Aloitin ala-asteen Tampereella eräässä isohkossa koulussa vuonna -95 ja jossain vaiheessa, olisinkohan ollut kolmannella luokalla, meille tuli uusi liikunnanopettaja.
Lähdimme sitten eräällä liikuntatunnilla (olin 9-10 vuotta) bussilla keskustaan päin tarkoituksena jäädä pysäkillä, josta kävelisimme lopun matkaa Ratinan stadionille opettajan opastuksella. Bussi oli aika täynnä, joten opettaja käski minut ja luokkakaverini ihan bussin etuosaan istumaan vapaille penkeille. Yritimme siinä välillä vilkuilla kaverini kanssa, ovatko muut jäämässä jo pois. Seuraavalla vilkaisulla opettajaa eikä muita oppilaita näkynyt enää missään. Hätäännyimme ja sanoimme asiasta bussikuskille. Hän toimi hienosti ja pysäytti bussin seuraavalle pysäkille ja soitti auton hakemaan meitä, joka veisi meidät Ratinalle. Kun pääsimme sitten perille kaverini kanssa, opettaja vain naurahti ja sanoi muiden oppilaiden nähden: "Ens kerran katotte sitten itte, missä pitää jäädä." Että 10-vuotiaanko pitäisi huolehtia itsensä bussista pihalle pysäkillä, josta ei ollut silloin mitään tietoa?? Eiköhän sitä kuitenkin oltu kyseisen opettajan vastuulla. Ei edes pyytänyt anteeksi tai vaikuttanut muutenkaan olevan pelästynyt. Varmasti oli, muttei halunnut vain näyttää sitä, oli vaan helpompi syyttää lasta, heikompaa, joka ei välttämättä osaa itseään puolustaa.
Sama opettaja sitten eräällä liikuntatunnilla käski minun osallistua liikuntatunnille murtuneista varpaista huolimatta, vaikka minulla oli joko terveydenhoitajan lappu asiasta tai sitten lappu vanhemmilta (en muista kumpi).
Ja tämä nainen on tosiaan tällä hetkellä tämän kyseisen ala-asteen rehtorina. Että tämmöstä ammattitaitoa ja toisten lapsista huolehtimista tässä koulussa.
Tälläinen nainen rehtorina Treellä
11
567
Vastaukset 11
- Anna olla
Muistikuvasi tuntuvat olevan niin hataria, että ehkä olisi aihetta antaa asian olla. Luokallinen oppilaita ei katoa bussista ihan huomaamatta kahden silmäparin edestä, joten taisitte kikatella siellä etupenkissä omissa maailmoissanne. Pääsitte kuitenkin ihan autokyydillä perille ja pieni läksy tarkkaavaisuudesta tuli opituksi, joten hyvinhän tuossa kävi. Julkista anteeksipyyntöäkö te odotitte? Olisiko suuretsinnän järjestäminen tai vapautus liikunnasta ollut mielestäsi osoitus "ammattitaidosta"?
Tuota juttua murtuneista varpaista ja liikuntaan pakottamisesta en todellakaan usko. Asia on varmasti ollut sillä lailla, että sinä olit venäyttänyt varpaasi ja opettaja käski sinun istua jumppasalin seinustalla, mutta sinä halusit jonnekin kivempaan paikkaan tunnin ajaksi. Sitten lasta ketutti, ja muistiin jäi olo vääryyden uhrina.
Unohda kaunasi äläkä mustamaalaa muita ihmisiä lapsuutesi värittyneiden muistikuvien perusteella.- ihkuOPE
Kyllä tommoset asiat jää päähän ja olinhan sentään 10-vuotias enkä 4 tai alle.
En usko, että naureskelin omiani luokkakaverini kanssa etupenkillä, koska emme tulleet kovin hyvin toimeen eli emme olleet kavereita. Ja kuten sanoin, tarkkailimme aika-ajoin, ovatko muut jo jäämässä pois bussista, pelkäsin silloin nimittäin jääväni bussiin niin kuin kävikin, koska en ollut ikinä kulkenut "yksin" bussilla. Kyllä tuollaiset "traumatilanteet" jää hyvin selkeänä mieleen.
Ja varpaani olivat MURTUNEET edellisen liikuntatunnin aikana, jossa opettaja oli näkemässä kyseisen tapauksen, kun koripallossa yksi pelaajista vahingossa potkaisee varpaitani pelikengät jalassa niin, että ne taipuvat väärään suuntaan ja ne turposivat ja muuttuivat sinisiksi ja terveydenhoitaja sanoi, että ne ovat murtuneet. Minulla ei ollut pelikenkiä, paljain varpain olin.
Seuraavalla liikuntatunnilla, kun opettaja käski osallistumaan, muistan sen hyvin tarkasti, eihän tapahtuneesta ole kuin n. 11 vuotta. En todellakaan istunut pelikentän reunalla enkä ollut lintsarilapsi, että sitä olisin erityisemmin toivonutkaan, vaan jouduin kävelyreissulle, vaikka kävely oli tuskaa eikä varpaissani ollut edes mitään tukisiteitä tms.
Eikä siinä bussiinunohduksessa mitään sinänsä ollut, jokainen ihminenhän tekee virheitä ja kun opettaja lähtee niin ison lapsilauman kanssa liikkeelle niin en yhtään ihmettele, jos joku hukkuu tai unohtuu. Mutta se, miten opettaja suhtautui koko tilanteeseen oli mielestäni naurettava. 10-vuotias kuitenkin on vielä lapsi eli ei täysin kykenevä huolehtimaan itsestään.
En kanna sen erityisemmin mitään kaunaa, mutta kylläs sitä nyt aikuisiällä tulee ajateltua noita asioita täysin eri perspektiivissä. - Ryhdistäyydy!
ihkuOPE kirjoitti:
Kyllä tommoset asiat jää päähän ja olinhan sentään 10-vuotias enkä 4 tai alle.
En usko, että naureskelin omiani luokkakaverini kanssa etupenkillä, koska emme tulleet kovin hyvin toimeen eli emme olleet kavereita. Ja kuten sanoin, tarkkailimme aika-ajoin, ovatko muut jo jäämässä pois bussista, pelkäsin silloin nimittäin jääväni bussiin niin kuin kävikin, koska en ollut ikinä kulkenut "yksin" bussilla. Kyllä tuollaiset "traumatilanteet" jää hyvin selkeänä mieleen.
Ja varpaani olivat MURTUNEET edellisen liikuntatunnin aikana, jossa opettaja oli näkemässä kyseisen tapauksen, kun koripallossa yksi pelaajista vahingossa potkaisee varpaitani pelikengät jalassa niin, että ne taipuvat väärään suuntaan ja ne turposivat ja muuttuivat sinisiksi ja terveydenhoitaja sanoi, että ne ovat murtuneet. Minulla ei ollut pelikenkiä, paljain varpain olin.
Seuraavalla liikuntatunnilla, kun opettaja käski osallistumaan, muistan sen hyvin tarkasti, eihän tapahtuneesta ole kuin n. 11 vuotta. En todellakaan istunut pelikentän reunalla enkä ollut lintsarilapsi, että sitä olisin erityisemmin toivonutkaan, vaan jouduin kävelyreissulle, vaikka kävely oli tuskaa eikä varpaissani ollut edes mitään tukisiteitä tms.
Eikä siinä bussiinunohduksessa mitään sinänsä ollut, jokainen ihminenhän tekee virheitä ja kun opettaja lähtee niin ison lapsilauman kanssa liikkeelle niin en yhtään ihmettele, jos joku hukkuu tai unohtuu. Mutta se, miten opettaja suhtautui koko tilanteeseen oli mielestäni naurettava. 10-vuotias kuitenkin on vielä lapsi eli ei täysin kykenevä huolehtimaan itsestään.
En kanna sen erityisemmin mitään kaunaa, mutta kylläs sitä nyt aikuisiällä tulee ajateltua noita asioita täysin eri perspektiivissä.kun et katsonut silmä kovana, millä pysäkillä muut jäävät pois tai et sitä huomannut. Kyllä normaali kymmenvuotias sellaiseen suoritukseen pystyy. Etsi vikaa omasta päästäsi.
Eivät lapset opi ikinä vastuuntuntoisiksi, jso joka asia tehdään heille valmiiksi. - Opettajaako syytetään aina
Ryhdistäyydy! kirjoitti:
kun et katsonut silmä kovana, millä pysäkillä muut jäävät pois tai et sitä huomannut. Kyllä normaali kymmenvuotias sellaiseen suoritukseen pystyy. Etsi vikaa omasta päästäsi.
Eivät lapset opi ikinä vastuuntuntoisiksi, jso joka asia tehdään heille valmiiksi.nuoremmatkin kulkevat bussilla tuon tuostakin vaikka minne ilman ongelmia.
- ihkuOPE
Opettajaako syytetään aina kirjoitti:
nuoremmatkin kulkevat bussilla tuon tuostakin vaikka minne ilman ongelmia.
Meillä ainakin oli aina koulussa ala-asteella tapana huolimatta siitä, oliko ensimmäisellä vai kuudennella luokalla, että opettaja laski kaikki oppilaat kun he astuivat bussista ulos ja bussikin lähti sitten vasta liikkeelle. En tiedä sitten, miten teillä muilla. On lukiolaisetkin opettajiensa vastuulla. Ei se ikää katso.
- ihkuOPE
Opettajaako syytetään aina kirjoitti:
nuoremmatkin kulkevat bussilla tuon tuostakin vaikka minne ilman ongelmia.
Niin ja ymmärrän myös sen, että nykyään ekaluokkalaisetkin jopa kulkevat yksin bussilla, mutta itse en ollut ikinä kulkenut yksin, kun ei siihen ollut tarvetta. Asuimme sadan metrin päästä ala-asteestani. Eikä se kyllä todellakaan yksin lapsen (huom. LAPSEN) vastuulla ole jäädä bussista pois koulupäivän aikana koulun reissulla oikealla pysäkillä.
Ainakin kaikki muut huolehtivat ja huomaavaiset opettajat samassa koulussa tulivat jokaiselle oppilaalle sanomaan erikseen, että pian jäädään tai valmistautukaa jäämään. Muutenhan opettaja olisi voinut lykätä koko luokan yksin bussiin ja sanoa, että "joo, jäätte siinä ja siinä ja sitte kävelette parin kilsan matkan tonne". Vanhempana pelkäisin ainakin itse laittaa lapseni tuollaisen opettajan valvonnan alaiseksi... Teistä en tiedä. Tai no edellisten viestien perusteella kyllä. - o+o+o+o+o+o+oo+o+o+o+o+o+o+o+ooo+++oo+
ihkuOPE kirjoitti:
Kyllä tommoset asiat jää päähän ja olinhan sentään 10-vuotias enkä 4 tai alle.
En usko, että naureskelin omiani luokkakaverini kanssa etupenkillä, koska emme tulleet kovin hyvin toimeen eli emme olleet kavereita. Ja kuten sanoin, tarkkailimme aika-ajoin, ovatko muut jo jäämässä pois bussista, pelkäsin silloin nimittäin jääväni bussiin niin kuin kävikin, koska en ollut ikinä kulkenut "yksin" bussilla. Kyllä tuollaiset "traumatilanteet" jää hyvin selkeänä mieleen.
Ja varpaani olivat MURTUNEET edellisen liikuntatunnin aikana, jossa opettaja oli näkemässä kyseisen tapauksen, kun koripallossa yksi pelaajista vahingossa potkaisee varpaitani pelikengät jalassa niin, että ne taipuvat väärään suuntaan ja ne turposivat ja muuttuivat sinisiksi ja terveydenhoitaja sanoi, että ne ovat murtuneet. Minulla ei ollut pelikenkiä, paljain varpain olin.
Seuraavalla liikuntatunnilla, kun opettaja käski osallistumaan, muistan sen hyvin tarkasti, eihän tapahtuneesta ole kuin n. 11 vuotta. En todellakaan istunut pelikentän reunalla enkä ollut lintsarilapsi, että sitä olisin erityisemmin toivonutkaan, vaan jouduin kävelyreissulle, vaikka kävely oli tuskaa eikä varpaissani ollut edes mitään tukisiteitä tms.
Eikä siinä bussiinunohduksessa mitään sinänsä ollut, jokainen ihminenhän tekee virheitä ja kun opettaja lähtee niin ison lapsilauman kanssa liikkeelle niin en yhtään ihmettele, jos joku hukkuu tai unohtuu. Mutta se, miten opettaja suhtautui koko tilanteeseen oli mielestäni naurettava. 10-vuotias kuitenkin on vielä lapsi eli ei täysin kykenevä huolehtimaan itsestään.
En kanna sen erityisemmin mitään kaunaa, mutta kylläs sitä nyt aikuisiällä tulee ajateltua noita asioita täysin eri perspektiivissä.Jos varpaasi kerran olivat murtuneet (terkkarin käsityksen mukaan), niin minkä ihmeen takia sinua ei oltu viety (vanhempien toimesta?) terveyskeskukseen tai sairaalaan niin, että varpaat olisi röntgenkuvattu ja lastoitettu/kipsattu? Täysin mahdotonta, että terkkari ei olisi ohjannut johonkin jatkohoitoon, ja ihmettelen kyllä, että vanhempasi eivät ole vieneet sinua lääkäriin. Kuulostaa hyvin epäuskottavalta!
- Eksynyt...
Mullekin sattui 20 vuotta sitten samantapainen juttu. Oltiin luokkaretkellä (ala-aste) Tukholmassa ja istahdin hetkeksi, kun ryhmä jäi jotain nähtävyyttä katselemaan. Kun sitten katsoin ympärilleni, olikin muu ryhmä kadonnut. En kuullut mitään "mennään" tms., jotta olisin havainnut itsekin jatkaa matkaa. Onneksi sitten sattumalta lähdin kävelemään samaan suuntaan ja löysin ryhmäni. Opettaja ei ollut huomioinut poissaoloani mitenkään.
- Järkyttynyt
Eksynyt... kirjoitti:
Mullekin sattui 20 vuotta sitten samantapainen juttu. Oltiin luokkaretkellä (ala-aste) Tukholmassa ja istahdin hetkeksi, kun ryhmä jäi jotain nähtävyyttä katselemaan. Kun sitten katsoin ympärilleni, olikin muu ryhmä kadonnut. En kuullut mitään "mennään" tms., jotta olisin havainnut itsekin jatkaa matkaa. Onneksi sitten sattumalta lähdin kävelemään samaan suuntaan ja löysin ryhmäni. Opettaja ei ollut huomioinut poissaoloani mitenkään.
Surkeeta sakkia. Ja täällä valitetaan tällaisista valtavista 20 vuotta vanhoista traumoista :) Pitäisi jo päästä niistä vaipoista eroon!
- ihkuOPE
o+o+o+o+o+o+oo+o+o+o+o+o+o+o+ooo+++oo+ kirjoitti:
Jos varpaasi kerran olivat murtuneet (terkkarin käsityksen mukaan), niin minkä ihmeen takia sinua ei oltu viety (vanhempien toimesta?) terveyskeskukseen tai sairaalaan niin, että varpaat olisi röntgenkuvattu ja lastoitettu/kipsattu? Täysin mahdotonta, että terkkari ei olisi ohjannut johonkin jatkohoitoon, ja ihmettelen kyllä, että vanhempasi eivät ole vieneet sinua lääkäriin. Kuulostaa hyvin epäuskottavalta!
Kahdessa pikkuvarpaassa oli hiusmurtuma, joten ei vaatinut terveydenhoitajan mukaan kipsausta eikä mitään röntgeniä. Muuten toki vanhempani olisivat asialle jotain tehneet. Parantui kun ei rasittanut, mutta kipeää teki. Lapset paranevat nopeasti, joten tuossa tilanteessa tuskin terveyskeskus olisi ollut tarpeen.
- puhuminen vapauttaa, kokeile
Järkyttynyt kirjoitti:
Surkeeta sakkia. Ja täällä valitetaan tällaisista valtavista 20 vuotta vanhoista traumoista :) Pitäisi jo päästä niistä vaipoista eroon!
Olet varmaan itse opettaja, kun niin toivot opettajien pysyvän kansakunnan kaapin päällä. Kyllä kokemuksistaan saa puhua ihan vapaasti, sitähän se keskustelu on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskallanko laittaa sulle viestiä?
Se viesti on tossa valmiina ja lähettämistä vaille valmis. Kun ei kauhee sti tunneta niin eipä sillä olisi niin väliä. S59832- 34795
Mies joka on oikeasti kiinnostunut
Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää125756- 92704
- 31622
- 40537
- 42519
Rauha, sopiiko
Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.71516Lehtikankaan oppilas kuolema
Mistä lie tyttöparka löytyny, mikä ajaa tekemään itsemurhan tuon ikäsenä 😞9512Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!
Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle63509- 45426
Nyt kaatuu Kuisla
Reima Kuisla hakee saneeraukseen – Joitakin velkoja on jo ulosotossa https://www.ilkkapohjalainen.fi/reima-kuisla-hakee24420- 57419
- 36417
Kunnanhallitus
Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.23408Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys
Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev104405- 72403
- 39403
- 35397
- 38394