mielestäni sitä ei ole enää, se ei tule takaisin, teon ei tarvitse olla edes suuri jos se tapahtuu sekä fyysisellä että henkisellä puolella. pahin henkinen nöyryytys miestä kohtaan on se minkä nainen ainoastaan voi tehdä. siitä ainoa tapa nousta takaisin itseään kunnioittavaksi mieheksi on hyljätä huorin tehnyt ja aloittaa alusta. aika voi parantaa ja ihmiset voivat muuttua ja luottamuksen voi saada takaisin, mutta miehen itsetunto ei palaa ennalleen ennen kuin nainen on vaihdettu uuteen.
miehen itsetunto pettämisen jälkeen?
tmmp
123195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei, kyllä aikuisen miehen itsetunnon pitäisi palata. Vaikka välillä tulee turpiin, pahastikin, mies nousee ylös ja seisoo ja kävelee omilla jaloillaan, vaikka olisi kuinka liitossa naisen kanssa. Onko se miehekästä, että nainen ratkaisee tämänkin asian miehen puolesta?
On aivan toisista asioista kiinni, jatkaako saman naisen kanssa vai alkaako uuden suhteen. Virheitä voi sattua ja niitä voi antaa anteeksi. Unohtaminen on vaikeampaa. Naiset toimivat ihan samoin. Luuletko, etteivät lukuisat naiset joudu kestämään samaa tuskaa, vaikka päätyvät jatkamaan liitossa pettäjän kanssa?
Aikuisena miehenä en pidä erityisen miehekkäänä sellaista, ettei kestetä mitään. Kyllä minuakin on nainen pettänyt, se oli kova isku, mutta itse siitä toivuin. Päästin naisen ehkä turhan helpolla, mutta olisi kusipäistä ja epämiehekästä muistutella asioista ja velloa itsesäälissä.
"Onko se miehekästä, että nainen ratkaisee tämänkin asian miehen puolesta? "
miehekästä? itseensä luottaminen ja päättäväisyys on miehekästä, jämäkkyys ja tahto ovat miehekästä. nyt puhuttiin itsetunnosta, eli siitä herkästä femiinistä puolesta miehessä, joka on yleensä piilossa siihen asti kunnes nainen herkkyydellään sen avaa miehestä. ei sekoiteta itsetuntoa ja itseluottamusta toisiinsa.
"Aikuisena miehenä en pidä erityisen miehekkäänä sellaista, ettei kestetä mitään."
miksi pitäis kestää, jos se on kestämistä mitä pointtia sitä on jatkaa?
Hienoa että olet voinut antaa antéeksi vaimollesi, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Sanot vaimosi syrjähyppyä virheeksi ? Miten niin virhe ? Virhe on jotain sellaista, joka tehdään tavallaan vahingossa ja erehdyksessä. Voi tulla vaikka laskuvirhe tai arviointivirhe, mutta pettäminen on aina tietoinen teko ja valinta. Sellaista ei tehdä vahingossa. Eli ei mikään virhe.
..kin valinnasta voi käyttää nimitystä "virhe" jos se jälkeenpäin osoittautuu huonoksi valinnaksi.
Kuten kirjoitit, ihmiset voivat muuttua, anteeksi voi antaa ja luottamus palautua, mutta itsetunto ei palaa. Olen nainen ja joutunut petetyksi ja koen ihan samoin kuin sinä.
Mieheni petti minua useamman vuoden saman naisen kanssa. Eli suhde oli sekä fyysinen että henkinen.
Mies pakon edessä tunnusti ja siitähän alkoi sitten katuminen. Vannoi rakkautta ja uskollisuutta? Kävimme pariterapiat, yksilöterapiat, mies viihtyi kotona, teki kaikkensa, että minun olisi hyvä olla. Lasten takia yritimme ja lopulta jotenkin annoin periksi..ja anteeksi. En ole varma, voinko luottaa mieheeni vieläkään, vaikka hän vaikuttaakin muuttuneen. Jokatapauksessa olemme yhä yhdessä kolme vuotta tapahtuneen jälkeen.
Kulissit siis kunnossa kaikilta muilta osin, paitsi minun itsetuntoni kanssa. Sitä ei enää ole. Joka kerta kun mieheni koskee minuun , tunnen kuvotusta. Olen yrittänyt laihduttaa, pitää itsestäni huolta, meikata, käydä kampaajalla, laittaa kynsiä, jotta tuntisin oloni paremmaksi. Ei auta. En pysty nauttimaan itsestäni, en vartalostani, en miehestäni. Tunnen itseni häväistyksi ja likaiseksi. Mieheni halusi jotain muuta enemmän. Niin paljon, että oli valmis tuhoamaan minut ja perheeni.
Olen miettinyt, että ainoa keino saada itsetuntoni ja naiseuteni kohoamaan on jonkun toisen miehen sylissä. vajoan siinä samalla tasolle kuin mieheni- mutta niin makaa kuin petaa.
Olisi pitänyt erota. Ehkä vielä eroankin. Ei tällälailla voi elää.
Joten ymmärrän sinua aloittaja täysin.
Tunnen syvää sympatiaa sinua kohtaan, en voi muuta kuin sanoa, että jaksamista. Meillä ollaan samankaltaisessa tilanteessa, aikaa tapahtumasta on vain kulunut vähemmän. Miehellä oli pitkään kestänyt salasuhde, jossa seksillä oli sijansa, mutta muutakin suhteeseen kuului. Pariterapeuttimme on hyvä, mutta silti tuntuu, että tulee kestämään ikuisuuden ennen kuin tavoitamme olennaisen - jos tavoitammekaan. Minä tunnen myös itseni häväistyksi - meidän asioitamme, meidän intiimejä yksityiskohtiamme on vuodettu ulos, inhoan sitä. Meillä mies ei ole vannonut rakkauttaan tai koettanut hyvitellä, sekin askarruttaa... Tässä nyt kuitenkin olemme, itsetuntoni ei ole juuri nyt paras mahdollinen, mutta vielä tästä nousen....
Niin se on, se mitä on tapahtunut on suhteellisen "helppo" käsitellä ja työstää. Mutta mitä se kaikki tekee petetyn itsetunnolle on jo aivan toinen asia. Se on kova ja vaikea pala kun ihmiseltä viedään arvo ja nöyryytetään pahimmalla mahdollisella tavalla. Kaikista rakkaimman ihmisen toimesta.
Itse kamppailen sen kanssa myös. Tapahtuneet ovat tapahtuneet, ne kestän jo, mutta tämä oma pää... Sen kanssa on välillä niin sietämättömän vaikeaa.
Tästä on vaan pakko nousta. Ja rakentaa uutta itsetuntoa. En halua, että itsetuntoni on kiinni kenestäkään toisesta ihmisestä. Ehkä tämä on sitä kasvamista.
Tuttua,kun näin mieheni kakkosen silmästä silmään oli se kamala järkytys.Sen jälkeen en ole kunnolla edes voinut koskea mieheen,oksettaa.Juuri tuo häväistys,koko yhteinen elämä häväisty,poljettu lokaan.
Ei ne pettäjät ajattele mitä toiselle,puolisolleen,tekevät jutuillaan.
nämä on oikesti ihmisten kertomuksia todellisuudesta, mitä miehillä on enää annettavaa vaimoille, miten tällaiset hirveydet saisi loppumaan? Minunkin lapsen isä syö kahdella kädellä. Tuskin tällaisena rauniona kelpaan enää kenellekkään.
voi miten samanlaista olotilaa elät kun minäkin.Meillä myös noin 3 vuotta tapahtuneesta,ja vielä mietin teinkö oikein jäädessäni pettävän mieheni kanssa.Mies ei eroa halunnut,en liioin minäkään.Mutta hän olisi ollut vapaa lähtemään,meillä ei noita yhteisiä lapsia eikä yhteisiä velkojakaan ole joten mikään ei olisi pidätellyt miestä lähtemästä.Mutta molemmat halusimme yrittää,eikä siinä mitään,mieheni on kyllä todella paljon tehnyt töitä sen eteen että voisin luottaa häneen.Mutta niin kun sinäkin itsetuntoni on täysin nollissa.Menin silloin todella huonoon kuntoon joka tavalla laihduin silmissä,olin kuin kävelevä ruumis,siinä oli lähtö lähellä jos en apua olisi hakenut.Mutta mistä apu että se itsetunto kohenisi,ettei aina katsoessa itseään tule se paha olo,mikä minussa oli vikana kun en riittänyt.Ja samanlailla kun mieheni minua koskettelee minua etoo ja kaikki palaa niin elävästi mieleen,ja häpeän jotenkin itseäni.Olen kyllä muuten onneksi saanut itseni kuntoon pystyn syömään ja nukkumaan mikä silloin oli aivan mahdotonta.Mutta se itsetunto ei kohene tunnen itseni tosi arvottomaksi ja riittämättömäksi mitä tehdä että saisi sen itse tunnon takaisin.Mutta kertaakaan ei mieleeni ole tullut että saman tempun hänelle tekisin,mitä se auttaisi.Enkä edes pystyisi menemään sänkyyn kenenkään muun kanssa,siinäkin sain tehdä tosissaan töitä että kaiken jälkeen pystyin mieheni kanssa niitä hommia hoitamaan.Enkä voisi rakastamalleni ihmiselle muutenkaan tehdä mitään niin kamalaa että pettäisin,kyllä jostain täytyy löytyä konsti millä sen itsetunnon saisi palautettua.Ja se on varma että samalle tasolle missä se oli niin kuin luottamuskin niin ei samanlaiseksi enää palaa.Mutta olen tässä ajatellut että ehkä se aika auttaa siihenkin.Toivon sinulle voimia niin kun itsellenikin että sen saisimme molemmat vielä takaisin.
Älä ota vakavasti! Lainaan erään miesystäväni sanoja: "Ei se mihinkään siitä kulu, pesun jälkeen se on taas käyttökelpoine!" No mieti edes.
naiset, joilla itsetunto kateissa: olette upeita naisia kaikki! Kestää aikansa kun itsetunto palaa, mutta kyllä se sieltä tulee ja paljolti on asia itsestänne kiinni.
Itse olen kokenut miehen salasuhteen ja kakkosen sorkkimiset, nyt menossa vaihe, että yritetään päästä yli, en tiedä pystynkö jatkamaan.
Aluksi tunsin itseni maailman rumimmaksi ja vikoja oli itsessä, vaikka muille jakaa. Nykyisin ajattelen näin, että olen ihan mukiinmenevän näköinen, että tuskin pettäminen ulkonäöstä on ainakaan kiinni. Onhan minulla raskausapia, mutta koen olevani niistä ylpeä, onhan minulla lapsia! Olen nähnyt kakkosen ja tunnen hänen luonteensa, joten sillä puolella olen ainakin kauniimpi paljon tätä kakkosta. Juu, kakkonen käy kosmetologilla ja manikyyrissä ja on vimpan päälle vaatteet, mutta samalla lailla hänellä on silmäpussit silmien alla kuin minulla, jopa enemmänkin ja sen kakkosen nalkutus kuuluu naapuritaloon saakka. Minun silmissäni kakkonen ei ole sen kummempi ulkonäöltään, ihan tavallinen keski-ikäinen nainen. Katkeruus on vielä syönyt kaiken ja minä tunnen, että päihitän hänet jokaisella osa-alueella. Ei rahalla saa kaunista sydäntä, vaikka kuorta kuinka hoitaisi. Kaikesta näkee, että hän yrittää olla jotakn enemmän kuin on, mutta loppupeleissä on jo niin heikoilla, että sortuu minä päivänä tahansa.
Olkaa naisia ja hoitakaa itseänne, minäkin kyllä lakkaan kynsiä, laitan tukkaani ja meikkaan joka aamu, ehkä nyt vielä vähän enemmän kuin ennen käryä. Teen sen itseäni varten ja teen juuri sitä, mistä tulen onnelliseksi. Ostan vaatteita enemmän kuin vuosiin ja tykkään laittautua. Olen nainen ja se saa näkyä ja olen ylpeä itsestäni, etten ole sohlannut elämääni niinkuin mieheni tai tämä kakkonen. Voin hymyillen huulet punattuna lähteä ulos, tietäen, että se on aitoa hymyä ja tulee sydämestä! Voin olla hyvillä mielin siitä, etten ole loukannut ketään, valehdellut vuosikausia ja minun perusarvot elämässäni ovat kunnossa. Ja pidän nisitä kiinni. En kilpaile kenenkään kanssa, en kakkosen, koska tiedän, että olen häntä ylemmällä tasolla. Siitäkin huolimatta, että hän nöyryytti minut pohjamutia myöden ja minun oli tehtävä paljon työtä sen eteen, että pääsin siitä mudasta ylös. Kakkonen on menettänyt "kasvonsa", minä en ole.
Joten pää pystyyn naiset, olkaa naisia, te olette niitä naisia, joilla on sydän täyttä kultaa!
Ostakaa kauniita vaatteita alusasuja myöden, laittakaa pää pystyyn ja hymyilkää, se jos mikä tekee naisesta ja yleensäkin ihmisestä kauniin. Voi olla jopa teidän miehillenne yllätys, kun muutatte asennettanne; ette ole enää itsesäälissä rypeviä naisia, vaan kauniita, ihania naisia, joilla sydän on puhdasta kultaa.