Luin tässä äskettäin kirjasta ”Kaikki huono on hyväksi”, että ihmisten älykkyys on viimeisen sadan vuoden aikana kasvanut huimasti, niin että testejä on täytynyt koko ajan rukata vaikeammaksi. Mahtaako tuo pitää paikkansa? Miksi havainnot sitten eivät tue tuota väitettä, vai onko älykkyys viimeisten parin vuosikymmenen aikana kääntynyt laskuun?
Moni koululaisten kanssa työskentelevä tietää tilanteen, mutta heillä ei ole sille selitystä eikä ratkaisua. Mikään ei tunnu sujuvan enää kuten ennen. Taitoluistelun harrastajilta ei 8-vuotiaana enää onnistu samat temput, jotka ennen olivat sen ikäisille itsestään selviä. Eikä matematiikassa. Eikä äidinkielessä. Kaikenlaiset häiriöt ja oppimisvaikeudet ovat lisäntyneet. Erityisopettajien määrä on kymmenkertaistunut.
Eikä oppilaille anneta enää koulusta edes kunnon todistusta, vaan on sanallisia arviointeja, joka on kyllä Suomen koululaitoksen turhin, epäonnistunein ja surkein keksintö. Kohta oppilailta varmaan vain kysytään ”miltä tuntuu” ja ”ahdistaako”, ja siinä on oppilaiden todistus. Ennen todistuksessa oli numeroasteikko 4-10, ja siitä näki heti mummokin, että jos arvosana on 4 ta 5, niin oppilas on HUONO ja jos se on 9-10 niin oppilas on HYVÄ. Yksi numero kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja samalta lapulta näki koko ala-asteen numerot luokilta 1-6 eli näki missä edistyy ja missä ei. Nyt noita irtolappuja on siellä täällä eikä niistä kukaan saa kokonaiskuvaa. On yhteismitattomia sanallisia asteikkoja, joissa huonoin vaihtoehto on käsittämätön ”tarvitsee ohjausta”. Typerää roskaa. Niin kuin eivät kaikki koululaiset tarvitsisi ohjausta.
On kaikenlaista itsearviointia ja tavoitteen asettamista. Heikot oppilaatkin saavat erityisluokalla hyvän arvosanan, koska heille on asetettu pienempi tavoite. Esimerkiksi englannin kielessä tavoite voi olla oppia 10 sanaa. Näin arvosanoja ei voi enää edes vertailla keskenään.
Miksi nuorilta ei sitten onnistu samat asiat kuin heidän vanhemmiltaan? Miksi esimerkiksi nykyajan 8-luokkalaisten matematiikan tehtävät olisivat olleet huippuhelppoja entisajan 8-luokkalaisille?
Moni koululaisten kanssa työskentelevä tietää tilanteen, mutta heillä ei ole sille selitystä eikä ratkaisua. Mikään ei tunnu sujuvan enää kuten ennen. Taitoluistelun harrastajilta ei 8-vuotiaana enää onnistu samat temput, jotka ennen olivat sen ikäisille itsestään selviä. Eikä matematiikassa. Eikä äidinkielessä. Kaikenlaiset häiriöt ja oppimisvaikeudet ovat lisäntyneet. Erityisopettajien määrä on kymmenkertaistunut.
Eikä oppilaille anneta enää koulusta edes kunnon todistusta, vaan on sanallisia arviointeja, joka on kyllä Suomen koululaitoksen turhin, epäonnistunein ja surkein keksintö. Kohta oppilailta varmaan vain kysytään ”miltä tuntuu” ja ”ahdistaako”, ja siinä on oppilaiden todistus. Ennen todistuksessa oli numeroasteikko 4-10, ja siitä näki heti mummokin, että jos arvosana on 4 ta 5, niin oppilas on HUONO ja jos se on 9-10 niin oppilas on HYVÄ. Yksi numero kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja samalta lapulta näki koko ala-asteen numerot luokilta 1-6 eli näki missä edistyy ja missä ei. Nyt noita irtolappuja on siellä täällä eikä niistä kukaan saa kokonaiskuvaa. On yhteismitattomia sanallisia asteikkoja, joissa huonoin vaihtoehto on käsittämätön ”tarvitsee ohjausta”. Typerää roskaa. Niin kuin eivät kaikki koululaiset tarvitsisi ohjausta.
On kaikenlaista itsearviointia ja tavoitteen asettamista. Heikot oppilaatkin saavat erityisluokalla hyvän arvosanan, koska heille on asetettu pienempi tavoite. Esimerkiksi englannin kielessä tavoite voi olla oppia 10 sanaa. Näin arvosanoja ei voi enää edes vertailla keskenään.
Miksi nuorilta ei sitten onnistu samat asiat kuin heidän vanhemmiltaan? Miksi esimerkiksi nykyajan 8-luokkalaisten matematiikan tehtävät olisivat olleet huippuhelppoja entisajan 8-luokkalaisille?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kouluissa. Häiriköt ovat tunneilla äänessä, jolloin he pilaavat myös opiskelusta kiinnostuneiden mahdollisuudet pärjätä. Suurin osa tunnista kuluu siihen, että opettaja yrittää vängätä hölösuut hiljaisiksi. Lisäksi median ruokkima ihanne "imbesillin, mutta hyvännäköisen elämästä" tekee tuhonsa. Ihmiset ovat pohjimmiltaan älykkäitä, etenkin tekniikan hallinnassa, jota tulee väkisin treenattua.
Yleissivistys ja maailmankuva ovat laajempia kuin 100 vuotta sitten. Se johtaa parantuneeseen koulutukseen ja avoimeen sähköisen viestinnän maailmaan ja sen tulvaan, myös kouluissa.
Älykkyys? Tuskin se on opetusmetodeistakaan kiinni. Opetusmetodit ja materiaalit ovat laadukkaita. Suomalaista koulutusta pidetään yhtenä maailman parhaimmista.
Oikeastaan maailma on liian avoin ja informaatiota on liikaa. Lapsi tai edes aikuinenkaan ei jäsentele kovin hyvin kokonaiskuvaa, saati sitten osaa valita siinä omaa lahjakkuusaluettaan.
Koulutus on muotoutunut yhteiskuntakasvatukseksi tai humaaniksi globalisaation jäsentelelijäksi, ainakin painottaa sitä kaikkien opetuaineidensa lävitse, vai?
Toki on. Katsokaapa Picasson ja Salvador Dalin taiteiden kehittymistä vuosien varrella.
Kaikki aiheet olivat helposti tunnistettavissa mitä niillä tarkoitettiin. Mitä taitavammaksi
taiteilija on tullut sen hienommiksi ovat linjat, värit ja herkemmiksi vivahteikkaat vedot.
Samoin ihminenkin on kehittynyt vuosien varrella. Tekoäly on tunneälyä tärkeämpi.
Ihminen on onnistunut väärentämään itsensä niin ettei sitä enään itsekkään ymmärrä.
En usko, että älykkyyden tason muutoksiin / tai älykkyyden kohdentumiseen vain joillekin osa-alueille on mitään yksittäistä syytä.
Nykyajan ihmisen ruokavalio poikkeaa entisajan ruokavaliosta paljon ja ihminenhän on kokonaisuus, jossa puutostilat / liikasaannit näkyvät mm. hermotoiminnassa.
Itse suhtaudun myös epäillen lisäaineisiin, joita nykyään saamme paljon enemmän kuin ennen. Mikseivät nekin saata pikkuhiljaa häiritä aivotoimintaa.
Kun sitten häiriintyneeseen hermotoimintoihin lisätään suppea-alainen harrastaminen, opiskelu ja käytönnön harjoitukset, niin ihminen kehtíttyy joissakin osa-alueissa todella taitavaksi vähän samaan malliin kuin autisteilla on savant ilmiö.
Vuorokausirytmit ovat muuttuneet jo minunkin -41-vuotiaan- aikana ja tutkimusten mukaan ihmiset nukkuvat nykyään vähemmän kuin ennen.
Saattaa olla, että unen laatu on myös erilaista kuin ennen.
Lapsiakin saatta ihan vain väsyttää ja siksi eivät osaa kunnolla keskittyä.
Jos näihin lisätään vielä "curling vanhemmuus" niin lapsilta puuttuvat valmiudet toimia johdonmukaisesti.
kaikki vaikuttaa kaikkeen..sanon minä.
Ihmiskunta on kaiketi älykkäämpää kuin koskaan. Tietoa on valtavasti, ja lapsia koulutetaan niin hyvin kuin vaan osataan tai on mahdollista. Erilaisten oppimisvaikeuksien, käytöshäiriöiden ja neurologisten häiriöiden lisääntyminen voi johtua siitä että niitä tutkitaan enemmän kuin koskaan. Huomataan erilaiset häiriöt tehokkaammin.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä että ympäristömme saastuminen rupeaa näkymään nuorissa; osa häiriöistä menee kemikaalien ja köyhtyneen ravinnon piikkiin jne.
Yksi oire on muistin heikkeneminen, ja se tuntuu vaivaavan yhä nuorempia. Toisaalta, meillä on tietokoneet, kännykät ja ipodit pitämässä huolen siitä ettei edes tarvitse yrittää muistaa, tieto pysyy silti muistissa.
On vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin...
Viisaita emme ainakaan ole, mutta se nyt on aina ollut kortilla.
Ainoa todiste älykkyydestä on ihmisten älyttömyys.
Älykkyyden puute ihmisellä on johtanut päättelemään, että sitä saattaisi olla myös olemassa.
Älykkyyden kasvamisesta aiotaan ottaa selvää, kunhan sitä ensin löydetään!
ja hyvin todettu. Enpä ole ajatellut asiaa tuolta kantilta.