MIEHET! miten suhtautuisitte, jos tyttöystävänne kertoisi olevansa esimerkiksi bulimikko?
jättäisittekö kumppaninne heti? voisitteko kuvitella aloittavanne seurustelun, jos tietäisitte että tytöllä on syömishäiriö? kertokaaa!
mä jätin mun poikaystävän, ku mul ei ollu pokkaa kertoo sille. kaduttaa ! :(
jättäisittekö kumppaninne heti? voisitteko kuvitella aloittavanne seurustelun, jos tietäisitte että tytöllä on syömishäiriö? kertokaaa!
mä jätin mun poikaystävän, ku mul ei ollu pokkaa kertoo sille. kaduttaa ! :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
en kyllä jättäisi tyttöystävääni syömishäiriön takia, päinvastoin. yrittäisin tukea ja auttaa häntä.
Ainakin vakavissa masennustapauksissa terapeutit yleensä suosittelevat, että pariskunta eroaa. Mielenterveyssairauksilla on tapana levitä läheisiin ihmisiin. Kohta suhteessa on kaksi sairasta henkilöä.
Itselläni on kokemusta vakavasti persoonallisuushäiriöiseen naiseen rakastumisesta. Aloin itse oireilla tavalla jonka tajusin kaikessa konkreettisuudessaan vasta kun olin päässyt lopullisesta kyseisestä ihmisestä yli. Onneksi lopulta oli voimia tuosta ihmisestä luopumiseen. Helppoa se ei ollut.
Toivon sinulle kaikkia mahdollisia voimia voittaa sairautesi. Itse olen törmännyt kahdenlaisiin ihmisiin. Yksi ottaa selvää sairaudestaan saadakseen ongelmilleen syntipukin, toinen ottaa selvää sairaudestaan parantaakseen sen.
Tai sitten käy niin että mies on suoraan sanottuna psykopaatti joka nauttii siitä kun naisella on syömishäiriö ja häiriintynyt kuva itsestään = mies on Se Normaali.
Ja kun alkaa parantumaan ja parantuu toisen osapuolen vastusteluista huolimatta niin toinen muuttuu verbaalisestikin kusipääksi haukkumalla lihavaksi, elähtäneeksi jne mitä vielä paskaa.
Kantsii hoitaa ittensä eka kuntoon ja vasta sitten miettiä vakavasti seurustelua.
Näinhän se on. Kannattaa hoitaa oma psyyke kuntoon. Se on kaukana siitä, jos asiasta ei pysty edes puhumaan kuten ap, mun mielestä ihan sairaan törkeää tuollainen seurustelukumppania kohtaan, ei voi mitään. Hylätyksi tulemisen pelko on kova, kun itse hylkää toisen ensin jottei tarvitse kertoa. Ei kannattaisi seurustella niin kauan kun pää on noin sekasin ja häpeä leimaa elämää/käytöstä niin, että muiden ihmisten yli rymistellään kuin norsut lasikaupassa. Sairaudestasi huolimatta sun täytyy ottaa vastuu elämästäsi ainakin suhteessa muihin, voit aiheuttaa surua ja pahimmillaan masennusta ihmisille kun hylkäät heitä kuin räsynukkeja.
Kaikki tähän mennessä yllä olleet vastaukset on mielestäni oikeassa, niin tuesta kuin siitä, että psyyken sairaudet on lähiympäristölle rankkoja ja myös siinä ollaan oikeassa, että ympäristö voi vastustaa rajusti paranemista omista syistään. Eli parasta mitä voi itselleen tehdä on hakea apua ja tulla ulos kaapista sairautensa kanssa. Muuten sitä tukea ei heru ja joutuu arpomaan noita "kerronko poikaystävälleni" juttuja. Osa hyväksyy sut sellaisena kuin olet ja ne jotka eivät, mitä edes teet niillä ihmisillä elämässäsi?
no huh huh...