Olen naimisissa oleva 36 vuotias mies. Olen naimissa 40 vuotiaan puolisoni kanssa. Olemme olleet naimisissa 9 vuotta ja meillä on kolme yhteistä lasta. Liittomme on ollut mielestäni normiliitto. On ollut kovia ylämäkiä, joista olemme selvinneet paremmin tai huonommin. Vaimoni täyttäessä maagisen 40 vuotta on liittomme ollutkin enemmän sitä alamäkeä. Pisteenä i:n päällä vaimoni tunnusti uskottomuuden työkaverinsa kanssa. Naimisissa oleva mies hänkin. Tällähetkellä tunnen olevani umpikujassa, ahdistunut, vihainen, loukattu. Minun vaimoni, joka on sanonut tappavansa minut, jos olen uskoton. Vaimoni, joka on vahtinut menoni, nuuhkinut mahdolliset hajuvedet vaatteistani, menee sänkyyn työkaverin kanssa. Puollustus on kuulemma 5 promillen humala.
Riitamme ovat yleensä johtuneet mustasukkaisuudesta. Myönnän muuttuneeni mustasukkaiseksi näiden 9 vuoden aikana. Olen yrittänyt hallita omaa mustasukkaisuutta, mutta en aina ole pystynyt. Vaimoni on mielestäni ruokkinut sitä uhkailemalla: "Kyllä siellä baarissa olisi ottajia ollut, muttei tarpeeksi hyviä" Hänen baarireissunsa ovat myös alkaneet venymään yliyön reissuiksi. Syynä on ollut minun kiukkuni, ettei hän ole halunnut tulla yöksi kotia. Minun kiukkuni on johtunut siitä, että tehdessäni 3-vuoro työtä olen myöhästynyt töistä hänen reissujensa venyessä( en voi 3 alaikäistä lasta yksin kotiin odottamaan äitiä, joka saapuu joskus). Olen jopa myöhästynyt iltavuorosta, koska hänen reissunsa ovat venyneet. Koen että mustasukkaisuuteni ja kiukkuni johtuu tästä, hänen välinpitämättömästä asenteesta minua ja työtäni kohtaan. Se niistä syistä.
Olen joutunut miettimään asioita uusiksi tämän uskottomuuden jälkeen. Olen miettinyt, että voiko elämä jatkua uskottomuuden jälkeen avioparina ja miten...Voiko tälläistä asiaa antaa anteeksi. onko omat tunteet tapettava lasten vuoksi, jotta heistä ei tule avioero lapsia. Vaikeita asioita. Mutta näitä minä nyt joudun mielessäni käymään läpi, halusin tai en...
Miettikää hyvät ihmiset, kannattaako työpaikkaromassi. Kannattaako pilata mahdollisesti oma ja monen muun elämä.
Se vielä tähän loppuun, että tämähän ei sitten koske teitä sinkkuja! Teille suotakoon ne sinkkuuden ilot, mitä sinkut kaipaavat, mutta jättäkää ne aviomiehet ja vaimot rauhaan.
Riitamme ovat yleensä johtuneet mustasukkaisuudesta. Myönnän muuttuneeni mustasukkaiseksi näiden 9 vuoden aikana. Olen yrittänyt hallita omaa mustasukkaisuutta, mutta en aina ole pystynyt. Vaimoni on mielestäni ruokkinut sitä uhkailemalla: "Kyllä siellä baarissa olisi ottajia ollut, muttei tarpeeksi hyviä" Hänen baarireissunsa ovat myös alkaneet venymään yliyön reissuiksi. Syynä on ollut minun kiukkuni, ettei hän ole halunnut tulla yöksi kotia. Minun kiukkuni on johtunut siitä, että tehdessäni 3-vuoro työtä olen myöhästynyt töistä hänen reissujensa venyessä( en voi 3 alaikäistä lasta yksin kotiin odottamaan äitiä, joka saapuu joskus). Olen jopa myöhästynyt iltavuorosta, koska hänen reissunsa ovat venyneet. Koen että mustasukkaisuuteni ja kiukkuni johtuu tästä, hänen välinpitämättömästä asenteesta minua ja työtäni kohtaan. Se niistä syistä.
Olen joutunut miettimään asioita uusiksi tämän uskottomuuden jälkeen. Olen miettinyt, että voiko elämä jatkua uskottomuuden jälkeen avioparina ja miten...Voiko tälläistä asiaa antaa anteeksi. onko omat tunteet tapettava lasten vuoksi, jotta heistä ei tule avioero lapsia. Vaikeita asioita. Mutta näitä minä nyt joudun mielessäni käymään läpi, halusin tai en...
Miettikää hyvät ihmiset, kannattaako työpaikkaromassi. Kannattaako pilata mahdollisesti oma ja monen muun elämä.
Se vielä tähän loppuun, että tämähän ei sitten koske teitä sinkkuja! Teille suotakoon ne sinkkuuden ilot, mitä sinkut kaipaavat, mutta jättäkää ne aviomiehet ja vaimot rauhaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että jos omassa liitossa on kaikki kunnossa ja rakkautta riittää, sitä ei voi riittää kenelläkään toiselle miehelle / naiselle, mutta jos liitossa on tunnekylmää eli vaikka olisi seksiäkin, mutta ei enää jostakin syystä rakasta toista osapuolta, niin silloin sitä tunnetta hakee jostakin muualta eli kapakoista tai vaikka työpaikalta. Jokainen ihminenhän haluaa olla ihailtu, haluttu ja rakastettu. Vaikeassa tilanteessa olet. Lasten kannalta kannattaisi yrittää (nimenomaan yrittää, sillä todella vaikeaahan se on, kun on menettänyt luottamuksen toiseen) antaa puolisolle anteeksi yksi hairahdus, mutta jatkuuko suhde edelleen?
Liitossamme on rakkautta riittänyt. On toki ollut hetkiä, jolloin olisi toivonut toisen häipyvän. Mutta rakkauden tunnustuksia ja helliä kosketuksia on riittäny liki päivittäin, puolin ja toisin. Riidat on sovittu halaamalla. Olen minäkin vaikea ihminen. Minun on vaikeaa puhua siitä, mitä tunnen. Vaimoni on hyvin voimakastahtoinen ja pitää oikeutenaan keskeyttää minun yritykset puhua. Se on pahentanut tilannetta, kun olen tuntenut, etten saa sanoa sitä, mitä haluaisin sanoa. Jos jokin sana tai lause on muotoiltu väärin, hän "lyttää" minun yritykseni puhua ja se on aiheuttanut lisää puhumattomuutta. Mutta olen vuosia kertonut hänelle hänen olevan mielestäni kaunein nainen mitä tiedän. Olen kertonut rakastavani häntä äärettömästi. Kertonut sen riitatilanteita lukuunottamatta liki päivittäin, jos vain olemme olleet yhdessä kotona. Edelleen, vaikka tilanne nyt onkin muuttunut kaipaan häntä vierelle. Pahat ajatukset ja mieli häipyvät, kun hän saapuu luokseni. Ensimmäistä kertaa hän on kuunnellut, mitä minulla on sanottavaa. Olen saanut puhua vapaasti, pelkäämättä, että hän suuttuu sanoistani. En ehkä enää edes välitä, vaikka hän joistain sanoistani loukkaantuisi, myös minä olen loukkaantunut, surullinen...
kuin sen, että jos kirjoittaja olisi nainen, niin hänen puolisonsa olisi saanut täällä niskaansa valtavan haukkuryöpyn ja kirjoittaja ohjeen panna mies taipaleelle.
että laita se nainen pihalle. Miehen voi ilmeisesti haukkua, jos siltä tuntuu, mutta naisen tunteet on otettava huomioon.
Jos omalle kohdalleni olisi sattunut,että mies olisi pettänyt niin pihalle olisin pistänyt ja takaisin ei paluuta. Ei olisi luottamus enää riittänyt. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin,yritä jaksaa.