Pieni hento ote
tuo suven tuulahdus oli välillämme
kun syliimme silloin uinahdimme
yön kultaisessa lehdossamme
kosketimme kätkyeessämme
sisäistä pikkulastamme
jotka seilasivat tunteittemme
viidakoissa sen harjanteilla
ja syvänteissä hippusina aaltoillen
kuin salaa päivällä koskettamatta
kaipuumme avattua vuodettamme
joka palaen yön tunteina kipinöiden
tyydytti rauhattomuuden tyrskeemme
tämä sisäinen lapsemme lipui
suven kehdossaan hiljaa
haipuen tähän tyveneen
tämän syys yön huomaan
aamun tunneille herämään
hellää kuin toisiaan koskematta
suudelmien tuulilla
taivaan ja maan särkyviä pisaroita
tuulen pauhuissa pudoten
paljon suuria tunteita samoaa
päivissämme ilmavirtojen
saatossa maailmojen äärille
kestääkö tyvenet että myrskyt
mielenaaltojemme pikkulapsemme
joka sykkien lainehtii
elämänvirtojemme ulapoilla
satamaansa etsien
- Eläen !
tuo suven tuulahdus oli välillämme
kun syliimme silloin uinahdimme
yön kultaisessa lehdossamme
kosketimme kätkyeessämme
sisäistä pikkulastamme
jotka seilasivat tunteittemme
viidakoissa sen harjanteilla
ja syvänteissä hippusina aaltoillen
kuin salaa päivällä koskettamatta
kaipuumme avattua vuodettamme
joka palaen yön tunteina kipinöiden
tyydytti rauhattomuuden tyrskeemme
tämä sisäinen lapsemme lipui
suven kehdossaan hiljaa
haipuen tähän tyveneen
tämän syys yön huomaan
aamun tunneille herämään
hellää kuin toisiaan koskematta
suudelmien tuulilla
taivaan ja maan särkyviä pisaroita
tuulen pauhuissa pudoten
paljon suuria tunteita samoaa
päivissämme ilmavirtojen
saatossa maailmojen äärille
kestääkö tyvenet että myrskyt
mielenaaltojemme pikkulapsemme
joka sykkien lainehtii
elämänvirtojemme ulapoilla
satamaansa etsien
- Eläen !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sisäinen kakara
minussa
herättää silkkaa
kauhua
täällä kaukana
viidakossa
olen turvassa
leijonien luona
satamassa on laiva
valmiina
seilatakseen
kymmeniä paluumatkoja
tälläkertaa taidan
kuitenkin
ne kaikki yksitellen
missata
Tällaisen leikkimielisen vastarunon sai runosi minussa aikaan:)
Hyvin olet kirjoittanut:)
Yritin tällä kirjoituksellani luoda parisuhteen
molempien osapuolien sisäisiä pikkulapsia
kuin niiden liikehdintää ajan saatossa
mielenmaailmojen tunnelmoinnissa.
Suoraan sanottuna eräänlainen "pakkopulla"
runo kuin väkisin väsätty kun yritin sommitella
sanoja että sanamuotoja ja suhteen tunnelmilla
luoda jotain... tälläiseksi se lopulta muodostui.
Kuin yön rajatilojen että unien välimaastoissa
ottamassa päivien askareista mittaa jota yöntunteina
kuin lähentymällä toisiaan syliinsä että kuinka tärkeitä
sittenkin - toinen toiselleen - voivat kuitenkin olla.
Tuo - pieni hento ote - alkuna ehkä osoitus tämän
runoni sisällöstä,enkä oikein osaa sanoa että onnistuinko
osoittamaan sitä mikä oli ehkä lopullinen tarkoitukseni.
Kuin ehkä tiivistäminenkin olisi ollut paikallaan.
Sinulle - Kiitos - kommentistasi ja olkoot syksysi värikäs.
Olla kahden sylikkäin
syvissä tunteissa lähekkäin
kaivaten -
ja löytäen rauhan sataman
sisäinen pieni olemus
herää huomaamaan
tunteiden suuruuden
sen syvyyden ja tärkeyden aistimaan
etsien -
ja varmaan myös, löytäen?
Runosi oli, hmmm... en tiedä, mutta hyvä oli kuitenkin!
Tämä kuin suhteen karikko ja vahvuus - kun koettelemus - astuu
sisään ottamaan mittaa sen kestävyydestä arjesta kuin kuvioista,
jota valve/-unitilojen levollinen tunne kuin osoittaisi että kaikki
ei ole menetetty,vaan syli joka pyytää toistaan syliinsä sitomaan
vahvuuden : entistä vahvemmaksi kestämään Rakkauden arjen.
Yritin tarkoituksella luoda tunnelman tällä tavalla ehkä vain liian
vaikealla tavalla mikä ei aukea helpolla lukijoille että useinkin minä
tämän vaikeimman kautta näitä yritän tehdä.
Kiitos Sinulle tästä kommentistasi kuin paljon lämpöä sydämeesi
kuin mieleesi tässä syksyssä.
Kiitos kauniista runostasi.
Syyspäiviä ihanis sinne jonnekin.
Hei Margi - Kiitos sanoistasi ja syyspäivissä on monenlaisia
tunnelmia niin arkeen kuin Juhlaankin,vähän kuin runoni
tunnelmaltaan elämän eri tiloissa vaihdellen kestävyyden rajoilla.
Lämpimiä syys hetkiä koleudesta huolimatta Sinulle
eväsreppu täydeksi niitä ammentaa - Kiitos Sinulle !