakin, vaikka väärinhän se on. Ja, niille epäilijöille, jotka uskovat, etten rakasta vaimoani, niin voin sanoa, että ero hänestä varmaan tuntuisi vielä pahemmalta!
Ihminen vaan joskus ajautuu tyhmyyttään tai himoissaan kaidalle tielle, josta on vaikea palata. Tuskin kukaan meistä ei joskus sinne eksyisi asiassa kuin asiassa. Kivellä heittäköön hän (erityisesti tuomitsijat), joka ei ole niin ikinä tehnyt!
P.S. Tiedättekö muuten, mikä on rakkauden ja ihastuksen ero? Se on ikävä!
Sainoit etta rakkkauden ja ihastuksen ero on ikava. Kummasta tulee ikava rakkaudesta va ihastuksesta ? En vaan tieda! Mielestani kummastakin tulee ikava!
Ikävä tulee tietty rakkaudessa...Ihastus on mielestäni alkuhetken huumaa tai kohdistuu johonkin etäiseen henkilöön. Jos esim. ihastut yhden illan hoitoon, tuskin silti jäät häntä ikävöimään eli rakastat häntä. Tuo on mun tulkinta noille sanoille, jotka tuntuvat monasti menevän täällä sekaisin...
Lopeta äkkiä, sillä kiinni jäät ennemmin tai myöhemmin!!! Meillä kävi just näin, mies jäi kiinni suhteesta, joka oli alkanut puolihuolimattomasti, ei ollut ollut tärkeä, mutta pikku hiljaa oli muodostunut tavaksi. Hän uskoi, ettei jäisi koskaan kiinni. Minä olin aavistellut kauan, lopulta löysin todisteet. -Olemme edelleen kiikun kaakun avioeron suhteen, mies ei missään tapauksessa halua erota, minä en oikein tiedä, haluanko jatkaa tällaisen valehtelijan kanssa. Puoli vuotta on kohta jo mennyt ja kamalaa on ollut. Lopeta siis hyvällä, jos voit, vaimosi todennäköisesti aavistelee jo jotain...
Ketju on pitkä, ei kommentoitavaa kannanottoihin. Mutta kysymys, voiko salasuhdetta pitää loputtomiin. Kyllä sitä voi, ja samalla pilata salasuhteen koko elämän. Tiedämpä salasuhteen, joka on kestänyt lähes 30v, luitte oikein. Mutta mutta mutta, mikä on ollut pelin henki. Nainen suhteen alkaessa jotain 35v, olen naisen sukulainen, nykyisin lähiomainen, sisarenlapsi. Mies jo naimisissa suhteen alkaessa. Kaksi lasta. Silloin pieniä.
Tämä sukulaiseni, puhutaan vaikka tädistä, oli kukkeimillaan, kuvia olen selannut. Suhde jatkui ja jatkui salasuhteena. Perhe eli varmaan omaa elämäänsä ja kun nyt tätini on avautunut, kertoo odottaneensa ja odottaneensa. Kaikki eli lasten rippiäiset, ylioppilasjuhlat, akateemisiin ammatteihin valmistumiset ja lastenlasten syntymiset miehen kertoman kautta. Vaimo oli miehensä rinnalla ylpeänä ja on sitä edelleenkin hyvin voivana ja ärsyttävän pystypäisenä. Asuvat samassa kaupungissa.
Nykyään mies ei juuri pidä yhteyttä, tekstiviestein viimeksi : hyvää syntymäpäivää.
Joskus, joskus tekisi mieli iskeä päin läpiä vaimolle, kuinka mies rakasti ja huomio tätiäni silloin 70-90.luvulla.
Nyt koko elämänsä antaneena suurelle rakkaudelle, on tämän hylkäämä keuhkokroonikko.
Tätisi odotti tosiaan turhan kauan. Jossain vaiheessa olisi vaan pitänyt pystyä luopumaan miehestä. Ehkä mies antoi katteettomia lupauksia, sitten kun...jne. Olin itse kaksi vuotta salasuhteessa varattuun mieheen. Alku oli ihanaa, mutta enimmäkseen se aika oli raastavaa kärsimystä. Minä jätin miehen kertaheitolla, enkä enää ottanut häneen yhteyttä. Olin rakastunut, mutta tiesin,että saisin odottaa vaikka lopun ikäni ja multa jäisi oma elämä elämättä. En ymmärrä, miksi miehet pitävät vuosikausiakin salasuhteitaan. Jotain ilmeisesti puuttuu omasta suhteesta, mutta mies ei tee mitään korjatakseen suhdettaan, vaan hakee ratkaisun toisesta naisesta. En ole sen jälkeen varattuihin sortunut. Minunkin varattuni elää mukavaa elämää perheineen pikkupaikkakunnalla, en tiedä, onko mies ollut uskollinen vaimolleen minun jälkeeni, eikä asia tietenkään minulle kuulu edes.
Mutta sen perheen ja miehen kannalta, hän on ollut sivujuoni perheen elämässä. Kaikki kunnia sairaalle tädillesi, mutta elämä on ollut aivan muualla.
Mielenkiintoinen ketju! Kyllä, oma lehmä on ojassa... Musta näyttää hyvää vauhtia olevan tulossa salarakas naimisissa olevalle miehelle. Ei pitänyt, mutta niin vaan kävi, tai okei myönnän, annettiin käydä... Itse olen eronnut muutama kuukausi sitten ja nyt onnellinen sinkku. Mikään haku ei ole edes ollut päällä, mutta netissä sitä tapaa kaikenlaisia miehiä. Kuten nyt vaikka tämän ukkomiehen. Joku siinä miehessä vaan kolahti, enkä voinut mennä vaan ohi, vaikka kertoi kyllä heti, että on naimisissa, eikä aio erota missään tilanteessa... Piti olla vain pelkkää seksiä, mutta jo ennen sitä ensimmäistä seksikertaa molemmille oli selvää, että tässä on kysymys jostain muustakin. Jos hän olisi vapaa, niin... Mutta ei ole, eikä tule! Tiedän, että ei tässä voi käydä kuin huonosti, mulla särkyy sydän, jos ei muuta... mutta kun joku siinä miehessä vaan vetää puoleensa. Koetan tapailla vapaita miehiä, joista pari oliskin valmiina suhteeseen. Uskotteko, jos sanon, etten ole koskaan kenenkään kanssa kokenut samanlaista yhteyttä kuin tämän ukkomiehen kanssa. Kyllä mä tämän lopetan, se on ehdottomasti kaikkien etu, mutta ihan vähän aikaa vielä...
Tiedät jo itsekin, miten tarina päättyy, kirjoitit, että sydämesi tulee särkymään. Ja tiedätkö, niin siinä käykin. Mies on tehnyt jo selväksi pelin hengen: hän haluaa puhtaan seksisuhteen, eikä missään nimessä eroa. Sinä et tule mieheltä muuta saamaan. Mies tulee haluamaan sulta erikoisseksiä, kuten peppuseksiä, sellaista seksiä, jota ei saa vaimolta. Ehkä myös jossain vaiheessa vinkuu ryhmäseksiä. Todennäköisesti tämä mies on kokenut pettäjä, pettänyt vaimoaan ennekin, hän hallitsee pelin ja on tunne-elämältään viileä. Sinulle jää odottajan rooli. Olet juuri eronnut ja nyt aiot satuttaa itseäsi lisää alkamalla suhteen ukkomieheen. Mietipä itse, oletko kenties uhriutuvaa tyyppiä..näinkö vähään tyydyt? p.s. huvittaa nämä ukkomiehet, jotka etsivät salasuhdetta ja ilmoittavat, etteivät sitten missään nimessä eroa. Entäpä vaimo, luuleeko ukkomies, että vaimo halauaisi jatkaa tuollaisen kylmän pettäjän kanssa, jos tietäisi.
"Carpe diem" - tartu hetkeen - miten niin sinulle ei olisi pitänyt käydä noin? Monet eivät koskaan ole tunteneet omaan kumppaniinsakaan mitään kummempaa yhteyttä. On vain ns. ajauduttu yhteen, päätetty mennä naimisiin, koska ketään toista sopivampaa ei ole näköpiirissä, hankittu talo, saatu lapset. Joten uskon helposti, ettet ole kenenkään muun kanssa tuntenut samanlaista yhteyttä kuin tuon kyseisen ukkomiehen kanssa. Hyvä että edes hänen kanssaan!
Laitetaas tähän vielä sama ranskalainen sananlasku jonka jo kirjoitin tuonne toisaalle (saa nähdä meneekö tismalleen samoin sanoin...)
"Rakkaus - iloista suurin, suruista suurin - siinä koko elämä".
ei voi jatkaa mitään suhdetta. Sen sijaan vuosia - jopa vuosikymmeniä salasuhde voi jatkua, mutta vain siinä tapauksessa, että molemmat haluavat sitä. Tuo suhteesi merkitsee sinulle enemmän kuin haluat uskoa, muuten olisit jo pystynyt irtautumaan siitä. Parisuhteeseesi se voi vaikuttaa vasta viiveellä.
Tiedän lukuisia tapauksia, joissa avioeron lähtölaskenta on alkanut jostain poikkeavasta "sattumasta", kuten juuri rinnakkaissuhteesta, syrjähypyistä tai ihna vain toisen suutelusta vastoin omia kaikkia periaatteita. Ihminen häkeltyy niistä, yritää päästä takaisin "normaalitilaan" - siinä usein onnistuenkin - mutta jokin jää silti vaivaamaan. Vastauksen hän saattaa keksiä vasta vuosien päästä, huomata kuinka kaikki onkin mennyt juuri tietyyn suuntaan, koska ei ole kuunnellut tarpeeksi omaa sisintään.
Kommunikoinnista 55% on muuta kuin sanoja. Jos parisuhde on läheinen, salasuhteen on lähes mahdotonta olla paljastumatta. Toivo siis, ettei suhteesi vaimoosi ole kovin läheinen, sillä vain siten voit jatkaa paljastumatta :). Tosin aina on riski, että vaimosi löytää miehen, johon hän pystyy luomaan sinua läheisemmän suhteen - ja haluaa eroa sinusta. Kannattaa välillä miettiä parisuhdettaan myös sinä-periaatteella: vaikka itse haluaa jatkaa parisuhdetta, haluaako myös toinen - miten paljon, millä ehdoilla. Jokaisella on omat rajansa.
Elämä on ainutkertainen ja kun tuskin kukaan ihminen voi vastata kaikkeen mitä olet tai toivot.
Siksipä on rikkaus, kun tapaa muitakin ihmisiä joista voi syntyä suhteita. On täysin selvää etten
ole koskaan halunnut loukata ja siksi olet suojannut puolisoa kaikin keinoin.
Olen jopa toivonut, että puolisolla on myöskin imarteleviä tuttavuuksia/suhteita.
Jakisen itsetunnolle ja ihmisyydelle tekee hyvää lämpimät ihmiset toisestakin sukupuolesta.
Jotkut eivät koe toisia ihmisinä rikkautena vaan uhkana suhteelle. Hyvin usein parisuhteessa nämä molemmat ovat tyypit ovat edustettuina... ja se on omiaan aiheuttamaan ristiriitoja.
Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jotka suhtautuvat asioihin eritavoin - tekevät omat ratkaisunsa ja toimivat niiden pohjalta. Ristiriidoilta ei voi välttyä, paitsi suojautumalla - kieltämällä ne, mitätöimällä yms. toisen teot ja ajatukset. Omat tunteetkin ovat toisinaan varsin ristiriitaisia. Niiden kanssa on sama juttu: ristiriitaiset tunteet voi joko käsitellä tai kuopata jonnekin syvälle sisimpään. Yleensä tilanteessa "kerronko pettämisestä vai en" pohditaan mm. kumppanin persoonaa, hänen ajatuksiaan, tapaa ratkoa pulmia. Mitä enemmän toisen ymmärtää täysin erilliseksi ja erilaiseksi ihmiseksi kuin itse on, sitä enemmän pystyy häneltä ottamaan vastaan vaikeitakin asioita.
Minä olen eräälle miehelle se toinen nainen... Ei ole helppoa luopua suhteesta, olen kyllä yrittänyt mutta meillä on molemmilla myös tunteet pelissä, kyse ei ole pelkästä seksistä, vaikka toivoisinn että olisi, silloinhan voisi vain käellä pois ja etsiä sitä muualta. Meillä suhde on kestänyt päivälleen 8kk, ystävänpäivänä tavattiin. En ole ylpeä asiasta. Jotkut ystäväni tietävät meistä ja tietenkinovat kehoittaneet luopumaan, sillä varmasti saisin ihan vapaankin miehen, en ole ruma tai lihava aan ihan hyvännäköinen nainen. Ongelmana on myös, että olen tottunut tähän itsenäiseen elämään oman eronijälkeen ja liittoni oli niin suuri pettymys etten sille puolelle enää halua. Ymmärrän hyvin, miksi arvostelette ja olette vihaisia, olen minäkin sitä itselleni aika ajoin, mutta valitettavasti myös rakastunut.
Miten tottumisesi itsenäiseen elämään on ongelma. Onko jotenkin yksin sinun valittavissa kuinka suhde etenee. Onko mies kenties kosinut sinua?
Itseasiassa mies on kosinut jo moneenkin otteeseen...ilmeisesti on sitten todella onneton liitossaan... Minä vaan en siihen leikkiin lähde, kosikoot sitten kun on vapaa,hah. Suhteen eteneminen on pitkään ollut minun valintani ja haluan sen tälläisenä ainakin toistaiseksi ja vaikka kuulostan kuinka hirveältä ja itsekkäältä, haluan olla miehen(i) kanssa.
Kyllähän ihminen voi valitettavasti hyvin pitkäänkin toimia väärin, jos ei osaa itse asettaa rajoja itselleen, eikä kukaan ulkopuolinenkaan sitä tee. Uskottomuus on väärin. Monia kohtaan, ei vain petettyä puolisoa kohtaan.
Uskoton ihminen on hyväksikäyttäjä.
Hän käyttää hyväkseen sekä vakikumppaninsa että petoskumppaninsa luottamusta ja pettää molemmat. Uskoton on korostuneen itsekeskeinen. Mahdollisesti kykenemätön tiedostamaan valintojaan tekojensa edellä ja ennakoimaan valintojensa seurauksia. Joskushan uskoton on tehnyt tietoisen valinnan uskottomuudesta, hän on antanut itselleen oikeutuksen olla välittämättä muiden tunteista ja tarpeista, muiden elämästä. Hän on välinpitämätön valitsemiensa tekojen seurauksista ja niiden monenlaisista vaikutuksista muiden ihmisten elämään ja tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin. Hän kaventaa muiden mahdollisuuksia omiin valintoihin.
Ennen kaikkea uskoton pettää itseään ja valehtelee itselleen, että kaikki on niin kauan hyvin, kun ei jää kiinni. Että kaikki on kunnossa, jos kaikki näyttää ulospäin olevan kunnossa. Kulissit ovat uskottomalle tärkeintä, ei se, miten niiden takana voidaan. Ja oman mukavuudenhalun tyydyttäminen.
Kuinka uskoton mahtaa pohtia vanhuksena näitä valintojaan, niiden oikeutuksia, seurauksia ja vaikutuksia muihin ihmisiin? Tuleekohan katumus joskus ja jos niin milloin ja miten?
Ihmisellä vapaus ja vastuu tulisi olla tasapainoisessa suhteessa. Aikuisen tavoin toimivalla ihmisellä.
Uskottomalla ihmisellä vastuu tuntuu korvautuneen oikeutuksella. Uskoton ottaa sellaisia oikeutuksia, joita hänellä ei todellisuudessa ole. Muut sitten väistämättä menettävät omia todellisia oikeuksiaan uskottoman toimien vuoksi ja joutuvat uskottoman puolesta näin hänen sijaiskärsijäkseen.
uskottoman yli 10v "minä lie kumppanina", ei niin kiva oikeutetus (=pano, kai?)