keskeneräisyydessä?
Näetkö kauneutta
hajatelma
72318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
pyrkimystä kauneuteen.
Onko pyrkimys kauneuteen absoluuttinen päämäärä eli "pakko"? Onko matka ilman pyrkimystä tärkeämpi?
Pyrkimys ei ole pakko, mutta silti tarpeellinen.
Miksi? Mihin tarvitset pyrkimystäsi?
Pyrkimykseni on pyritty. Pyrkiä voi tavoite mielessä, mutta silloin se tavoite paljastuu sellaiseksi, mikä ei ole ollut pyrkimyksen arvoista. Pyrkiä voi myös tietämättä sitä, että pyrkii ja tietää saa vasta pyrkimyksestä pyrkimyksen loputtua...
Pyrkimyksesi ei siis lopu pyrkimällä. Se ei lopu tavoitteeseen pääsemällä, koska tavoite ei ollut pyrkimyksen päämääränä alkujaankaan. Olemassa olossasi tässä hetkessä olet pyrkimyksesi saavuttanut? Siinä sen kauneus, keskeneräisyydessä.
Siinä sen salaisuus...
Täysi malja ei ole keskeneräinen. Tai onko?
Malja vastaa niinkuin sitä katsot, kuten sen puhua annat.
Ei se vastaa tai vastaamatta jätä..
Salaisuus on maljasi kauneudessa, huuliesi koskettaessa sen kantamaa nimetöntä hiljaista totuutta. Ei valmista vielä mutta ilman tavoitetta, ilman pyrkimystä ohi olemisen.
tiedät...
keskeneräisyydessäkin. Kauneushan ei ilmene vain täydellisyydessä.
Täydellisyys, mitä se on? Onko sitä?
...olla.
Pyrkimystä täydellisyyteen on, mutta aina jossain kohtaa kohtaa virheen.
Siksi virheettömyys ei ole täydellisyyttä.
Keskeneräisyydessä on kauneutta.
Oikeastaan kaikessa on kauneutta, kun sen osaa nähdä.
Kaikki, mikä ei ole koskaan valmista, on kauneudessaan ylittämätöntä.
Tuosta tuli mieleen Dave Lindholm... olikohan se pieni ja hento ote?
On. Hiljaisuus on älykkyyttä.
ei ikinä ole valmis, se pysähtyy aina mielenkiintoiseen kohtaan.
Kenen mieltä se kohta eniten kiihottaa, taiteilijan vai katsojan?
harvemmin tietää kyseessä olevan keskeneräinen työ, ellei sitä hänelle kerrota.
Maalaus ei ole koskaan valmis maalaajalle. Aina löytyy jotain korjattavaa.
Katsojan näkemänä taiteen sisämykset avautuvat raadollisempana kuin mestarin itsensä.
sehän on kesken. Silloinhan se on mitätöntä.
Hyväksyn. Olet päämääräkeskeinen, siksi näköalaton.
valmiista saa rahaa, keskeneräinen tee muutakuin käy kukkaron päälle. Muuta minen ymmärrä.
Tavoiteessasi ei ole mitään häpeällistä, maailmamme harvoin näkee kauneutta keskeneräisessä, saati antautuu sen vieteltäväksi.
kyllä. Keskeneräinen muuttaa muotoaan jatkuvasti ja on jo itsessään prosessina kiehtova.
Onko mielestäsi muodonmuutoksessa kauneuden ydin? Liike on kiehtovaa, muutos ihmisiä kauhistuttavaa.
En ole vielä keksinyt alkaa pohtia, missä kauneuden ydin mielestäni piilee, tai onko mitään sellaista olemassakaan kuin kauneuden ydin. Voiko kauneutta tolleen viipaloida ja kategorisoida muutoin kuin missikisoissa yms. valitse vaihtoehdoista kaunein -jutuissa yleensä.
Muutos on kiehtovaa, joten lienenkö sitten ihminen ollenkaan. Muutosta tulee tavoitella, muuten ei ole kehitystä, mikä taas olisi varsin kauhistuttavaa.
Anteeksi että tungen tähän väliin.
Ei muutos ole itsestäänselvä tarkoitus. Se tulee jos siihen on haluja. Kauneus näkyy vain sellaisessa tilanteessa kun se tässä olemassa oleminen, hetki ja ehkä muutoskin kumpuaa sydämestä.
Kauneutta on myös siinä että ihminen jää muuttumatta. On olemassa.
Muutosta tapahtuu koko ajan tavoittelematta, ellei sitä estä. Kehitys voi olla kauheata, mikäli se on ainoastaan muutoksen tavoitteena. Ihmisen on vaikea sietää muutosta, vaikka ympärillä se on alati jatkuvaa ja liikkeessä koko ajan.
Olemassaolo on kauneutta, eikä muuttumisen tavoittelu tee olemisesta täydempää. Muutos, mikäli ihminen siihen tuntee tarvetta tapahtuu, kun sille antaa tilaa ja luvan toteutua.
Miten mielestäsi muutosta voi estää? Miten voit estää, ettet esim. sinä itse muutu koko ajan? Tavoitteellista muutosta sen sijaan tulisi jokaisen älykkään yksilön tavoitella. Itseään voi aina kehittää ja on vaikea arvostaa sellaista ihmistä, jonka tavoitteisiin kehittyminen ei kuulu. Tässä nyt mentiin kauneudesta jo pois, mutta ei sen kai niin väliä.
Mitä soopaa!
Olen samaa mieltä. Mitä tähän voisi enää lisätä? Ei mitään.
Jokainen kehittyy kaikesta huolimatta, mutta tämän päivän kiivas ja liian voimakas "kehittymisen" vaatimus tekee joistain ihmisistä vastentahtoisia kehitykselle. Silti hekin ovat kauniita ja tärkeitä ihmisiä. Sen kehityksen pitäisi tulla omasta itsestä, ei muiden vaatimuksesta.
Totta joka sana.
on kaunis ja keskeneräinen. Noin yhtenä esimerkkinä.
Kyllä. Itsellänikin kävi lapsi ekana mielessä, kun ryhdyin tähän vastaamaan.
Tämä oli juuri sitä, mitä aloituksessa hainkin. Lapsen keskeneräisyys, valmistumattomuus, avoimuus - kauneus. Mitä meille aikuisille tapahtuu kun annamme sen herkkyyden tuhoutua ja iskostamme itseemme tavoitteet ja päämäärät, huomaamatta että oleminen tässä on kaikkein kauneinta.
on syntyessään tabula rasa, johon vanhemmat alkavat kirjoittaa toiset kauniimmalla ja toiset vähän rumemmalla käsialalla. Sillä käsialalla on suuri merkitys miksi lapsi muotoutuu yhteisön asettamien odotusten ja paineiden lisäksi.
Ihan vaan mielenkiinnosta lisäys. Kirjoitit muutoksen estämisestä. Miten lapsi voisi estää muutoksen?
Siksi ihmettelenkin useasti, miksi aikuinen ei anna lapsen opettaa itseään? Lapsen leikin ja liikkumisen seuraaminen kertoo kaiken viisauden minkä aikuinen matkallaan menettää.
se mene niin. Me opimme lapsislta vähintään sen minkä he oppivat meiltä, jos emme opi enemmänkin.
Ymmärsit sanani väärin, koska tahdot niin ymmärtää. Muutoksen estämisellä tarkoitin juuri sitä mitä ihminen saattaa tehdä asettumalla esteeksi, asettamalla esteitä.
Harva oppii sitä vähintäkään. Jos asiat olisivat, kuten kuvasit, maailma olisi hyvin toisennäköinen.
Esimerkiksi vain olemalla, mikä ei ole ihmisen luonnollinen olotila. Elämänvirrasta sinä varmaan höpäjät, mutta siinä myötävirtaan uiminen ei estä älyllisiä päämääriä, eikä ne ole mitään esteitä.
Älylliset päämäärät on kirosana minun korvissani. Se on juuri se este, mihin sinäkin lankesit.
Joskus pelkkä oleminen riittää. Sen pitäisi olla kaikille selvää ja hyväksyttyä.
Jos ja kun ei jaksa, riittää että on olemassa.
Kunnes jonain päivänä taas jaksaa vähän enemmän...
Olemme erilaisia, se on kaunista ja rikasta jo itsessään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ei akateemiset kukat ole yhtään sen vähemmän kauniita, vaikka älyllinen vaatimus niissä onkin.
Tämän sosiaaliturvan tason yhteiskunnassa se onkin sallittua, vaikka kokoomus sitä aika kieroon katsoo.
Annetaan vain. Vaatimus ja kauneus ei kulje käsitysten.
mitään. Lapset vain ovat aikuisten ympäröimiä, ja sinä päivänä kun meidän jokaisen lapsesta kasvaa "aikuinen" niin toivottavsti meistä jokainen kysyy silloin itseltämme "miksi tapoimme lapsesta lapsen".
En ajatellut erityisesti niitä jotka joutuvat tukeutumaan sosiaaliturvaan. Moni työssä käyvä ihminen kokee itsensä riittämättömäksi ja silloin olisi hyvä että joku sanoisi tämän: riittää että olet olemassa ja teet sen mihin kykenet.
Miksi nykyään työstä ei saa muuta kuin pahaa mieltä? Ennen vanhaan työstä sai tyydytyksen kun sen kunnolla teki ja kaikki kunnioittivat sitä. Nyt työtä arvostetaan vain jos on ns. arvostetussa ammatissa.
Etpä niin, mutta minä ajattelin eikä siinä ole mitään väärää. Minulla on tapana ajatella myös heikompiosaisia, jollaiseksi hyvin helposti tippuu, jos ei tottele nykymantraa "tulos tai ulos".
Olen samoilla linjoilla, mutta säikähdin ja puolustauduin. Oletin myös saavani sarkasmia osakseni taholtasi. Ei näitä juttuja kovin moni ota vastaan ilman epäilyjä...
Nohh, meni yli kaiken.
Kätellään?
Ei tätä nyt niin vakavasti tartte ottaa kai :) mutta toki tartun ojennettuun käteen. Kunhan suutani soittelen ajankuluksi, kun pidän taukoa tutkimuksen kirjoittamisesta. Mä olen ihan harmiton ja pohjimmiltani hyväntahtoinen hyypiö :)
Huomasin kyllä että olet ajattelevainen ihminen.
Hyypiöitä kai me kaikki?
Hyviä vointeja kuitenkin sulle tulevaisuuteen.
Onko oikeasti edes olemassa mitään valmista.
Heräsit juuri oikealla hetkellä. Ruoka voi olla valmista syötäväksi, viini juotavaksi, oikealla hetkellä jokin voi olla. Ihminen luulee saavuttavansa muutakin valmista tekemällä loppuun, viimeistelemällä, hiomalla. Kunnes työ alkaa alusta...
Se että jokin on jollain hetkellä parhaimmillaan, ei silti välttämättä tarkoita valmiutta.
Kaikki on aina epätäydellistä ja täydellisyys pakenee sitä lähestyttäessä.
Niin pakenee ja ihminen edelleen erehtyen luulee valmista pitelevänsä.
nähdä rumuus valmiissa? Ja mikä on edes valmista koskaan?
Ei vastakohtia vaan avoin kysymys, näetkö?
näit kysymyksessäni vai näitkö mitään? Entäs tässä?
Juuri keskeneräinen on kaunista. Valmis on tylsä, rajattu, ohi. Keskeneräistä työtä/ihmistä/asiaa voi rakastaa. Valmis on tavallaan kuollut.
Kyllä, näin on. Kauneudessa on rakkautta keskeneräisyyteen. Kuolijastakin riippuen, toisten kohdalla keskeneräisyys alkaa puhua ja puhutella vasta elämän loputtua.
Mieluiten sen soisi kyllä näkevän valmiina:
http://www.numba-tu.com/Barcelona 2002/Sagrada Familia/Pages/Image72.html
Niin. Roomaakin rakennettiin hartaudella ja haureudella ja no, valmistahan siitä tuli:
http://moyell.com/Forum.jpg